Täällä ei tapahdu mitään ja samaan aikaan täällä tapahtuu ihan kauheasti! Kuvat kertovat meidän touhuista kovasti paljon, joten tehdäänpäs pieni vilkaisu Tarulandian arkijuttuihin.
Ensimmäisessä kuvassa lienee se mikä on tämän harrastuksen ydin: Lapata kakkaa. Ponipoikakin,
2 ½ vee, tietää sen ja osaa erittäin pätevänä olla lapioimassa papanoita peräkärryn kyytiin tarhasta. Ja jotta homma ei olisi liian yksinäistä, on laaduntarkkailukolmikko hyvissä asemissa aina työsuoritteen aikana.
Voitto on erinomaisen mahtava monitoimisuokki ja ruuna vetää tietysti mielellään myös kärryjä. Eilen, keskiviikkona, kävimme köröttelemässä reippaan 11 km kärrylenkin. Selvästi huomaa lenkin jälkeen miten eritavalla hevonen käyttää itseään kärryjen edessä kuin ratsain. Joutuu putte ponnistamaan kun on painoa takana eikä päällä ja sitä pienen pientä hikikarpaloa löytyykin sitten myös takaosasta eikä vain kaulalta.
Tuommoinen ratsu on kyllä hupaisa ajettava. Mennä viipottaa nenä nyökyssä ja välillä niin syvässä muodossa että säkä on se korkein kohta. Korvia ei näy, harjaa ei näy eikä kyllä yhtään mitään muutakaan silojen etupuolelta.
ILOUUTISIA! Tässä ne nyt ovat! Meidän uudet kankisuitset! Ne ovat mustat, ne sopivat budjettiin ja ne mahtuvat Voiton päähän! Wuuuuuhuuuu! Tähän kohtaan kuuluu tehdä aaltoja, päästellä riemunkiljahduksia ja tanssia riehakkaasti. Löysin siis mr. Jättipäälle sen mitä etsinkin!
Eihän ne ole kaikkea sitä mitä etsin, mutta menevät nyt ainakin toistaiseksi vähintäänkin loistavasti. Hinta oli kohdillaan ja huikeaa oli myös se, että suitset löytyivät läheltä ja pääsin autolla hurauttaen ne iltapuhteina hakemaan. Eivätkä ole mitkään vinkuintiaanit! Vanhempaa Kiefferin tuotantoa!
..... ja samat riennot jatkuvat päivästä toiseen. Kakkan lappausta. Taas. Kyllä.
Tehotrio on tietysti menossa mukana. Yks kattoo, toinen kattoo ja kolmas rahnuttaa per... siis pyllyään kottikärryihin. Reilu kaveri.
Lapsien kuviahan ei vissiin saa julkaista missään ilman lapsen lupaa. Joten tätä kuvaa ei sitten ole tässä. Sulkekaa silmänne ja unohtakaa. Ihan silleen hiljaa kuiskaan vaan, että tuossa kuvassa on mun ponipoika ja poikaponi. On muuten aikas söötti parivaljakko. Ponin korvista en tosin tiedä, että missäs ne taas on. Varmaan jääneet tarhaan.
Tätä hommaa olen
kriisittänyt aikaisemmin. Voden tukka kiinni vai auki? Nyt se on auki - nyt se on kiinni.
(Vai mites se parin vuoden takainen tyhmä Putous-hokema menikään.)
Tänään virittelin Herra Kouluratsulle kanget ensimmäistä kertaa päähän ja lähdettiin hieman maastotepastelemaan. Ei ruuna noista uusista systeemeistä mitään välittänyt. Ihan samalla tapaa mennä puksutti kuin aiemminkin.
Itseäni tosin ihan pikkuisen huvitti True Koulutuuppari -asuni. Rikkinäiset tallikengät, villasukat, ruutusukat ja ylöspäin hivuttautuvat kahisevien tuulihousujen lahkeet. Onneksi asutaan täällä landella! Muutenhan joku voisi vaikka nähdä! Onneksi sentään villasukat mätsää noihin ruutusukkiin!
Tämmöistä täällä. Meidän arkea. (Kännykkäkuvin höystettynä.)