LISÄTIETOA:

torstai 30. lokakuuta 2014

Ylpeä omistaan!

Porre 11.10.2014

Montakos kertaa mää olen tästä aiheesta rivejä naputellut? Monta! Ja näin tapahtuu varmasti vielä useasti myöhemminkin! Olen niin mahdottoman ylpeä ja tyytyväinen kahteen omaan suomenhevosherraani, etten vaan voi olla hiljaa! Olen niin iloinen, että juurikin nämä kaksi liinakkoa töpselikärsää ovat omiani! Tänään(kin) meni treenireissu aivan mahdottoman upeasti!

Maailman mahtavin Maija ratsasti aamutuimaan lähikentällä Voitolla ja nappasin vanhus- Porren samaan kyytiin mukaan lapsenhoitajankin järjestyttyä. Voitolla treeni kulkee loistavasti ja ahkerasti treenatut vastalaukat sekä ravipohkeenväistöt paranevat aivan käsittämätöntä vauhtia!

Kotipiiperrystä Voitolla 24.10.2014

Pörriäinenkin oli herännyt oikealla jalalla ja oli terveydentilaansa ja ikäänsä nähden suorastaan TOTILAS!! Fiilisteltiin vastalaukan parissa ja naureskellen liideltiin ilmavaa ravia ympäri kenttää. Jos tätä hevosta ei itselläni olisi tullut vastaan silloin lähemmäs yhdeksän vuotta sitten, en välttämättä tietäisi hyvästä hevosesta mitään! Kaikista hevosista saa kouluttamalla kivoja, mutta jokaisessa hummassa ei ole sitä liikkumisen laatua ja helppoutta kuin tässä ruunassa (on ollut)! Kuten kuuluisa Kyrakin on todennut: ei voi tietää miltä mansikkahillo maistuu, jos ei koskaan ole päässyt maistamaan sitä!

Porre on käyttöuransa ehtoopuolella hyvin vahvasti, mutta onneksi tuoretta kalustoa on tulossa remmiin. Voitolla on edellytykset kaikkeen siihen mihin Pörrilläkin - ja paljon enempäänkin!

Kaiken tämän huutomerkkeihin päättyneiden hehkutusten jälkeen halukkaat voivat vilkaista ennen julkaisematonta videomateriaalia parin viikon takaa. Videon nimi voisi olla vaikkapa "Babysteps: pienin askelin kohti ensiluokkaista raviväistöä"! Tähtinä ratsuttaja Maija Heikkinen ja suomenhevosruuna Mäntymäen Voitto (5vee).


keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Uusilla tamineilla kohti talvea!


On eräs juttu, minne lähden aina yhtä mielelläni - hevostarvikekutsut! Viime viikolla oli kolmas kerta puolen vuoden sisällä, kun kutsun sain. Koskaan en mitään tarvitse, mutta tietystikin tiedän ne kaipaamani asiat vasta kun ne näen.

Näin tapahtui tälläkin kertaa.

Olen hieman sillä silmällä katsellut ohiajaessani erästä ponia, joka on viime ajat pukeutunut erittäin hyvännäköiseen loimeen. Kun tähän samaan loimeen törmäsin kutsuilla, ja nukuin yhden yön sen jälkeen, oli ostopäätös tehty!


"Halvalla ei saa hyvää" eikä "köyhällä ole varaa halpaan" olivat varmasti riittävät syyt tämän ihanan loimen muuttamiseen meille! Horseware amigo hero 6 plus lite. Hieno nimikin loimella! Tämä on siis vuoriton sadeloimi irroitettavalla kaulakappaleella.

Istuu kuin hansikas, ei kiristä eikä purista, eikä valahda edes piehtaroidessa. Eikä näytä likakaan tarttuvan kovin herkästi! Käyttöä helpottavia yksityiskohtia on mm. kaulakappaleen kiinnityksessä: tarra on helppo avata pienen "vetosuikaleen" ansiosta.


Voitto on ansainnut tämän takin! Ja mää olen ansainnut myös! Nyt kelpaa sataa kaatamalla vaikka koko päivän, me olemme valmistautuneet!


