Neljä vuotta Voitokasta elämää!

* * * Voitto 2vee * * *

"Oho, kappas, täällä facebookissa on kaksivuotiaaksi kääntynyt Sumiaislainen orivarsa myytävänä. Hmmmmm. Pitäisiköhän se ostaa pois." Näillä ajatuksilla alkoi nelisen vuotta tähän mennessä kestänyt matka suomenhevosrakkaus Mäntymäen Voiton kanssa.

24.4.2011

Kamala kaksivuotias - tähän varsaan se sanonta ainakin osui ja upposi. Ruma. Epäsopusuhtainen. Honkkeli. Näiden lisäksi olisi vielä monta muutakin negatiivista adjektiivia, jotka voisin mainita hevosen sen hetkisestä ulkomuodosta. Katse oli kuitenkin lempeä ja sehän riittää monelle heppatädille ja miksipä ei siis heppatytöllekin. (Eikä pitkää harjaakaan miinuspuolelle voinut laskea.) Kaupat siis tehtiin tästä punarautiaasta, jonka isä on ratsuna kantakirjattu Sumiainen ja emä kimo pienhevoslinjan Mäntymäen Minttu.

29.4.2011. Voitto on keskellä.
(muut kuvan hevoset: Tuulen Uljas, Kalilei, Porre ja poni Emporio Arman)

31.5.2011

Kevään aikana uuteen kotiin kotiuduttuaan kaksivuotias Voitto opetteli pitämään suitsia sekä kuolaimia ja ennen orilaitumelle lähtöä pikkuorhia ohjasajettiin avustajien kanssa kotitiellä kymmenisen kertaa. Ensimmäisillä kerroilla kaikki meni loistavasti. Sitten kekseliäs ipana yhtäkkiä hiffasi, että mitäpä jos en liikukaan eteenpäin vaan hypin pystyyn tai perutan ohjastajaa päin.

22.5.2011

Keräsin parin tämmöisen reissun jälkeen itseäni muutaman tovin ja sitten kasasin jostain valtavan satsin määrätietoisuutta ja kyllä-mää-tämän-hoidan -asennetta. Seuraavalla ohjasajokerralla varsa jälleen testasi ihmisten reaktioita pelleilyllään ja meikäläinen ohjien päässä rääkyi varsalleen piiska tanassa niin että varmasti koko tienoon linnutkin lehahtivat lentoon. Voiton ilme oli hämmentynyt. Oho, se suuttui. Siinä oli ne typeryydet tämän otuksen osalta. Ei kertaakaan enää tämän yhteenoton jälkeen ole kysellyt työnteosta onko pakko, jos ei ihan välttämättä tahdo.

1.6.2011 orilaitumella

Kesäkuuksi Voitto lähti orilaitumelle muiden samanikäisten orien joukkoon. On meillä kotonakin laiduntilaa, mutta ajattelin silloin että näin kuuluu nuorien orien kohdalla tehdä. Kotona laidunseurana olisi ollut vain muutama vanhempi hevonen. Jos olisin uudelleen tässä samassa tilanteessa, jättäisin nuorukaisen kotiin ja omien silmien alle. Vaikkakin sitten ilman oman ikäistään seuraa.

Kuukautta myöhemmin laidunajan päätyttyä pyydystin suht huonoon kuntoon mennyttä varsaa yli kaksi tuntia laitumelta. Riimu oli tietysti pudonnut jo heti alkupäivinä ja varsa vieraantunut ihmisestä ilman käsittelyä. Isäntä kypsyi pyydystämiseen jo ensimmäisen puolen tunnin aikana ja kävi aikas tuuri ettei häipynyt kokonaan siinä kohtaa pölypilven saattelemana vieden autoa sekä traikkua mennessään. Itse harmittelin pääni sisällä laidunta edes-takaisin talsiessani, että vitsit etten tajunnut laittaa Housea tallennukseen digiboxille. Jäi meinaan siltä päivältä se sarjan jakso näkemättä.

Lopulta oli Voitto saatu riimuun, portista ulos ja trailerin kyytiin. Auton nokka ei osoittanutkaan kohti kotia vaan Piikkiötä ja Rainion Helin hevostilaa. Voitolla alkoi lomailun jälkeen 5 viikon jakso ajo-opetuksessa.

