Kuti Kuti -kuulumisia

Kun herätyskellos soi etkä vielä olis halunnut nousta.

Outo kesä. Tosi outo! Kaksi edellistä kesää on tämän kutinaponin kanssa olleet enemmän ja vähemmän tuskaisia, mutta tänä vuonna (tähän saakka) kaikki on ollut ihan hirmusen helppoa. Poni ei kutia, mutta tokikaan ei ole ilmassa mitään ötököitä mitkä kutittaisivat edes. 

Hurmas on ollut tunnollisesti loimensa alla tähän saakka kaikista helteistä huolimatta, mutta nyt on uskaliaasti menossa eläinkoe. Tapahtuuko jotain pahaa, jos ponilla ei olekaan loimea? Mitään kutinaa ei siis ole nyt esiintynyt ja uskalsin sunnuntaina ottaa loimen pois. Tällä hetkellä on torstai kääntymässä perjantaiksi. Orit ovat yöt laitumella ja päivät tarhassa missä on käytössä pihattokatos (= vapaa mahdollisuus hangata). 

Olen seurannut ponia sen siirryttyä aamulla tarhan puolelle. Hurmas menee toki suoraan hankaamaan itseään, mutta rahnuttaa kaulaansa tai harjaansa minuutin kaksi ja tepastelee sen jälkeen mökkiin sisälle aloittelemaan päivälepoaan. Koko päivänä se ei sitten enää hankaakaan, tai mikäli hankaa niin en ole sitä nähnyt eikä harjassa tai hännässä ole vaurioita.

Niskaan saa jo koskea ihan kuin mitä tahansa normaalihevosta!

Tässä on kesän aikana tullut myös paljon onnistumisia tämän aran ja jo syntymässä säikähtäneen ponin kanssa ja lisää tulee koko ajan! Tämän viikon riemujuhlan aiheena oli etutukan pesu. Ihan oikeasti tämä tapahtui! Otin kahden litran kauhaan vettä, nostin kauhan tuohon otsatukan juurelle päätä vasten ja nostin kaikki herran otsahaivenet sinne kuuppaan kastumaan. Sitten vaan shampoota ja huuhtelu. Eikä poni sanonut toimenpiteeseen mitään! Tätä jos olisin mennyt viime kesänä kokeilemaan, niin olisinkohan edes hengissä enää.

Loimi on kestänyt oikein hyvin, vaikka se saisi olla yhtä tai kahta kokoa pienempi ollakseen aivan sopiva. Nyt oli vasta ensimmäinen reikä eikä sekään ollut kuin päällikankaassa. Pesin takin ja samalla paikkasin repeämän. Onneksi sitä on tämmöinen muinaisjäänne ja osaan sekä kykenen käyttämään aivan tavallista neulaa ja lankaa. Hih hih.

Hyvin menee edelleen - mutta menköön!

So far so good

12.7.2018

Tällä kertaa ei tirkistellä tämän rantchin arkeen sen erityisemmin. Pitää tuottaa pieni pettymys, koska luvassa on (taas) vaan ponin kesäkutinapäivitys. Ehkä eniten itselleni muistiin ja toiseksi eniten siksi ettei mitään korkealentoisempaa juttua oikein nyt irtoa. (Kirjottaiskos joku nuo mun luonnokset valmiiksi?)

Täällä joka tapauksessa on ponilla asiat hyvin edelleen. Tänään oli pesu- ja hoitopäivä eikä ponin käytöksessä ollut mitään moitittavaa! Aivan mahtavaa että tämän ponin hoito on nykypäivänä ihan kuin täysjärkistä otusta käsittelisi! Edes harjamarton pesu ei aiheuttanut mitään (ei yhtään mitään!!) turhaa liikettä ponin suunnalta.

Asiat eivät ennen ole olleet ihan näin yksinkertaisia. Kannattanee lukea vaikka tämä vertailukohdaksi: Kun et tiedä pysyykö ponisi ruokintalistalla vai siirtyykö ruokalistalle?

Päivän tarveaineet olivat häntään Vetramilin shampoo(n loppu), harjaan Hieno suomalainen koivushampoo (koska sitä nyt sattui löytymään) ja hännän yläosan rasvaukseen punainen Bepanthen.