Uuden ulkotakin alle oli mukava sujauttaa uudet rintsikat. Tämä lapasuojus on ostettu joskus aikoinaan Horzelta, mutta vasta nyt otettiin tämä käyttöön vanhojen ollessa muodottomiksi venyneet.


Mutta takaisin heppatarvikekutsuille... Mukaan tarttui itsellenikin jotain kivaa talvea varten: uudet hanskat! Olivat niin kiinnostava tuttavuus, että päätin jatkaa näiden kanssa elämääni kotonakin.

Caldene- merkkisissä hanskoissa on kaksi kerrosta. Ohuempi sisähanska ja siihen päälle tuulen pitävä kuorikäsine. Näppärät, kun pitää piipertää jotain pienempää välillä! Esim. ohuemmalla hanskalla on helppo suitsia hevonen ja sujauttaa toinen hansikas päälle satulaan kiivetessä. Tuntuma hanskojen kanssa on tarkka, eivätkä ne ole tönköt. Ulkohanskan matkassa pysymisen riisumisen jälkeen varmistaa ranteen ympäri tulevat lenkit. Hahaaa, paluu lapsuuteen! Nämä remmit toki saa irti halutessaan.

Tietysti mietitte, että missä ihmeen hevostarvikekutsuilla olin? SPV Horses järjestää! Klikkaa tästä lisätietoja!

lauantai 25. lokakuuta 2014

Huoleton on hevoseton

Aluekoulukisat kesäkuussa 2013

Sanonta kuuluu otsikon tapaan ja nyt voin kertoa täällä blogissakin, että itselläni on murheita yksi vähemmän. Kolmesta suomenhevosesta on omistamani hevosmäärä vähentynyt tällä päivämäärällä kahteen.

Nyt tietysti ihmettelette, että kuka? Missä? Miksi? Milloin? Voitto?? Porre?? Ei, ei kumpikaan näistä kultamuruista ole lähtenyt, eikä ole lähtemässäkään, minnekään.

Kansalliset mr-kisat huhtikuussa 2012

Blogia pidempään seuranneet saattavat vielä muistaa läsipäisen suomenhevosruunani Kalilein. Tämä sydämeltään puhdasta kultaa oleva pörröharja on löytänyt uuden kodin. Hevonenhan lähti ylläpitoon jo viime vuoden syyskuussa enkä ajatellut ruunaa enää kotiin ottaa. Eikä tarvinnutkaan, vaikka ylläpitäjä joutui työttömyyden takia ruunasta luopumaan. Mukava koti löytyi puskaradion kautta! Ei valitettavasti siis ylläpitäjän luota, mutta muuten suorastaan jännittävältä taholta.

Matkaratsastuksen SM-kisat heinäkuussa 2012

Kiitän Kilkuttiinaa yhteisistä vuosista, kaikista niistä lukemattomista kilpailuista matkaratsastuksessa aina kansalliselle tasolle saakka, koulupiiperryksestä treeneissä ja kisoissa sekä mielettömän upeista muistoista ja kokemuksista!

Kalileille ja uudelle tiimille leppoisia "eläkepäiviä"!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Muilla mailla


Kun kotona on maastot tahkottu ees-taas ja edestakaisin, on aika pakata hevonen traileriin ja hurauttaa lokakuisena aamuna kaverin luo läheiseen pitäjään uusiin maisemiin.

Luvassa oli hyytävän siperialaisen jäätuulen siivittämänä kiipeilyä hiekkakuopalla sekä hölkkäilyä metsäteillä. Lopuksi tarjolla oli vielä muutama kierros kentällä.


Marjut oli varustautunut hienolla kameravirityksellä, joten mikäli haluat hypätä hetkeksi reissuun mukaan, klikkaa alla olevaa videota! Pääosassa on tamma Toini, mutta vilahtaa Voittokin aina välillä kuvassa.



SD-porukalle kiitos maastoreissusta!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Tapahtui perjantain vastaisena yönä .....


KLIPPERI RIISTÄYTYI HALLINNASTA!!!! Kääääääääääääk!

Sellaiseen aikaan vuorokaudesta, kun normaalit ihmiset nukkuvat, tälläinen hevosHULLU öljysi klipperin teriä ja aloitti operaation karvat-veks.


