LISÄTIETOA:

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Mitä hevosen pitäminen maksaa kotitallissa: Maaliskuu


Olisihan sitä vaikka ja mitä kirjoitettavaa, vaikkapa jatko-osa edelliselle pohdinnalle, mutta julkaistaan tämä nyt kuukauden viimeisen päivän kunniaksi ja toivotaan uutta rauhallista iltaa seuraavan höpinän naputtelua varten.

* * *

Faktatietoa sisältävä laskelma kotitallin pyörittämisestä kahdella hevosella ja kahdella ponilla.
Osa 3/12: Maaliskuu.

- Heinä: koko porukalle 4 paalia / kk = 228 €
- Kaura: suomenhevosille yhteensä 93 litraa / kk = n. 10 €
- Voiton lisärehusäkki: 39 €
- Maneesimaksut: 20  €
- Voiton ratsutukset ammattilaisella + oma valmennus: 75 €
- Diesel-kulut trailerinvedosta: yhteensä 154 km = n. 25 €
- Satulansovitus Voitolle: 20 €
- Hevosten kengitys ja ponien vuolu: 300 €
- Miniponin osallistumismaksu ponioripäiville: 125 €

YHTEENSÄ: 842 €


(Huom! Laskelmassa ei ole huomioitu vesi- ja sähkökuluja. Kuluja ei myöskään ole tasattu kuukausittain, vaan ne ilmoitetaan sen kuukauden kohdalla, jolloin raha vaihtaa omistajaa. Tästä poikkeuksena kaurat sekä heinät, ne on ostettu jo syksyllä koko talven tarpeiksi. Myöskään auton kuluja ei trailerinvetoon käytettyjen dieseleiden lisäksi ole huomioitu. Täällä periferiassa on jokatapauksessa pakko olla auto - oli hevosia tai ei.)  

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Neljästä kahteen


 Ei ole ensimmäinen kerta, kun tuijotan valkoista arkkia tietokoneen näytöllä ja näen miten kursori vilkkuu odottavaisena. Kirjoittaisinko tänään blogiin jotain? Mistä kirjottaisin? Kertoisinko siitä miten kaikki on vaaleanpunaista hattarahöhhöä vai palaisinko niihin mustanpuhuviin mietteisiin, jotka salakavalasti ajavat onnellisuuden pilvenhattarat aina toisinaan tiehensä.

Kevät on etenemässä kovaa vauhtia ja kesä laidunkausineen lähestyy. Hevoselämän pitäisi siis valon määrän lisääntymisen vauhdittamana olla päivä päivältä helpompaa. Ei jäätyneitä vesiastioita, ei loimirallia, ei lähes vuorokauden ympäri olevaa pilkkopimeää, ei räntäsadetta eikä edes umpijäätyneitä sormia, tilsoja, jäätikköä tai liukkautta.

Silti olen useampaan kertaan jäänyt yömyöhällä karsinoita siivotessani nojaamaan talikkoon ja pysähtynyt siihen ajatukseen, että onko tämä nyt sitä mitä jatkossakin haluan tehdä. Tuntea huonoa mieltä siitä miten vähän ehdin ja pystyn hevosteni kanssa viettämään aikaani. Olisiko tässä nyt se hetki, kun neljästä tulee kaksi?


Niin. Neljästä kahteen. Puolet pois. Puolet vähemmän tallihommia, puolet vähemmän hevosmurheita, puolet vähemmän hevosellista rahanmenoa. Mutta myös puolet vähemmän rakkaita karvakorvia. Puolet vähemmän leivänpalojen perään olevia turpia. Kaksi elämänkumppania vähemmän jakamassa arkeani.

