LISÄTIETOA:

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Kohti ponioripäiviä: askel 5

* * * Askel 5: Loppuhuipennus * * * 

Laatupölypalloponi oripäiväareenalla
Kuva: Leena Kahisaari

Päivä täynnä suuria tunteita...
Lopputuloksena kuitenkin Miniponi palkittiin JALOSTUSORINA II - PALKINNOLLA KANTAKIRJAAN!!!!! Wuhuuuuuu!!!!!!


perjantai 17. huhtikuuta 2015

Kohti ponioripäiviä: askel 4

* * * Askel 4: PANIIKKI - IIIIIIIIIIIIIK !!!! * * * 

Vaahtokylvyssä 15.4.2015



Ponipoika puunaushommissa 17.4.2015

Nyt on pesty, puunattu, pakattu ja kohta on ponioripäiväpaniikki päällänsä! Iiiiiiiik ja kääääk!
Huomenna tapahtuu ...... ponioripäivät Ypäjällä! Pitäkää peukkuja!

torstai 16. huhtikuuta 2015

Raatotallista tervehdys


Moro! Täällä Raatotallin ylpeä omistaja! Olis tallipihassa yks kypsempään ikään ehtinyt klenkkajalkasuomenhevonen ja yks ei-niin-vanha monivammasuomenjupotin.

Porren ontuman syytä voi vaan arvailla - ei ole naulat huonosti kaviossa eikä ole kuumuutta tai turvotusta missään kohtaa konttia. Siltikin klenkuttaa vasenta etujalkaansa niin että lehmätohtorikin näkisi korvalla sen. Saattaapi olla lavan seudulla jotain rikki tai saattaapi olla olemattakin. Lomailkoot, aivan kuten ajan X ennen tätä ontumaakin. Jos ei klenkutus muuksi muutu kesään mennessä, niin harkitaan sitten jatkotoimia. Voidaan vaikka lähteä vierailulle sellaiseen paikkaan minne menee ovesta sisään kaksi valkotakkista setää ja yksi hevonen ja sieltä tulee ulos vain kaksi setää ja yksi riimu.

Pörri 15.4.2015

Nuorempi jupotin on saanut olla kirjallisen tuotoksen tähtenä, joka lähti eläinlääkärille. Videokuvan näkemisen ja muutaman viestin jälkeen Neiti Eläinlääkäri oli samoilla ajatuksilla Neiti Raatotallinpitäjän kanssa. Annetaan Vodelle 10 vuorokauden tulehduskipulääkekuuri, muutama viikko lomaa tai maastokäpyttelyä ja jos ongelma on edelleen akuutti, tehdään kokovartalotsiikaus klinikkaolosuhteissa.

Eilen olin maastokävelyllä Mr. Monivammasen kanssa. Meno oli sitä laatua, että eipä tarvinnut harkitakaan irroittavansa ohjasta lukeakseen saapuneen tekstiviestin... Tänään vain mulkoilin konia tarhan aidan takaa ja totesin, että olkoot, mää haluan olla raajoiltani ehjä ja päästäni suunnilleen kokonainen lauantaina oripäivillä enkä aio kokeilla ennen sitä minkälainen heittoistuin on viritetty.

Huoleton on hevoseton. Huutomerkki.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Mr. Moniongelmainen


Meillä on nyt ongelma. Tai ongelmia. En vielä oikein tiedä kumpia.

Jaana Vuola kävi tsekkaamassa Voiton tänään läpi ja oli huolestuneilla fiiliksillä. Yksi selkeä vamma ainakin löytyi. Oikeassa takareidessä on potkuvamma (kiitos tarhakaveri-Porren) ja se on sellaisessa kohtaa, joka tekee varsinkin juuri laukassa paljon töitä laukan laadun eteen. Jos tässä kohtaa on vauriota, ei laukka ns. kanna.

Jos tässä olisi kaikki, ei olisikaan paljoa murheita. Varmasti tämä vamma osittain aiheuttaa perjantaina nähtyä laukattomuutta, mutta se ei selitä kaikkea muuta. Etuosastaan ruuna vaikuttaa priimalta, mutta takaosastaan oudolle.

