Paljonko rahaa saa hevosesta teuraana?

Vive La Chance "Arsi"

Hyvin syönyt, kevyessä käytössä viimeiset vuodet ollut Lv-ruuna.

Säkäkorkeus n. 155 cm,  ikä: 15 v

Paimion teurastamo 10.7.2009

Lihaa 333 kg. Rahaa 166,50 €.

Päivän hinta 0,50 € / kg.

Lahjuspotti "Lasse"

Ravikilpakuntoinen, kuivakassa kunnossa oleva sh-ruuna. 

Säkäkorkeus n. 165 cm, ikä: 8 v

Paimion teurastamo 29.1.2010

Lihaa 308 kg. Rahaa 154 €.

Päivän hinta 0,50 € / kg.

Line Noble "Jalo"

Ravikilpakuntoinen, kiinteä lv-ruuna. 

Säkäkorkeus n. 155 cm, ikä: 10 v

Paimion teurastamo 29.12.2010

Lihaa 289,5 kg. Rahaa 144,75 €.

Päivän hinta 0,50 € / kg.

Hopefulness "Toini"

Harrastekäytössä ollut lv-tamma. 

Säkäkorkeus n. 155 cm, ikä: 7 v

Sastamalan teurastamo 16.12.2014

Lihaa 302,5 kg. Rahaa 181,50 €.

Päivän hinta 0,60 € / kg.

Porre

Eläkeläinen, iso työhevostyyppinen sh-ruuna. 

Säkäkorkeus n. 163 cm, ikä: 18 v

Sastamalan teurastamo 9.7.2015

Lihaa 372,5 kg. Rahaa 223,50 €.

Päivän hinta 0,60 € / kg.

 * * * 

Sain joskus aikaa sitten jo vitsikkään lempinimen "Teurastaja-Taru". Lienee suora yhteys siihen, että olen hevosten teurastusmyönteinen ja omistakin hevosista, kahden myyntiä lukuunottamatta, kaikki ovat menneet elintarvikkeeksi.

Yllä on faktatietoa siitä mitä niistä hummista saa teurastamolla. Tästä omalta tilaltani on matkaa esim. Sastamalan teurastamoon alle 90 km, joten ei ole paha reissu kuljetuksenkaan kannalta. Täällä on asiat hyvin, on jopa varaa valita minne hevosensa vie teurastettavaksi.

Olen monta hyvää kauppaa tehnyt hevosistani teurastamoiden kanssa. Kukaan ei ole perään soittanut, että hevonen ei ole sitä mitä koeratsastuksen aikaan luvattiin tai heppa on alkanut vaikeaksi uudessa paikassa. Lisäksi, mikä parasta, ei ole tarvinnut hetkeäkään miettiä mitä sille pikkuvikaiselle, isovikaiselle, päävikaiselle tai vanhalle ja vaivaiselle ystävälle kuuluu kun on sen käsistään päästänyt. Hevoselle kuuluu varmasti vain ja ainoastaan hyvää.

Hevonen teuraaksi?

* * * Mitä? Missä? Milloin? Miten? Ja muutama muukin vastaus kysymyksiin. * * *

Hopefulness 2007 - 2014

Ensimmäinen askel

Ensimmäinen osuus on se kaikkein vaikein: PÄÄTÖS. Yleensä ratkaisu on kypsynyt jo jonkun aikaa, mutta se sanoista tekoihin -osuus vie oman aikansa. Melkein voi todeta, että silloin aika on oikea, kun ajatus hevosesta luopumiseen tulee edes mieleen vakavasti.

Kun päätös on tehty, seuraa kostein silmin sekä tärisevin käsin tehty puhelinsoitto. Listan hevosia vastaanottavista teurastamoista löydät Hippoksen sivuilta. Itse asun niin onnellisten tähtien alla, että kotipihasta on kolmeen hevosteurastamoon vain reilun tunnin ajomatka. On siis varaa jopa valita.

Itse valitsin kaverini tamman viimeisen matkan päämääräksi pienehkön Sastamalan teurastamon. Soitin heille maanantaina aamupäivästä ja ajan hevoselle sain jo seuraavalle aamulle klo 9.30.

Mitä valmisteluita pitää tehdä etukäteen?