Olenko valmis tähän muutokseen?

torstai 19. maaliskuuta 2015

Hevosolemisen (lähes) sietämätön keveys

* * * Kun oikeassa elämässä ei mene niinkuin Strömsössä, on suorastaan jännää huomata, että samaan aikaan hevosten kanssa sujuu kuin tanssi! Hiukan välillä astutaan varpaille, mutta suunta ja vauhti ovat yhteiset. * * *


Olen nyt viikon sisällä kahdesti käynyt lähikentällä Voitolla ratsastamassa niin, että ipana nukkuu samaan aikaan päiväunia autossa. Se on onnistunut täydellisesti! Jopa kahdesti siis! Ei voi mitenkään ymmärtää, että voiko se todellakin olla näin helppoa toisinaan päästä halutessaan ratsastamaan?! Tunnen oloni tyhmäksi blondiksi (ai niin, mää olenkin semmoinen, noh...), koska tajusin tämän mahdollisuuden vasta nyt. Onhan itselläni kuitenkin koko ajan ollut oma kuljetuskalusto käytössä ja tämä kenttäkin on nököttänyt paikoillaan jo aiemmin.

Ihan kuin jotain ois tehtykin, kun suonet ovat nousseet näkyville.

Tänään oli maneesilla treenit Voiton kanssa. Eikä ihan mitkä tahansa treenit... Minä itse ratsastin! Wow! Maija huuteli käyttöohjeita maneesin laidalla ja meikätyttö yritti parhaansa mukaan toimia oikein. Voitto oli niin pro! Maija on tehnyt ruunan kanssa viikottain töitä parisen vuotta ja kyllähän se näkyy ja tuntuu. Hevonen on notkea, tasainen, osaava ja kaikin tavoin erittäin miellyttävä tanssikaveri koulutreeneihin.

Itselleni en aivan täysiä pisteitä suorituksista anna, mutta sen verran olen tyytyväinen kuitenkin itseeni, että olin mielestäni ansainnut pari riviä suklaata! Voiton ravissa on sen verran liikelaajuutta, etten siellä ole keventämättä edes yrittänyt paljoa olla. Tänään kuitenkin käsky kävi mennä harjoitusravia ja eihän se nyt aivan mahdotonta ollut! Maijan ensimmäinen toteamus kyllä oli, että "älä hölsky siellä noin paljoa". Yritin sitten jatkossa olla hölskymättä, hihihihiiiii.


Saatoin muuten tehdä satulakaupatkin. Mutta en siitä satulasta, mistä ajattelin viime höpinässä hieroa kauppoja... Jännää on tämä hevoselämäkin toisinaan!

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Valinnan äärellä: D1 vs. D1 Zero

* * * Kumpi ja kampi tappeli: kumpi voitti?! * * *

Nyt arvon blogiraati, te kaikkitietävät satulaihmiset. Kumpi satula on enemmän se meidän juttu?


Vaihtoehto 1:
Prestige D1 Zero
MW / 18"

Satula oli meillä koekäytössä reilun kaksi viikkoa. Voitto liikkui sen kanssa todella mielellään. Satula ei valunut, mutta jäin hieman pohtimaan onko sen leveys hyvä. Itselleni satula oli oikein miellyttävä.

Kuvassa satulassa on alla trapezium -pad.

Prestige D1 Zero MW/18"



Vaihtoehto 2:
Prestige D1
MW / 17"

Tämän satulan sain aivan tovi sitten sovitukseen ja tällä on ratsastettu vasta kerran. Menin kevyttä kenttäjumppaa Vodella tämän penkin kera ja ruuna liikkui varsinkin laukkaa todella hyvin! Eli satula lienee hevosesta ihan jees.

Jäin tästä pohtimaan tuota istuimen kokoa. Tuli hieman sellainen olo, että ahdasta on itselläni. Jos tämä on kuitenkin hevoselle sopiva satula, niin opettelen ratsastamaan tämän kanssa.

Prestige D1 MW/17"



Jos tämä satularalli alkaisi pikkuhiljalleen olemaan taas tässä toviksi. Kummalle annatte äänenne?

perjantai 13. maaliskuuta 2015

KevätKevätKevät!!!

* * * Aurinkoa! Tuuletonta! Lämmintä! Aivan iha(ha)naaaaa!!! * * *


Ei voi paljoa moittia viime päivien ilmoja! Mää olen ollut aivan liekeissä, kun kelit ovat olleet enemmän kuin suotuisat, eikä voi Voittoakaan paljoa moittia tämän päivän treeneistä. Ruunaska suoritti tehtävänsä erinomaisesti Maijan kanssa! Oli muuten ensimmäinen kentällä treenauskerta tälle keväälle, wow!