Selkeästi nähtävissä ja tunnettavissa oli se, että selkärangan liike ei ollut aivan sujuvaa, vaan hieman kulmikasta eivätkä takajalat venyneet eteen. Lisäksi hevosen energiataso ja yleisolemus eivät olleet samanlaiset kuin aiemmilla hierontakerroilla. Voitto vaikutti huolestuneelta, voisi jopa sanoa että kivuliaalta. Tykkäsi kuitenkin kovasti kun takaosaa työstettiin.

Samalla suunnitelmalla jatketaan: lämmin loimitus, back on trackit kintereissä ja kävelyliikuntaa kotimaastoissa. Lisätään kuitenkin yksi kohta lisää: eläinlääkärin konsultointi.

Moniongelmainen ja könkkäjalka.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Sanoinko mää "kaikki kunnossa"?

Voitto ja Maija 10.4.2015

Tein virheen! Kirjoitin tänne, että Voitolla on kaikki hyvin. Hahaaaa! Ei ole enää. Hiukan piti päästä henkseleitä paukuttelemaan, mutta eipäs olis kannattanut. Kuka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa ja silleen.

Maija treenasi Vodella perjantaina ja oikea laukka oli hävinnyt jonnekin. Ei löytynyt millään. Mutta tongitaan oikein kunnolla niin löydetään positiivisia juttuja: mun heppa on nelikäyntihumma! Suomenhevosruunani menee myös puhdasta peitsiä! Wuuuuuhuuuu!


Hekoheko, ei paljoa naurata. Olen toljottanut peiliin ja miettinyt mikä on nyt mennyt pieleen. Liian paljon reipasta liikuntaa kovalla pohjalla? Liian vähän / paljon liikutusta? Liian vähän loimitusta? Tarhassa tapahtunut jotain? Kintereen röntgenlöydös (kinnerpatin alku) on aktivoitunut? Lihasvamma?

Suoranaista ontumaa ei näkynyt ja jalat ovat olleet ennen sekä jälkeen treenin siistit. Koni pukittelee tarhassa ja on muutenkin omasta mielestään täydessä iskussa. Ainoa mitä jäin jo aiemmin ihmettelemään, oli havaintoni maastossa, että miksi ei meinaa vasenta laukkaa saada nousemaan millään. Oikeaa laukkaa kyllä meni. Perjantaina olikin osat vaihtuneet!



Sotasuunnitelma on seuraava: back on trackit tehokäytössä kintereissä, lämmin loimitus, rentoa kävelymaastoilua ja hierontakäsittely. Ratsastamaan en ole ruunalla päässyt perjantain jälkeen (tänään 14h työpäivä viikonlopun kuumehorkan päälle), mutta hierontatreffit on sovittu huomiselle, tiistaille.

Tämä oli julkaisukelpoisin laukkakuva.

Jälkiviisaus on parasta... Nyt kun katsoo taaksepäin edellisiä treenejä, niin onhan laukka ylipäätään ollut vaikeaa jo kuukauden päivät. Huomenna olemme kuitenkin ainakin joltain osin viisaampia!

(PS. Jos mää hihkun tähän loppuun, että Porre ontuu, niin kokeekohan se ihmeparantumisen?)


perjantai 10. huhtikuuta 2015

Neljä vuotta Voitokasta elämää!

* * * Voitto 2vee * * *

"Oho, kappas, täällä facebookissa on kaksivuotiaaksi kääntynyt Sumiaislainen orivarsa myytävänä. Hmmmmm. Pitäisiköhän se ostaa pois." Näillä ajatuksilla alkoi nelisen vuotta tähän mennessä kestänyt matka suomenhevosrakkaus Mäntymäen Voiton kanssa.

24.4.2011

Kamala kaksivuotias - tähän varsaan se sanonta ainakin osui ja upposi. Ruma. Epäsopusuhtainen. Honkkeli. Näiden lisäksi olisi vielä monta muutakin negatiivista adjektiivia, jotka voisin mainita hevosen sen hetkisestä ulkomuodosta. Katse oli kuitenkin lempeä ja sehän riittää monelle heppatädille ja miksipä ei siis heppatytöllekin. (Eikä pitkää harjaakaan miinuspuolelle voinut laskea.) Kaupat siis tehtiin tästä punarautiaasta, jonka isä on ratsuna kantakirjattu Sumiainen ja emä kimo pienhevoslinjan Mäntymäen Minttu.