Ihan hyvä siitä ajelusta tuli. Suunnilleen samannäköinen jopa molemminpuolin! (Ja vaikka ei olisi tullutkaan, eihän sitä hevosta samaan aikaan näe molemmilta puolilta, huh huh.)


Tähän päättyi koko kropan treenihikoilu! Maija ratsasti ruunan perjantaina(kin) ja hyvin toimi tuuletus!

perjantai 17. lokakuuta 2014

Täh? Oranssia matolääkettä!


Tänään oli koulutreenipäivä! Maailman mahtavin Maija piipersi Voitolla ravipohkeenväistöä, vastalaukkaa ja käynti-laukka-käynti -siirtymisiä. Mikäs siinä kentällä ratsastaessakaan, kun aurinko paistoi eikä siperialainen arktinen tuulikaan syväjäädyttänyt.

Emmää mitään enempää aio tästä höpistä. Kuvia saa katsoa (tai olla katsomatta, hah!).

Voitto näki mörön ja lyheni metrin.




Aikasmoinen treenihiki tulee kentälläkin!


Voitto teki hienosti hommia! Ei se mikään WOW- hevonen ole, mutta niin kovasti yritteliäs, reipas ja tarmokas! Ja treenin jälkeen myös hikinen...


Tänään meillä olikin herkkupäivä kenttäreissun jälkeen! Matolääkkeitä! Koin jopa pienen kulttuurishokin avattuani ekan tuubin korkin: Tämä tahna olikin oranssia! En ole ennen tämän väristä bongannut, ennen on vastaan tullut vain vihreää, keltaisen erilaisia sävyjä sekä vaaleaa.

Mausta en mene sanomaan mitään, mutta ainakin hevosille upposi tökötti oikein sujuvasti.


Ja upposi se tahna ongelmitta pieniin poneihinkin. Pitää tähän loppuun laittaa meidän Hurmas 2veestä söpistelykuva. Nuorempi miniponi niin kovin harvoin esiintyy täällä blogissa, vaikka hänkin on toki arjessa mukana. Tänään harjailtiin ja pestiin sekä lyhennettiin häntä. Kelpaa jatkaa taas suloisena oleilua pihankoriste -ammattinimikkeeellä.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Pikkujuttuja

Mää olen nipo. Mää olen tarkka. Perfektionistinen silmäni kauhistuu epäsymmetrisyydestä ja sekasotkusta. On siis vain ja ainoastaan hyvä asia, että saan toteuttaa itseäni omassa tallissani.


Lisärehupurkit ovat aina samassa järjestyksessä ja "naamat" osoittavat kohti huoneen keskustaa. Ne eivät voi olla miten vain, hui kamalaa!


Samoin rehutynnyreiden kannet. Tekstit ovat aina suorassa. Silmiä särkisi, jos ne olisivat vinossa!


Mitenkäs suitsien ripustaminen? Miten ohjat kuuluvat? Tietysti kaksinkerroin, ei missään tapauksessa niin, että rissa olisi niskaremmin kohdalla. Hyi, kamalan epäsiistin näköistä!


Loimien etusolkiinkin on oma juttunsa. Ne laitetaan kiinni aina, jokaikinen kerta, niin että lukon "avaamisnypykkä" osoittaa ulospäin.


Riimu puetaan päähän myös niin, että leuan kohdalla oleva lukko on "ulospäin". Se näyttääkin paremalta ollessaan oikein!

Voisin jatkaa tätä aihetta todella kauan! Mainita vaikka siitä miten satulavyö irroitetaan joka käytön jälkeen molemmilta puolilta vastinhihnoista tai millä antaumuksella jokaisena päivänä pesen vesiastiat karsinoista. 

Onneksi kotitallissa saa nipottaa aivan rauhassa ja tehdä asiat omalla tyylillään!

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Laiha vai urheiluhevonen?

Voitto 25.4.2013

Mutisin edellisessä treenihöpinässä siitä, miten Voitto on laihtunut närpittyään laitumelta lähes olemattomia ruohoja ja jättämällä heinät syömättä. Tähän viitaten sain muutaman kommentin tekstin alle. (Kiitos!)

