Kouluratsastuskuvioita ja ristiriitaisia mietteitä

Maija Heikkisen koulutreeneissä Kalileilla 29.1.2013

Ihanaaaaa, talvitauon jälkeen Maijan valvovan katseen alla suorittamassa kuviokelluntaa maneesin pehmeillä puruilla! Kalilei on ahkerasti käynyt viime aikoina maneesissa, sekä itseni että tallipoika- Jessen ratsastamana, ja se näkyy positiivisesti ulospäinkin. Ruuna liikkuu pyöreässä muodossa rentona eikä aiemmista alakaulan pullisteluista ole enää edes muistoa. Oikeastaan Kalilei oli liiankin rento ja tyyni, sen verran pitkänä ja "takajalat tallissa" -olotilassa edettiin eteenpäin.

Mitään sen ihmeempiä kuvioita emme tehneet, ravikahdeksikkoa käyntisiirtymisillä ja loivaa avoa lähinnä. Pidempi tauko kunnollisista treeneistä näkyi laukassa, ei oikein vauhti ollut kontrollissa eikä muoto säilynyt. Otin hetkellisesti raipan käteeni (sitä mitenkään edes käyttämättä) ja, TSADAA, yllättäen hevosestani löytyi ryhtiä, selän käyttöä sekä alletaipuvat takaset!
Taikakapulan mukaan oton jälkeen käynti- laukka- siirtymiset saivat aivan uudenlaisen terävyyden ja ravi oli suorastaan MAHTAVAA!



Mieli oli erittäin hyvä treenin jälkeen! ...ja sitten seuraakin tämä "pudotetaan Taru pilvilinnoista"- osio.

• Jesse oli maneesilla mukana katsomassa ja onnistui latistamaan pikkuisen fiilistäni toteamalla, että "ei se näytä ollenkaan niin hyvälle miltä tuntuu selkään". Tämän olen itsekin todennut jo monesti videoita katsomalla, mutta kirpailee se fakta silti.
   
• Toisena viiltävänä kommenttina sivallettiin ilmoittamalla, että "sulla ei lantio liiku yhtään ravissa, sun yläkroppa vaan heiluu silleen oudosti". Jooo, kiitos tiedosta, niin heiluukin. Kovin on istuntaa yritetty korjata viime kesäkuusta lähtien, mutta selvästikin ollaan yhä ja edelleen vaan lähtöpisteessä. Masentavaa.

Jännä huomata, että vasta puolivuotta hevosten kanssa ollut nuorukainen havaitsee selvän eron hyvin ja huonosti liikkuvan hevosen välillä. Kaltsukin oli kuulemma tosi hieno lopputreeneistä, kun lyheni ja siirsi takajalat takaa mahan alle. Maijakin innostui kehaisemaan, että ei Kalilei huono ollut ja jos olisi varsasta alkaen koulutettu ratsuksi, siitä olisi voinut tulla ihan kelpo peli.

Näillä tunteilla kohti kesää ja tavoitteena olevia aluekoulukisoja!

11 faktaa, 11 vastausta, 11 kysymystä

Maastossa 20.1.2013: Voitto ja Kalilei (tallipoika- Jesse selässä)

 
Sain tämän haasteen Kirsiltä, kiitos :)

Haasteen säännöt:

Kerro 11 faktaa itsestäsi

Vastaa haastajan 11 kysymykseen 

Keksi 11 uutta kysymystä

Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa 

Kerro bloggaajille että olet haastanut heidät

* * *

11 Faktaa minusta:

 1. Rakastan tilastoja! Mikään ei ole niin ihanaa erilaiset luvut, vertailut ja yhteenvedot. Hevosten erilaisten treenitilastojen lisäksi voi pitää kirjaa esimerkiksi auton keskikulutuksesta eri tankkausten välillä tai vaikkapa laskea montako kilometriä traileria vedetään kuukausittain.

2. En osaa tehdä ruokaa. Tai osaa ja osaa, ei vaan ole mun juttu... En ole asiasta ollenkaan kiinnostunut ja onnekseni meillä tuo mies hoitaa ruuanlaiton. Viime keväänä jouduin Upin pitkien TYKS-jaksojen vuoksi opettelemaan tosin miten perunat keitetään.

3. Pidän itseäni vieläkin tosi nuorena. Mieleltäni (ja ulkonäöltäni) olen yhä ja edelleen alle 20-vuotias, mutta valitettavasti ikäni on lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä.