29.4.2011. Voitto on keskellä.
(muut kuvan hevoset: Tuulen Uljas, Kalilei, Porre ja poni Emporio Arman)
31.5.2011


Kevään aikana uuteen kotiin kotiuduttuaan kaksivuotias Voitto opetteli pitämään suitsia sekä kuolaimia ja ennen orilaitumelle lähtöä pikkuorhia ohjasajettiin avustajien kanssa kotitiellä kymmenisen kertaa. Ensimmäisillä kerroilla kaikki meni loistavasti. Sitten kekseliäs ipana yhtäkkiä hiffasi, että mitäpä jos en liikukaan eteenpäin vaan hypin pystyyn tai perutan ohjastajaa päin.

22.5.2011

Keräsin parin tämmöisen reissun jälkeen itseäni muutaman tovin ja sitten kasasin jostain valtavan satsin määrätietoisuutta ja kyllä-mää-tämän-hoidan -asennetta. Seuraavalla ohjasajokerralla varsa jälleen testasi ihmisten reaktioita pelleilyllään ja meikäläinen ohjien päässä rääkyi varsalleen piiska tanassa niin että varmasti koko tienoon linnutkin lehahtivat lentoon. Voiton ilme oli hämmentynyt. Oho, se suuttui. Siinä oli ne typeryydet tämän otuksen osalta. Ei kertaakaan enää tämän yhteenoton jälkeen ole kysellyt työnteosta onko pakko, jos ei ihan välttämättä tahdo.

1.6.2011 orilaitumella
Kesäkuuksi Voitto lähti orilaitumelle muiden samanikäisten orien joukkoon. On meillä kotonakin laiduntilaa, mutta ajattelin silloin että näin kuuluu nuorien orien kohdalla tehdä. Kotona laidunseurana olisi ollut vain muutama vanhempi hevonen. Jos olisin uudelleen tässä samassa tilanteessa, jättäisin nuorukaisen kotiin ja omien silmien alle. Vaikkakin sitten ilman oman ikäistään seuraa.

Kuukautta myöhemmin laidunajan päätyttyä pyydystin suht huonoon kuntoon mennyttä varsaa yli kaksi tuntia laitumelta. Riimu oli tietysti pudonnut jo heti alkupäivinä ja varsa vieraantunut ihmisestä ilman käsittelyä. Isäntä kypsyi pyydystämiseen jo ensimmäisen puolen tunnin aikana ja kävi aikas tuuri ettei häipynyt kokonaan siinä kohtaa pölypilven saattelemana vieden autoa sekä traikkua mennessään. Itse harmittelin pääni sisällä laidunta edes-takaisin talsiessani, että vitsit etten tajunnut laittaa Housea tallennukseen digiboxille. Jäi meinaan siltä päivältä se sarjan jakso näkemättä.

Lopulta oli Voitto saatu riimuun, portista ulos ja trailerin kyytiin. Auton nokka ei osoittanutkaan kohti kotia vaan Piikkiötä ja Rainion Helin hevostilaa. Voitolla alkoi lomailun jälkeen 5 viikon jakso ajo-opetuksessa.

20.7.2011
Ajo-opetuspaikassa arki alkoi välittömästi trailerista poistumisen jälkeen shampoopesun merkeissä. Vasta myöhemmin muiden blogeja seuraamalla on käynyt mielessä, että eihän tämä kaikkien kanssa olekaan näin helppoa. Tämän mutkattoman suomalaisen miehen kohdalla pesukin on ollut tyyliä "kiinni puuhun / harjauspuomiin, vesiletkusta suoraan vettä kroppaan, vaahdotus ja huuhtelu". No problem.

Laiduntuliaisina nuorukainen sai sienenkin. Eikä siinä ihan kaikki - se tarttui ajo-opetuspaikassa koko muuhun laidunporukkaan. Tosi kiva.

25.7.2011


Ajo-opetus sujui osaavissa käsissä täysin ongelmitta. Muutaman muistelevan ohjasajokerran jälkeen orhi sai ensin kevyet kärryt peräänsä ja sitten melkein heti isojen poikien koppakärryt. Ei mennyt montaa viikkoa kun mennä hölkyteltiin pitkin tietä ravia ilman avustajia aivan kuin enemmänkin rutiinia omaavalla vetohevosella!


31.7.2011 - omistaja itse ensimmäistä kertaa ohjaksissa!