Pitää hieman tarkentaa. Voitto ei ole laiha, se on laihtunut. Olen samaa mieltä kommenttia jättäneiden kanssa: urheiluhevosen pitää näyttää urheiluhevoselta, ammatistaan riippumatta! En ole ajatellut lihottaa nuorukaista muodottomaksi läskipalloksi, vaikka täältä tallista löytyy jo yksi sellainen. (Sen nimi on Porre.)

Voitto 29.9.2014

Tämä ylläoleva kuva on otettu syyskuun lopulla. Omaan silmääni hevonen näyttää oikein hyvälle! Edellisessä parissa viikossa on pudonnut painoa aikas selvästi, mutta en ole tullut napanneeksi tuoreempaa kuvaa. Voitolla alkaa laihtumisen myötä töröttää lonkat, samaan tapaan kuin lehmillä, enkä koe sitä suotavana. Siinä on mittarini siihen, onko tämä heppu sopivassa kunnossa vai päässyt liiaksi laihtumaan syystä tai toisesta.

"Kyllä mun mielestä Voitto näyttää vaan vähän hoikalta, ei hälyttävän laihalta. Ihan pikkusen lisää massaa enään ja peppu pyöreämmäks niin olis bueno :)" Näin kommentoi myös anonyymi-lukija.

Miten olen ajatellut asiassa edetä? Madotuksen aika on nyt laidunkauden päätyttyä ja koska ruohon puolelle ei enää ole asiaa, alkaa taas heinäkin kelvata kaviokkaille. Yöksi Voitolle tarjoillaan erittäin runsas satsi säilöheinää ja päiväksi tarhaan niukemmin kuivaa heinää sekä säilöä. Läskipallo- Pörri tarhaa samassa tarhassa ja sen ei tarvitsisi lihoa grammaakaan...

Syötänkö paljon erilaisia lisiksiä purkeista jatkossa? En. Kauraa + kivennäis/vitamiinivalmiste on tylsä ruokareseptimme jatkossakin.

Olen muuten ennenkin näiden samojen aatosten parissa ollut: Huokailua ruokinta-analyysin ja laihtuvan 4-vuotiaan parissa sekä Ruokintapohdintaa.


perjantai 10. lokakuuta 2014

Tuli hikikin!


Mun kamera oli tänään tuhma. Se ei halunnut kuvata maneesissa mitään järkeviä otoksia. Mää syytän sitä, ettei se osannut ihan itse säätää sopivia kuvausasetuksia! Eihän kameran käyttäjän nyt mitään tarvitse kuvauslaitteistostaan tai kuvaamisen alkeellisistakaan taidoista tietää! Huijaatte, jos niin sanotte!



Voittokin oli tänään tuhma! Ruunalla oli kiire, hoppu ja sähläys. Sehän sitten tietysti meinaa sitä, että töitä on tiedossa ja hikikin tulee.

Eilen maastolenkillä pellon laidalle kipatut sokerijuurikkaat saivat aikaan ylimääräistä puhinaa, naapurin neljä pellolla laiduntavaa hiehoa meinasivat olla hengenlähdön arvoiset ja pusikosta lentoon lehahtava lintu sai polvet reippaammanlaisesti notkahtamaan. Tänään jatkettiin samoilla sutinoilla.


Koska ruunan teki mieli olla virtaisa ja eloisa, treenit olivat normaalia raskaammat. Hikikarpalo, jos toinenkin, vierähti ruunalta keskiravin, vastalaukan ja käynti-laukka-käynti-siirtymisien parissa.

Saattoipa maneesillakin olla osansa tässä kuviossa. Tämä oli taas "kenttäkauden" jälkeen ensimmäinen sisäratsastuskerta. Ei ollut viilentävää tuulta viemässä suurinta treenilämpöä pois. Yksi tosiasia on kuitenkin edessä aivan pian: klippaus. Sen verran talviturkkia pukkaa, ettei sen kanssa enää kovin kauaa halua pärjätä.