Silmien ympärillä ei ole mitään ihorikkoa (vielä) ja korvissakin vähänlaisesti. Ori antaa koskea niskaan ja otsaan eikä riimunlaitto aiheuta silmien pyörittelyä.

Loimikin kävi pesussa ja puhtaan palttoon kanssa oli mukava palata laitumelle. Ponit ovat nyt olleet yötäpäivää heinäpellolla, mutta luulen että ovat tyytyväisempiä jos otan herrasväen keskipäivän ajaksi pihattomökilliseen tarhaan.

Loppuun vielä pari kuvaa eiliseltä Porista, ihanan ystäväni luota. Kävimme pienellä maastotepastelulla ja ensimmäistä kertaa hevoshistoriani aikana samalla lenkillä hevosten kanssa on koira ja lampaat! Oikein lammaspaimenia!

Kutinaponin kesäkuulumisia

18.6.2018

Blogin kirjoittamisen parhaimpiin puoliin kuuluu kaikenlaisten olennaisten, ja siinä ohessa epäolennaistenkin, asioiden talteenlaitto. Harmittavaisesti koko viime vuoden kesäkutinamuistelot puuttuvat blogihiljaisuuden vuoksi ja miten kiva niihin olisikaan nyt palata kun hankaussesonki alkaa olla kuumimmillaan. Aiemmat, kesän 2016, kutinahöpinät sentään löytyvät täältä ja niitä kauhuissani tuossa selailinkin.

2.7.2018

Kertauksena alkuun pieni infopaketti: Kutinaotus on pieni risteytysponiori, joka on syntynyt 2012 eli on nyt 6-vuotias. Säkäkorkeus alle 90 cm ja se tuottaa pientä päänvaivaa mm. ihottumaloimien löytymisessä. Kutinaa on takana muutama kesä. Pahiten hankaa häntää sekä silmien ympäryksiä.


Viime kesänä poni pukeutui seeprakuosiseen QHP-merkkiseen kokovartalosukkaan (koko 85 cm) ja tämä takki toimi ihan mainiosti. Mittasuhteet loimessa olivat hyvät ja koko oli sopiva orille. Harmittavaisesti loimi kuitenkin valui korvien takaa keskemmälle kaulaa ja näin poni pääsi aivan esteettä raapimaan niskaansa. Tämän ansiosta riimua ei voinut ottaa moneen kuukauteen pois päästä, sillä sitä ei meinaan enää olisi saanut takaisin ponin kieltäytyessä täysin yhteistyöstä kaikessa mikä liittyi korviin tai niskaan koskemiseen. Parsin loimea vielä kasaan pari kertaa tälle kesälle ja annoin sitten itselleni luvan vaihtaa ponin kesäpalttoo toisenlaiseen.

24.6.2018

Olen Horsewaren loimien fani ja kun tälle kesälle ilmestyi miniponimallisto ihottumaloimista, oli aivan itsestään selvää että sellainen muuttaa meille! Hurmaksen uusi takki on siis tämä Horseware Rambo Petite Hoody, koko 80 cm / 4´0". Loimi olisi saanut olla pienempi, mutta pitkien toimitusaikojen vuoksi en sitä lähtenyt vaihtamaan.

Tämä kesämekko on meillä ollut käytössä nyt vajaan kuukauden ja se on ollut hintansa arvoinen ehdottomasti! Se ei ole sähköinen (mukavampi riisua), tarrakiinnityksellinen kaulakappale on toimiva, "puolihuppu" suojaa niskan hyvin eikä se tarvitse edes riimua pysyäkseen paikoillaan! Loimi ei hankaa mistään eikä se ole vielä yhtään ainutta kertaa ollut kallellaan minnekään suuntaan. Loisto ostos siis! Suosittelen erittäin lämpimästi! (Kotimainen Viljar Shop näyttää myyvän tätä loimea nyt -20 % alennuksella 15.7.2018 saakka. Myös Horzen valikoimista tämä löytyy.)

