Voi kissa vieköön!

 
Havahdutaan nautinnollisilta aamu-unilta tekstiviestin piippaukseen. Luetaan viesti ja otetaan tähän tarinaan mukaan yksi kissa. Yksi oranssi kissa, jota ei ole tällä kertaa näkynyt viikkoon kotona. Sellainen oranssi kissa, joka oli tässä taannoin yli vuoden verran hukkateillä ja pöllähti yhtäkkiä takaisin kotiin viime syksynä.

Noustaan sängystä, pukeudutaan, otetaan auton avaimet ja körötellään "lähinaapuriin" parin kolmen kilometrin päähän. Bongataan kadonnut katti maitotilan pihalta, juorutaan hetki emännän kanssa, vipataan kissa auton hyttiin ja töyssytellään peltojen välistä tietä takaisin kotiin katin leikkiessä surkeasti mouruavaa helikopteria milloin jalkatilassa, milloin ratin päällä, milloin nahkapenkillä, milloin kattoverhoilussa, milloin missäkin...

Avataan auton ovi ja mölyävä katti muksahtaa sopivasti ovitaskun ja penkin välistä pihalle. Ruokitaan kissa ja jätetään se pihalle ottamaan kyljellään aurinkoa. Aamuruokitaan hevoset, aamuruokitaan kissakuljettaja ja yritetään heräillä uuteen päivään miettien milloin mr. Erkki seuraavan kerran katoaa ruokavahvuudesta ja mistä kollin sen reissun seurauksena löytääkään...

Auranmaan Viikkolehti marraskuu 2012

Kavion halkeama: kengitys kuvina

 * * * Kalileille uudet menomonot alle 26.7.2013 * * *

Kalileilla viikko sitten todettu kavion halkeama sai ensimmäisen ja tärkeimmän hoitonsa perjantaina erikoiskengityksen myötä. Vakiokengittäjämme Tapio Immonen oli tutustunut ennen tuloaan Kalilein kavion rtg-kuvaan ja lähettämiini valokuviin yhdessä Jaska Granströmin kanssa. Sotasuunnitelma oli siis hyvin selvillä, kun työt kavion kanssa aloitettiin hyvinkin kuumana perjantaisena aamupäivänä.

Kuvat saa klikkaamalla suuremmaksi!

Vanha kenkä poistettu ja kavio vuoltu.

Sitten kengän sovitusta ja muokkausta.

Rengaskenkä valmiina Kalilein kavion alle.

Kenkä on lyöty kiinni. Kaviosta on vuoltu haljenneen kohdan alta niin paljon pois,
ettei se osu kenkään, vaan jää "ilmaan". Tyhjään kohtaa on laitettu vaahtomuovia,
joka tarttuu kiinni kenkään, mutta ei silikoniin, joka on seuraavana työvaiheena vuorossa.

Kengän pohjaan on koko alaltaan liimattu edellisessä kuvassa mainittu muovitettu pehmeä levy.

Sitten silikonia säteen vierestä sisään. Aine oli aivan vesiohutta!

Koko kavionpohja täytetään aineella.

Tässä näkyy täytetty kavion pohja.

Muutaman minuutin kuivattelun jälkeen kavion voi laskea maahan odottelemaan
lisäkuivumista.

"Silikonitäyttö" valmiina! Joustaa sekä suojaa hyvin.

Tärkeimmässä kuvassa laatu surkea.
Kenkä on alla ja silikonitäyte pehmentämässä, suojaamassa ja tasaamassa painoa.
Kavion murtumakohta on jätetty ilmaan, jotta se saa rauhassa parantua eikä rasitu.

Kalilein liikkuminen parantui heti hivenen. Suurin ontuma ainakin hävisi! Nyt seuraillaan tilannetta tämä viikko ja jos muutosta parempaan ei ole, mietitään seuraavaa siirtoa.

Ruuna saa toistaiseksi lomailla ja jos / kun ontuma on kokonaan  poistunut, jatkuvat rauhalliset maastolenkit. Kävellä ja hölkkäillä saa. Raviradalla laukkaaminen on kuulemma kielletty, heh heh.

Kun pitäisi vähentää hevosia

* * * Erittäin paljon helpommin sanottu kuin tehty! * * *

Totuutta yhtään kaunistelematta tilanne Tarulandiassa on se, että pitäisi vähentää yksi tai kaksi asukkia. Kaikille kolmelle liikutettavalle ei ole aikaa ja miniponitkin tuntuvat jäävän liian vähälle huomiolle. Koen kuitenkin turhauttavaksi sen, että etsisin (lisää) apuliikuttajia suokeilleni. Siitä liikutuksesta on apua, jos se toimii puolin että toisin, mutta miksi pitäisin hevosta vain siksi että joku muu saa käydä sen kanssa harrastamassa?

