Luomukauraa? Kyllä, kiitos!

Tässä sitä nyt on! LUOMUKAURAA! Kyllä mun hevosten nyt kelpaa, kun ei tarvitse nyrpistellä nenäänsä torjunta-aineille ja muille myrkyille. Ovat varmasti tämän jälkeen entistä parempia hevosia! (Joo, vitsivitsi, hyvin on tavis-kaurakin maistunut ja ei noista laatuaan parempia saa kuin taikasauvalla.)

Eikun ihan totta. Jos ihmisiä kehoitetaan suosimaan luomua, niin eihän sen pitäisi tehdä hevosillekaan huonoa?

Luomukaurasta oli hyötyä heti välittömästi Neiti Tallinpitäjällekin! Yhden tynnyrin paino on 40 kg ja iltapuhteikseni siirsin nämä auton lavalta talliin käsivoimin. Tuli sen verran tehtyä näillä pöntöillä punttitreeniä, että tuntui seuraavana päivänä kropassa mukavasti.

Jos olet kiinnostunut ostamaan hevosellesi luomukauraa Turku- Aura- Marttila- Salo -akselilta, allekirjoittaneelta saat yhteystiedot ostopaikkaan!

Hevostallillisen puolisoksi ryhtyvä, opiskele nämä!

Hevostallillisen, syvällä hevoshommissa olevan tai muun vastaavan toimenkuvan omistavan puolisona saattaa olla helpompaa, kun opiskelee muutamat erilaiset fraasit, käsitteet ja osaa tarvittaessa suomentaa ne. 

1. "Kohta helpottaa! Heti ensi viikolla/ ensi kuussa/ kisakauden jälkeen/ täytä sopivalla ajankohdalla"
Oikea tulkinta: Jepjep, ihan varmasti! Kun metrin mittainen tehtävälista on kahlattu läpi ja kaikki työt viivattu listasta yli hoidettuna, voisi luulla rentoutumisloman odottelevan etelän auringon alla. Väärin! Siinä kohtaan vaihdetaan vain "do it" -lista uuteen ja jatketaan hommia. Työtä riittää, se on varma! Lomasta saatetaan sentään matkalla maneesille autossa höpistä, mutta sanahelinäähän se vain on.

2. ”Ootko kattonu säätiedon?”
Oikea tulkinta:  Siis mitä?! Et ole katsonut?! Tietysti pitää tietää mitä keliä on luvassa! Säätiedot vilkaistaan ennen iltatallia ja aamulla ennen hevosten tarhaamista. Täytyyhän sitä olla varma minkälaisella loimituksella karvakorvat viedään tarhaan tai viettävätkö yönsä vaaleansinisen vaiko vaaleanpunaisen yöpuvun kanssa ja voiko treenata kotona vai pitääkö kuljettaa maneesille treeneihin. Puhumattakaan siitä, pitääkö tarhoihin viedä tarjolle lämmintä vettä vai riittääkö mahdollisesti hanakylmä drinkkikin.

3. ”Parin tunnin pikkuhomma”

Oikea tulkinta: Myytti, urbaani legenda, jäämies, jonka olemassaoloa ei kukaan ole pystynyt todistamaan. Yli-positiivinen työläinen uskoo kaiken hoituvan nopeasti ja suorinta mahdollista reittiä. Aika-arviosta unohdetaan puuttuvat työkalut, facebookissa puhelimella roikuttu aika, kaverin kanssa juoruilu, karanneet hevoset ja irronneet kengät. "Mää äkkiä käyn tallilla, menee pari tuntia" voidaan siis suoriltaan tulkita koko illan, ja parhaimmillaan (pahimmillaan?) puolet yöstäkin, kestäväksi retkeksi hevosentuoksuiseen maailmaan.

4. Spontaani lomareissu

Oikea tulkinta: Ähkyisen / jalkansa pahasti hajottaneen /  muuten akuuttia hoitoa vaativan hevosen kuljetus keskellä yötä päivystävälle hevosklinikalle. Tässä kohtaa kannattaa ottaa mukava asento lava-auton penkissä ja yrittää nauttia retkestä. Vaihtoehtoisesti koppi perässä lähdetään kiitämään satojen kilometrien päähän puhelinsoiton perusteella, "se myynnissä oleva hevonen siellä on vaan niin mua varten!"