Satulasysteemeissä tänään oli pieni hämmennyksen päivä. Voitolla oli treeneissä oma Cliff Barnsbyn esteflättärinsä ja ruuna liikkui sen kanssa mielellään! Itseasiassa oikein todella hyvin ja tyytyväisenä. Tämä satula on jossain vaiheessa mennyt hylkyyn käytöstä hevosen tyytymättömyyden vuoksi ja satulansovittajankin mielipide sopivuudesta joulukuun alussa oli "Ei hyvä, ei huono".

Meidän oma, vuosi sitten ostettu, CB VSS jump esteflättäri. Leveys 5.

Prestige D1, leveys MW.

Tänään tuli kokeiluun myös eilen mainitsemani yksityisen myyjän Prestige D1. Se oli aikasten toiveita herättävä! Saas nähdä toimiiko ratsastettuna hyvin.

//Mysteeripäivitys alkaa. Eilen huutelin satularahoituksen peräänkin. Sain viestillä erään ihan varteenotettavan tarjouksen asian tiimoilta... Saas katsoa tartunko siihen. //Mysteeripäivitys päättyy.

Seuraavalle kolmelle päivälle luvataan tätä samaa super-aurinkoista ilmaa! Mahtavaa!

torstai 12. maaliskuuta 2015

Satularumbaa

* * * ...ja mitäs kaikkia muita lajeja sitä onkaan...? * * *

Ei nämä iänikuiset satulahöpinät jaksa kiinnostaa varmaan yhtään ketään muuta kuin itseäni, mutta kirjoitan niistä silti - taas kerran. Sovitaan vaikka, että nämä ovat julkisia muistiinpanojani.

Vajaa kuukausi sitten pähkäilin kahden uuden satulaehdokkaan kanssa. Sovitukseen tuli Prestige D1 Zero ja Passier Corona. Ensiksi mainittu osottautui aivan valtavan hyväksi! Voitto liikkui tämän satulan kanssa erittäin tyytyväisenä ja teki parempaa vastalaukkaa kuin ikinä! Kaksi viikkoa satulaa testailtiin ja ihasteltiin ja sen jälkeen kyynel silmässä jouduin palauttamaan sen. (Ai miksikö? En saanut taiottua mistään kahta ja puoltatuhatta euroa. Satulat eivät kelvanneet osamaksuna.)

Bates.


Milläs nyt sitten on menty Prestigen palauduttua satulakauppiaalle? Kaverilta lainaan tulleella Batesilla. Muutenhan tuo ylläolevissa kuvissakin oleva satula on ihan jees, mutta Voitto on sen kanssa hieman hapan ja takaa satulan takakaari saattaa osua selkään saakka liikkeessä. Se ei ole suotavaa...

Prestige Doge 34/17"



Tänään kävin hakemassa sovitukseen Prestigen edullisemman hintaluokan koulusatulan: Prestige Dogen 34/17". En päässyt tätä ratsain kokeilemaan, mutta hieman negatiivinen olo jäi tästä jo pelkästään maastakäsin ihmettelemällä. Epäilen satulan olevan liian kapea. Lisäksi se ei oikein löydä paikkaansa, vaan asettuu outoon kohtaan.

Seuraava siirto on huomenna kokeilla erästä yksityisen myymää Prestige D1- satulaa. Se ei ole Zero- mallia, mutta leveys on sama kuin aiemmin kokeillussa ja hyväksi todetussa.

Maijallekin ääneen ihmettelin, että ei voi olla pelkästään sattumaa, että Voitto on tehnyt parhaat treeninsä juurikin niillä kahdella kerralla, kun se D1 Zero oli käytössä... Se satula olisi vielä myynnissä. Mutta mistä rahat? Halukkaita sijoittajia? Ketään? Missään?



Videolla Maija ja Voitto helmikuussa 2015. Satulana Prestige D1 Zero MW/18".