Suosittelen kaikkia hevosiaan kotipihassa pitäviä ilmoittautumaan lihan alkutuottajaksi oman kuntansa ympäristöviranomaiselle! Ilman tätä ilmoitusta et hevosta voi toimittaa teuraaksi. Lomakkeen teko ei ollut vaikeaa ja riittää, että kerran täyttää sen. Älä ole jälkiviisas, tee tämä mielummin ennemmin kuin myöhemmin.

Tämän jälkeen kaikki onkin sujuvaa. Teurastamolle lähtee kengätön hevonen, alkuperäinen tunnistusasiakirja (passi tai rekisteritodistus) sekä ketjuinformaatiolomake. (Huom!! Mikäli hevosella ei ole alkuperäistä passia ja uusi on myönnetty 1.7.2009 jälkeen, hevosella on elinikäinen teuraskielto!!) Hevosta saa ruokkia, juottaa ja hoitaa aivan tavalliseen tapaan, paastoa ei tarvitse pitää.

Ketjuinformaatiolomakkeessa kysellään tarttuvista taudeista ja lääkityksistä. Alkuperätilan sekä hevosen tietojen lisäksi lomakkeessa on  rasti ruutuun -kysymyksiä muutamia ja paikka lääkityskirjanpidolle. Kaksisivuinen lomake täytetään huolellisesti. Kaverini tamma oli saanut syksyn aikana matolääkityksen, kipulääkettä sekä rokotuksen. Nämä tiedot oli kirjattu selkeästi tamman lomakkeeseen ja saimme erityiskiitoksen lomakkeen helppolukuisuudesta ja täsmällisyydestä!

Hyvästi, ystäväni.

Matkan määränpäässä

Olemme päässeet pisteeseen, jossa kengätön hevonen on kuljetettu sovittuna päivänä ja sovittuna aikana teurastamon pihaan. Jätin hevosen seisomaan traileriin ja kävelin hevosen passin sekä ketjuinformaatiolomakkeen kanssa toimistolle. Siellä tiedot kirjattiin koneelle, lihoista tehtiin ostosopimus ja vaihdettiin muutama sananen.

Menin takaisin autolle odottelemaan ja pian tulikin eläinlääkäri vilkaisemaan hevosta. Mikrosirusta varmistettiin passin ja hevosen yhtenäisyys.

Seurasi hieman lisää odottelua ja pienen tovin kuluttua teurastamon kaksi työntekijää tulivat hakemaan tammaa trailerilta. Hevosen peruutus traikusta pois, loimen riisuminen ja riimun narun ojentaminen hakijamiehelle. Katselin hevosen askellusta ramppia pitkin ylös halliin, käännyin nostaakseni maassa olevan loimen trailerin kyytiin ja samalla kuulinkin jo pulttipistoolin laukeavan ja hevosen putoavan maahan. Aikaa ei kulunut kuin muutama sekuntti. En ehtinyt edes nostaa trailerin takasiltaa kun samainen mies seisoikin jo riimu sekä naru kädessään vierelläni.

Kotimatka sujui hieman haikeissa tunnelmissa. Päätös oli oikea ja lähtötapa erittäin hevosystävällinen, mutta ei näitä keikkoja aivan tunteitta pysty hoitamaan. Omia hevosiani olen myynyt vain kaksi kappaletta, muut (neljä hevosta) ovat menneet elintarvikkeeksi teurastamon kautta. Suosin tätä tapaa jatkossakin, jos ei ole akuuttia kiirettä päästää hevosta tuskistaan.

Mites ne lihat?

Sastamalan teurastamo osti hevosen lihat. Tällä hetkellä kilohinta oli suht kohtalainen: 0,60 € / kg. Kun ruho on käsitelty ja punnittu, kilahtavat rahat ostosopimuksessa olevan ihmisen tilille. Tavallisen kokoisesta lämminverisestä saa rahaa suunnilllen sadan euron verran. Ei paljoa, mutta kuittaa ainakin diesel-kulut omalla kalustolla kuljetettaessa ja matkan ollessa samaa luokkaa kuin täällä (alle 100 km).

Hevostallillisen puolisoksi ryhtyvä, opiskele nämä!

Hevostallillisen, syvällä hevoshommissa olevan tai muun vastaavan toimenkuvan omistavan puolisona saattaa olla helpompaa, kun opiskelee muutamat erilaiset fraasit, käsitteet ja osaa tarvittaessa suomentaa ne. 