Lisäksi mainittakoon, ennenkuin joku surullisen kuuluisa anonyymi ehtii huutelemaan, että olen tietoinen hevosen tämänhetkisestä lihavuuskunnosta. Pikkuisen kuivaan kuntoon on nuorukainen päässyt, mutta tilanne on lihoamaanpäin jälleen.

Tarhasta oli vapaa kulku laitumelle ja tietysti pojat mutustivat olemattomia ruohoja tarhan puolen kuivaheinätarjoilusta kiinnostumatta. Nyt on kuitenkin laidunkausi päättynyt ja heinäruokinta jatkuu lisärehujen kera. Pääsettekin jokupäivä täällä blogissa tirkistelemään mitä meidän rehupurkeistä ja -laareista löytyy!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Veni, vidi, vici !

* * * Tulin, näin, voitin !!! * * *

Kuva: Leena Kahisaari

Laatuponikilpailu 2014
Pori  4.10.2014
3- vuotiaat ponit
Not At All Lu Art (-11)

Taisin paljastaa jo sunnuntain vastaisena yönä edellisessä postauksessani kaiken oleellisen? Ilmoitin aivan vitsillä tämän meidän kääpiöorin mukaan laatuponikisaan ja toivoin, että emme ole jumbosijalla. No tuota, emme todellakaan olleet!


Kilpailu alkoi irtohypytyksellä. Tuomaristo hieman hämmentyi nähtyään minikokoisen ponin tepastelevan maneesiin ja piti nopean neuvotteluhetken siitä, onko säännöissä kohta joka sallii esteiden madalluksen tässä tilanteessa. Sellaista kohtaa ei ilmeisestikään ollut, vaan pygmi sai eteensä täsmälleen samat tehtävät kuin 25 cm korkeammat kanssakilpailijansa. Itselläni ei ollut edes käynyt mielessä, että estekorkeutta laskettaisiin!



Miniponi oli pörhäkkäällä tuulella ja esiintyi koko rahan edestä. Tuomaristo oli myyty... "Hyvä selänkäyttö, avaa hyvin takaa, hyvä edestä, rento ja reaktiivinen. Omaa ison kapasiteetin. Huikea asenne, esteälykäs, kiinnostunut tehtävästä."


Estekokeen yhteydessä arvioitiin myös askellajit. "Käynti tarmokas, aktiivinen työntö takaa. Voisi olla irtonaisempi lavoista. Ravi lennokasta, pystyy pidentämään hyvin. Laukka energinen, ylämäkeen hyvin, kantaa itsensä hyvin, oikea laukka vahvempi. Ihana, kaunis, laadukas poni."

Ajattelin maneesista poistuttuani, että hyvinhän se meni, mutta että näin hyvin! Olimme jo siirtyneet odottelemaan rakennearvosteluun pääsyä, kun kuulimme este- ja askellajikokeen pisteet. Nauratti! Tuntui aivan uskomattomalta, että maastonakki sai esteiltä yli ysin keskiarvon!


Rakennearvostelusta ei mitään yllätyksiä ilmennyt ja pitkän pisterivin keskiarvoksi tuli 7,750.


Siinä se sitten oli! Kolmen tasaisen hyvin menneen osakokeen jälkeen: VOITTO! Miniponin luokassa oli 3-vuotiaita 19 kappaletta ja kaikista näistä toinen toistaan hienommista poneista paras oli MINISHETLANNINPONI! Taakse jäivät connemarat, welshit, new forestit ja muut suuremmat laatuponit.

Eikä kääpiö ollut ainoastaan paras kolmevuotias, vaan myös päivän parhaan keskiarvon saalistanut poni! Meidän pölykarvapallo palkittiin Junior Championiksi keskiarvolla 8,692!!!! Kaksivuotiaita osallistui kilpailuun 18, joten tukkaponi oli siis pisteiden valossa paras 37 ponin joukossa! Huikeaa!


Kotiin kuljetettiin ruusukkeiden ohessa pokaali, voittoloimi ja shetlanninponiyhdistyksen palkintokassi (muki, postikortteja sekä Polle- rasia). Pitänee keksiä loimelle joku kiva paikka. Taisivat kisan järjestäjätkin luottaa suuremman ponin voittavan: loimen koko on 135 cm. (ja meidän kääpiö käyttää loimia koossa 85 cm.) Champion -tittelistä pokkasimme lisäksi lahjakortin Hööksiin.