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Hashtag kakkahomma

Paistaa se aurinko joskus kakkakotsuihinkin.
Jokainen hevostallillinen tietää mitä merkitsee kevät. Se merkitsee sitä, että talikko liikkuu vauhdilla ja kotsujen rengas on soikeena raskaasta kuormasta. Kahden viikon urakka alkaa olla lopuillaan täällä. Jos olisin some- innokkaampi, käytössä voisi olla vaikkapa #kakkahomma tai #p*skaduuni.

Mää en ymmärrä miten paljon sitä-itseään voi tarhoista paljastua lumen sulaessa! Vaikka miten olisi koko talven läpi parhaansa mukaan siivonnut tarhoja.

Ei siitä sen enempää. Kotsut saavat nyt huokaista hetken helpotuksesta, talikko levätä paikoillaan ripustuskoukussa ja tää neiti on ansainnut prinsessaunet. Kroppa sanoo, että nyt riittää tää homma. Ainakin huomiseen saakka.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Kohti ponioripäiviä: askel 2

* * * Askel 2 : ILMOTTAUTUMINEN * * * 

ilmottautuneet 4.3.2015 klo 23.30

Päätöksestä on harpattu yksi askel kohti lopputulosta eli poni on nyt ilmoitettu ponioripäiville. Hippoksen Heppa-järjestelmään kirjauduttiin omilla tunnuksilla ja sieltä muutaman klikkauksen jälkeen löytyi näyttelykalenteri ja ilmottautumismahdollisuus.


Ilmottautumisajan puitteissa piti myös toimittaa Hippokseen oripäiville osallistuvan ponioriin esitietolomake rotuyhdistyksen lausuntoa varten. Lomakkeessa oli ponin tietojen lisäksi kohdat merkittäviä jälkeläisiä tai lähisukulaisia ja niiden tärkeimmät saavutukset sekä oriin tärkeimmät saavutukset, näyttely- ja kilpailutulokset.

Oli siis helppo lappu täyttää. Pitää kyllä itse myöntää, että pakko oli kysyä viisaammalta noista oriin merkittävistä lähisukulaisista. Itselle ne ovat nimiä muiden joukossa, kun en ole niin kovin intohimoisesti kiinnostunut shetlanninponien jalostuksesta.

Nyt se on oikeasti alkanut: matka kohti ponioripäiviä.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Huippumallistudiominiponi

Kulisseista kuvattuna.

Vihjailin viime viikolla match show -höpinöideni lopussa, että miniponille tarjottiin erästä keikkaa... Tässä sen reissun tulokset ovat nyt kaikkien nähtävillä! Miniponi kävi pyynnöstä studiokuvissa!

Aivan uskomaton otus! Orhi tepasteli studioon sisälle korvat tötteröllä ja käyttäytyi ensiluokkaisesti koko kuvauksen ajan. Hieman polvet alkuun tutisivat mustalla alustalla ja pieniä hätkähdyksiä tuli ensimmäisistä valojen välähdyksistä, mutta sitten poseerausfiilis voitti. Siellä se karvapallo keikisteli kameralle ilman riimua ja odotteli vain ohjeita mitenpäin milloinkin seistä.

Enpä aivan heti keksi ketään muuta kaviokasta, jonka kanssa vastaava onnistuisi ja johon olisi näin suuri luotto. Miniponi on vaan jotain niin parasta!


Pidemmittä puheitta: Ihastelkaa ja nauttikaa näkemästänne! Huippumallistudiominiponi!

Kuvat: Kimmo Karvinen

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

Mikä on sinun suosikkisi?

Jouhikorut by Katja Vilander

Blogihiljaisuuden aikana tein eräästä pienestä haaveestani totta. Tilasin itselleni jouhikorun omien hevosieni jouhista!

Korun tekijäksi valikoitui Katja Vilander ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Toimitus oli nopeaa, yhteydenpito ensiluokkaista ja lopputulos upea! Korun tummemmat jouhet ovat Voiton (kyllä!) ja vaaleammat Porren. Valitsin koruun yhden blingin koristamaan muuten suht yksinkertaista korua.

Korulle tuli hintaa 17 euroa (+ jouhien postituskulut), joten hintakin oli enemmän kuin kohdallaan. Suosittelen erittäin lämpimästi Katja Vilanderin jouhikoruja! Lisätietoja löydät facebookista ja nettisivuilta.