4. Asumme talossa, jossa ei ole sisällä pesutiloja. Viileästä / kylmästä (säätilan mukaisesta) ulkosaunasta löytyy alkeellinen suihku, joten oli pakkasta paljon tai vähän, crocsit jalkaan ja iloinen kirmaus pihan poikki kylpytakissa. On hivenen kirpaiseva kokemus -25 asteen pakkasessa. Kaikkeen tosin tottuu! Myös siihen, että talvella voi sisällä asunnossa olla 14-15 astetta lämmintä.

5. Olen krooninen myöhästelijä. Vaikka olen muuten erittäin säntillinen sekä tarkka, on kellonajoissa pysyminen todellinen haaste. En mitenkään osaa ymmärtää, miten voi oikeastaan aina olla vähintään 2 - 5 minuuttia jokaisesta paikasta aina myöhässä!

6. En katso telkkaria. Voisin elää aivan hyvin ilman koko laitetta. Putous on ainoa ohjelma, jonka vuoksi vaivaudun töllöttimen avaamaan. Tietokone on ylijumalani. Olen FB-addikti ja kaiken vähäisen vapaa-aikani käytän tietokonetta tiiraillen.

7. Omistamistani yhdeksästä hevosesta seitsemän on (ex)ravureita. Ainoastaan ensimmäinen hevoseni toritamma Viile ja suokkinuorukainen Voitto 4vee eivät ole kilpailleet raveissa tai treenattu vuosia raviratoja varten.

8. En osta asioita itselleni kuin todelliseen tarpeeseen. En ikinä shoppaile vaatteita, koruja, kenkiä tai muutakaan huvikseni. Samat arkivaatteet ovat hienosti kestäneet parhaimmillaan (pahimmillaan?) yläasteelta saakka tähän päivään. (TOIM.HUOM! Tämä kohta ei mitenkään sitten päde HEVOS- liitteisiin asioihin, heheheeeee!)

9. Kännykkäni on 8 vuotta vanha! Luurini Nokia 7260 aiheuttaa aina epäuskoisia katseita ja naurun pyrskähdyksiä. Mutta hei, on siinä sentään jo värinäyttö ja akkukin on yhä alkuperäinen (kestää lataamatta melkein viikon vieläkin)! Ei ole ollut tarvetta vaihtaa, me ollaan kasvettu yhteen.

Menopelini: Ford Ranger vm. 2008

10. Kallein ostamani asia, talon jälkeen, on uusi auto. Kunnon vetoauto hevostrailerin eteen kisamatkoille oli ehdottomasti saatava, joten mietinnän jälkeen pankkiin, valikoimaan pick-upeista parhain ja sitten vain nimeä papereihin alle. Ostin 22-vuotiaana tyttönä unelmieni auton: FORD RANGER -avolavan!

11. Olen kouluratsastaja, joka on eksynyt matkaratsastuksen pariin. Aina sitä vain ihmettelee, että mitä sitä oikein tekee MATKARATSASTUSKISOISSA. Olen täysiverinen kouluratsastaja ja sitä lajia rakastan! Hämmentävän hyvin olen kuitenkin pärjännyt myös mr-kisoissa tietämättä "mistään mitään".

* * *

20.1.2013: Voitto 4vee ja ihana aamuaurinko

Kirsin kysymykset haastetuille:
 

1. Mikä on suosikkilajisi ratsastuksessa, ja miksi?
Kouluratsastus! Ihanaa täydellisyyden tavoittelua ja pienen pientä piiperrystä.

2. Seuraatko sivusta mieluiten tätä lajia, vai jotain muuta lajia?
Pakko myöntää, että en seuraa oikeastaan yhtään mitään.

3. Koska olet aloittanut ratsastuksen, ja miksi?
Olen aloittanut ratsastuksen toukokuussa 1996, koska silloin jostain syystä hevoset alkoivat yhtäkkiä kiinnostaa.

4. Muistatko ensimmäisen ratsastustuntisi, ja millä hevosella se oli?
Muistan! Ratsastin talutettuna ensimmäisellä tunnilla Keiramon tallin mustalla shettistammalla Arabel V. st. Olyhof eli Bellalla.  

5. Jos saisit ihan minkä tahansa varusteen ilmaiseksi, minkä ottaisit ja miksi?
Kalileille (sen ongelmaselkään) sekä itselleni sopiva super ihana koulusatula, ehdottomasti!

6. Minkä ominaisuuden vaihtaisit hevosestasi pois?
Porren kohdalla huonon terveydentilan! (onko se ominaisuus?)

7. Jos sinun täytyisi syödä seuraava vuosi yhtä ja samaa ruokaa, mikä se olisi?
Valion raejuusto!

8. Mitä lajia harrastaisit, jos et harrastaisi hevosia?
Salitreenejä ja ryhmäliikuntaa. Panostaisin tähän enemmän, mitä nyt ehdin ja voin.