Voitto sai ajo-opetuspaikan hyvien puitteiden tiimoilla pikkuisen jo maistella tulevaisuudessa vastaantulevia aikuisten heppojen juttuja. Ensimmäiset kengät lyötiin alle ajo-opetusjakson loppupuolella ja se(kin) oli aivan pala kakkua!

21.7.2011 - Match show, Koivumäen talli


Kävimme näyttäytymässä lähialueen mätsärissä heinäkuisena iltana hakemassa kokemusta ja ihmettelemässä maailmaa. Lisäksi kotikentällä irtohypättiin ja kiipesipä omistajalikka erään ajolenkin jälkeen ensimmäistä kertaa selkäänkin! (Siis daaaaa, kyllä, kaksivuotiaan suomenhevosen selkään ja istui siellä ainakin kahden pääty-ympyrän verran talutettuna.)

6.8.2011
8.8.2011 - kesä, kärpäset ja kakkakasa

8.8.2011 - vasemmalla Veller, oikealla Voitto
(ja kukaan ei varmasti olisi erottanut näitä kahta toisistaan ilman kuvatekstiä, heh heh...)
Kuva: Satu Österman

Kuva: Satu Österman

Kuva: Satu Österman

Kuva: Satu Österman

Kuva: Satu Österman

Elokuun alkupuoliskolla hienosti kärryjä vetävä jätkänpätkä palautui kotiin. Siellä odotti pihattoasukkaan elämä ihanan ja ison eestinraskasvetoheppa Vellerin kanssa.

Ajo-opetuksen oppeja piti tietysti vahvistaa jatkamalla kärryttelyä kotona. Omat valjaat sekä kärryt oli jo ostettuna, joten ei muuta kuin Vode kaksivee aisojen väliin. Arvaatteko miten jännää oli? Kotona ei ollut samaa tukiporukkaa kuin ajo-opetuspaikassa eivätkä reititkään olleet hevoselle ennestään kovinkaan tuttuja.

23.8.2011 - kotona sänkipellolla
Kuva: Satu Österman

Alkuun pyysin aina kaverin mukaan kärryjen kyytiin - ihan vain varmuuden vuoksi. Nopeasti kuitenkin huomasin, että meikälikallahan on kaksivuotias suomenjupotin, joka ei ihmettele eikä säpsy yhtään mitään! Oikein nauratti ääneen sen jälkeen, kun olin ohittanut traktorin peräkärryineen suht kapealla hiekkatiellä eikä hevonen paljoa korvan heilahdusta enempää asiaan reagoinut kärryjen edessä. Uskomattoman cool kaveri, ajattelin silloin eikä ole tarvinnut korjata ajatusmaailmaansa vuosien edetessäkään!

21.8.2011 Punkalaidun - toista kertaa match showssa

10.9.2011
Loppuvuosi varsaa ajettiin säännöllisesti 3-5 kertaa viikossa. Ensin alkuun vain muutamia kilometri, mutta syksyn alkaessa lähestyä talvea oli normaalin ajolenkin pituus 5 km. Siitä kävelyä oli 1,5 km ja muuten tasamaalla rentoa, mutta etenevää hölkkäilyä.

Hippoksen tamma- ja varsanäyttely Metsämäessä 28.10.2011
Kuva: Marjut Myller

Kuva: Marjut Myller

Lokakuussa kävimme ensin Turussa Metsämäen tamma- ja varsanäyttelyssä (palkinto III+, pisteet 8-7-6-7-7-7) ja hieman myöhemmin vielä marraskussa Helsingissä Valtakunnallisessa varsanäyttelyssä (tulos sama kuin Metsämäessä eli palkinto III+, pisteet 8-7-6-7-7-7).

Orin korkeus oli kaksivuotiaana syksyllä sää'ältä 155 cm ja lautasilta 154 cm.

Valtakunnallinen varsanäyttely 13.11.2011

Orhi toimi ajossa ja arjessa erinomaisesti ja sai Vermon varsanäyttelykeikan jälkeen ansaitsemansa pitkän loman. Vuodenvaihteessa kaksivuotias muuttui kolmevuotiaaksi ja oli samalla harppauksen lähempänä aikuisikää.

