Neljätoista päivää, kaksi viikkoa

Tarkat kaivuutyöt kesken huhtikuun lopulla 2016

Taas meni kaksi viikkoa, että saan jotain höpinää tänne mun virtuaalipäiväkirjaan. Sori vaan. Mää en ymmärrä miten te normaalit ihmiset ehditte päivittää blogejanne? Mää olen meinaan niin ufo, että mää en ehdi! En tiedä missä mättää? Mää taidan olla vaan niin hidas ja aikaansaamaton, että siinä syy! Syy ei tietenkään voi olla että käyn töissä kaupungissa (työmatkoineen 10,5 h / päivä), elukkalaumaan kuuluu kolme konia, kolme kattia, yksi koira ja yksi apinan poikanen tehotuhoikäinen lapsi sekä pakko imuroidasiivotatiskatamopatakokatakin jotain joka päivä tai räjähtää hommat käsiin.

Eikä nuo kaviolliset öttiäiset ilman ruokaakaan pärjää. Tälle kesää haettiinkin oikein komea kuorma kuivaheinäpaaleja! Pikkasen on muuten luxus tehdä kuorma tämmöiseen kärryyn verrattuna siihen että huristelee heppatraikun kanssa ees-taas pari reissua.

Rankkaa. Tosi rankkaa.

Ja koska käyn töissä, on mahdollisuus harrastaa ja rahoittaa (sen-toisen-täällä-asuvan-avustuksella) kaikkia kivoja heppajuttuja. Kuten maalata pihattomökkiä. Tai pyytää kauniisti isännältä apua ja saada vihdoin otsalaudat hummien tölliin.

Olen mää risujakin raahannut. Vanhat ja loppuun kalutut karahkat pois ja uutta tilalle. Tällä kertaa oli tarjolla tuoretta koivua.

Mieslauma vapautettuna laitumelle.

Mää olen tosi huono luopumaan mistään tai heittämään mitään pois. Jos mää kuitenkin joskus tarvitsen vielä jotain juttua jota en edelliseen viiteenkään vuoteen ole tarvinnut... olen kauhean ylpeä itsestäni, koska varustehuoneesta lähti roskiin kolme jätesäkillistä tavaraa ja kaksi ikea-kassillista myyntiin! Lisäpiste itselleni siitä, että myinkin jopa ne kaikki tavarat pois! Huikea nopeus asioissa kerrankin!

Kovasti taitava miäs asuu täällä Tarulandiassa - meillä on uusi ovi varustehuoneeseen!

Tältä se otusten pihattomökki nyt sitten pikkusen huollettuna näyttää. Tai näytti. Joku sankari on sitä jo pureskellut ja toinen käyttänyt rapsutusalueenaan.

Saattaisi muuten olla aikaa blogillekin, jos en asuisi niin paljoa kaapeissa. Tai kuluttaisi aikaani ottamalla kuvia itsestäni ja uusista housuista... Ai kamala!

Toisaalta sieltä vaatekaapin syövereistä löysin siivouksen yhteydessä nuo kesäpöksyt. Hv Polon farkkuratsarit ja istuu just täydellisen hyvin! Olen todella ihastunut! En edes tajua miksi en noita ennen ole pitänyt!

Otin mää kuvan mun ykkösparhaista tallikengistäkin. Mää joudun ihan kohta pitämään surujuhlat ja jättämään hyvästit mun menomonoille. Ne on rikki. Niin rikki että sukat näkyy ja hiekka pääsee sisälle. Kirppikseltä kympin löytö vuosia sitten ja eräs parhaista kirppislöydöistä koskaan!

Tältä näyttää meilläpäin. Koti on selän takana ja pihaan matkaa muutama sataa metriä. Kuva todistettakoon että olen mää toisinaan taas ratsastamassakin ollut enkä aina vaan ollut jumissa kotitalouspakotteissa. On ollut tosi kivaa Voiton kanssa hömpsytellä kun kelitkin ovat olleet vähintäänkin kohdillaan!

Loppuun vielä kuva tästä todellisuudesta. Tänään klo 23.10 työpäivän jälkeen mattoja pesemässä ja ruokkimassa hyttysiä. Vuorokaudessa tarttis olla enemmän tunteja, kävi taas mielessä.

Ollaan siis hengissä ja hyvällä kesäfiiliksellä. Kaikki hyvin. :)

Anteeksi, saisinko snorkkelin ja räpylät?

Koulukisat 3-tasolla 15.5.2016

VesRa / Vesilahti

FEI Helppo A Lasten joukkueohj.

 

Se olis nyt kisakausi korkattu. Vesilahdella. Oikein todellakin VESIlahdella. En mää mitään lahtea missään nähnyt, mutta vettä sitten senkin edestä. Sitä tuli taivaalta ja sitä oli kentällä, vaatteissa, kengissä, hevosessa ja kameran linssissä. Mutta ei muuten ämpärissä! Olin fiksuna likkana napannut kotoa lähtiessä rikkinäisen sangon mukaani.