9. Mistä ulkonäöllisestä seikasta pidät eniten itsessäsi?
Pitkät, luonnostaan vaaleat hiukset.

10. Entä vähiten?
Hyvin olen tämän näköisenä viihtynyt itseni kanssa koko ikäni. Muutaman lisäkilon kun vielä jostain saisi...

11.Onko sinulle ikinä sattunut mitään pahempaa hevosten kanssa? 
Ei. Pari murtunutta rannetta ja olkapää, pienellä on selvitty. *kop kop*

Kirppusirkusta: Miniponilla väiveitä!!!

Tampereen hevosklinikalla 21.1.2013, osa II.

Voiton mukaan Tampereen hevosklinikalle (kts. edellinen postaus) lähti myös meidän vanhempi miniponimme. Poni on kutinut epämääräisesti jo jonkun aikaa ja hangannut harjansa aika pahaan kuntoon. Minkäänlainen kotikonsti ei ole auttanut eikä kesäihottumankaan pitäisi oireilla keskellä talven pakkasia.
Ell Kimmo Elfving katseli hetken aikaa ponia ja hyvin nopeasti oli vastaus ongelmiin: VÄIVEITÄ! Ihanaaa... Väiveet viihtyvät parhaiten harjan alla tai sään lähellä ja juurikin näistä kohdin on varsa kutissut. Näiden öttiäisten pitäisi tarttua muihinkin hevosiin, mutta mitään oireita ei ole muilla ollut. Ei edes tämän kanssa samassa pihatossa asuvalla issikalla tai ½- vuotiaalla miniponivarsalla.



Pahin hangattu kohta kaulasta näkyy ylläolevassa kuvassa. 

Hoitona näihin väiveisiin on hyönteismyrkky Coopersect, jota laitetaan 5 ml miniponin selkärangan kohdalle harjan viereen iholle ja takapuolen päälle. Hoito toistetaan 3-4 kertaa viikon välein, koska lääke ei tehoa muniin, joista voi kuoriutua uusia väiveitä.

Lisätietoa hevosen väiveistä löytyy esimerkiksi eläinlääkäri Kati Tuomolan sivuilta.

Ps. Miniponi aiheutti "oooooo", "ihana", "awwwwww" ja vastaavia ihastuksen huokailuja erittäin paljon klinikalla. Ei se nyt mielestäni niiiiiiiiiiiiin söpö ole, mutta ehkä olen tullut immuuniksi sen suloisuudelle, kun ponia näkee aamuin ja illoin kotipihassaan, hih hih.

Voitto 4 vee ja jänispattien poltto

Tampereen hevosklinikalla 21.1.2013

Voitto sai jo 2-vuotiaana varsanäyttelystä maininnan "jänispatin alut" ja päätin jo silloin, että takajalat kuumapoltetaan ennenkuin jänispatit kokonaan pääsevät poksahtamaan. Nyt alkaa pikku hiljalleen 4-vuotiaan Voittiksen treenit olemaan entistä tavoitteellisempia ja klinikkareissu enemmän kuin ajankohtainen.

Ensin hevonen rauhoitettiin ja pattialueet ajeltiin karvattomiksi. Tämän jälkeen polttoalueet pestiin ja putsattiin huolellisesti. Tätä seurasi polttoalueiden puudutus ja puudutusaineen vaikutuksen alkamisen odottelu. Voiton jänispatit olivat eläinlääkäri Kimmo Elfvingin mukaan "keskikokoiset", mutta kuvakulman vuoksi ne eivät oikeastaan edes näy.

Sitten hommiin... Kuumalla polttokolvilla tehtiin "nättejä" rivejä jalkoihin, käry vaan nousi, huh huh.
Tämä on ehkäpä hivenen vanhanaikainen tekniikka ennaltahoitaa jänispatteja, mutta samalla myös oikeastaan ainoa hoito. Polton myötä jalkoihin tulee "tukisukat" ja niiden ansiosta hevosen ennuste käyttöratsuna on valoisampi.

Tältä näyttää lopputulos. Jalat pyyhitään päivittäin betadinella ja liikutus on kävelyä seuraavat 2 vko. Normaalissa treenissä ollaan takaisin noin 4 viikon päästä.

Matkaratsastuskisakauden avaus: Vesilahti 19.1.2013

Tällä kertaa kisareissussa oli muutamat "muuttuvat tekijät".