20.7.2011

Ajo-opetuspaikassa arki alkoi välittömästi trailerista poistumisen jälkeen shampoopesun merkeissä. Vasta myöhemmin muiden blogeja seuraamalla on käynyt mielessä, että eihän tämä kaikkien kanssa olekaan näin helppoa. Tämän mutkattoman suomalaisen miehen kohdalla pesukin on ollut tyyliä "kiinni puuhun / harjauspuomiin, vesiletkusta suoraan vettä kroppaan, vaahdotus ja huuhtelu". No problem.

Laiduntuliaisina nuorukainen sai sienenkin. Eikä siinä ihan kaikki - se tarttui ajo-opetuspaikassa koko muuhun laidunporukkaan. Tosi kiva.

25.7.2011

Ajo-opetus sujui osaavissa käsissä täysin ongelmitta. Muutaman muistelevan ohjasajokerran jälkeen orhi sai ensin kevyet kärryt peräänsä ja sitten melkein heti isojen poikien koppakärryt. Ei mennyt montaa viikkoa kun mennä hölkyteltiin pitkin tietä ravia ilman avustajia aivan kuin enemmänkin rutiinia omaavalla vetohevosella!

31.7.2011 - omistaja itse ensimmäistä kertaa ohjaksissa!

Voitto sai ajo-opetuspaikan hyvien puitteiden tiimoilla pikkuisen jo maistella tulevaisuudessa vastaantulevia aikuisten heppojen juttuja. Ensimmäiset kengät lyötiin alle ajo-opetusjakson loppupuolella ja se(kin) oli aivan pala kakkua!

21.7.2011 - Match show, Koivumäen talli

Kävimme näyttäytymässä lähialueen mätsärissä heinäkuisena iltana hakemassa kokemusta ja ihmettelemässä maailmaa. Lisäksi kotikentällä irtohypättiin ja kiipesipä omistajalikka erään ajolenkin jälkeen ensimmäistä kertaa selkäänkin! (Siis daaaaa, kyllä, kaksivuotiaan suomenhevosen selkään ja istui siellä ainakin kahden pääty-ympyrän verran talutettuna.)

6.8.2011

8.8.2011 - kesä, kärpäset ja kakkakasa

8.8.2011 - vasemmalla Veller, oikealla Voitto
(ja kukaan ei varmasti olisi erottanut näitä kahta toisistaan ilman kuvatekstiä, heh heh...)
Kuva: Satu Österman

Kuva: Satu Österman

Kuva: Satu Österman

Kuva: Satu Österman

Kuva: Satu Österman

Elokuun alkupuoliskolla hienosti kärryjä vetävä jätkänpätkä palautui kotiin. Siellä odotti pihattoasukkaan elämä ihanan ja ison eestinraskasvetoheppa Vellerin kanssa.

Ajo-opetuksen oppeja piti tietysti vahvistaa jatkamalla kärryttelyä kotona. Omat valjaat sekä kärryt oli jo ostettuna, joten ei muuta kuin Vode kaksivee aisojen väliin. Arvaatteko miten jännää oli? Kotona ei ollut samaa tukiporukkaa kuin ajo-opetuspaikassa eivätkä reititkään olleet hevoselle ennestään kovinkaan tuttuja.

23.8.2011 - kotona sänkipellolla
Kuva: Satu Österman

Alkuun pyysin aina kaverin mukaan kärryjen kyytiin - ihan vain varmuuden vuoksi. Nopeasti kuitenkin huomasin, että meikälikallahan on kaksivuotias suomenjupotin, joka ei ihmettele eikä säpsy yhtään mitään! Oikein nauratti ääneen sen jälkeen, kun olin ohittanut traktorin peräkärryineen suht kapealla hiekkatiellä eikä hevonen paljoa korvan heilahdusta enempää asiaan reagoinut kärryjen edessä. Uskomattoman cool kaveri, ajattelin silloin eikä ole tarvinnut korjata ajatusmaailmaansa vuosien edetessäkään!

21.8.2011 Punkalaidun - toista kertaa match showssa

10.9.2011

Loppuvuosi varsaa ajettiin säännöllisesti 3-5 kertaa viikossa. Ensin alkuun vain muutamia kilometri, mutta syksyn alkaessa lähestyä talvea oli normaalin ajolenkin pituus 5 km. Siitä kävelyä oli 1,5 km ja muuten tasamaalla rentoa, mutta etenevää hölkkäilyä.