1. "Kohta helpottaa! Heti ensi viikolla/ ensi kuussa/ kisakauden jälkeen/ täytä sopivalla ajankohdalla"
Oikea tulkinta: Jepjep, ihan varmasti! Kun metrin mittainen tehtävälista on kahlattu läpi ja kaikki työt viivattu listasta yli hoidettuna, voisi luulla rentoutumisloman odottelevan etelän auringon alla. Väärin! Siinä kohtaan vaihdetaan vain "do it" -lista uuteen ja jatketaan hommia. Työtä riittää, se on varma! Lomasta saatetaan sentään matkalla maneesille autossa höpistä, mutta sanahelinäähän se vain on.

2. ”Ootko kattonu säätiedon?”
Oikea tulkinta:  Siis mitä?! Et ole katsonut?! Tietysti pitää tietää mitä keliä on luvassa! Säätiedot vilkaistaan ennen iltatallia ja aamulla ennen hevosten tarhaamista. Täytyyhän sitä olla varma minkälaisella loimituksella karvakorvat viedään tarhaan tai viettävätkö yönsä vaaleansinisen vaiko vaaleanpunaisen yöpuvun kanssa ja voiko treenata kotona vai pitääkö kuljettaa maneesille treeneihin. Puhumattakaan siitä, pitääkö tarhoihin viedä tarjolle lämmintä vettä vai riittääkö mahdollisesti hanakylmä drinkkikin.

3. ”Parin tunnin pikkuhomma”

Oikea tulkinta: Myytti, urbaani legenda, jäämies, jonka olemassaoloa ei kukaan ole pystynyt todistamaan. Yli-positiivinen työläinen uskoo kaiken hoituvan nopeasti ja suorinta mahdollista reittiä. Aika-arviosta unohdetaan puuttuvat työkalut, facebookissa puhelimella roikuttu aika, kaverin kanssa juoruilu, karanneet hevoset ja irronneet kengät. "Mää äkkiä käyn tallilla, menee pari tuntia" voidaan siis suoriltaan tulkita koko illan, ja parhaimmillaan (pahimmillaan?) puolet yöstäkin, kestäväksi retkeksi hevosentuoksuiseen maailmaan.

4. Spontaani lomareissu

Oikea tulkinta: Ähkyisen / jalkansa pahasti hajottaneen /  muuten akuuttia hoitoa vaativan hevosen kuljetus keskellä yötä päivystävälle hevosklinikalle. Tässä kohtaa kannattaa ottaa mukava asento lava-auton penkissä ja yrittää nauttia retkestä. Vaihtoehtoisesti koppi perässä lähdetään kiitämään satojen kilometrien päähän puhelinsoiton perusteella, "se myynnissä oleva hevonen siellä on vaan niin mua varten!"

5. "Ei tää paljoa maksanut"
Oikea tulkinta: Ei kannata kysyä uuden hevosvarusteen hintaa, jos et halua vetäistä kahviasi väärään rööriin. Mikään, mitä hevonen tarvitsee, ei ole liian kallista. 

6. Parisuhteen laatuaika

Oikea tulkinta: Lähde mukaan kisareissuille / valmennuksiin / hevosliitteisiin juttuihin, mikäli haluat nähdä puolisoasi muutenkin kuin nukkumassa tai tekemässä nopeita käännöksiä kotona. Mikäli lapsia on tulevaisuuden suunnitelmissa, varaudu viettämään paljon aikaa lastenvaunujen työntimissä ja opettele pukemaan jälkikasvu ulkoilman kestäväksi. Siellä maneesissa / kentän laidalla / kisakeskuksessa te kuitenkin olette keskenänne aikaa kuluttamassa puolison kirmatessa hevosellaan.

Kts. myös kohta neljä.

7. Hevosihmisiä ei ole tehty ymmärrettäväksi

Oikea tulkinta: Luit sen juuri! Hevosihmisiä ei ole tehty ymmärrettäväksi, vaan rakastettavaksi! Tartu kiinni ja pysy menossa mukana! Tarjolla on varmasti suuria tunteita, ilot ovat isoja ja surut suuria. Tiedät eläväsi jokaisella solulla, tylsää ja tekemätöntä päivää et tule näkemään.

Tekstin idea on napattu (melkein suorana kopiona) Maijan kirjoittamasta postauksesta 
Maanviljelijän/koneyrittäjän puolisoksi ryhtyvä, opiskele nämä! 
Suosittelen vierailemaan ja lukemaan!