Maneesissa ei sentään satanut. Alkulämpöä oli kiva ottaa kuivassa peilisalissa, mutta kyllähän se totuus sitten jokaisen suokkiluokan kisaajan kohtasi... Kisakentällä oli hieman kosteaa.

Tai niin no, sanotaanko, että hieman enemmänkin kosteaa. Voitto on kuitenkin täällä junttilandiassa kasvanut ja treenannut ja on kiitettävästi kurankin kestävä. Eihän tuolla rämpimistä nyt riemukkaaksi voi sanoa, mutta oikein hyvin Vode kuljetti Maijan radan läpi.

Nämä olivat Voden ensimmäiset näin suuret zembalot. Ensimmäiset aikuisten hevosten kansalliset siis. Todella tyytyväinen voi äiskän mussukkaan olla! Hieno suoritus Maijan kanssa! Maija on todella PRO ja Vode sai huippukuskin kanssa makean tuloksen!

Prosentteja luokasta 63,250 % ja sehän tarkoittaa, että ensimmäinen kvaali SM-koulukisoihin kasassa! 

Iloisin mielin kohti maanantaita. Mukavaa viikkoa kaikille!

Ohjasajo - jotain uutta ja vaikeaa, mutta niiiiin koukuttavaa!

* * * Kello 21.30 piippaa kännykkä. 

"Huomiselle vapautui paikka ohjasajotunnilla. Tuletko?"

Ööööö, tota, odotas. Jooo! Kyllä mää tulen! * * * 

Niin siinä tosiaan kävi, että vastasin myöntävästi ja reilua 12 tuntia myöhemmin olinkin lähipitäjässä Voiton kanssa kasa nahkaohjia kädessäni ja pörräämässä kenttää ympäri ohjasajon merkeissä. 

Opettaja Charlotta Turku ajoi Voittoa ensin hetken aikaa kokeillen ruunan toimivuutta ja neuvoen alkuun. Tämä kyseinen treenausmuoto on itselleni tähän saakka ollut aivan vieras ja pääsin nyt ensimmäistä kertaa kokeilemaan tätä. 

Vode meni ihan pätevänä askellajit läpi ja teki molempiin suuntiin väistöjä. Kovin oli ruunalla kiire (ratsastustreenien tapaan) ja herra yritti olla edestä vahva. 

Näytti kovin helpolle, mutta ei siellä ohjien päässä ollut ollenkaan yhtä helppoa! Tasainen tuntuma oli vain haave ja hevosen muodon, vauhdin, suoruuden tai edes metrin tarkkuudella oikean tien kulkeminen oli todellisen työn takana. Eikä näistä edellämainituista kaikki osuneet samaan aikaan hevoseen ollenkaan.

Oli vaikeaa pysyä oikeassa kohdassa hevosta, oli vaikeaa olla jäämättä jälkeen, oli todella vaikeaa saada hevonen kulkemaan suorana ja mikä vaikeinta, oli lähes mahdotonta olla vetämättä ulko-ohjasta. Siinä ulko-ohjassa killuminen on yleistä kokemattomilla tässä touhussa, joten näin ensikertalaisena voin ilmeisesti hieman siitä antaa itselleni anteeksi.

Videoita on treeneistä mukava määrä ja olen niitä tässä ihmetellyt (ja ollut ärtynyt itselleni, kun toisinaan teen aivan älyttömiä ratkaisuja). Hevonen liikkui näissä treeneissä aikasten pitkänä ja edestä raskaana (koska annoin sen tehdä niin, haloo...) ja innostuksen tähän hevosen työstämismuotoon saaneena, toivon oppivani korjaamaan tilanteen. Paljon pysähdyksiä ainakin! Muutaman kerran sai lyödä kantapäät maahan todella terhakkaana, kun Mr. Mää-menen-nyt ei hidastanutkaan ihan pienestä pidätteestä ja yritti tietää ohjastajaansa paremmin minne on matka.

Kärsivällinen ja taitava opettajamme Charlotta kehui Voittoa, mutta sanoi ettei se ole helpoimmasta päästä ajaa. Osaa olla kovin velmu ja vaatia ohjastajaltaan paljon. Sain Voiton kanssa tehtyä kuitenkin väistöntapaista ja ihan suht siivoja erikokoisia ympyröitäkin. Ravissa oli käyntiä helpompaa ja laukkaa emme tällä kertaa kokeilleet, tässäkin oli ihan riittävästi sulattelemista sille kaksijalkaiselle.

Loppua kohden tuntui, että homma alkaa paikoitellen sujua eikä ollut ollenkaan niin uuvatti olo. Tämä oli huikean kivaa! Oikeasti! Ehdottomasti haluan jatkaa näitä treenejä kotona ja opettajan kanssa! Voitollekin tuli hiki hommissa, joten ihan tämäkin kävi työnteosta.

Tässä nähtäville vielä pieni videopätkä meidän touhuista. Huudelkaa vaan anonyymit mitä haluatte, mutta muistakaa, että mää olen ihan ekaa kertaa tekemässä tätä hommaa. En ole seppä syntyessäni. :) 

Linkki videoon