Hippoksen tamma- ja varsanäyttely Metsämäessä 28.10.2011
Kuva: Marjut Myller

Kuva: Marjut Myller

Lokakuussa kävimme ensin Turussa Metsämäen tamma- ja varsanäyttelyssä (palkinto III+, pisteet 8-7-6-7-7-7) ja hieman myöhemmin vielä marraskussa Helsingissä Valtakunnallisessa varsanäyttelyssä (tulos sama kuin Metsämäessä eli palkinto III+, pisteet 8-7-6-7-7-7).

Orin korkeus oli kaksivuotiaana syksyllä sää'ältä 155 cm ja lautasilta 154 cm.

Valtakunnallinen varsanäyttely 13.11.2011

Orhi toimi ajossa ja arjessa erinomaisesti ja sai Vermon varsanäyttelykeikan jälkeen ansaitsemansa pitkän loman. Vuodenvaihteessa kaksivuotias muuttui kolmevuotiaaksi ja oli samalla harppauksen lähempänä aikuisikää.

( Tämä oli Voiton tarinan ensimmäinen osa. Jatko-osia saattaa olla tulossa, hih... )

106 478

Yli 106 000 sivulatausta, 316 julkaistua kirjoitusta ja 126 seuraajaa

Porre, ei tänään vaan, 28.11.2010

Näiden lukujen kunniaksi voisin kirjoitella jostain mistä te, arvoisat blogini seuraajat, haluaisitte lukea!

Toivepostauslistalla on tällä hetkellä "jonossa":
- Vahvuutesi ja heikkoutesi ratsastajana/hevosen käsittelijänä
- Sinun ja Porren alkutaival, mitä vaikeuksia oli hepan kanssa aluksi? Mikä sujui heti hyvin?
- Vanhojen hevosten (Viile, Arsi, Porre) tarinat
- Oman hevosharrastuksesi alkutaival
- Mitä haluaisit muuttaa hevosissasi?
- Millaisia vinkkejä antaisit aloittelevalle matkaratsukolle?
- Miksi juuri ratsastus? Onko ollut minkäänlaista ratsastustaipaleesi aikana?
- Toivoisin postausta niistä sinun lämppäreistä
- Aikataulutus (miten yhdistät useamman hevosen valmentamisen ja "muun" elämän kuten työt ja kaverit)
- Motivaation ylläpito (oman ja hevosen)
- Miniponit ja niiden kanssa harrastaminen
- Miten olet päätynyt matkaratsastuksen pariin?
- Miten oot saanut yhdistettyä kouluratsastuksen ja matkaratsastuksen? Helppoudet ja vaikeudet, varsinkin kisakaudella?
- Postaus varustemerkeistä joita suosit
- Ruokintaesittely
- Miten ja mistä syistä päädyit pitämään hevosia kotona omassa tallissa?
- Olis kiva kuulla mitä mieltä olet raviurheilusta ja uskotko sillä olleen yhteyttä siihen, että omat hevosesi ovat niin toimivia
- Kisavarusteet

Aikasmoinen lista, heh heh. Postausehdostukset on poimittu arvontantavastauksista blogini olemassaolon ajalta.

Höpisenkö jostain näistä (mistä?) vai onko joku muu ehdotus mielessä?

Kurkistus varustehuoneeseen

Ei, tämä ei ole varustepostaus.

Lilaan ja pinkkiin kattoparrussa olevaan naruun saa hevosen kiinni.

Minkälainen on mielestäni hyvä varustehuone kotitallissa?
Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on tällainen kuin meillä! Ei ole kiiltäviä yksityiskohtia, ei lämmitettyä laattalattiaa eikä edes tietynlaista värimaailmaa. Sen sijaan on tilaa, valoa ja tavarat helposti saatavilla (sekä tallikissojen kuraisia tassujen jälkiä pöydällä).

Tallipöydälle on erittäin paljon käyttöä eikä se yleensä ole näin tyhjä...

Varustehuoneemme on suuri. Nopeasti metrin harppauksilla mittaamalla sain tilan pituudeksi kuusi metriä ja leveydeksi yli neljä eli pinta-ala on n. 27 neliötä. Ei mikään onneton koppero, mistä olen eniten iloinen!