Kisakauden ensimmäiset mr-kisat

Kisakauden avaus
aluekisat, Vesilahti 19.1.2013

luokka: 28 km (ei tasoluokitusta, seuraluokka)

Aamulla klo 8 aikaan oli ulkona hyvinkin rapea ilma! Pakkasta -29 ja hetken aikaa piti miettiä, että lähdetäänkö me ihan oikeasti kisaamaan. Kamat olivat kuitenkin kasassa ja jo aamupäiväksi luvattiin huomattavasti lämpimämpää. Topatut hevoset ja topatut ihmiset lyllersivät siis muutaman kerran tallipihan poikki ruokkien kotiin jäävät kaviokkaat ja lastaten traileriin ratakireät kisaratsut. 

 

Mukaan reissuun lähtivät Kalilei ja Porre. Kalilei tietysti oli varma valinta kisakalustoon, mutta vanhusputten lähtö toiseksi kisahevoseksi olikin huomattavasti erikoisempaa. Myös toisena kisakuskina oli aivan uusi naama: tallipoikamme Jesse! Kokonaisen 5 kuukauden ratsastuskokemuksella hän lähti mukaan starttaamaan ensimmäisissä ratsastuskisoissaan.

 

Herätyskellon pirinästä, ja sitä seuranneista torkkukytkimen painalluksista, alkaen olimme railakkaasti myöhässä. Rangerin piti käynnistyä kotipihasta reissuun viimeistään puoli yhdeksältä, mutta lähtö tapahtui lopulta reilu puoli tuntia myöhemmin. Ajomatka sujui hyvin ja kisapaikkakin sentään löytyi. Pienten "maksuhäiriöiden" ja muutaman muun yllättävän hidasteen myötä oli kello niin paljon, että kovalla tohinalla varustimme ratsumme suitsiin ja pienten alkukävelyiden jälkeen äkkiä ell-tarkastukseen. Siellä ei mitään ihmeempiä ja molemmat ruunat saivat lähtöluvan.

 

Sutina jatkui vauhdilla... Kalilei oli sidottuna trailerin taakse varustusta varten ja miehet (huoltaja- Upi ja ratsastaja- Jesse) laittoivat samaan aikaan Porrea lenkkikuntoon. Naapuritrailerista tultiin kyselemään teippiä lainaan ja Upi lähti sitä autosta kaivelemaan. Kalilei jäi valmiiksi varustettuna yksin hetkeksi, koska siirryin samaan aikaan virittämään sykemittareita vanhusputtelle. Ei kulunut montaa silmänräpäystä, kun kuuluu huutoa "hevonen irti!!!!!". Käännän katseeni ja bongaan oranssiin ratsastusloimeen puetun hevosen laukkaamassa trailerialueen poikki suoraan kohti. Ehdin ajatella, että "samanlainen loimi kuin meidän Kalileilla" ja samassa tietysti tajuan, että "ei vitsit, SE ON MEIDÄN KALILEI!!!!" Eipä mitään, no panic, Kaltsu laukkasi aivan suoraan Upin luo ja pysähtyi siihen! Erittäin paha tilanne, joka oli onneksi nopeasti ohi eikä yhtään mitään hajonnut. Nolottaa jopa myöntää, että autossa olin hetkeä aiemmin painottanut, että PORREA ei saa päästää sitten irti...

 

Lopulta kuitenkin oli tyypit ratsujensa selässä vain muutama minuutti lähtöluvan kajahduksen jälkeen. Pakkastakin oli alle -10 astetta, joten ihan hyvin pärjäsimme hyvin pukeutuneina. Kävelimme ensimmäiset 1,5 km ja sen jälkeen hölkyttelimme puoli-reipasta vauhtia eteenpäin kilometri toisensa perään. Puolessa välissä lenkkiä oli 10 km pitkä "metsäautotie", joka oli erittäin kaunis ja mukava ratsastaa! Höpisimme niitä-näitä ja hevoset etenivät tyytyväisinä rinnakkain. Hämmästelin lenkin aikana Porren matalaa syketasoa, ruunaska ravaili 15 km/h -vauhtia n. 110 lyöntiä / minuutissa sykkeillä! Meidän huonokuntoiseksi ajateltu paksukainen!

Lenkin aikana ei tapahtunut yhtään mitään, kaikki sujui. Huoltoja teimme kaksi + yhden metsäneläinten ruokkijan tarjoaman nopean extra pysähdyksen. Miehellä oli peräkärryllinen porkkanoita, joita hän oli viemässä peuroille metsään. Meidänkin ruunat ottivat, luvan saatuaan, parit porkkanat itselleen matkaevääksi!