5. "Ei tää paljoa maksanut"
Oikea tulkinta: Ei kannata kysyä uuden hevosvarusteen hintaa, jos et halua vetäistä kahviasi väärään rööriin. Mikään, mitä hevonen tarvitsee, ei ole liian kallista. 

6. Parisuhteen laatuaika

Oikea tulkinta: Lähde mukaan kisareissuille / valmennuksiin / hevosliitteisiin juttuihin, mikäli haluat nähdä puolisoasi muutenkin kuin nukkumassa tai tekemässä nopeita käännöksiä kotona. Mikäli lapsia on tulevaisuuden suunnitelmissa, varaudu viettämään paljon aikaa lastenvaunujen työntimissä ja opettele pukemaan jälkikasvu ulkoilman kestäväksi. Siellä maneesissa / kentän laidalla / kisakeskuksessa te kuitenkin olette keskenänne aikaa kuluttamassa puolison kirmatessa hevosellaan.

Kts. myös kohta neljä.

7. Hevosihmisiä ei ole tehty ymmärrettäväksi

Oikea tulkinta: Luit sen juuri! Hevosihmisiä ei ole tehty ymmärrettäväksi, vaan rakastettavaksi! Tartu kiinni ja pysy menossa mukana! Tarjolla on varmasti suuria tunteita, ilot ovat isoja ja surut suuria. Tiedät eläväsi jokaisella solulla, tylsää ja tekemätöntä päivää et tule näkemään.

Tekstin idea on napattu (melkein suorana kopiona) Maijan kirjoittamasta postauksesta 
Maanviljelijän/koneyrittäjän puolisoksi ryhtyvä, opiskele nämä! 
Suosittelen vierailemaan ja lukemaan!

Ei pelkkiä synkkiä pilviä, sittenkään!

Täällä ollaan yllättävän positiivisella mielellä! Tänään meni maneesitreenit Voiton kanssa hyvin. Ruuna liikkui lennokkaasti verrattuna edellisiin treenikertoihin eikä ilme ollut ollenkaan hapan. Ainuttakaan terävää hännän huiskautusta ei näkynyt ja laukannostot olivat sulavat. Jes!

Jaanan käsittely auttoi eilen erittäin selvästikin. Vieläkin on toki epäselvää, missä on se perimmäinen syy näihin ongelmiin. Selkä? Takapolvet? Kintereet? Oliko muna vai kana ensin?

Mikään hätä ei ainakaan nyt ole. Katsellaan rauhassa miten tilanne kehittyy. Jos suunta on ylöspäin, tästä ei tehdä suurta numeroa eikä klinikkareissua. Jatketaan rentoa jumppaa ja annetaan ajan kulua.

Uutena muutoksena vaihdoimme nyt myös käyttöön Albionin koulusatulan sijasta CB:n esteflättärin. Tämän jälkimmäisen satulan pitäisi ainakin istua hevoselle hyvin ja siinä on toppaukset asialliset.

Nyt uskaltaa hengittää taas hieman vapaammin! Huh huh!

Synkät pilvet kasautuvat

Vamma-alue heinäkuussa 2014 kuvattuna

Luottoheppahierojamme Jaana Vuola kävi tänään vilkaisemassa Voiton läpi. Ennen kommentit hevosesta ovat olleet "kireyttä tuolla ja vähän tässä, helppasivat hyvin" tai "ei mitään huomautettavaa missään".

Tällä kertaa uutiset olivat mustempia. Oikean takajalan sisäpuolen lihaksisto oli täysin jumissa. Eikä siinä vielä mitään, koska tämä oli seurausta varsinaisesta syystä. Se murheita ja omistajan päänkireyttä aiheuttava vamma-alue on selässä.