Päähuppuna meillä on Snuggy Hoods kokoa XXS. Koko on sopiva, mutta tämä ei nyt ole oikein vakiintunut käyttöön. Viime kesänä poni sai hupun hangattua silmiensä eteen ja karautti parien lankojen läpi ja suuntasi naapurin tammojen lähelle. Oli muuten ihan jäätävä tilanne yrittää saada ilman riimua olevaa sokeaa ponia kiinni. (Eikä hommaa ainakaan helpottanut se että itsellä oli painoa +20 kg ja raskausviikkoja takana yli 36.)

Tuon draamakeissin jälkeen letitin hupun hapsut yhteen ja ompelin ne kiinni ylös. En kuitenkaan oikein enää uskaltanut viime kesänä huppua pitää ja tämän kesän aikana olen sen useamman kerran etsinyt pellolta ponin irrottauduttua siitä. Tällä hetkellä orhi on sitten vaan ilman pipoaan.

18.6.2018

27.6.2018

Harjaa olen pitänyt ranskalaisella letillä loimen alla. Harjamarto ei ole rikki eikä tunnu erityisen kutittavalta. Siitä huolimatta kaulan yläosa on kuitenkin täynnä pystyraitaa (kts. ensimmäinen kuva). Otsatukan kanssa kaikki on myös hyvin eikä niskassakaan ole mitään hankaumia. Häntää poni oli jossain välissä päässyt huomaamattamani raapimaan ja sen ulkomuoto olikin tässä eräs päivä luokkaa pulloharja.

Ehkäpä muistatte aiemmat kiukutteluni ponin hoidosta? Nyt voin erittäin iloisena kertoa että "kova työ palkitaan - ei heti, mutta aina"! Tällä hetkellä olen ponin kanssa siinä vaiheessa, että tämä arvon vetopaniikkiponi sietää olla hieman kiinni (naru tallin seinälaudan ympärillä, eli kiristyessään riittävästi lähtee naru löystymään ponin peruutuksen mukana), poni on jopa melkein mielellään pesussa ja hoidossa (ainakin seisoo jokseenkin aina rauhassa paikoillaan) ja kaiken lisäksi meillä on melkeinpä mukavaa keskenämme! Pitää ponia kehuakseni myös sanoa, että eihän se nyt ponillekaan ole ihan helpoin rasti, että tuntuu inhottavalta kun kutiaa ja silti hoidetaan, ja samaan aikaan yksi lapsi mölisee ja huitoo rattaissa ja toinen ipana suhaa vaikka millä kalustolla ees-taas huudellen mennessään.

Harjaan en kajoa tällä hetkellä muuten kuin selvityksen ja uudelleen letityksen verran. Häntää pesen Vetramil-shampoolla (koska sain pari näytepakkausta ja tuote on kiinnostava) ja rasvaan hännän yläosaa jo kaksi kesää sitten hyväksi todetulla punaisella Bepanthenella. Rasvaus on tarpeen mukaan ja pesu samoin. Olisikohan tälle kesälle nyt kaksi pesua takana ja rasvausta jokunen kerta enemmän.

18.6.2018

Hurmas-poni on just nyt oikein hyväkuntoinen ja tosi hienossa karvassa. Sen lihavuuskunto on yllättävän asiallisena pysynyt kesän laiduntamisesta huolimatta ja eilen kengittäjäkin kehui ponin ulkonäköä vuoliessaan orin kaviot. Pahoin pelkään että se pahin jakso tämän inhottavan kutinan kanssa on vielä edessä syksymmällä. Tässä nyt kuitenkin ei-niin-lyhyt höpinä nykytilanteesta ja murehditaan sekä kerrotaan niistä mahdollisista lisämurheista sitten myöhemmin.

Ps. Jos munia kutittaa, aina voi pyytää kaverilta apua!

Mitä sää sen Hurmas-ponin kanssa lopulta teit?

Lokakuisilla aamupäivänokosilla

Useampi on jo kysellyt, että mites sen Hurmaksen tarina päättyi sitten lopulta. Mää muutama viikko sitten kerroin kesäihottumaisen viimeisimmät kuulumiset ja jätin silloin ponin kohtalon hieman leijumaan avoimeksi. Pieni pakkohan se silloin oli.

Olin aivan kahden vaiheilla, että lähteekö poni vai saako se jäädä. Kesäihottuma on aivan vihoviimeinen kaveri ja vieläkin viheliäisempi se on hoitaa ponilla, jonka työtehtävä on syödä, kakkia, näyttää söpöltä ja olla harmiton kaikella tapaa.