En yhtään ihmettele, jos olemme saaneet aikaan pienimuotoisen myrskyn vesilasissa. Saattaa isojen ponien omistajia hivenen mutristaa leluponin voitto! Olen pahoillani, en voinut tälle tapahtuneelle mitään, heh heh! Tuomareita oli kisassa kuusi, enkä ollut itse yksikään heistä enkä myönnä suorittaneeni myöskään lahjontaa! Tänä vuonna näin, ensi vuonna on uusi kisa!


Laitetaan tänne loppuun vielä muutama netistä bongaamani kommentti ponistani (itseäni ilahduttamaan).

"Tää poni oli huikea ja todellakin tittelinsä ansainnut!!!!"

"Tää oli melkoinen suorittaja! Hyppäsi kuin kumipallo hienolla tekniikalla melkein itsensä kokoiset esteet!!!"

... ja ei, en tuntenut kumpaakaan kommenttia kirjoittanutta!

3-vuotiaiden tulokset.
Kuva kopioitu Laatuponikisan fb-seinältä.
  

perjantai 3. lokakuuta 2014

Auto on lastattu


Auto on lastattu...

Miniponin loimilla
harjoilla, herkuilla
suitsilla, sangoilla

Auto on lastattu...

Esittäjän jännityksellä
vaatteilla, varusteilla
eväillä, energialla

Auto on lastattu...

Ponipojan vaipoilla
rattailla, ruuilla
kaukalolla, kintailla

Huomenna auto on lastattu täyteen iloista poniporukkaa ja
matka käy Poriin laatuponikilpailuun!

torstai 2. lokakuuta 2014

Lokakuun ensimmäinen


Miten hämmentävää. Syyskuu muuttui lokakuuksi ja iltaisin on pimeää. Niin pimeää, että pakko alkaa pikku hiljalleen uskoa kesän muuttuvan syksyksi. Mutta miten ihaniksi syksyisiksi päiviksi parhaimmillaan!

Tänäänkin oli auringon lämpöä, puiden alkavaa ruskaa ja ilolla tehtyjä pihahommia. Yksi kaveri puuttui joukosta... Yhtään en kyllä surrut jäätävän tuulen puuttumista!


Hevosilla riittää vielä koko päiväksi naposteltavaa laitumella. Kovasti tyytyväisinä mutustelevat kylki kyljessä löytämiään laidunkorsia. Kun nuo ovat syöty, se on sitten siinä tältä vuodelta. Toki yöpakkasetkin ovat muuttumassa säännölliseksi ja kaviokuume- sekä ähkyriski kasvavat sokereiden villiintyessä ruohossa. Öisin puttepallerot ovat kuivaheinän kaverina karsinoissa olkipedeillään.



Tukkaponilla alkaa totuudenhetket olla kohta lähellä. Ollakko laatuponi vai eikö olla? Lauantaina tämä selviää Porissa laatuponikisassa! Sitä ennen tietysti puunataan, kiillotetaan ja pähkäillään mitä, missä ja milloin. Aikataulut kertoivat kolmevuotiaiden aloittelevan osuutensa iltapäivällä vasta kolmen jälkeen, joten ei ole luvassa ainakaan super-aikaista heräämistä!


Tänään tuli tehtyä erittäin tarpeellinen työrykäisy! Tuossa laitumen kulmassa on maannut todella monta vuotta kasa risuja ja laitumen aitakin on tehnyt siinä kohdassa "kulman katkaisun". Ei tee enää! Puolilahonneet risut ja kräkit on nyt siirretty pois, maahan lyöty uusi tolppa ja aitalanka kulkee kulmaan saakka! Jes!

Oikein naurattaa, että suunnittelu vei vuosia ja toteutus tunnin. Hyvin suunniteltu on siis selvästikin puoliksi tehty!

Mitäs muuta tänne meille? Ei oikein mitään. Tai noh, heppojen ja ponien kakkaa riittää aina siivottavaksi saakka!