Toisinaan yllätyn itsekin. Kuten taas tänään kun touhuilin ulkona ja totesin, että ohhoh, ei ole muuten enää polttiaisia ja näyttää tuo kesäkutinaponikin olevan tämän kesän osalta kutinoidensa kanssa voiton puolella. *
Kop kop!* Ei meinaan kutia enää!
Mites se loppukesä nyt sitten menikään kesäkutinaponin kanssa?
 |
| Tämä ja seuraavat kolme kuvaa on otettu 6.9.2016. |
 |
| Korvissa hiukan raapimisjälkiä. |
Aiemmat kesäkutinakuulumiset ovat luettavissa täältä blogista, joten löpisen nyt vain siitä mitä on tapahtunut
sitten viime kutinakuulumisten (eli ajalla elokuun puolivälistä tähän päivään).
Elokuussa höpisin ja kuvasin uutta ihottumaloimeamme. Se oli loppuviimein niin suuri, että jäi käytöstä pois jo suunnilleen viikon jälkeen ja jatkoimme sitten vaan ilman loimea. Tuntui, että eihän tämä kutina nyt niin paha ole. Jaksoin suht aktiivisesti pestä ja rasvata ja pestä ja rasvata.
Pahimmat kutinapaikat olivat elo-syyskuussa nälkäkuoppien ympärillä ja päässä silmien alue. Toki häntäkin muistutti pulloharjaa, mutta iho ei ollut sieltä rikki eikä haavoja ollut.
 |
| 26.9.2016 |
Syyskuun puolivälissä poikaporukka siirtyi laitumelta tarhaan asustelemaan. Samoihin aikoihin mäkäräisten, polttiaisten tai minkälie sesonkiaika alkoi ja Hurmaksen kutina räjähti täyteen loistoonsa. Jos olin ennen ollut huolissani kutinasta ja ihorikoista, niin nyt alkoi olla jo sellainen meno, että parempi olla vaan kesäloman jälkeen taas töissä kaupungissa ja näkemättä jatkuvasti mitä poni kotipihassa tekee.
Kolmikon tarhassa on pihattomökki, puita, heinäkaukalo ja varmasti
jotain muutakin mihin kekseliäs poni itseään raapisi. Mutta. Poni
raapiikin (raapi) itseään lähinnä vain niillä välineillä, jotka itse
omistaa: kavioilla ja hampailla! Takasten kavioilla saa raavittua
korvat, silmät ja posket ja hampailla saa revittyä ja riivittyä
nälkäkuopan alueet.
Kutinapaikkoina jatkoivat samat vanhat: takaa molemminpuolin nälkäkuoppia ja päässä silmien sekä poskien alue. Myös korvat olivat kipeät ja iho rikki. Pahimmillaan alueilla oli avohaavoja (kts. ylläolevia kuvia).
 |
| 26.9.2016 |
Se tässä tämän ponin kesäkutinassa on ihmeellistä, että harjan alue on jokseenkin koskematon. Sään ympärillä on ollut raapimisesta tulleita kohtia, mutta harja itsessään on ihan asiallinen näin loppusyksystäkin. Myöskään otsassa etutukan alla ei ole mainittavia vaurioita.
 |
| 1.10.2016 |
Varmasti poni olisi pysynyt paremmassa kunnossa, jos olisin ehtinyt, pystynyt ja kyennyt sitä paremmin hoitamaan. Myönnän että jo keskikesällä ollut
kesäkutinahoitoväsymys paheni ajan kuluessa ja poni jäi saamatta parasta mahdollista hoitoa.
Mää en vaan jaksanut taistella. Siksi se hoito vähän niinkuin jäi. Korvat olivat pahimmillaan niin kipeät, että riimun saaminen päähän vaati melkeinpä taikatempun. Ja koska tätä yksilöä ei voi sitoa kiinni kuin joskus ja jouluna (kuun ja tähtien asennon mukaan), pitää kaikki hoitojutut tehdä joko itse ponista kiinnipitäen tai sitten niin että se-kauhean-kuuluisa
joku pitää narusta ponia paikoillaan. Tosi helppoa kotitallissa, missä hoidat hevoset itse ja yksin 95 % ajasta?
Tosi helppoa sekin, kun hoidat ponia, jota ei voi sitoa kiinni, ja se pyörii, potkii ja vastustaa kaikella tapaa hoitotoimenpiteitä. Nälkäkuopan alueita ei saanut edes katsoa, kun tuli jo kaviosta. Tuollainen poni on aikasten kipakka ja näppärä niiden jalkojensa kanssa. Sitä taas joutui punnitsemaan yrittääkö hoitaa ponia vai laittaako oman ehjänä pysymisensä etusijalle.
Viimeisenä oljenkortena kävin ostamassa klinikalta rauhoitusainetuubin. Ajattelin, että pakko on jotain tehdä, että ponin saa hoidettua ja tarkemmin katsottua minkälaisia ihorikkoja sieltä kovaa vauhtia tuuheutuvan talvikarvan seasta löytyy. Tämä korsi jäi tosin lopulta käyttämättä tilanteen parantuessa kelien kylmetessä ja itikoiden hävittyä.
 |
| 4.10.2016 - tukka tallessa. |
Tämän kesän jälkeen olen samoin miettein kuin jo aiemminkin. Tämä koko kesäkutina on sekä hevos- että ihmisrääkkäystä! Molemmat kärsivät tilanteesta enkä aina tiedä kumpi enemmän. Paljon tämmöisestä ongelmasta tulee murhetta, vaivaa ja myös sitä rahanmenoa, valitettavasti.
Tämän ponin osalta on päätökset jatkosta tehty ja niihin palataan lähitulevaisuudessa. Onneksi ponia ei enää kutituta ja näinollen normaali rauhaisa arki rullaa taas!