( Tämä oli Voiton tarinan ensimmäinen osa. Jatko-osia saattaa olla tulossa, hih... )

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Onnistumisen askeleita

6.4.2015
Välillä tuntuu, että olen aivan pihalla tämän hevosen kanssa enkä tiedä mitä ratkaisuja ja muutoksia on viisainta tehdä. Nyt voi kuitenkin hengittää hieman vapaammin ja olla tyytyväinen siihen, että muutama iso juttu on tainnut loksahtaa kohdilleen.

1. Ruokinta. Miten paljon olenkaan tätä asiaa täällä(kin) murehtinut ja märehtinyt. Ei Voitto vieläkään mikään ihrakasa ole, mutta on kuitenkin saanut pyöreyttä ja takaosaan muotoa. Lupasin paljastaa uuden sapuskan, jos saamme tuloksia. Nyt voin kertoa hyvien muutosten myötä, että nuorukaisen ruokinta koostuu tällä hetkellä vain ja ainoastaan Krafftin Pluss Proteiinista, kaurasta, heinästä sekä vedestä. Avain onneen on meillä ollut tuo Krafftin pelletti!


2. Satula. Toinen blogissa paljon sanavaltaa saanut juttu on saanut ainakin taas toviksi pisteen. Nyt meillä on uusi penkki. Niin siinä lopulta kävi, että Prestigen D1 Zero 18"/MW muutti tänne uudelleen. Kerran jo tämän satulan palautin liian suuren hintalapun vuoksi satulakauppiaalle koejakson jälkeen, mutta ei auttanut. Vode sanoi, että tämän satulan haluaa ja senhän se sitten tuli saamaan.

Maastolenkin jälkeen 7.4.2015

3. Terveydentila. Meillä on täällä kaikki hyvin! Ei kremppaa yhtään mistään just nyt! Ei Voitto rikki ole ollutkaan, mutta kengittäessä on ollut takapäässä selvää jäykkyyttä. Öisin käytössä on ollut jo tovin Back on Track -kinnersuojat ja nämä (kengittäjää huvittaneet) mustat lätyskät ovat auttaneet. Ei turvota eikä jäykistele enää kintereet.

Jotain muutakin on nyt tapahtunut. Voitto on ollut aina hieman kuivasuinen, mutta nyt muutamassa viikossa on vaahtoa alkanut tulla suusta oikein reippaastikin. Lisäksi koko koni on ollut lentoon lähdössä lenkeillä! Pakko on ollut pitää olympiaa kuolaimena, jotta tädillä ja ratsulla pysyy yhteinen suunta sekä vauhti.

Kevättä ilmassa! Ihanaa!

Maalaisjuntti käy välillä maastolenkeillä asvaltin päälläkin tepastelemassa vaikka hiekkateitä riittää.

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Kohti ponioripäiviä: askel 3

* * * Askel 3: Päivä päivältä lähempänä * * *

24.3.2015

Viikko viikolta ja päivä päivältä ponioripäivät lähestyvät! Huiiiiiiii! Täällä on kaikki ihan asiallisesti. Poni syö, kakkii, leikkii ja on todella karvainen.

Aikataulut tulivat viikko sitten sähköpostiin eikä ole onneksi kovin aikaista herätystä luvassa. Meidän poni näyttäytyy nelivuotiaiden kakkosryhmässä ensimmäisenä. Luvassa on eläinlääkäritarkastus ja rakennearvostelu sekä liikkeiden esittäminen. En ilmoittanut oriamme käyttökokeeseen. Jos poni saa ykköspalkintoon oikeuttavat rakenne- sekä liikepisteet, tehdään se käyttökoe sitten myöhemmin. On tässä tarpeeksi jännitystekijöitä jo muutenkin.

Ponista lähtee karvaa paljon... En uskalla sitä aivan mahdottoman paljoa rapsutella, jotta karva pysyisivät suht tasapaksuina jokaisesta kohdasta eikä orhi näytä aivan kapiselta ketulta sitten Ypäjällä parrasvaloissa. Toki tilanne on kaikilla sama. Tuskin yksikään otus näyttää aivan parhaimmaltaan keskellä karvanvaihtoa.


Uudet näyttelysuitsetkin on checkattu sopiviksi ja niiden kanssa kehdataan hyvillä mielin lähteä näytille!


...ja jotta aivan vakavaksi ei juttu menisi, pitää tasaisin väliajoin vilkaista onko ht.netin ponioripäivä- topicissa uusia viestejä, heh heh.