Tilaa on niin reippaasti, että kylminä talvipäivinä ja / tai kesällä kärpästen kiusatessa, hevosen saa otettua sisälle varustehuoneeseen hoitoa varten. Täällä sujuvat kätevästi satuloinnin lisäksi myös ell-toimet ja kengitys. Ikkunasta tulee reippaasti valoa ja katossa on tehokkaat sähkövalaisimet.

Huoneessa on hyvä ilmanvaihto, joten varusteet eivät homehdu kosteallakaan kelillä. Talvella lämpöä ylläpitämään riittää sähköpatteri.

Loimien kuivatus olisi hyvä pystyä hoitamaan jossain muualla, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista. Kattoparrujen ripustuskohtiin saa loimet roikkumaan suorina ja teollisuuspuhallin kuivaa suht nopealla aikataululla isommankin määrän märkiä loimia. En jätä puhallinta yleensä yöksi yksinään päälle tulipalovaaran vuoksi, mutta onneksi jo muutaman tunnin puhallus tehokkaalla laitteella kuivattaa loimet taas käyttökuntoon.

Hevosten lisäruuat sekä kaurat ovat hiiriltä sekä muilta otuksilta jemmassa kannellisissa tynnyreissä sekä Ikean "säilytysastioissa".

Varustehuoneemme on tallirakennuksessa, mutta sinne on pääsy ainoastaan ulkokautta, ei siis suoraan tallista. Tämä ei ole itseäni haitannut ollenkaan (tai sitten siihen on vain tottunut?). Kunnollisen oven ansiosta myös tavaroiden pitäminen lukkojen takana on helppoa. Lukitsemme aina oven, jos emme tarvitse varustehuoneesta mitään hetkeen tai ole tallin välittömässä läheisyydessä.

Mikä täältä puuttuu?
Aivan täydellinen ei tämä meidänkään varustetilamme ole. Suurin puute on vedettömyys. Tallirakennukseen ei tule ollenkaan vettä eikä siis myöskään tänne varustetilaamme. Talon seinästä saa läheltä kylmää vettä ja muutaman askeleen enemmän kipittämällä pääsee saunalta hakemaan lämmintä vettä käyttöönsä.

Lopuksi vielä pieni videokierros, olkaa hyvät!

Minkälaiset aidat rakentaisin kotitalliimme?

"Kuinka korkeat aidan tolpat ovat? ja kuinka syvälle ne on kaivettu maahan? Onko niissä betonivalu vai onko suoraan maassa? Ja mistä olet hommannut tolpat?"

Sain ylläolevan kysymyksen kommenttina edellisen blogihöpinäni alle ja ajattelin vastata siihen laajemmin kuvien kera.

Meillä on tarhojen aidat rakennettu pääosin marraskuussa 2009 ja joko saa sanoa neljä vuotta myöhemmin, että hyvin ovat toimineet? Toki lankoja on vaihdettu ja korjattu kulumisen mukaan, maaliakin lisäilty vuosien aikana, mutta muuten ei ole ollut tarvetta yhdellekään tolpalle tehdä yhtään mitään.

Nämä kuvat on otettu elokuussa 2010, mutta valitsin ne, koska niistä näkee todella hyvin aitojen rakenteen.

Tolpat ovat korkeudeltaan 1,80 metriä. Ts. ylin sähkölanka kulkee hyvinkin korkealla. Voi kuulostaa ja vaikuttaa hurjalta, mutta laitetaanpa melkein metri lunta maahan ja ajatellaan asiaa uudelleen. Ei ole ollut tarvetta tehdä mitään erikoisviritelmiä suurenkaan lumimäärän aikaan tolppien jäädessä lyhyeksi.
Eikä yhtään haittaa, etteivät hevoset harkitse aitojen yli loikkimista tai läpipuskemista.

Tolppien materiaali on aivan tavallista metreittäin myytävää puutavaraa kooltaan 10x10 cm. Aikoinaan ostettiin kuorma-autollinen materiaalia ja sen jälkeen vaan sahailemaan sopivan mittaisia aitatolppia.