Elämää jänispattihevosen kanssa

Tänne blogiin tullaan useasti googlen kautta hakusanalla jänispatti. Ei se harvinainen juttu ole suomenhevosella, mutta tietoa asiasta on kovin vähäisesti saatavilla varsinkaan suomeksi. En itsekään tiedä näistä palluroista oikeastaan mitään, mutta tiedän minkälaisella tiellä me olemme kulkeneet niiden kanssa.

Niin, mikä ihmeen jänispatti? SD-teamin blogissa Marjut on hyvin valaissut asiaa: http://m4rtzu.blogspot.fi/2014/07/mika-ihmeen-janispatti.html !

Tammikuu 2013

Voitto sai jo 2-vuotiaana varsanäyttelystä maininnan "jänispatin alut" ja päätin silloin, että takajalat kuumapoltetaan ennenkuin patit pääsevät poksahtamaan. Heti tässä kohtaan ollaan valintojen äärellä. Vanhat eläinlääkärit tekevät tätä kuumapolttoa, mutta nuoremmat eivät. Käytännön kokemus vs. tutkimustulokset? Auttaako polttaminen jotain? "Hoidetaanko" etukäteen vai odotetaanko onko rasituksen myötä tulossa patteihin reagointia?

Polttamisen koetaan olevan vanhanaikainen tekniikka ennaltahoitaa jänispatteja, mutta samalla se on myös oikeastaan ainoa tapa. Polton myötä jalkoihin tulee "tukisukat" ja niiden ansiosta hevosen ennuste käyttöhevosena saattaa olla valoisampi.

Itse valitsin siis polttamisen. Sanoista tekoihin tapahtui Tampereen hevosklinikalla tammikuussa 2013 Voiton käännyttyä nelivuotiaaksi. Toimenpiteessä hevonen rauhoitettiin ja pattialueet ajeltiin karvattomiksi, polttoalueet pestiin ja putsattiin huolellisesti. Tätä seurasi polttoalueiden puudutus.

Kuumalla polttokolvilla tehtiin "nättejä" rivejä jalkoihin. Kotihoitona haavoja pyyhittiin pari viikkoa betadinella ja hevosta kävelytettiin tämä aika. Sen jälkeen palattiin pikku hiljaa normaaliin liikutukseen ja täydessä valmennuksessa ruuna oli taas kuukauden kuluttua.

Ylläolevassa kuvassa toimenpiteestä on aikaa 2,5 vko. Oikeasta jalasta ruvet ovat jo suurimmaksi osin täysin irti, mutta vasen puoli pitää tiukasti vielä kiinni omistaan. Betadinella pyyhkiminen muuttui tässä kohtaa rupien rasvaukseksi.

Kaikki meni hyvin tähän saakka. Sitten tuli vastaan ne kuuluisat vastoinkäymiset. Huhtikuun puolivälissä ruuna liikkui maneesissa kerran hivenen huonosti ja pari päivää myöhemmin ontui jo kunnolla. Toisessa takajalassa oli jänispattialueella selvää turvotusta sekä lämpöä. Treenit päättyivät tähän ja vaihtuivat kävelyyn ja kylmäykseen.

25.4.2013 - tulehdus iskenyt

Huhtikuun lopulla kiikutin Voiton klinikalle tutkimuksiin. Oikeassa takajalassa todettiin koukistajajännealueen yläosan tulehdusreaktio. Alkuvuonna tehdystä jänispattien poltosta oli seurannut ikävä jälkivaiva, vaikka aluksi parantuminen vaikutti erittäinkin hyvältä ja treenissä ehdittiin olla jo pidemmän aikaa.

Hoidoksi määrättiin antibioottia, tulehduskipulääkekuuri, kävelyä ja ahkeraa kylmäystä. 

Toukokuun alussa kontrollikäynnillä klinikalla jalka näytti jo huomattavasti paremmalta sekä uudella ultrauksella varmistettiin jänteiden olevan terveet. Hevonen ei kuitenkaan treeneissä ollut hyvä eläinlääkärin antamasta valmennusluvasta huolimatta, joten päätettiin pitää tauko.

Ja se taukohan venyi... Neljävuotiaiden laatuarvostelukarsinta jäi jalan takia, koko kesä sujui laiduntaessa ja syksyn tultua omistaja oli hyvinkin raskaana. Lopulta menikin marraskuulle saakka, että liikutus oli muutakin kuin tarhassa löntystelyä ja maastossa kävelyä.

