* * * Aarteita kännykän kätköistä * * *
Lokakuun alku. Aivan mahtavan näköistä, näin joulukuun pimeydestä ja synkkyydestä katsottuna!
Jos pitäisi tehdä tilastoa siitä, mistä aiheesta kännykästäni löytyy eniten kuvia, olisi vastaus erittäin helppo ja selkeä. Kakkan lappaamisesta! On kuvia hevosista, jotka ovat kärsä pitkällä auttamassa hommissa, on kuvia siitä minkälaisen kuorman olen milloinkin saanut aikaiseksi ja sitten on kuvia näistä surkeista maaseudun kasvateista.
Tämäkin tuossa ylemmässä kuvassa oleva surullinen yksilö kärsii varmasti jokaisena päivänä elämästään täällä ja vanhempana hakeutuu kriisiterapiaan. Varsinkin kun
äityli on tämmöinen turhia stressaamaton ja pukee jälkikasvunsa rymyvaatteisiin ja sanoo, että antaa painaa vaan. Saa hyppiä lätäköissä, saa surffata kuraikoissa ja ihan varmasti saa maata selällään p*skakärryssä, jos siltä tuntuu.
Nauratti tämä
ämpäri-case sen verran paljon, että oli pakko ottaa kuva ennenkuin pelastin "kauhuissaan olevan" suomenhevoseni tilanteesta. Musta ämpäri on siis vesiastia, jonka mr. Hevonen oli irroitanut telineestään ja onnistunut saamaan kiinni häntäänsä yön aikana karsinassa. En edes huomannut asiaa ensin, koska nappasin vaan ruunan riimuun ovenraosta ja lähtin kiikuttamaan karsinasta pihalle. Ulkona havahduin ylimääräiseen ääneen ja tajusin, että Voiton perässä kulkee jotain ylimääräistä. Itse hevonen ei reagoinut (tähänkään) tilanteeseen yhtään mitään...
Marraskuun alussa tuli lunta! Samalla pakkanen lisääntyi ja Voiton tämän talven suunnitelma pyörähti käyntiin oikein tosissaan. Tämä projekti näyttää tällä hetkellä erittäin hyvältä - palaan tähän asiaan lähiviikkoina!
Se fiilis, kun tajuat että tallikissasi ei olekaan mikään ihan tyhmä. Kun on nälkä, pitää sitä ruokaa saada. Vaikkakin sitten kaapista ja itse hakien.
... ja muutaman päivän käytön jälkeen pestynä ja ehjänä päällepuettu loimi ei olekaan enää jälkimmäistä. Syyllinen saumojen pettämiseen löytynee, yllätys yllätys, kuvan oikeasta alalaidasta.
Miniponin kanssa vaihteeksi hieman kauempana kotoa. Oli lanattu ja uudelleen sepelöity latu odottamassa, joten ei voinut muuta kuin vastata kutsuhuutoon ja karauttaa miniponilla luxuspehmeille kylänraiteille.
Joskus toivoisi olevansa hieman nopeampi kaivamaan puhelinta taskustaan ja vippaamaan hanskat kädestään. Jos olisin ollut molempia, olisin saanut kuvan siitä miten koko kolmikko piehtaroi samaan aikaan. Hevoselämäni tähtihetkiä, heh heh.
Tämä on jotenkin surullisen hupaisaa. Se-täällä-asuva-metrin-hukkapätkä on todennut, että äiti treenaa aivan liian vähän hevostaan ja päätti siis laittaa itselleen nuo meitsin
ziljoonan euron Veredukset jalkaan ja kirmata menemään. Jos ei heppa saa liikuntaa, niin edes nahkasaappaat saavat.
Tämä kuva on marraskuun lopulta, mutta ihan yhtä hyvin se voisi olla vaikka tänään otettu. Satoi ihan miten paljon vaan, niin kyllä täällä niillä crocseilla saa edelleen hepat hoidettua. Ei kastu sukat pihalla eikä tarhassa. Joten mää en kauheasti voi ottaa osaa valitukseen siitä kurassa ja mudassa rämpimisestä.
Tiedättekö miten paljon tämä ärsyttää!
"Hei, me uudistettiin meidän säkkien ulkonäkö ja pienennettiin pakkauskokoa 5 kg, mutta hinta me pidettiin kyllä ihan samana". ARGGGGG!!!! Kiitti vaan Krafft, tosi reilusti tehty. Mulle olis kelvannut oikein hyvin kyllä se 25 kg säkki sillä hiukan tylsemmälläkin ulkonäöllä.
Sitten toinen oikein kuninkaallisesti mennyt hevosaiheinen ostos. Tilasin Horzelta noille mun pikkuponeille uudet sadetakit. Ostin suosikkimerkkiäni HorseWarea ja jopa kaksi eri mallia. Toisen koko oli 85 cm ja toisen 90 cm. Mitäpä sain? Kuvasta voi jo jotain veikata... Jep, hippasen oli selkämitta jotain muuta kuin sen mitä pitäisi. Tuossa 90 cm loimessa oli todellinen selkämitta 112 cm. Äääääh, tuommonen 22 cm pidempi loimi kuin tarvittais. Ihan hyvin se istuu, eikös vaan? No joo, ei kyllä sovi, lähtivät molemmat vaihtoon ja tilasin nyt vaihdossa koot 70cm ja 75 cm! Katsotaan mitä saadaan.
 |
| Kuva "Ennen". |
Taas kuvia meitsin kakkahommista. Tyhjensin joulukuun puolivälissä pihatosta suurimmat märät kuivikkeet pois ja kokeilen nyt ekaa kertaa laittaa olkien alle sahanpurua. Tai kutterilastua tai mitä tuo nyt onkaan. Katsotaan miten se siellä toimii vai toimiiko ollenkaan.
Näillä ällöillä plus-keleillä ja sateella mökissä olevat kuivikkeet tulevat tosi nopeasti kosteaksi ulkoilmasta ja betonista. Talvipakkasilla olki on ihanan kuohkeaa ja pehmeää ja näillä nykytalven keleillä se on vaan yksinkertaisesti littanaa ja nihkeää.
 |
| Kuva "Jälkeen" - tee työtä jolla on tarkoitus! |
Ostin meidän poneille minishettissatulan ja sarjassamme "jooo'o, tosi minikokoinen onkin". Ei ainakaan Hurmakselle istunut, ei sitten yhtään. Kerran kävi tuo lapsi pienellä kävelylenkillä tämän penkin kanssa eikä toiminut oikein tämä läpyskä meillä tehtävässään. Pitää vielä tuon vanhemman ponin kyytiin tätä sovittaa ja antaa sitten lopullinen tuomio.
Tämmöistä täällä, pikavilkaisu edelliseen kolmeen kuukauteen. Toivotan tämän meidän koiran kuvan myötä oikein ihanaa Tapaninpäivää kaikille!