Muutamaa kilometriä ennen maalia loimitimme Porren (Kaltsulla oli koko ajan ratsastusloimi) ja jatkoimme maltillisesti kohti määränpäätä. Viimeiset 1,5 km talutimme käyntiä ja sykkeet laskivat huminalla. Vielä ennen maaliviivaa takaisin selkään ja maaliporteista sisään. Keskinopeutemme lenkillä oli 9,7 km/h, joten mitään kovinkaan suuria vauhteja emme ottaneet. Purimme rauhallisesti ruunilta varusteet pois ja loimitimme lämpimästi. Vilkaisin sykekahvalla Porren sydämen sykkeitä ja ne näyttivät välittömästi alle 60. Eipä siinä sitten enää mitään enempiä ihmettelemään, vaan suoraan vaan ell-tarkastukseen 9 minuuttia maaliin saapumisen jälkeen.
 

Porre oli sykkeessä ensin ja läpi meni lukemalla 48 !!!!!!! Välittömästi sen jälkeen katsottiin Kalilei ja sillä syke 36 !! Ell antoi tunnustuksen, että Kaltsulla oli päivän matalimmat lukemat! Kalsongilla oli alkutarkastuksessa täsmälleen sama syke, joten eipä ollut herra kovinkaan paljoa rasittunut päivän rutistuksesta!
Porren juoksuliikkeissä ei ollut mitään mainittavaa, joten kirkkaasti meni läpi!!! Wau ja Jeeeeeee!!!!! Kalilein ravin jouduin esittämään kahdesti: kenttä oli hivenen pöpperöinen ja teki tilsoja kenkiin. Ruunan liikkeessä oli takaosassa kuulemma ensimmäisellä juoksutuskerralla pienen pientä epäselvyyttä, mutta toisella kerralla sitä ei enää näkynyt. Emme saaneet edes mitään huomautusta papereihin. Klinikkatarkastukseen Kalilei on joka tapauksessa menossa aivan lähiaikoina, joten voi olla että jotain sieltä löytyykin.

Päivän plussat:
+ Koko reissu meni hienosti, hevoset toimivat ja tulos oli just sitä mitä haettiinkin!
+ Kalileille tämän pitikin olla ihan vaan rauhallinen "treenilenkki", mutta 16-vuotiaasta Porresta olen TODELLA YLPEÄ!!! Vanhus ei ole moneen vuoteen enää ollut aktiivikäytössä, eikä ole kisannut matkaa kuin yhden 15 km luokan vuonna 2009 ennen tätä, ja nyt hölkytteli menemään 28 km komeasti!! Ei voi ainakaan sanoa, että olisi kotona treenattu ylikuntoon, heh heh.
+ Kalilei tuntui todella hyvältä! Viime kauden viimeisissä kisoissa meno oli hiukan tahmeaa, mutta nyt se kaikki oli poissa. Lähes 3 kk loma on tehnyt pelkkää hyvää meille molemmille, kuten uskoinkin.
+ Jessekin selvisi hyvin!
+ Huoltaja- Upikin selvisi, vaikka oli kaksi (vaativaa) huollettavaa yhdellä ihmisellä.
+ Reissusta ei ollut mitään miinuksien arvoista.

On monenlaista hulluutta...

Varustehulluutta: Mitään en tarvitse, mutta taas tälläkin kertaa ostin, kun halvalla sain. Hevarilla oli inventaarioale ja ostoskoriin tarttui ihana fleece (19 €), paidan kanssa sävy-sävyyn olevat pintelit (5 €) ja omppu-olympiat (10 €).

Ratsastushulluutta: Perjantai-iltana töiden jälkeen kotio päästyäni ulkona on pakkasta -23 astetta. Olin luvannut tallipojallemme maneesireissun, joten ei mitään muuta kuin itselle päälle toppavaatetta ja hevosille myös. Voitto 4vee ja Kilikali kyytiin, maneesissa yllättäen vain -6 astetta (!!!!!), joten toteutimme huippu kivan maneesiratsastuksen ja köröttelimme hyvillä mielin kotio "alkuyöstä".

Kilpailuhulluutta: Tänään (lauantaina aamusta) oli klo 9 Porre ja Kalilei trailerissa ja Rangerin nokka kohti Vesilahtea ja matkaratsastuskisoja. Mikä tästä tekee erikoista? Ei ainakaan se, että ulkolämpötila oli -29 astetta?! Melkein tekis mieli sanoa "hyrrrrr". Onnistuneet kisat, joista on huomenna tulossa oma höpinänsä.

Hevoshulluutta: Tämä hulluus kiteyttää myös kaiken edellä mainitun... Kalilein kanssa kävi pieni "tilanne" jouluna ja sen seurauksena olkapääni otti pikkasen osumaa. Suoraan sanoen luuhun tuli 3 cm murtuma, hups. Onhan tuo kipeä ja käden liikerajoitukset ovat huomattavat, mutta pitäisikö sen estää hevosten hoitoa, ratsastusta tai ylipäätään mitään "hevos-liitteistä"? Taitaa olla enemmän vain hidaste kuin este. Treenattu on ja kisattu myös, kädenkin pitäisi olla kolmessa kuukaudessa täysin parantunut. Sitä odotellessa!