Melkein vuosi meni siis näiden jänispattien kanssa ihmetellessä, hupsistarallaa.

29.9.2014

Missäs nyt mennään? Viime vuoden marraskuusta saakka on treenattu koulua, hypätty hieman esteitä, ajettu kärryillä, maastoiltu paljon ja mitäs kaikkea muuta olemmekaan keksineet. Jalat eivät ole vaivanneet yhtään mitenkään!

En ole ollut huolissani pohjista, ollaan menty aivan huoletta pehmeällä kentällä kuin kovalla soratielläkin. Raskaampienkaan ratsastusten jälkeen en ole huoltanut näitä jänispattialueita mitenkään. Ei linimenttiä, ei kylmäystä eikä edes back on track -suojia. 

Jänispattialueet ovat siistit eikä edes kuumapoltosta jäänyt mitään jälkiä! Toisinaan alueet hieman lämpeävät, mutta sekin on hyvin satunnaista eikä tunnu olevan yhteydessä mitenkään liikutuksen raskauteen tai työpäivien määrään.

Toivon, että jatkossakin oireettomuus jatkuu, nyt ainakin jänispatit ovat loistavasti pysyneet menossa mukana! Sitä en lähde arvailemaan, olisiko asia samoin vaikka kuumapolttoa ei olisi tehtykään.

Lisää höpinää pihaton ovisuikaleista

En muistanut kerralla näköjään ihan kaikkea ...

sisäpuolelta

Mites meillä on nuo suikaleet kiinni mökin oviaukoissa?
Ostin pcv- suikaleiden kanssa samasta paikasta ripustuskiskoa ja se on aivan super PRO! Kisko koostuu kolmesta erilaisesta palasta: metrin mittaisesta pätkästä "hampaita", joka ruuvataan kiinni oviaukkoon, ja litteistä reiällisistä levyistä, joiden väliin suikale puristetaan kiinni pienillä muttereilla. Suikaleet leikataan oikean mittaiseksi, sen toiseen päähän laitetaan kiinni reiälliset kaksi metallilevyä ja sen jälkeen suikaleen voikin ripustaa roikkumaan metallikiskon "vastakappaleeseen".

ulkoa

Suikaleet ovat siis irroitettavia ja ne keinuvat vapaasti ees-taas hevosten kulkemisen mukaan. Irroitettavuus on iso plussa, kun esim. uusi asukas tutustuu pihattoelämään tai kesän tullen tyhjennetään koko mökin pohja tyhjäksi.

Huomasin äsken lisäksi googlettaessa, että löytyyhän se firma vielä, mistä meidän liuskat sekä kiskot ovat! Yrityksen löytää osoitteesta http://www.polarsale.com. Voin lämpimästi suositella! Meidän kohdalla ainakin kaupat ovat sujuneet joka kerta erittäin sujuvasti!

Tässä vielä lähikuvaa varustehuoneen "satulahuopatelineestä" kiinnostuneille. Huovat roikkuvat siis Ikean housuhenkareista ja musta koukku on Börjesin valjaiden ripustukseen tarkoitettu pidike. Katso koko postaus: Kurkistus varustehuoneeseen

Pihaton ovisuikaleet

Jatketaan talliteemalla: Mistä ja minkälaiset ovisuikaleet pihattoon?

Sadepäivänä 23.10.2013

Kovin moni on kysellyt, että "mistä olet ostanut ovisuikaleet hevosten mökkeihin ja minkälaiset ne ovat"?

Meidän "pihattomökkien" ovisuikaleet ovat PCV-muovia ja ne ovat kooltaan 3x300mm eli ts. muovisuikale on 3 mm paksu ja 30 cm leveä. Olen ostanut tuota rullatavarana ja rullassa oli 50 metriä. Meillä meni kahteen oviaukkoon (iso ja pieni) tavaraa vajaa kaksi täyttä rullaa. Valitettavasti kyseistä firmaa ei enää ole, josta olen aikoinani ostokset tehnyt (voisin muuten kehua heitä erittäin hyvästä ja toimivasta asiakaspalvelusta!).