* * *

Mistä kaviokkaasta sitten aloittaisi lähtölaskennan?

25.5.2008

PORRE:
Järjellä ajatellen Porreen osuisi valinta ensimmäisenä: se on iäkäs, jalka- ja selkävaivainen ruunan köntys. Takana loistava tulevaisuus, edessäpäin tuskin mitään maininnan arvoista. Yhteisiä vuosia on takana seitsemän ja niihin vuosiin mahtuu ylä- ja alamäkeä niin että romaanin saisi kirjoitettua. Moni olisi luovuttanut pahimmissa käänteissä, mutta itse vain sinnittelin eteenpäin.
Tämä ruuna on se mihin kaikkia muita verrataan, se jonka kanssa laukkaaminen metsätiellä karkoittaa suurimmatkin surut ja jonka pitämistä ei ajattele järjellä, vaan pelkästään tunteella. Porre on hevosista se, joka lähtee viimeisenä ja silloinkin vain hengettömänä.

2.5.2010

KALILEI:
Kalilei tuli aikoinaan "tonnin projektina" vain hetkellisesti omistukseeni. Se piti ratsukouluttaa ja myydä eteenpäin yhden kesän jälkeen. Myynti edistyi jopa koeaikavaiheeseen saakka, mutta siinä kohtaa alkoi itseäni harmittaa. Kohtalo puuttui peliin sopivasti ja ruuna palasi koeajalta takaisin itselleni. Sillä tiellä tässä ollaan: takana on paljon kisamenestystä matkaratsastuksessa, hevosen stressitason selvä lasku vuosien kuluessa ja sydäntä lämmittävä huomio siitä, miten hevonen kiintyy "omaan ihmiseensä".
Miten reilua on 14-vuotias hevonen myydä vielä kerran eteenpäin omistajalle numero kymmenen? Kalilein antaminen ylläpitoon kotitallissaan voisi olla yksi ratkaisu.

21.7.2011

VOITTO:
Järki vs. tunteet: Älä myy - Myy. Edelleen keikutaan tämän hevosen kanssa veitsen terällä. Jos kuuntelisin itseäni, olisin jo kirjoittanut sen myynti-ilmoituksen. Nyt olen kuunnellut muita ja nuorukainen on yhä tarhassaan syömässä ja kakkimassa. Tämän hevosen myynnin myötä olisi tavoitteellinen kouluratsastajanurani hyvin pitkälti siinä. Toisaalta, miten tavoitteellista se nytkään on ollut ilman kenttää ja ilman säännöllistä treeniä?
Voitto on "kaikki käy" -hevonen, sen puolesta siitä luopuminen olisi mahdollista. Myöskään tunneside tähän hevoseen ei ole ylipääsemättömän vahva.

TERMIITIT:
Nämä nyt ovat aivan turhia. Kakkatonkiaiset. Eivät paljoa anna, mutta ei ne paljoa otakaan. Rotuponi 2veen haluan pitää, mutta liinakkoponi 1veen lähtöä tässä jo mietin. Sitten tullaan kohtaan MUTTA: ei tuollaisella ole rahallista arvoa paljoa mitään ja moniko haluaa pihaansa 1-vuotiaan miniponiorivarsan? Ei sitä lapsien leluksi haluta myydä ja melkeinpä ruunatakin pitäisi ennen myyntiin laittoa.

* * *

Joskus kaverit ovat asian ytimessä paremmin kuin itse. Tätä hevosasiaa pohdiskellessani sain hyvän ohjeen, jonka sisältö on helppo ymmärtää, mutta vaikea hyväksyä:

- Älä kuuntele järkeä, koska sen mukaan jokainen vaihtoehto on huono etkä saa koskaan mitään aikaseksi.
- Älä kuuntele sydäntä, koska se on hölmö, joka haluaa vaan kaikkea kivaa.
- Vaisto kertoo mikä on oikein ja sen vastauksen tiedät jo ennenkuin sen itelle myöntääkään. Pitää vaan rohkeesti kattoa peiliin ja olla tylyn rehellinen.

Tähän pitää vielä lisätä, että mieti mitä ITSE haluat. Älä ajattele, mitä muut haluavat tai luulevat sinun haluavan. Miten paljon muiden ihmisten mielipiteillä on väliä? Tulevatko ne elämään niiden päätösten kanssa? Ei. Helppoja eivät mitkään päätökset ole, mutta joskus niitäkin on vaan tehtävä. Vaikka muut sanoisivat mitä, itse niiden hevosten kanssa elää ja maksaa kaiken.