Mistä nämä hullut hevosihmiset mahtavat saada voimansa? Ei voi kuin ihmetellä!

Osaava hevoshieroja ja ilon hetkiä paremmin liikkuvan hevosen kanssa

Hevosten kanssa törmää vuosien saatossa mitä ihmeellisimpiin ongelmiin ja mitä erikoisempiin tapoihin saada ne ratkaistua. Meidän pappaputte, eli 16-vuotias Porre, on saanut elämänsä aikana valitettavan paljon vammoja rasituksesta sekä tapaturmaisesti, joten olemme tutustuneet hyvinkin laajaan otantaan erilaisten alojen ammattilaisia. Olemme käyneet eri hevosklinikoilla, kotitallillamme on vieraillut akupunktiohoitajasta poppamieheen saakka suunnilleen kaikki vaihtoehdot ja lopulta meinasin jo luovuttaa - tämä hevonen tulee loppuelämänsä kulkemaan jäykkänä ja aina välillä epäpuhtaana.

Syyskuussa pyysin puolitutun hevoshieroja Jaana Vuolan hieromaan ja "katsomaan läpi" kisaruuna Kalilein. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt Kalilein muuttumisesta paljon notkeammaksi ja paremmaksi ratsastaa jo yhden hoitokerran jälkeen. Seuraavalla kerrralla, kuukautta myöhemmin, Jaana teki ihmeitä myös Porrelle.

Muutaman vuoden jäykästi ja köpöttäen liikkunut hevonen sai Jaanan käsissä suorastaan "uuden elämän"! Porrelle tehtiin, Kalilein tapaan, kraniosakraali-käsittely (täällä lisää siitä) ja uskon sen olleen avain onneen.

Jaanan "raportti" 2.10.2012:
Hevosen liike on töksähtelevää niinkuin omistaja kertoikin, näyttää siltä kuin lapaluut eivät pääsisi liikkumaan kunnolla edestä ja lähempi tarkastelu alueelle paljasti että lapaluun ruston päällä on turvotusta. Hevonen ei arista aluetta mutta tuntuu hieman ahtaalta.
Jaloissa on kauttaaltaan monenmoista mistä omistaja kertoikin.
Selästä lanne-/ristiliitoksen kohdalla on pientä kireyttä ja alue kuumenee nopeasti sitä käsitellessä. Alueella on omistajan kertoman mukaan vanha vamma ja tämä menee yksiin huomioiden kanssa.
Oikea takajalta vaikuttaa heikolta, venyttäessä eteenpäin hevonen menettää tasapainonsa eikä tunnu saavan jalkaa kunnolla mahan alle... tämä saattaa johtua vammasta selässä, jolloin jalan nostaminen eteen alle on vaikeutunut. Hevosta ei ole myöskään venytelty niin myös tottumattomuutta on varmasti osa tasapainon heittelystä
Koska rangassa on vanha vamma eikä pahoja jumeja ollut mutta liike on silti töksähtelevää niin tein kraniosakraalikäsittelyn. Hevonen antoi käsitellä hyvin ja ristiliitoskohta tuli hyvin mukaan liikkeeseen.
Hevonen vastasi hyvin ja seisoi nätisti käsittelyn ajan.

Nyt neljä hoitokertaa, ja 4 kk myöhemmin, hevonen liikkuu huomattavasti notkeammin ja pidemmällä askeleella kuin ennen hoitoja. Ruunan kanssa käydään viikoittain maneesissa ja lisäksi maastoillaan ahkerasti. Tarhassa nököttävästä jäykkiksestä onkin tullut puoliaktiivisessa käytössä oleva käyttöhevonen!

Eilen Jaana kävi katsastamassa Pörrin läpi eikä oikeastaan mitään sen ihmeempää jäykkyyttä löytynyt. Hiukan lavoissa oli kireyttä, mutta siinä kaikki. Vanhus-papparainen on nyt siis viritelty lauantain kisakuntoon!

Arjen pienen pieniä tähtihetkiä

Ihminen voi pienestä saada hyvän fiiliksen pitkäksi aikaa! Eilen aamulla olimme neljän ratsukon voimalla kimppamaastossa: tallipoikamme Jesse Porrella, talliapu-Eini Kalileilla, tallilaisemme Elisa omalla issikallaan ja itse otin alleni innokkaan Voitto 4veen. Käpsyttelimme rauhallisen lenkin iloisesti jutellen ja päivä sai ihanan alun!