Ainakin teollisuus-Etrasta saa vastaavaa suikaletta erilaisilla leveyksillä ja olisikohan värivaihtoehtojakin ollut. Meidän suikaleet ovat läpinäkyvän vaaleansiniset olleet uutena, mutta vuosien auringossa ja kelien armoilla olon jälkeen ovat enemmänkin valkoiset. Tarkkasilmäiset näkevät ylläolevassa kuvassa vasemmassa reunassa juuri laitetun "uuden suikaleen" ja voivat verrata sitä monta vuotta paikoillaan olleisiin.

Pakkasen kesto näissä on hyvä, eivät murru kovallakaan pakkasella ja ovat "notkeita" kelissä kuin kelissä. Hevosten on siis helppo kulkea näiden läpi ja jokaikinen vanhempikin heppa on oppinut sukeltamaan suikaleiden läpi totuttelemalla. Ensin on laitettu vain muutama suikale reunaan ja siitä pikku hiljalleen lisätty yksi-kerrallaan niiden määrää.

Kuka arvaa mitä tuo sadeasuinen pinkkiin lippikseen pukeutunut neiti (= minä) tässä kuvassa touhuaa?
KYLLÄ! Korjaa TAAS nippusiteillä Porren rikkomaa heinäverkkoa...

... ja ettei tämä olisi aivan liian asiapitoinen höpinä, loppuun kuuluu aina huumoripläjäys. Tällä kertaa videon muodossa tarjoillaan ovisuikaleiden käyttökokemusta myös hieman sisäisesti nautittuna. Videossa tallipaikalla olleiden pv-varsa "Takun" ja SD-teamin Salaman touhuja vajaan kahden vuoden takaa.

Ennen - Jälkeen

Marraskuu 2009 vs. Lokakuu 2013

Minkälaiset aidat rakentaisin kotitalliimme?

"Kuinka korkeat aidan tolpat ovat? ja kuinka syvälle ne on kaivettu maahan? Onko niissä betonivalu vai onko suoraan maassa? Ja mistä olet hommannut tolpat?"

Sain ylläolevan kysymyksen kommenttina edellisen blogihöpinäni alle ja ajattelin vastata siihen laajemmin kuvien kera.

Meillä on tarhojen aidat rakennettu pääosin marraskuussa 2009 ja joko saa sanoa neljä vuotta myöhemmin, että hyvin ovat toimineet? Toki lankoja on vaihdettu ja korjattu kulumisen mukaan, maaliakin lisäilty vuosien aikana, mutta muuten ei ole ollut tarvetta yhdellekään tolpalle tehdä yhtään mitään.

Nämä kuvat on otettu elokuussa 2010, mutta valitsin ne, koska niistä näkee todella hyvin aitojen rakenteen.

Tolpat ovat korkeudeltaan 1,80 metriä. Ts. ylin sähkölanka kulkee hyvinkin korkealla. Voi kuulostaa ja vaikuttaa hurjalta, mutta laitetaanpa melkein metri lunta maahan ja ajatellaan asiaa uudelleen. Ei ole ollut tarvetta tehdä mitään erikoisviritelmiä suurenkaan lumimäärän aikaan tolppien jäädessä lyhyeksi.
Eikä yhtään haittaa, etteivät hevoset harkitse aitojen yli loikkimista tai läpipuskemista.

Tolppien materiaali on aivan tavallista metreittäin myytävää puutavaraa kooltaan 10x10 cm. Aikoinaan ostettiin kuorma-autollinen materiaalia ja sen jälkeen vaan sahailemaan sopivan mittaisia aitatolppia.

Tolppien jalat, kuva lainattu Prisma.fi

Tolppien jalat ovat terästä ja ne on lekan kanssa hakattu maahan, betonivaluja ei ole tehty. Tolppakärkien koko on 102 x 102 x 700 mm. Niissä on kuvien mukaiset "teräshampaat" ylhäällä, jotta puuosa pysyy hyvin ja jämäkästi tolppakärjessä kiinni.

Marraskuu 2009

Löysin koneen kätköistä muutaman työvaiheista kertovan kuvankin. Ensin on tehty rautakangella aloitusreikä tolpan tulevaan kohtaan, sitten lyöty teräskärjet maahan painavalla lekalla, sahattu tolpat sopivan mittaiseksi ja naputeltu ne lekan kanssa kiinni tolppakärkiin. Koska tolpat ovat korkeat, on apuna käytetty kuvassa näkyvää punaista pick-upia. Toinen jätkä istuu ratin takana siirtämässä autoa ja toinen nakuttelee lavalta tolppia kiinni.