Tolppien jalat, kuva lainattu Prisma.fi

Tolppien jalat ovat terästä ja ne on lekan kanssa hakattu maahan, betonivaluja ei ole tehty. Tolppakärkien koko on 102 x 102 x 700 mm. Niissä on kuvien mukaiset "teräshampaat" ylhäällä, jotta puuosa pysyy hyvin ja jämäkästi tolppakärjessä kiinni.

Marraskuu 2009

Löysin koneen kätköistä muutaman työvaiheista kertovan kuvankin. Ensin on tehty rautakangella aloitusreikä tolpan tulevaan kohtaan, sitten lyöty teräskärjet maahan painavalla lekalla, sahattu tolpat sopivan mittaiseksi ja naputeltu ne lekan kanssa kiinni tolppakärkiin. Koska tolpat ovat korkeat, on apuna käytetty kuvassa näkyvää punaista pick-upia. Toinen jätkä istuu ratin takana siirtämässä autoa ja toinen nakuttelee lavalta tolppia kiinni.

Harva kysyy, mutta moni varmasti miettii: Mitä nuo tulivat maksamaan? Ne tulivat mielestäni maksamaan paljon, mutta kunnon kertapanostuksella on murheilta säästytty. Yksi näin suuri tolppakärki maksaa n. 8-10 € / kpl ostopaikasta riippuen, 10x10 cm puutavaran hinta taisi olla 3-4 euroa / metri ja työnhinnan jokainen määritelköön itse-itselleen. 

(Huomio! Meillä laitettiin jo pelkästään ensimmäiseen kahteen tarhaan 60 tolppaa...)

Tolppien hinnan päälle sitten vielä aitalangat, eristimet, sähköpaimen, maadoituskepit ym. Ei ole halpaa se hevosten pitäminen kotonakaan. Eivätkä pelkät vahvat tolpat pidä hevosia aidan sisäpuolella. Ehjät langat ja HYVIN KIERTÄVÄ SÄHKÖ on se juttu! Talvella meillä(kin) on tämän jälkimmäisen asian kanssa ollut ongelmia, mutta (kop-kop) vain yhden kerran on hevonen tullut aidoista läpi näiden vuosien aikana! Eikä sekään ollut oma otus.

Kannattaa huomioida rakennusvaiheessa myös portin leveys. Kun portin kohdan jättää riittävän suureksi, pääsee esim. traktorilla ajamaan suoraan tarhaan sisälle ilman mitään muutoksia. Meidän tarhanpohja- projektin aikaan tosin leveys ei enää riittänyt, mutta siinäkin tapauksessa tämä tolpparatkaisu oli aivan super! Rautakangella saa (raakaa miesvoimaa käyttäen) nostettua tolpan kokonaisuudessaan pois maasta ja laitettua sen samaan reikään takaisin naputtamalla varovasti lekalla puutolpan päästä.

Aitojen rakentamisen iloa jokaiselle hevosista kotipihaan haaveilevalle tai aitojen korjausta miettivälle!

Voitto lokakuussa 2012.
HUOM! Tämä on meidän "ponitarha" ja siinä on aitatolpat matalammat.

TOP5: suosikkiratsastusvarusteeni

* * * Tarulandian TOP5- listaviikon toinen listaus * * *

Listan numero 1 on yhtään miettimättä kisakypäräni: GPA Speed Air. Tämän ostoa tuli mietittyä hetki, jos toinenkin. Hintahan on tyrmäävä. Lopulta kuitenkin kaupat tein enkä voi lopettaa tämän kehumista! Tunnin kenttätreenin tai maastoköpsyttelyn tekee vaikka mikä hikipotta päässä, mutta kesäkuumalla suoritetut tunteja pitkät mr-kisat ja/tai -treenit saavat toivomaan ilmastointia kypärään. Täällä ilma kulkee ja kypärän vaihdon myötä sai sanoa "heihei" kypäräpäänsärylle sekä littanille, märille hiuksille!

 

Numero 2 on myös "premium"-ratsastusvaruste: Veredus Guarnieri -nahkasaappaat. Tiesin tarvitsevani uudet nahkasaappaat ja nämä tulivat vastaan Hevoset -messuilla keväällä 2011. Ihmettelin ulkonäköä, kokeilin jalkaani näitä ufojalkineita ja kyllä - rakastuin! Ulkonäkö jakaa mielipiteitä, mutta jalassa nämä ovat jumalaisen hyvät! Elämäni paras heräteostos!