Mahtavan aamun saa aikaiseksi jokaikisenä aamuna myös Voitto. Menipä aamutalliin kello 5.20 tai vasta klo 10 jälkeen, on varsa AINA karsinassa pötköllään ja heräilee erittäin maltillisesti. Toisinaan saa seistä jopa avoimen karsinan oven edessä riimu kädessä odottamassa milloin nuori herra malttaa lopettaa prinssiunensa ja nousta venytellen ylös lähteäkseen tarhaan aamupalalle. Tähän kohtaan pätee erittäin osuvasti lausahdus "sellainen hevonen, millainen omistaja"!

Ensi viikon lauantain kisailmottautuminenkin on nyt tehty! Starttiviivalla nähtäneen lyhyimmässä 15 kilometrin seuraluokassa tallipoika luottoratsumme Porren kanssa sekä tietysti itse olen henkisenä tukena samassa luokassa Kalilein kanssa. Kisakausi aloitetaan haukkaamalla hyvin pieni pala kakkua - ehkäpä helmikuussa oman seuran kisoissa luvassa on jo pidempi lenkki.

Matkaratsastuksen uudet säännöt 2013 on julkaistu!

Höpisin marraskuussa lajiseminaarin jälkeen matkaratsastukseen tulevista uusista säännöistä (Matkaratsastuksen lajiseminaari 24.11.2012) ja nyt uudistuneet säännöt ovat virallisesta lähteestä luettavissa eli Suomen Ratsastajainliiton nettisivujen materiaalisalkussa! Suoralla linkillä sääntöihin pääset TÄSTÄ!

Matkaratsastuksen kisakausikin pyörähtää käyntiin jo ensi viikon lauantaina PIRMAN toimesta Vesilahden maisemissa. Mekin olemme menossa mukana, tavalla tai toisella, mutta enempää en vielä tee paljastuksia! Pysykää siis kuulolla!

Viereinen kisakuva on otettu Jokioisilta 3.3.2012.

Miten paljon painaa suomenhevonen?

Tarkennettuna ruuna Voitto, jolla on ikää 3 vuotta ja 6 kuukautta.

05 / 2012

Otsikon kysymykseen on hivenen vaikea vastata täsmälleen oikein ilman isoa vaakaa, mutta yritetään. Otin painonarviontiin tarkoituksella Voiton kaikista hevosistamme, koska ruuna on ainokainen vaa'alla "virallisessa mittauksessa" käynyt.

Ylläoleva kuva on napattu Voitosta toukokuussa 2012 Ypäjän laatuarvostelukarsinnoissa. Voitto on ruunattu paria kuukautta aiemmin (29.2.2012 Orista ruunaksi) ja silloin vaaka näytti mahtavaa lukemaa 520 kg! Varsa oli tuohon aikaan ruumiinrakenteeltaan nykyistä honkkelimpi ja korkeutta oli 155 cm. Olin todella hämmästynyt, että niinkin pienenoloinen varsa oli niiiiiin painava!!

23.12.2012

 

Jouluna teimme erittäin tarkan säkäkorkeusmittauksen Voitolle kalibroidulla harava - vatupassi - rullamitta -menetelmällä ja tulokseksi saimme nuorukaiselle 160 cm korkeutta! Pituutta oli suunnilleen 175 cm verran ja rinnanympärystä 196 cm.

Näiden mittojen avulla laskin Hevostietokeskuksen sivuilla olevalla kaavalla ruunalle painoksi 566 kg.

Pavo-rehujen mukana tulleella painomittanauhalla Voittiksen paino oli 600 kg. Näistä voimme tehdä ehkäpä jonkunsortin yhteenvetona toteamuksen, että näillä kahdella laskutavalla päässee kohtalaisen lähelle totuutta hevosen painonarvioinnissa. 

Lisäksi voinemme vastata alkuperäiseen kysymykseen: Voitto painaa n. 600 kg!

Koska olet viimeksi keventänyt ilman jalustimia?

Jep jep, minäkin olin edellisen kerran muksuna, kunnes Airan ratsastuspilatestunnilla 3.1.2013 olin uudelleen, 
vuosien jälkeen, tämän tehtävän edessä.

Kirjoitin edellisten Airan treenien jälkeen marraskuun puolessa välissä tänne blogiini: "Lisättäköön listaan myös, että takareiden tuen kautta polvi pois puristamasta, varpaat menosuuntaan ja eteenpäin pyytävät avut pitäisi tulla pohkeesta eikä rumasti kantapäällä kaivelemalla". Viittasin tässä listaan, joka sisältää istuntani parannuskohteita ja juurikin näihin edellä mainittuihin ongelmiin keskityimme tällä kertaa.

