Paljonko rahaa saa hevosesta teuraana?

Vive La Chance "Arsi"

Hyvin syönyt, kevyessä käytössä viimeiset vuodet ollut Lv-ruuna.

Säkäkorkeus n. 155 cm,  ikä: 15 v

Paimion teurastamo 10.7.2009

Lihaa 333 kg. Rahaa 166,50 €.

Päivän hinta 0,50 € / kg.

Lahjuspotti "Lasse"

Ravikilpakuntoinen, kuivakassa kunnossa oleva sh-ruuna. 

Säkäkorkeus n. 165 cm, ikä: 8 v

Paimion teurastamo 29.1.2010

Lihaa 308 kg. Rahaa 154 €.

Päivän hinta 0,50 € / kg.

Line Noble "Jalo"

Ravikilpakuntoinen, kiinteä lv-ruuna. 

Säkäkorkeus n. 155 cm, ikä: 10 v

Paimion teurastamo 29.12.2010

Lihaa 289,5 kg. Rahaa 144,75 €.

Päivän hinta 0,50 € / kg.

Hopefulness "Toini"

Harrastekäytössä ollut lv-tamma. 

Säkäkorkeus n. 155 cm, ikä: 7 v

Sastamalan teurastamo 16.12.2014

Lihaa 302,5 kg. Rahaa 181,50 €.

Päivän hinta 0,60 € / kg.

Porre

Eläkeläinen, iso työhevostyyppinen sh-ruuna. 

Säkäkorkeus n. 163 cm, ikä: 18 v

Sastamalan teurastamo 9.7.2015

Lihaa 372,5 kg. Rahaa 223,50 €.

Päivän hinta 0,60 € / kg.

 * * * 

Sain joskus aikaa sitten jo vitsikkään lempinimen "Teurastaja-Taru". Lienee suora yhteys siihen, että olen hevosten teurastusmyönteinen ja omistakin hevosista, kahden myyntiä lukuunottamatta, kaikki ovat menneet elintarvikkeeksi.

Yllä on faktatietoa siitä mitä niistä hummista saa teurastamolla. Tästä omalta tilaltani on matkaa esim. Sastamalan teurastamoon alle 90 km, joten ei ole paha reissu kuljetuksenkaan kannalta. Täällä on asiat hyvin, on jopa varaa valita minne hevosensa vie teurastettavaksi.

Olen monta hyvää kauppaa tehnyt hevosistani teurastamoiden kanssa. Kukaan ei ole perään soittanut, että hevonen ei ole sitä mitä koeratsastuksen aikaan luvattiin tai heppa on alkanut vaikeaksi uudessa paikassa. Lisäksi, mikä parasta, ei ole tarvinnut hetkeäkään miettiä mitä sille pikkuvikaiselle, isovikaiselle, päävikaiselle tai vanhalle ja vaivaiselle ystävälle kuuluu kun on sen käsistään päästänyt. Hevoselle kuuluu varmasti vain ja ainoastaan hyvää.

Vilkaisu Voittoon

* * * Yritys saada blogia hieman ajantasalle * * *

9.7.2015

Viimeksi olen höpissyt kesäkuun alussa Voiton ja Maijan ensimmäisestä yhteisestä kisareissusta. Sen jälkeen on treenattu, treenattu, käyty klinikalla näytillä, kävelty, treenattu, treenattu, vähän kisattu ja taas treenattu.

Eikös ollutkin kaiken kattava referaatti meidän toimista? Hah hah...

Laukka kasaantuu 9.7.2015

Naputellaan nyt kuitenkin hieman laajemmin meidän touhuista. Voittohan on kesä- ja heinäkuun ollut kotoa poissa laitumella parinkymmenen kilometrin päässä ja siellä sekä sieltä käsin on systeemiä pyöritetty. Maastossa ei mainittavan montaa kertaa olla käyty, vaan ollaan nyt pörrätty enemmän kentällä ja kierretty harjoitusrataa.

16.7.2015

16.7.2015

Ihan hyvin ovat treenit sujuneet. Laukan kanssa on eniten ongelmia ja siihen osasyynä ovat vanhat vammat kintereen alueella. Voiton jänispatit ovat varsasta saakka kiusanneet ja kävimme klinikalla toistamiseen kortisonipiikeillä, jotta tovi sitten ollut tulehdustilanne saatiin varmasti kunnolla kuriin.

Näiden juttujen kanssa elellään eteenpäin ja tähdätään syyskuun alun kasvattajakisaan Ypäjän suokkikuninkaallisiin. Vastalaukat, raviväistöt ja muut ohjelmissa olevat temputhan ruuna tekee ihan kelvollisesti, mutta rutiinin ja voiman puute näkyy.

Ypäjä 11.6.2015

  Koulukisat 2-tasolla 11.6.2015

Ypäjän hevosopisto

Nuorten hevosten kenttäratsastusohjelma

Vielä muutama sananen kahdesta edellisestä koulupiiperryskisasta. Ypäjällä oltiin kisaviikolla ihmettelemässä menoa Nuorten hevosten kenttäratsastusohjelmassa, joka oli avoin 4-6 -vuotiaille hevosille ja jossa oli iloisesti sekaisin liitokaviot ja nämä jääkarhurotuiset.

Jos ja kun Voitto kauden ensimmäisissä kisoissaan oli jäykkä ja jännittynyt, ei meno täälläkään vielä aivan mahdottoman sulavaa ja rentoa ollut. Nuorukaista hieman huolestutti yleinen hälinä ja suuret määrät hevosia. Mutta ymmärtäähän sen, tuollainen kotitallissa maailman pahuudelta piilossa kasvanut lapsukainen.