Toisinaan tulevaisuutta on kamalan vaikea ajatella pidemmälle, kun ei siitä huomisestakaan vielä ole varmuutta. Pitäisi varmaan enemmän pohtia "mitä haluan nyt" kuin sitä, mitä luulen tällä hetkellä haluavani muutaman vuoden päästä.

Onko näihin pohdintoihin oikeaa vastausta? Ei taida olla. Mitään muutoksia en haluaisi tehdä, mutta nyt pitäisi vaan pystyä niihin. Helposti tässä toistaa samaa kaavaa päivästä toiseen, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Jumittaa niissä vanhoissa rutiineissa.

Totuuden siemen?

* * * Lasten ja miesten suusta se totuus kuuluu? * * *

Olen jatkanut ajatus- ja asennemuutostyötä Voitto 4veen tiimoilta blogihöpinän jälkeenkin. Ruuna on kaiveltu laitumelta 2,5 kk loman jälkeen työntekoon. Muutamia maastokävelylenkkejä on tehty ja kerran ollaan omalla pellolla pyöritty pieni hetki "kouluratsastuksen" merkeissä.

Voitto on ollut oikein cool. Ei näkyvissä yhtään pölöenergiaa vapaista huolimatta. Hienosti toimiva, kiltti nuori mies!

Mikäs se otsikossa lupailemani totuuden siemen sitten on? Se on asia, mikä olisi itse pitänyt paremmin tajuta jo aiemmin, mutta mitä aloin pohtia vasta kuultuani sen hevostilannettani ulkopuolisin silmin katsovalta vanhemmalta mieheltä. "Eikö sun kannattaisi panostaa tuohon Voittoon noiden vanhempien hevosten sijasta?" Voittohan on se tulevaisuuden kilpapeli, joten mitä todennäköisimmin tähän 4-vuotiaaseen panostettu raha ja aika "palaavat takaisin" tulevina vuosina. Porrella (16v) ja Kalileilla (14v) alkaa olla jo takanapäin se loistava tulevaisuus. Tokikin molemmilla on käyttövuosia vielä edessäpäin ja Kalileilla kisakausiakin luultavasti montakin.

Mitä tästä eteenpäin? Hevostreenaus painottuu nyt tuohon nuorukaiseen. Voitto on ykköshevosena lähdössä jatkossa maastoon, työntekoon yleensäkin, harjaukseen, kiillotukseen ja mihin milloinkin. Kaikki suunnitelmat tehdään ensin Voittoa ajatellen. Lupaan muutaman extra herkunkin nuorukaiselle syöttää!

"everybody wants happines, nobody wants pain, but you cant have a rainbow, without a little rain"

Olisiko nyt auringon aika paistaa mun ja Voiton risukasaan?

Kuvat otti Tarja Herola (jolla on aina iPhone valmiina nappaamaan kivat kuvat päivän toimista.)

Diagnoosi: Kavion halkeama

Hevosklinikka Anivet 22.7.2013

Eläinlääkäri Doychin Lyudov

Tänään kävimme Kalilein kanssa vilkaisemassa klinikalla mistäs se kaksi viikkoa kestänyt ontuma johtuukaan. Juoksutusta, taivutusta, puudutusta, pari röntgenkuvaa ja - TADAAAA - ongelman syy taisi selvitä!

Diagnoosi: VASEMMAN ETUKAVION HALKEAMA

Siinäpä se. Silmilläkin havaittavissa ja rtg-kuvassa maallikonkin nähtävissä. Kova ravirata + reippaasti vauhtia + hippunen huonoa tuuria = tilanne on valmis. Positiivista ajattelua: olishan se ontuma jostain pahemmastakin ongelmasta voinut johtua! Ei ollut nivelrikkoa, ei pamahtanutta jännettä, ei rikkinäistä hankosidettä, ei edes kaviorustoluutumaa!

Toki kuvissa oli huomautettavaa, mutta ne olivat suht normaaleita löydöksiä iäkkäämmälle, paljon kilometrejä edenneelle kilpahevoselle. Loppuvuoden aikana pitää pohdiskella annetaanko ruunalle Tildren -lääkitys, joka saattaisi auttaa näissä muutoksissa.

Kengittäjämme Tapani Immonen on tulossa perjantaina meille kengittämään karvakorvat, joten saapumisaika ei voisi osua enemmän nappiin. Katsotaan, mitä hänellä on Kalilein varalle suunnitteilla... Kavio saataneen ainakin kuntoon, joten jos / kun ontuma päättyy, pääsee Kilikalikin taas maastolenkeille mukaan.