Aluksi menimme käyntiä ilman jalustimia ja jalkojen oikean asennon etsimistä... etsimistä... ja lisää etsimistä. Sen jälkeen sama harjoitusravissa. Jalkani heiluvat todella paljon eikä pohjetuntumaa hevosen kylkiin löydy. Harjoitusravin jälkeen pieni haasteen lisäys ja kevyttä ravia ilman jalustimia. Tämä sentään sujui kohtuullisesti!



Lopuksi sain ottaa jalustimet takaisin jalkoihin. Lähes koko treeni on videoituna 25 erimittaiselle pätkällä ja vaikka vielä tässäkin otoksessa jalat heiluvat ja keikkuvat, on se sentään hivenen siedettävämmän näköistä kuin ensimmäisissä pätkissä! Porrestakin tosin huomaa, että ruuna lähtee liikkumaan paremmin heti kun siirryn harjoitusravista keventämään...

Jatkossa luvassa on ilman jalustimia ratsastusta, lonkankoukistajien venytystä, pohkeen paikan etsintää ja näiden myötä toivottavasti joskus tulevaisuudessa myös heilumattomat jalat! Taidan lisäksi nauhoittaa Airan väsymättä toistamia neuvoja ("avaa lonkat takareiden kautta, varpaat eteenpäin, ylä- ja alavatsa töihin.") ja laittaa nauhan pyörimään soittimeen ratsastuksen ajaksi.

Kalilein kanssa maneesilla sunnuntaina jo palasinkin näihin torstain oppeihin, mutta Airan taika oli taas päässyt haihtumaan jonnekin. Ei oikein treenaus onnistunut ruunan käydessä isoilla kierroksilla, mutta viimeiset minuutit treeneistä uljas matkaratsuni kulki sentään todella hienosti (nyt ei siis puhuta ratsastajasta).

Treeniä, treeniä, treeniä, treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä lisää! Kyllä tämä tästä. Joskus. Ehkä. Toivottavasti!

Alkuvuoden ajatuksia

Sitä olisi nyt sitten juhlat juhlittu ja arki alkanut...

Hevosetkin saivat vuoden vaihteessa ikää yhden vuoden enemmän. Tämähän meinaa tietysti sitä, että meidän suokkivarsa Voitto on nyt jo 4 vee! Iiiiik ja käääk! Varsasta on tullut nuori ratsun alku ja hivenen aiempaa tiukempi sekä tavoitteellisempi treenaus jatkuu vuoden aikana.

Voittis lomaili marraskuun ja melkein koko joulukuunkin. Pirteä ja työintoinen nuorukainen oli satulan alla loman jälkeen ensimmäistä kertaa jouluna ja siltä ratsastuskerralta on nämä muutamat ohessa olevat kuvatkin.

Suomenhevosistamme vanhin, Porre, kääntyi 16-vuotiaaksi. Pörriäisellä alkaa ikä jo pikkuriikkisen painaa jaloissa, mutta vanha sekä viisas liinakko on mitä parhain ratsu tallipojallemme! Olemme yhdessä käyneet erittäin ahkerasti maastossa sekä tehneet jo 20 km maastolenkinkin. Lisäksi Porre on kipitellyt maneesin pehmeillä puruilla epäsäännöllisen säännöllisesti. Nyt kun ruunan kanssa ei ole yhtään mitään tavoitteita, elo sen kanssa on kuin tanssia!

Kilparatsuruuna Kalilei on 14-vuotias ja täydessä käyttöiässä. Lomat on senkin osalta nyt löysäilty ja treenit ovat alkaneet maastokävelyjen merkeissä. Tunnin - parin lenkkejä on ahkerasti käpsytelty ja ensimmäinen maneesikeikkakin on takana. Niin se treenausarki pikku hiljalleen palaileen uomiinsa. Tässä vaiheessa pitäisi olla jo tavoitteet sekä kisasuunnitelmat kaudelle valmiina, mutta ei mulla ole vielä mitään. Ei sitten yhtikäs mitään. Aikas hyvin mää vedän, pitäiskös enemmän itkeä vai nauraa!

PS. Avomies- Upille kuuluu hyvää! Tänään oli ensimmäinen työpäivä sairastumisen jälkeen!!! Paluu kohti "normaalia arkea" on tässäkin otettu!! (kts. SM-kisahaaveet muuttuivat taisteluksi leukemiaa vastaan)

2013

Edessä on sata ovea, tuhat tietä.
Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä. 

Ovet on tehty avattavaksi, tiet tallattavaksi, elämä elettäväksi. 

Jos erehdyt, uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa. 

Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä. 

Mutta silti odota parasta, äläkä pelkää pahinta, niin saat mitä ansaitset.

Tarulandian väki toivottaa kaikille oikein hyvää vuotta 2013!