Olen tämän vuoden heinäkuussa kirjoittanut "Selästä puolestaan (myös vasemmalta puolelta) löytyi kuoppa. Tämä jäi mietintään, että onko uusi vai vanha juttu. Takapolvissakin on nestettä, mutta sitä on ollut vuosia. Näillä helteissä toki sitä nestettä on enemmän, myös jaloissa. Oliko selässä kuoppa ennen takapolvien nestettä vai onko takapolvet alkaneet vaivata kun selkään on tullut vamma?"

Nelisen kuukautta myöhemmin, eli nyt, tämä kuoppa on erittäin selkeästi kosketusarka ja kuumuu pienestäkin käsittelystä. Huomasin tämän viime viikolla jo itsekin harjatessani ruunaa. Elokuussa kyseisessä alueessa ei ole ollut mitään uutta heinäkuuhun verrattuna.

Elokuun lopun ja tämän marraskuun välissä on ainakin treeniä lisätty. Enää pitäisi ravistella kristallipalloa ja tietää onko vamma itsestään välillä ilmoitteleva eikä vaadi toimenpiteitä vai pitääkö vaihtaa ajan kuluminen röntgenkuviin sekä ultraäänitutkimukseen klinikalla? Mysteeristä, kuten hierojakin totesi.

Huomenna on Voitolla ratsuttaja- Maijan kanssa maneesitreffit. Palataan asiaan, kun olen nähnyt mikä on nuorukaisen päivän liikkumistyyli ja olen saanut märehtiä asiaa vielä lisää.

Olen huolestunut, pakko myöntää.

Näillä mennään

Lokakuu 2014

Urheilija ei tervettä päivää näe, kuuluu sanottavan. Emmää Voittoa pidä kovinkaan korkean kilpa- ja treenitason hevosena, mutta kremppaa sillä on nyt siltikin. Jossain kiristää. Tai puristaa, ahdistaa, jumittaa tai jotain.

Torstaina maneesilla pähkäilimme hieman Voitolle lähitulevaisuuden suuntaviivoja. Näistä lupailinkin jo viime höpinässäni kertoa tarkemmin.

Voiton treenin vaativuutta lisättiin selvästi syyskuun alun jälkeen, kun suokkikuninkaallisista olimme selvinneet. Vastalaukkaa on menty paljon ja raviväistöjä etsitty oikeastaan jokaisella koulutreenikerralla. Takapää on Vodelle se heikoin osa, eikä tuota suoranaista hämmästystä, että siellä se kipeytymä nyt sijaitsee.

Tauolle ruuna ei ole jäämässä, mutta vaikeista jutuista palataan helppoihin peruskuvioihin ja tuleva kuukausi mennään jumppaa. Rennon letkeää liikkumista ja kropalle ajan antamista. Ei kasata lyhyeksi, ei käännellä pieniä kuvioita eikä kiusata yli mukavuusrajojen.

Kotitreeneihin lisätään reipasta laukkaa. Tänään otin laukkavetoja muutamia ja kovasti olivat Voitolle mieleen! Sen verran täti ainakin vikisi kyydissä, että vauhdinsäätely taisi enemmän olla hallussa satulan alla kuin päällä... Jos ei muuta, niin lähti ainakin nuorukaisella happi kulkemaan ja hieman paikat aukesivat. Yksi syy jumeihin on aivan varmasti myös jatkuva kontrolloitu liikunta. Isolta laitumelta on siirrytty pieneen tarhaan ja aina ratsain jumputetaan samaa vauhtia.

Keskiviikkona treffataan meidän vakiohieroja ja sitten ollaan taas hieman viisaampia. Jos eläinlääkärille on tarvetta, tehdään läpitsekkaus ennen loppuvuodesta tapahtuvaa kolmen viikon lomaa.

Nämä ovat suunnitelmat ja loppuvuodesta nähdään oltiinko ollenkaan oikeilla jäljillä.

Jaahas, sellainen päivä tänään

En hermostu pienestä, enkä suuresta. En hypi tasajalkaa vaikka miten ärsytettäisiin ja olen tosi cool muutenkin. Tänään en ollut! Grrrr!