Muutamana päivänä olin jo puhelin kädessä ja tuijotin näytöllä olevaa teurastamon numeroa. Muutamille jo sanoinkin, että kohta pitää käydä hurauttamassa yksi reissu ja sen jälkeen on Tarulandiassa enää kaksi heppaa. Mutta en mää voinut. En ainakaan vielä, koska toivoa on paremmasta!

TÄTTÄDÄÄ! Tässä on se pieni pala toivoa vähemmän kutisevaan seuraavaan kesään. Tämän seepran värisen möykyn sisältö on tietysti sopivan kokoinen kokovartalosukka! ViljarShopissa oli kesän päätteeksi näiden tuotteiden alennusmyynnit ja klik-klik olikin Hurmakselle matkalla uudet asusteet.

Loimi on QHP-merkkinen ja kooltaan 85 cm. Sopii hyvin!

Loimen kaveriksi löytyi aivan sattumalta (jeeee!!) samaisesta putiikista SnuggyHoodsin huppu kokoa XXS! Tämäkin alennuksessa! Tämä Snuggyn huppu on ilman vetoketjua ja se on vain tuohon niskaan saakka tuleva, ei siis kaulaakin peittävä.

Nauroimme aivan kauheasti, kun sovitimmi huppua ponille. Tämä pipo on erittäin jämäkkä ja fiilis oli kuin olisi yrittänyt laittaa sinappia takaisin tuubiin. Eli huvittuneen toivoton. Poni seisoi hölmistyneenä tallin käytävällä ja me kaksi kiskotaan ja nyitään huppua päähän. Otus ei varmaan minuuttiin edes nähnyt mitään, mutta luottavaisesti vain nökötti paikoillaan. (Hurmas yllättää aina toisinaan, edelleen!) Lopulta oli huppu päässä ja uskon, että se on just sopivaa kokoa! Varmasti pikkuisen käytössä venyy ja pukeminen helpottuu.

Näillä mennään ja kaiken kruunuksi Ponipoika 3 vee 2 päivää ilmestyi leikeistään meidän tuhtatessa kuvien oton kanssa, osoitti ponia sormella ja totesi "äiti, kato lehmä".

Riemukasta viikonjatkoa!

Kuinkas kesäkutinan kävikään?

Toisinaan yllätyn itsekin. Kuten taas tänään kun touhuilin ulkona ja totesin, että ohhoh, ei ole muuten enää polttiaisia ja näyttää tuo kesäkutinaponikin olevan tämän kesän osalta kutinoidensa kanssa voiton puolella. *Kop kop!* Ei meinaan kutia enää!

Mites se loppukesä nyt sitten menikään kesäkutinaponin kanssa?

Tämä ja seuraavat kolme kuvaa on otettu 6.9.2016.

Korvissa hiukan raapimisjälkiä.

Aiemmat kesäkutinakuulumiset ovat luettavissa täältä blogista, joten löpisen nyt vain siitä mitä on tapahtunut 

sitten viime kutinakuulumisten (eli ajalla elokuun puolivälistä tähän päivään). 

Elokuussa höpisin ja kuvasin uutta ihottumaloimeamme. Se oli loppuviimein niin suuri, että jäi käytöstä pois jo suunnilleen viikon jälkeen ja jatkoimme sitten vaan ilman loimea. Tuntui, että eihän tämä kutina nyt niin paha ole. Jaksoin suht aktiivisesti pestä ja rasvata ja pestä ja rasvata.

Pahimmat kutinapaikat olivat elo-syyskuussa nälkäkuoppien ympärillä ja päässä silmien alue. Toki häntäkin muistutti pulloharjaa, mutta iho ei ollut sieltä rikki eikä haavoja ollut.

26.9.2016

Syyskuun puolivälissä poikaporukka siirtyi laitumelta tarhaan asustelemaan. Samoihin aikoihin mäkäräisten, polttiaisten tai minkälie sesonkiaika alkoi ja Hurmaksen kutina räjähti täyteen loistoonsa. Jos olin ennen ollut huolissani kutinasta ja ihorikoista, niin nyt alkoi olla jo sellainen meno, että parempi olla vaan kesäloman jälkeen taas töissä kaupungissa ja näkemättä jatkuvasti mitä poni kotipihassa tekee.