Ypäjä 11.6.2015

Rata meni kuitenkin ihan kelvollisesti ja palkittiin tuloksella 64,375 %. Sillä irtosi luokassa sija 13/31. Puolenvälin yläpuolella siis!

Ypäjällä radalla.

Koulukisat 2-tasolla 19.7.2015

Turun Ratsastajat / Artukainen

Helppo B:3 2009

Viimeisimmistä zembaloista ei olekaan kuin reilu viikko aikaa. Pienet kisat Ypäjään verraten ja Vode starttasi sateen pehmittämällä kentällä kisojen toiseksi viimeisenä hevosena. Pelottavia objekteja oli kyllä tarjolla edelleen, mutta ruuna oli super tyyni eikä katsellut mitään.

Turku 19.7.2015 - Vode sanoo "mää hoidan"

Rata oli hyvä! Sitä se oli tuomareidenkin mielestä. Tulos 62,273 % ja punainen rusetti! Woooohooooo! Kylläpäs tuntui hyvältä! Niin epäuskoinen ja epätoivoinen on välillä tuon murheenkryynin kanssa, että tämä oli toivottua auringonpilkahdusta risukasaan.

Näillä fiiliksillä täällä mennään. 

19.7.2015 Turku

Päiviä Porretta

Kuva: Jaana Vuola 28.6.2015 - KIITOS!

Seuraavaksi kaksi viikkoa on kulunut ilman Porrea. Tuntuu surulliselle. Kaunis kiitos kaikille teille viestein ja kommentein muistaneille!

On ollut yksi ja ainoa hevonen, jonka olen yhdistänyt aina itseeni. Se, joka on tuntunut täysin omalta, jonka eteen on tehty kaikki mahdollinen ja enemmänkin ja joka on ollut koko aikuisikäni mukanani päivästä toiseen. Hevonen, joka ensisilmäyksellä iski kuin sata salamaa. Se huikea olotila, kun heti tiesin, että tämä se hevonen on - minun hevoseni.

Sanoin aina, että Porre on se, joka heinäkunnastani lähtee viimeisenä. Hevonen, jolla on paikka luonani ja joka ei milloinkaan lähde eteenpäin. Naureskelin, että vielä 10 vuoden päästäkin ruuna voi täällä tepastella harmaantuneena. 

Kuitenkin tämän vuoden keväällä eräänä iltana huomasin, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Papparainen ontui. Mitään selkeää syytä ei kotikeinoin löytynyt ja kun hevonen meni kipeämmäksi kesän mittaan, oli pakko tehdä ratkaisu. Halusin antaa ruunalle vielä sen mitä voin. Päästää pois mielummin hieman liian aikaisin, kuin hieman liian myöhään.

Seisoin ystäväni rinnalla melkein viimeiseen saakka. Kuljetin aamulla teurastamon pihaan, hoidin paperiasiat kuntoon, juttelin eläinlääkärin kanssa ja viimein otin ruunan viimeistä kertaa ulos trailerista. Leivänpala suuhun, narun ojentaminen henkilökunnalle ja hyvästit. Pian kaikki oli ohi. Elämäni hevonen oli lähtenyt taivaslaitumille. Halusin tehdä tämän matkan itse, ilman apua, aivan kuin melkeinpä minkä vaan reissun Porren kanssa tähänkin saakka. 

Porren myötä sammui osa hevosharrastuksen mielekkyydestä, en pysty sitä kieltämään. Nyt elellään hissukseen ja katsotaan miltä hevoselämä alkaa maistua ilman parasta ystävääni.

Kun sun matkaan ei pääse saattajatkaan

Suomenhevosruuna Porre 7.5.1997 - 9.7.2015
Kuva: Jaana Vuola 28.6.2015

Joskus on pakko päästää irti, vaikka haluaisi puristaa lujempaa.

Kiitos Porre yhteisistä vuosista.

Mitä teille kuuluu?

* * * Miksi blogia ei ole päivitetty? Siitä aina näkee, että te olette hengissä!

Totesi mummini viime sunnuntaina. * * *

Ruunat 6.7.2015

Niin. Tosiaan. Eipä ole tätä tullut päivitettyä aivan hetkeen. Voisin selitellä syitä vaikka ja miten, mutta eihän se mitään muuttaisi. En ole uusia juttuja naputellut ja sillä sipuli. Olen muutenkin ollut tavanomaisista kuvioistani poissa, kun mahdollisuus on ollut. Kesälomaillut - voisi todeta.

Porre 23.6.2015

Voitto on ollut treenitauolla joitakin viikkoja. Takapää ei tuntunut aivan priimalta, joten kävimme klinikalla näyttäytymässä. Molemmat kintereet lääkittiin kortisonilla ja hoitoa jatkettiin vielä Metacamilla muutama päivä suun kautta. Lääkityksen jälkeiset kävelyt on nyt kävelty ja ruuna tuntuu taas ihan sika-makeelle! Ylihuomenna Maija kiipeääkin jälleen paussin jälkeen nuorukaisen kyytiin.

Porresta ei paljoa kerrottavaa ole. Papparainen voi erittäin PAKSUSTI. Ei jäätävä minkä kokoiseksi hevonen voi itsensä syödä...

 

Kuvista KIITOS Eveliina ja Mikko Nurmi!