Harva kysyy, mutta moni varmasti miettii: Mitä nuo tulivat maksamaan? Ne tulivat mielestäni maksamaan paljon, mutta kunnon kertapanostuksella on murheilta säästytty. Yksi näin suuri tolppakärki maksaa n. 8-10 € / kpl ostopaikasta riippuen, 10x10 cm puutavaran hinta taisi olla 3-4 euroa / metri ja työnhinnan jokainen määritelköön itse-itselleen. 

(Huomio! Meillä laitettiin jo pelkästään ensimmäiseen kahteen tarhaan 60 tolppaa...)

Tolppien hinnan päälle sitten vielä aitalangat, eristimet, sähköpaimen, maadoituskepit ym. Ei ole halpaa se hevosten pitäminen kotonakaan. Eivätkä pelkät vahvat tolpat pidä hevosia aidan sisäpuolella. Ehjät langat ja HYVIN KIERTÄVÄ SÄHKÖ on se juttu! Talvella meillä(kin) on tämän jälkimmäisen asian kanssa ollut ongelmia, mutta (kop-kop) vain yhden kerran on hevonen tullut aidoista läpi näiden vuosien aikana! Eikä sekään ollut oma otus.

Kannattaa huomioida rakennusvaiheessa myös portin leveys. Kun portin kohdan jättää riittävän suureksi, pääsee esim. traktorilla ajamaan suoraan tarhaan sisälle ilman mitään muutoksia. Meidän tarhanpohja- projektin aikaan tosin leveys ei enää riittänyt, mutta siinäkin tapauksessa tämä tolpparatkaisu oli aivan super! Rautakangella saa (raakaa miesvoimaa käyttäen) nostettua tolpan kokonaisuudessaan pois maasta ja laitettua sen samaan reikään takaisin naputtamalla varovasti lekalla puutolpan päästä.

Aitojen rakentamisen iloa jokaiselle hevosista kotipihaan haaveilevalle tai aitojen korjausta miettivälle!

Voitto lokakuussa 2012.
HUOM! Tämä on meidän "ponitarha" ja siinä on aitatolpat matalammat.

Operaatio "tarhan pohja kuntoon", osa 2

Vuosi sitten kahteen tarhaan tehtiin pohjanparannustyöt (lue lisää: Operaatio tarhat kuntoon 24.8.2012) ja ne onnistuivat todella hyvin! Yhtään ei ole ollut enää kuraa porteilla (tai niiden läheisyydessä) ja tennareilla on hevoset saatu vietyä ja haettua tarhasta sateesta, tai viikkojen kaatosateesta, huolimatta!

Lähtötilanne 2.8.2013

Kirjoittelin tänne jo silloin viime elokuussa, että toiseen tarhaan taisi tulla päällimateriaalia liian vähän. Olin oikeassa - nyt tarhassa oli sateiden ja hevosten tepsuttelun seurauksena noussut pohjalla olevia kiviä pintaan hyvinkin paljon. Tämä vaikeutti tarhan siivoamista ja harmitti, että hevoset kilistelivät kävellessään kivien päällä.

Tälläkin kertaa on äärettömän hyvä asia tuntea sopivia ihmisiä. Puhelinsoitto ja muutamaa päivää myöhemmin Upi peruutti työkuorma-autollaan hiekkakuorma (virallisesti hieno täytesora) kyydissään pihaan. Auton perä tarhan portista sisään ja kippis. Lisää pintamateriaalia oli näin saapunut perille, jopa täsmälleen samaa tavaraa kuin vuosi sitten.

Kuorma saapumassa 4.8.2013

Siinä se on: 18,15 tonnia hiekkaa

Vielä olisi yksi työvaihe jäljellä: kasan levittäminen. Tein pieniä tarhajärjestelyitä ja laitoin Voiton ja kasan samojen aitojen sisäpuolelle. Nuorukainen on äärettömän innokas kaivelemaan, joten ajattelin tarjota herralle pientä aktiviteettia...

Voitto työtehtävänsä edessä 4.8.2013

Tässä hevosvoimassa oli kuitenkin joku käyttöhäiriö ja parin kavion heilautuksen jälkeen kasa sai jäädä täysin koskemattomaksi. Piti näinollen siirtyä suunnitelmaan B, suurempiin hevosvoimiin.