Kolmosena listalta löytyy Equetechin ratsastushousut. Vaikka näitä on pesty ja käytetty, pesty ja käytetty, nämä ovat aivan yhtä ihanat kuin toukokuussa kehuin! Tai kehuin jopa silloin jo kahdesti! Kavereilta olen kuullut pelkästään samaa ihastunutta kommentointia näistä pöksyistä, joten en ole mielipiteeni kanssa yksin! 

Equtechin ratsastushousuja (ja muita ratsastusvaatteita) saa tilattua 1hevosvoima.comista!

Listalla sijalla neljä on MacWet Micromesh -käsineet. Nämä voittavat toiset suosikkihanskani Roecklit! Mukavan pehmeät käteen, hengittävät, ei-venyvät, vahvike jokaisen sormen välissä, rystysen puolella hengittävää harsokangasta. Suosittelen!

Viidennen sijan listalla ansaitsevat ensimmäiset Kingsland- vaatteeni. En ole merkkitietoinen, mutta nämä vuosi sitten lahjaksi saamani kolme KL-vaatetta ovat suosikkilistallani ansainneet sijansa. Huppari on "maailman paras", pipo ihana ja takki tämän hetkisillä keleillä jokaikinen päivä arkikäytössä. Hyvännäköisiä vaatteita ja ah, liian hintavia jatkuvaan tallikäyttöön.

* * *

Melkein voisi vetää hieman pientä yhteenvetoa listani tavaroista: laatu maksaa, mutta on myös suurelta osin hintansa arvoista! GPA- kypärälle ja Vereduksen saappaille jätti-isot peukut! Valitettavasti niiden mukana ei tullut parempaa ratsastustaitoa, miten ikävää, hih!

Haaveillaan

* * * "Kirjotappa postaus Voiton tulevaisuudesta, tuleeko siitä koulu, este, kenttä vai matkaratsu! :) "

Toivoi Terhi hetki sitten ja nyt pyyntöön vastataan! * * *

Voitto kesä 2013, kuva: Jaana Vuola

Mikä Voitosta on tulossa "isona"? En tiedä. Mutta se mitä siitä haluaisin, sen tiedän! Sanoin jo kevällä 2011 tätä hevosen ostaessani, että tämän kanssa starttaan vielä jonain päivänä suomenhevosten SM- koulukisoissa. Eihän 2-vuotiaaksi kääntyneestä honkkelista kottikärryn mallisesta rimppakintusta voi varmaksi sanoa, että mitä se on 3, 5 tai vaikkapa sitten 10 vuoden päästä, mutta jonkunlainen vahva toive sentään oli jo mahdollista ilmoille heittää.

Voittoa lähes 2,5 vuotta ruokkineena, liikuttaneena ja kasvua seuranneena on melkeinpä pakko todeta, että tällä hetkellä näyttää siltä, että tämän hevosen vahvuus on kuitenkin estepuolella. Ruunalla on rytmiä, estesilmää, ponnua ja hyvää tekniikkaa! Mutta en ole esteratsastaja, en yhtään... Kouluratsun haluan!

Mites matkakisat? Sitä lajia ei ole suunnitelmissa treenata tai kilpailla tämän kanssa. Maastoillaan tietysti kärryin ja ratsain paljon, mutta lajikohtaista treeniä emme tee. Alkuvuonna sanoin, että tänä vuonna Voitto starttaa tallikaveri- issikan seurassa 15 km mr-luokan. Tässä sitä kuitenkin ollaan, elokuun ensimmäisessä päivässä, eikä tämä mr-kisastartti tule toteutumaan loppuvuoden aikana. Ehkäpä ensi vuonna. Tai sitä seuraavana. Tai ei ehkä koskaan. Sama kenttäkisojen kanssa, en sano "ei koskaan", totean vain "katsellaan".

Voiton isä Sumiainen ja Helkky Pakarinen 19.06.2011 Jyväskylässä kauden kahdettatoista
kansallista kisasijoitusta metsästämässä. Kuvaaja Krista Heikkilä.