Kolmikon tarhassa on pihattomökki, puita, heinäkaukalo ja varmasti jotain muutakin mihin kekseliäs poni itseään raapisi. Mutta. Poni raapiikin (raapi) itseään lähinnä vain niillä välineillä, jotka itse omistaa: kavioilla ja hampailla! Takasten kavioilla saa raavittua korvat, silmät ja posket ja hampailla saa revittyä ja riivittyä nälkäkuopan alueet. 

Kutinapaikkoina jatkoivat samat vanhat: takaa molemminpuolin nälkäkuoppia ja päässä silmien sekä poskien alue. Myös korvat olivat kipeät ja iho rikki. Pahimmillaan alueilla oli avohaavoja (kts. ylläolevia kuvia).

26.9.2016

Se tässä tämän ponin kesäkutinassa on ihmeellistä, että harjan alue on jokseenkin koskematon. Sään ympärillä on ollut raapimisesta tulleita kohtia, mutta harja itsessään on ihan asiallinen näin loppusyksystäkin. Myöskään otsassa etutukan alla ei ole mainittavia vaurioita.

1.10.2016

Varmasti poni olisi pysynyt paremmassa kunnossa, jos olisin ehtinyt, pystynyt ja kyennyt sitä paremmin hoitamaan. Myönnän että jo keskikesällä ollut kesäkutinahoitoväsymys paheni ajan kuluessa ja poni jäi saamatta parasta mahdollista hoitoa.

Mää en vaan jaksanut taistella. Siksi se hoito vähän niinkuin jäi. Korvat olivat pahimmillaan niin kipeät, että riimun saaminen päähän vaati melkeinpä taikatempun. Ja koska tätä yksilöä ei voi sitoa kiinni kuin joskus ja jouluna (kuun ja tähtien asennon mukaan), pitää kaikki hoitojutut tehdä joko itse ponista kiinnipitäen tai sitten niin että se-kauhean-kuuluisa joku pitää narusta ponia paikoillaan. Tosi helppoa kotitallissa, missä hoidat hevoset itse ja yksin 95 % ajasta?

Tosi helppoa sekin, kun hoidat ponia, jota ei voi sitoa kiinni, ja se pyörii, potkii ja vastustaa kaikella tapaa hoitotoimenpiteitä. Nälkäkuopan alueita ei saanut edes katsoa, kun tuli jo kaviosta. Tuollainen poni on aikasten kipakka ja näppärä niiden jalkojensa kanssa. Sitä taas joutui punnitsemaan yrittääkö hoitaa ponia vai laittaako oman ehjänä pysymisensä etusijalle.

Viimeisenä oljenkortena kävin ostamassa klinikalta rauhoitusainetuubin. Ajattelin, että pakko on jotain tehdä, että ponin saa hoidettua ja tarkemmin katsottua minkälaisia ihorikkoja sieltä kovaa vauhtia tuuheutuvan talvikarvan seasta löytyy. Tämä korsi jäi tosin lopulta käyttämättä tilanteen parantuessa kelien kylmetessä ja itikoiden hävittyä.

4.10.2016 - tukka tallessa.

Tämän kesän jälkeen olen samoin miettein kuin jo aiemminkin. Tämä koko kesäkutina on sekä hevos- että ihmisrääkkäystä! Molemmat kärsivät tilanteesta enkä aina tiedä kumpi enemmän. Paljon tämmöisestä ongelmasta tulee murhetta, vaivaa ja myös sitä rahanmenoa, valitettavasti.

Tämän ponin osalta on päätökset jatkosta tehty ja niihin palataan lähitulevaisuudessa. Onneksi ponia ei enää kutituta ja näinollen normaali rauhaisa arki rullaa taas!

Kutisevan Kesäkolttu

Tämmönen pötkylä sieltä ViljarShopin vaaleanpunaisesta kääreestä paljastui. Miniponin uusi ihottumapuku. Valinta loimessa oli lopulta aikasten helppo. Halusin ihan perusloimen koossa 85 cm. Aivan sama onko seeprakuosia, punanen, vihreä, pilkullinen vaiko tavisharmaa. Selailin valikoimaa ja kaikkien ehdokkaiden kohdalla oli iloisia uutisia: valitettavasti tuote on loppu varastosta tai tilaustuote, toimitusaika n. 14 vrk.