Eilen illalla pesin yömyöhällä Voiton jalat ja hännän. Kiillotin myös turkin, laitoin trailerin auton perään ja henkisesti valmistauduin aikaiseen herätykseen. Aamulla todella hehkeiden viiden tunnin yöunien jälkeen pakotin itseni sängystä ylös, hoidin lapsen lähtökuntoon, ruokin hevoset, viritin Voiton matkustuskuntoon, pakkasin kaikki mahdolliset (sekä melkeinpä myös mahdottomat) tavarat kyytiin ja lopulta käynnistin auton suuntana maneesi ja Maijan ratsutustreffit.

MUTTA. Ajoin muutaman metrin eteenpäin vain todetakseni, että trailerin yksi rengas oli rikki! Puhki! Poks! Eikä mikään pieni tyhjentymä, vaan hienosti makasi vanne maassa! Jiiiiihaa!

Erinäisten kauniiden sanojen ja kymmenien ei-tää-ole-todellista -hokemien jälkeen puhelin käteen ja puolikkaan sekunnin ajan pohdintaa kenelle soittaa. Soittoni osui loistavaan valintaan ja viidessä minuutissa oli pelastuspartio paikalla! Kukapa uskoisi!

Vanha rengas pois ja nastarengas alle. Helpolta kuulostaa, mutta toteutus hieman tökki. Kaksi vuotta kurassa, suolassa, hiekassa ja muussa materiaalissa pyörineet renkaanmutterit olivat hieman jumissa. (toim.huom. Ns. kesärenkaissa oleva M+S -merkintä on antanut luvan käyttää niitä myös talviaikana ja viime talveksi en nastoja vaihdattanut alle.)

Lopulta uusi rengas oli alla ja mutinat kaluston kunnossapidosta vastaanotettuna. Sanotaanko, että tässä kohtaan en voinut kuin nyökytellä surkeana. Olen nyt kuitenkin viisaampi tässäkin asiassa ja renkaan hajoamisesta voin syyttää sitä tyyppiä, joka suohirviön näköisenä tollottaa aamulla peilistä takaisin.

Maneesille pääsin lopulta tunnin alustavaa aikataulua myöhemmin, mutta Maijalla oli onneksi mahdollisuus siitä huolimatta kevennellä Voitto. Jos Voitto viikko sitten oli karmea, oli se tällä kertaa parempi! Ei hyvä, mutta parempi. Sotasuunnitelma jatkosta on tehtynä ja siihen palaan, kunhan nämä kierrokset pään sisällä ovat laskeneet.

Illalla koin vielä sen kirsikan kakun päällä. Tallirakennuksesta on sähköt poikki. Äsken yömyöhällä oli mahtavaa tehdä otsalampun valossa iltatallihommat. Pimeää oli kuin suljetussa pussissa. Tämän murheen siirrän huomiselle, enää ei jaksanut asiaan perehtyä kuin sulakekaappiin vilkaisun verran.

Tarulandia kiittää ja kuittaa. GRRRRRRR!

Riskirajoilla

Vanhushevonen Porre etualalla, ongelmaotus Voitto taustalla

Kaiken tämän ihanan marraskuisen synkkyyden ja kuraisuuden keskellä otin tietoisen riskin: pliistrasin Voiton takapolvet. Oikeastaan tein sen jo tänään toisena iltana peräkkäin. Vaihtoehdot olivat ihmetellä tai tehdä jo nyt jotain. Päädyin tuohon jälkimmäiseen ja muutaman päivän päästä tulokset voidaan nähdä.

Parhaassa tapauksessa takapolvet ovat parempaanpäin muuttuneet tai muuttumassa. Huonossa tapauksessa kuoriutuvat sekä karvat että iho viime kesän tapaan. Kaikkein huonoimmassa tapauksessa konin päähän putoaa meteoriitti eikä tarvitse enää tämmöisiä miettiä, heh heh.

"Pliistrauksella lisätään verenkiertoa paikallisesti, mikä aktivoi hevosen omia parannusmekanismeja", kertoo Hevarin nettisivut. Tämähän on enemmän ravi-ihmisten tapa hoitaa vaivoja ja olen itsekin ajatuksillani siinä rajalla, että onko tämä järkevää ja varsinkaan eläinystävällistä.

Katsotaan mitä tapahtuu.