Koska tavoitteita pitää aina olla, olen itsekin sellaisen asettanut. Väliportaita on matkalle tulossa kymmenittäin, mutta pyramidin huipulla komeilee se jo alussa mainittu SM-koulukisaosallistuminen. Sinne me olemme menossa, minä ja Voitto, yhdessä.

Haaveeni ovat suuria satuja,
tarinoita huomisen hienoista hetkistä
Sinä satuihin uskot ja ne heräävät henkiin.
Haaveeni ovat suuria satuja,
tarinoita tulevista totuuden hetkistä
Sinä satuihin uskot ja ne heräävät henkiin.

200. postaus: Matkaratsastuksen treenijuttuja

* * * Toivepostaus * * * 

Kovasti on toivottu Kalilein matkaratsastustreeneistä kirjoitusta ja tässä tulee 200. postauksen kunniaksi pienen pieni katsaus meidän vuoden takaisiin harjoituksiin. Muistutan tässä kohtaa jokaikistä lukijaa siitä, että meidän tapamme treenata ei ole se yksi ja ainut oikea: erilaisia harjoituksia, treenikertoja ja viikko-ohjelmia on yhtä monta kuin treenaajia ja heidän kilpahevosiaankin!

Tammikuun 2012 osalta treenit näyttävät ihan hyvältä. Paljon on treenikilometrejä, mutta vastapainoksi on myös paljon lepopäiviä. Hivenen voisi jaksottaa vapaapäivät paremmin ja lisätä kävelymaastoja sekaan, jos parannusehdotuksia etsiskellään. Myös viikottainen maneesiratsastuskerta huutelee poissaolollaan.

Helmikuussa päästiin jo kisaamisen makuun. Aloitimme rohkeasti kisakauden 62 km matkalta 11.2. ja helpostihan se läpi meni. Kisaraporttia pääsee lukemaan TÄÄLTÄ. Pientä treenin kevennystä kisan jälkeen, Alina Garcia-Huovisen vierailu meillä ja sotasuunnitelmat tulevaan olivat selvillä...

Kalenterissa hiljenee, mutta pääpiirteittäin treenisuunnitelmat ovat tuossa kuitenkin näkyvissä. Kerran viikossa maneesi, kerran viikossa pitkä lenkki ja kerran viikossa laukkaa. SuMaRan kisoissa 3.3. pistelimme menemään 40 km maksimivauhtia (KISARAPORTTI) ja 24.3. erikoispitkä kotitreeni valmisteli huhtikuun alun kisoihin.

Vuosi sitten, Pääsiäisen tienoilla, katsottiin mistä on Team Kalilei tehty! Kansallisen tason suorituksesta, hyväkuntoisesta hevosesta, motivoituneesta ratsastajasta ja sitkeästä huoltajasta, siitä on Team Kalilei tehty! Huhtikuun 4. päivänä starttasimme tason 1.1. luokassa ja HYVÄKSYTTY tulos oli kotiin tuomisena! KISARAPORTTI löytyy tietysti tästäkin retkestä.

Tässä ei tietenkään ole koko totuus Kalilein harjoituksista. Ruunalla on treenejä takana 1-vuotiaasta lähtien eli ennen näitä treenikalentereita on pohjatyötä tehty suoritusta varten oikeastaan jo 12 vuotta! Ensin ajo-opetus, sitten pohjakunnon ajo kärrytreeneissä, raviuraa vuosien varrella 67 starttia ja vasta myöhemmällä iällä ratsukoulutus. Terveys on myös yksi vaikuttava tekijä, Kalilei on pitkästä käyttöajasta huolimatta täysin terve jaloistaan ja tekisipä mieli sanoa, että myös päästään, hih hih.

Näiden jälkeenhän olemme palanneet kilpailemaan alemmalle tasolle (50-60 km luokkia) ja monien erilaisten vastoinkäymisten myötä treenit ovat keventyneet sekä intohimo lajia kohtaan hivenen sammunut. Tällä hetkellä oikein harmittaa, miten mahtavia olimme vuosi sitten ja minkälaisia pullamössöjä nyt olemme! Mutta siitä lisää joku toinen kerta.

* * *

KIITOS kaikille mahtaville lukijoille kiinnostuksesta edellisiä 200 postausta kohtaan! Teitä rekisteröityneitä seuraajia on kertynyt upeat 92 ja sivunlatauksiakin on hämmästyttävät lähemmäs 51 000!!!! Matka jatkuu... Pysykää mukana!