Lopulta jo soitinkin kyseiseen liikkeeseen ja pyysin, että myykään mulle nyt joku loimi, joka on sopivan kokoinen! Jooooo, löytyi yksi 100 cm QHP-merkkinen ihottumaloimi, joka on naftia mallia eli pitäisi istua n. 90 cm loimikoon otukselle. Yksi sellainen laitettiin pakettiin tulemaan ja jäin pitämään peukkuja pystyssä sopivasta kaavusta.

Varsinainen kaapu sieltä sitten tulikin. Tai sanotaanko, että tuo mun pygmi ei oikein istu vissiin standardikokoihin. Loimi on mukavan kevyt, mutta mittasuhteet ovat meidän otuksen päällä vinksallaan.

Plussaa loimi saa materiaalistaan ja kaulakappaleestaan. Kaulakappale pysyy hyvin ylhäällä ja se on tilava ainakin tämmöisellä rimppakaulaisella. Miinusta tulee mahakappaleen vöistä, toinen vyö on liian pitkä lyhimmillään ja toinen on liian lyhyt pisimmillään. Aikani pyörittelin ja kääntelin tuota irtonaista mahaläppää käsissäni, mutta ei se oikein voi istua kuin yhdellä tavalla, koska kiinnitykset tulevat etujalkojen välistä. Myös takajalkojen ympäritulevat jalkaremmit ovat mitoitettu jollekin pikkasen treenatummalle reisilihaspullistelijalle. Jalkaremmeissä riittäisi paljon lyhyempikin mitta meillä.

Tämmönen lainapeite tuo kaapu neljän päivän käyttökokemuksen mukaan on. Edestä ihan jees, mutta takaa lepattaa kuin parempikin taikaviitta. Helposti hakeutuu jostain syystä vinoon eikä liian suuri koko ainakaan yhtään edesauta asiaa.

Tässä lähitulevaisuudessa kun mää innostun, niin kaivelen mun ikälopun rautaisen antiikkiompelukone-Toyotan kaapista ja huristelen semmoisen reippahan 20 cm loimea lyhyemmäksi. Uskoisin, että sen jälkeen loppuu tuo taikaviitan hulmuaminen pienen ponin pyrstön takana.

Tämän kanssa mennään ainakin tämä kesä. Ponia ei vissiin nyt ole kutittanut! En ole yhtään nähnyt raaputtamista ja ainakin hännän alunen on erinomaisessa kunnossa aiempaan nähden. Toisaalta... Täällä on nyt koko viikon joko satanut, tuulenut tai satanut ja tuulenut, joten mikään lentokonetta pienempi ei tällä kelillä ole oikein kyllä lennossa pystynytkään olemaan.

Ps. Tuo pallosilmähysteerikkoponi pääsi yllättämään todella pahasti! Pukeutui loimeensa erittäin coolisti laitumella ilman riimua, ilman apukäsiä ja ilman paniikkia! Sinne se sukelsi kaulakappaleeseen ja odotti tyynen rauhallisesti että kaivan pään näkyviin. Uskomatonta.

Pps. ViljarShopille KIITOS erinomaisesta asiakaspalvelusta ja nopeasta toimituksesta!

Kesäkutinaponin kuulumisia

* * * KutiKutiKuti KraapsKraaaps edelleen vaan * * *

Kun kutittaa niin pitää kutittaa takaisin.

Kutinamestoilta taas tervehdys! Viikon luontoääni on ollut raapsraaps ja hinkutihinkuti eli ei mitään erityisen uutta tai ihmeellistä täällä. Ponia kutittaa ja mää pesen sekä rasvaan - ihan perussettiä siis.

Pahimmat vauriokohdat ovat ääripäissä. Silmien ympäriltä on raavittu karvat pois ja hännäntyven reunoilla on iho paikoitellen melkeinpä kokonaan auki. Lisäksi on jännissä kohdissa myös karvattomia, jopa verestäviä haavoja: nälkäkuoppien päällä, sään lähellä harjan vierellä ja jopa etujalkojen sisäsyrjillä. Lieneekö tullut siitä piehtaroimisesta maata vasten.