Murheita

24.10.2014

Siitä on viikko aikaa, kun hehkutin mahtavia otuksiani koko postauksen täydeltä. Nyt olisi murheita vuorostaan tarjolla. Ylämäkeä ja alamäkeä, hevosihmiselle aikasten tuttua. Tai emmää teistä muista tiedä, täällä ainakin mennään tuolla kaavalla.

Maija ratsasti Voiton tänään maneesilla. Ruuna oli aivan hirmuisen järkyttävän kamala! Vastusteli eikä varsinkaan laukka pyörinyt kumpaankaan suuntaan yhtään mitenkään. Tuntui takapolvissa olevan vaivaa.

Mistä tämmöinen on tullut, enpäs yritä edes arvailla. Ensi viikon torstaille on sovittu seuraavat treffit Maijalle ja Voitolle, katsellaan silloin onko muutosta tapahtunut suuntaan tai toiseen. Mikäli tilanne on ennallaan tai jopa pahentunut, pitää tehdä jotain.

Siihen asti pidetään peukkuja pystyssä ja tepastellaan rauhassa maastossa suoria teitä.

Heinänkorsia eteisessä

...ja muutama muukin tuntomerkki hevosihmisen kodin tunnistukseen.

Eteiseen astuttua voi tavata heinänkorsia, olkisilppua, hepankakkaa, kuivia lehtiä, ruohoa, kauranjyviä ja oikeastaan aivan mitä vaan ulkoa löytyvää. Kenkävalikoima sisältää litteäpohjaisia nopeasti jalkaan napattavia jalkineita. Erityisesti on huomioitu kenkien käyttömukavuus ja juoksuominaisuudet kirmatessa karanneen hevosen perässä.

Eteisen imurointitiheys pitäisi olla päivittäistä, mutta eihän hevosihminen sellaiseen repeä. Hiekkamäärän ollessa jopa jo hevosnaista häiritsevä, saattaa imurointi tapahtua muutaman päivän pohdinnan jälkeen.

Syksy ja tallihommissa kastuneet hanskat. Niitä on paljon. Ja ne tietysti kuivuvat parhaiten ilmalämpöpumpun puhalluksessa. Lisäextrana seuraa herkulliset aromit!

Samassa paikassa on myös helppo säilyttää tallivaatteita. Käden ulottuvilla olevat vaatepinot ovat plussaa!

Pesusta tulleita, kuivuvia hevosvarusteita voi bongata ympäri asuntoa.

Tallitakkien kappalemäärä on vähintään puolet enemmän mitä ihmisten ilmoilla käytettävien takkien lukumäärä on!

Jääkaapin vakiovarusteena on porkkanaa. Hevosnainen ei aina edes muista ostiko kyseisen pussin itselleen, lapselleen vai hevosilleen. Kaviokkaiden rouskutettavaksi ne kuitenkin päätyvät.

Silmiä hivelevät sisustusesineet tarjoillaan pokaalien ja rusettien muodossa.

...ja kirjahyllyhän kertoo aina jotain asunnossa asujasta?

Toki hevosihmiset arvostavat myös suomalaista lasia ja desingiä. Tästäkin kuvasta voimme bongata kirkkaan Aalto-maljakon. Tai siis, köh köh, voisimme bongata, jos noita härpäkkeitä ei olisi purkin täydeltä.

Tauluja seinällä? Yliarvostettua! Palkintoruusukkeet ovat sitä paitsi paljon värikkäämpiä!

Jos joskus sattuu tapahtumaan hämmentävä tilanne, että tallinpitäjä ehtii oikaista itsensä levyksi sohvalle, mukavan lämpimän peiton itselleen saa vaikkapa ponin palkintoloimesta. Villapalttoo takaa lämpöiset unet - nukkumattihan heittää unihiekat heti silmiin kun telkkarin on saanut auki ja leffan alkutekstit ovat vilahtaneet ruudussa.

Eikä sovi unohtaa hevosaiheisia koriste-esineitä, joita on ripoteltuna siellä ja täällä. Hevosia voi löytää jopa ikkunan välistä!