Tallipäivä kuvina: sunnuntai 9.12.2012

* * * Toivepostaus * * *

Klo 9.15: Pikkujoulujen jälkeinen aamu alkoi viemällä hevosille tarhoihin heinät ja vedet.

Pihattoporukka (issikka ja 2 x minishettisvarsa) tuli heti aloittelemaan aamupalaansa.

Apuvoimana ahkera tallipoikamme Jesse.

Tämän jälkeen kolmen, tallissa yöpyvän, suomenhevosen kuljetus tarhoihin.

 Voitto 3vee matkalla aamuheinille.

Kalileille ulkoilupuku päälle...

 ... ja sen jälkeen ulos Porren kanssa samaan aikaan.

Mussun mussun ja rouskis rouskis.

Miniponiori-Polle on myös pihattoasukki, turkissa lämmönhukkaa ei liioin ole.

Iltamyöhällä pihaan oli saapunut olkipaali ja se piti siirtää talliin suojaan.

Eihän siihen nyt mitään traktoria tarvita!

Muutaman ahkeran hevosihmisen voimin paali siirtyy helposti just eikä melkein haluttuun paikkaan!

Klo 9.45: Lähes jokaisen hevosihmisen arkipuuha: karsinoiden siivous

 Tallikissojen ruokintaa ei myöskään sovi unohtaa!

Klo 10.15: Karsinat siivottu sekä kuivitettu, iltaheinät valmiina karsinoissa ja 

käytävät haravoitu heinistä puhtaaksi.

Tähän väliin oma aamupala ja nopea netissä käynti.

Klo 10.45 - 13.15: videokuvaamassa tallipojan ratsastusta naapurikunnassa.

Klo 14: Takana Porre, Kalilei ja Polle.

Edessä: Miniponivarsat

Klo 14.25: Lähtö maastolenkille on tapahtunut

Klo 16.50: Sama porukka kotiutuneena 20 km myöhemmin.

Maastolenkillä kävivät kirjoittaja itse eli Taru sekä Porre ja issikka Stimir omistaja-Elisan kanssa.

Oli erittäin onnistunut lenkki! Hieno keli, hyvä seura ja innokkaat ratsut!

Tässä välissä hevosille päiväheinät.

 Maastolenkillä tuli myös testattua uudet Horse Comfortin ratsastusrukkaset.

Päällipuoli on nahkaa ja kämmenosa mokkaa. Lämpimät! Suosittelen!

Klo 17.30: Miniponi 7 kk kävi harjauksessa ja talutuslenkillä.

 Klo 18: Miniponi 1,5 v kävi myös harjattavana sekä talutuslenkillä.

Narun jatkeena ponin toinen onnellinen omistaja: avomies- Upi

Heppatouhujen jälkeen ruokaa masinaan, hetken aikaa lämmittelyä sisätiloissa ja puolen tunnin tirsat.

Klo 20 - 22 salitreenit oman kunnan erittäin hyvällä kuntosalilla.

Pelkkä ratsastus ja tallityöt eivät riitä pitämään hyvää eikä varsinkaan tasapuolista lihaskuntoa yllä,

joten olen nyt treenihevosten talvitauon aikana käynyt salilla 5 krt / viikko. Tahti varmasti rauhoittuu

kevään ja kisakauden lähestyessä, mutta pyrin jatkossakin pitämään tämän lisäharrastuksena hevostelun ohessa.

Klo 22.30: Ensimmäinen hevonen (Voitto 3vee) on tullut tarhasta yöheinille karsinaansa.

Kalilei testasi piehtaroimalla oman karsinansa unikelpoisuuden.

Klo 23.15: Kaikki hepat saaneet ruokansa, juomansa ja toivotettu hyvät yöt. 

Tallikisulit saivat myös iltasapuskansa, ratsastuslenkin jälkeen päällä olleet loimet roikkuvat kuivumassa ja  aamua ajatellen laitettu jo heiniäkin valmiiksi. 

Illan päätteeksi vielä itselle kunnon tuhti iltapala ja rauhassa tunnin parin netissä seikkailu.

* * * Tältä näytti meidän tallin eräs sunnuntai. * * *