Traktorihommia 13.8.2013

Mukavan avulias naapuri tuli traktorillaan levittämään hiekat. Sama mies, sama traktori ja yhtä hyvä työnjälki kuin vuosi sitten!

Valmista! 13.8.2013

Tältä tarhassa nyt näyttää! Kelpaa poikien tepastella!

Olkikuivitus karsinoissa - hiukan erilaisempi vaihtoehto?

Kuiviketurpeen saanti vaikeutuu - mitä laittaa hevosten karsinoihin kuivikkeeksi?

Meillä on aina ollut tallissamme käytössä kuivikkeena olkea ja tämä kuivikevaihtoehto käynee mielessä muillakin nyt kun turpeen saaminen tuntuu kirjaimellisesti olevan kiven alla.

+ Suurimpana plussana oljen käytössä on mielestäni hevosten viihtyvyys. Ainakin meillä kaikki kaviokkaat, niin nuoret kuin vanhatkin, nukkuvat mielellään makuultaan paksulla, pehmeällä olkipatjalla.

+ Patjan pitäminen puhtaana ja kuivana on kohtalaisen yksinkertaista (kun tekniikan oppii) eli pieni plussa myös helppohoitoisuudesta: päivittäin kerätään vain kikkareet pois ja päällimmäisiä korsia pöyhitään ilmavammaksi sekä kuiviketta tarpeen mukaan lisätään.

Hevosen sotkuisuudesta riippuen märkiä olkia tyhjennetään karsinasta pois sitä mukaan kun ne "nousevat pintaan". Silloin kaivelen pohjia myöden kaiken märän pois huolellisesti. Sotkuisen hevosasukkaan kodissa tämä tapahtuu vähintään kerran viikossa ja super siistin vanhuksen asunnossa hädin tuskin kerran kuukaudessa.

+ Plussaa myös siitä, että olki käy yön aikana "lisäruokana" heinän jatkeena. Hevosilla on tekemistä ja mutusteltavaa koko yöksi eikä ikävystymistä tai tyhjää mahalaukkua tule niin nopeasti heinän mahdollisesti loputtua.

+ Olki ei jäädy! Meillä on tallissa lähes yhtä kylmä kuin ulkona ja olki on siitä mukava kaveri, että se on yhtä pehmeää ja pöyhkeää sekä plussa- että miinuskeleillä. Tokikin kosteilla syys- ja kevätkeleillä olki imee itseensä myös ilmankosteutta ja on tälläisinä aikoina hivenen "kostean tuntuista".

+ Meillä oljet tulevat samalta viljelijältä kuin heinäkin, eli saatavuus on hyvä. Välillä on ollut kauranolkea ja välillä vehnänolkea, käytössä toimivat yhtä hyvin. Muovitettu kanttipaali on helppo säilyttää heinien tapaan ulkona.

+ Raha ei kasva puussa, joten plussaa lisäksi käyttökustannuksista. Kahden pihaton sekä 3-4 karsinan (3 shettistä ja 4 hevosta) kuivitus oljella maksaa noin 40 euroa kuukaudessa.

Pihattomökissä näyttää tältä - karsinoissa suunnilleen samalta

- Suurimpana miinuksena on oljen mahdollinen huono laatu: homeet sekä pöly. Kukapa haluaa hevosensa yskivän tai itselleen hengitysvaikeuksia karsinan siivouksen yhteydessä?

- Negatiivista on oljen suhteellisen huono imukyky verrattuna esim. turpeeseen. Meillä tämä ei ole ongelma, koska karsinat ovat ns. kylmässä tallissa eikä ammoniakkihuurut pyöri lämpimässä ja tiiviissä tallissa hevosten sekä ihmisten kiusana. Oljen imukyky on oikeastaan ihan mainio, kunhan muistaa käyttää olkea REILUSTI.

- Karsinoista pois kärrättävän kuivikkeen määrä ja sitä myöden myös hävitysvaikeudet. Lantala täyttyy olkikuivituksella hyvinkin nopeasti (vrt. esim. turve) eivätkä läheskään kaikki maajussit halua pelloilleen olkea.

- On hevosia, joille ei olkikuivitus kaikesta huolimatta sovellu. Kuten ahneet hevoset, jotka syövät kuivikkeensa kokonaan yö toisensa jälkeen. 

Kolmen karsinan siivousjätökset (myös märkiä kaiveltu pois).

Olkikarsinasiivoajan parhaat työtoverit