Mää tuossa aiemmin höpisin jo siitä, että olen tilannut Hurmakselle ihottumaloimen. Päätin samantien panostaa Snuggy Hoodsiin ja klikkailin merten takaa tänne saapuvaksi loimiosan sekä erillisen kaulakappaleen hupulla ja pukemista helpottavalla vetoketjulla.

Otin pienimmän mahdollisen ns. taviskoon (pienemmät vain erikoistilauksella tuplakalliilla...) ja TSADAAA, tähän kokoon olisi mahtunut kaksi miniponia peräkkäin. Hurmas näyttää tuossa ylemmässä kuvassa pesun jäljiltä lähinnä kärsivältä ja mr. Miniponi on kiinnostunut onko hänen laumaansa tullut kenties uusi asukas kun väri on noin jännä.

Tässä vielä erikseen tämä hieno KAULAPALA kiinteällä hupulla. Hekoheko. Se olisi yksinään jo ollut suunnilleen ponin pituinen. Tämmöinen tarina tällä loimella ja onnea loimelle uuteen kotiin! Tämän takin visiitti täällä tontilla oli ikävän lyhyt.

Tällä setillä me mennään nyt.

Solhedsin seerumin myötä iho alkoi hilseillä tosi paljon ja koin sen huonona asiana. Pullon loputtua siirryin siihen mitä kotoa löytyi iso säästöpakkaustuubi: Bepantheneen. On muuten ihan ykköshyvä! Olen vain kerran päivässä iltaisin levittänyt tätä hännänjuureen, otsatukan alle ja missä milloinkin on ollut jotain ihovauriota. Hännän alunen on tosi hyvännäköinen ja itse häntämartokin on oikein jees. Mielestäni hännästä on jouhien katkeaminen loppunut eli kutina on vähentynyt ehkäpä.

Shampoossakin olen mennyt jokseenkin siitä mistä aita on matalin. Ostin jotain halppis tervashampoota ja se on tuntunut toimivan tehtävässään kelvollisesti. Pääasiassa pesen vain vedellä, mutta kun poni viikonkin kuorruttaa itseään tomuun, pölyyn ja muuhun maa-ainekseen, alkaa olla kutinapaikoissa ihan kiva sympioosi niillä ja meitsin levittämällä tahmealla bepanthenella...

Älkää välittäkö junttivaatteista, olen maalanut taloa.

Hoitorutiini on muutenkin alkanut löytyä. Olen todennut että ponin hilaaminen talliin kunnon pesua varten on paljon isompi paha kuin se että kannan ihanalla synttärilahjaksi saamallani (kiitos vaan Marjut! ;)) vaaleanpunaisella kastelukannulla vettä laitumelle.

Poni riimuun ja käteen naru, kastelukannu polven ja toisen käden varaan ja kolmannella kädellä pöyhin kutiavaa aluetta. Neljännellä kädellä pyrin estämään kahden laidunkaverin parveilua aivan samassa neliömetrissä meidän kahden, minun ja Hurmas-ponin, kanssa.

Haastetta hommaan tuo kastelukannu, josta alkaa veden vähenemisen myötä kuulua loiskuvaa ääntä. Poni ei pidä siitä eli lähtee liikkelle, koska poni lähtee liikkeelle alkaa loiske kuulua enemmän. Ja koska loiskuvaa ääntä kuuluu enemmän, poni menee alta pois kovempaa. Ja koska... jne. Eli tosi helppoa ja kivaa. Jes!

Bepanthen osaa sentään käyttäytyä. Se istuu täydellisesti korkki aukinaisena taskuun ja sieltä on yhdelläkin kädellä ääreist helppoa puristaa tarvitsemansa määrä tavaraa. Levittyy harjan juureen hieman hankalasti, mutta ei mahdoton juttu kuitenkaan.

... ja mitä tulee ihottumaloimeen, niin en ihan vielä luovuttanut sen suhteen. Eilen pakettilähetti hurautti pihaan ja toi terveisiä Huittisten suunnalta. Tästä lisää seuraavalla kerralla!