Eivätkä ne hevosihmisen läheisetkään aivan tyhmiä ole. Ajoissa oleva hevostyyppi on suorastaan harvinaisuus, kuten allekirjoittanutkin, ja vuosi sitten saamani synttärilahja niinsanotusti osui ja upposi...

Mukavaa viikon jatkoa harmaudesta ja sateesta huolimatta!

Mitä tänään syötäisiin?

Emmää tiedä mitä teillä tänään rouskutellaan, mutta meillä syödään samaa settiä kuin niiiiiin monena päivänä ennen tätä ja varmasti myös tämän jälkeen.

Kaiken perusta on hyvälaatuinen (kuten sanovat kaikki hevosenruokkijat) säilöheinä suurkanttipaalista. En ole kovinkaan pihi heinänsyöttäjä vaan lappaan tätä reippaasti kerralla eteen. Miniponeilla on heinäkaukalossa melkeinpä koko ajan heinää saatavilla eikä putteillakaan kovin paljoa varmasti nälkä vaivaa päivisin.

Suokeista Porre on se ylipainoinen läski, mistä eläinlääkärit varoittelevat, ja se saa karsinaan yöksi hyvin vähän heinää. Voitto on hieman kuivahtamaan taipuvainen ja annankin sille yösapuskaksi kokonaisen siivun mutusteltavaksi. Painoa tällä siivulla on siinä 10 kg tienoilla ja kyllä se hyvin uppoaa.

Karsinoissa sekä ponien pihattomökissä on olkikuivitus ja ilman kameravalvontaakin uskallan analysoida, että myös olkea häviää suun kautta mahaan jonkun verran. Melkeinpä joka yöksi lisään hieman uutta olkea karsinoihin sekä mökkiin. Kelpaa sitten kölliä kuivalla alustalla sekä tonkia kiinnostuneena korsia.

Paalit meille on aina tullut Heinämiehiltä ja olen ollut heinään sekä tekijöihin erittäin tyytyväinen!

Pellettiosasto on meillä kovin vähäinen. Ruskeassa kauhassa on turvottamatonta Racing Greenlineä ja sinisessä kauhassa kauraa. Siinä tulikin mainittua suokkien iltapöperöiden ainesosat! Ei mikään kovin haastava resepti kokata!

Porrelle illalla kauraa 1 litra ja greenlineä turvotetaan hurjat 2 dl.
Voitto saa kauraa 1 litran ja greenlineä turvotetaan 1 litra.

Keskimmäisessä kipossa on miniponivarsojen iltaherkkua: Pavon Grow- rehua. Molemmat saavat sitä 3 dl. Se on täysrehu kasvaville hevosille ja poneille, joten kääpiöt saavat kaiken tarvitsemansa tästä.

Sitten lisärehupurnukoista höpisemään. Vanhus- Pörri saa greenlinensa joukkoon yhden mitan Suppleaze Goldia auttamaan pitämään nivelet notkeina. Tätä olen vuosikausia syöttänyt enkä uskalla papparaista ilmankaan jättää!

Isompi purkki on Aviformin Electroform eq. -elektrolyyttiä. Siitä teen rankempien liikutusten jälkeen treenijuoman pojille. Melassisiirappia + elektrolyyttiä vesiämpäriin ja varmasti menee yhdellä imulla 20 litraa haaleaa vettä oikein sujuvasti!

Kivennäisistä ja vitamiineista en nyt oikein ole osannut päättää, että millä mennään. Ostin nyt väliaikaisesti yhden pullon kotimaisen Supreme Horse Caren monivitamiiniliuosta. Sunnuntaisin molempien suokkien greenlinen joukkoon lorautan 20 ml tätä.

Herkuiksi töpselikärsät saavat Tyrni-Hirnuja sekä aiemmassa kuvassa näkyvää kuivattua leipää.

* * *

En perusta ruokintaani heinäanalyysiin vaan ruokin "musta tuntuu" -asenteella. Katselen ja kuulostelen hevosten vireystilaa, lihavuuskuntoa ja karvanlaatua sekä monia muita pienempiä merkkejä ja niiden perusteella lisään tai vähennän ruuan määrää ja / tai laatua.