Anivetin uuden eläinlääkärin toimintaan olen tyytyväinen! Kielimuuri oli toki välillämme (englanti ei oikein taivu itseltäni), mutta hevonen tuli hoidettua pienellä tulkkausavustuksella. Lääkärillä oli mukava ote hevosiin ja työskentelytavat poikkesivat pikkuriikkisen siitä mihin olen tottunut. Kalileita ei esim. rauhoitettu edes rtg-kuvien ajaksi! Ruuna on perusluonteeltaan luottavainen eikä aiheuttanut mitään ongelmia tänäänkään, ei edes kaviokuvausten tai hermopuudutuksen aikana.

Uutta oppii! Tämä on ensimmäinen kaviohalkeama hevosillani, en osannut tätä epäillä itse ollenkaan. Pitäisiköhän ottaa tämä(kin) vastoinkäyminen seikkailuna?

Edestä ei näe mitään

Sisäsivulla halkeama on hyvinkin selvästi havaittavissa

Näkyvissä oranssia!

* * * Voi Horze ja Horzen kesäale * * *

Määentarviimitään, määentarviimitään, määentarviimitään -mantralla ei ollut heinäkuun alussa kovinkaan suurta vaikutusta, kun sähköpostimainoksen uhrina kävin klikkailemassa ostoskoriin Horzen nettikaupasta kaikkea kivaa.

Oranssi on meidän tiimin matkaratsastuskisaväri. Horzen tämän kesän mallistossa oli oikean värisiä tuotteita hyvinkin paljon, mutta hivenen sain järkeä pidettyä siitä huolimatta hiirikädessäni. Kovasti se yritti valikoida tuotteita enemmän ostettavaksi, mutta tällä kertaa Taru vs. shoppailumania päättyi ensimmäisenä mainitun voittoon (ainakin tietyiltä osin)!

Loppujen lopuksi kotiin asti postitse saapuivat, koko paketti alle 50 euron:

- Oranssilla punoksella oleva musta otsapanta: tätä himoitsin jo aiemmin uunituoreen katalogin käteen saatuani. Ainoastaan hivenen mietityttää se, että Kalilein suitset ovat tumman ruskeat. Onko tämä hyvä syy ostaa mustat suitset sille...?

- Oranssit sukat x2: Nää on vaan niiiiin hienot! (kuva ohessa)

- Oranssi t-paita: Etsinnässä oli pitkähelmainen t-paita ja tämä oli loistava valinta siihen tarpeeseen.

- Oranssit suojat: Mitä mää näillä(kään) teen? Kalileilla ei oikeastaan ikinä ole mr-kisoissa suojia jaloissa...? Nämä olivat vain niiiiin äärettömän hienon väriset (ja suht edulliset).

- 3 paria mustia polvisukkia: käyttöön, ei näyttöön. Ainoa ei-oranssi ostos.

Seuraava kysymys onkin sitten, että milloin ois seuraavat matkakisat luvassa? Tai ehkä paremminkin, että millä hevosella? Kalilei onnahtelee yhä ja huomiseksi (maanantai) on varattu klinikka-aika, silloin selvinnee lisää. Toivottavasti.

Miten teillä harjataan hampaat?

Meillä harjataan näin, Voitto 4vee näyttää mallia videon muodossa!

(Vitsi, vitsi, älkää ottako niin vakavasti, heh heh!)

Asennemuutosta

* * * Mikä on kun yhden hevosen turpavärkki on alkanut ärsyttää? * * *

Voitto on juuri kääntynyt 3-vuotiaaksi.
Kuvan on ottanut 1.1.2012 Satu Österman.

Oikein hävettää, miten eriarvoisesti välillä tulee kertoiltua hevosistaan. Tallin ehdoton hiomaton timantti on Voitto- ruuna 4 vee enkä ole mitään maininnut edes nuoren herran kotiinpaluusta laidunlomaltaan. Siitähän on jo melkein kaksi viikkoa, kun Voittis kotiutui.

Voitto on ollut omistuksessani kolmatta vuotta ja nyt kevään mittaan on jostain syystä ruunan pärstä alkanut ärsyttää. Hevosessa itsessään ei ole mitään vikaa, vaan itselleni on jostain tullut asennevamma.

Vode on nyt lomaillut kaksi kuukautta ja olisi aika keräillä nuorikko pikku hiljalleen takaisin työntouhuun. Siinä ohessa pitää tarkastella omaa suhtautumistani tähän komeaan miehen alkuun. Vika on korvien välissä. Omien korvieni.

20.7.2011: Opiskelemassa ajohevoseksi

Ystävältäni Marjutilta tuli seuraavanlainen viesti asiaa pohdittuamme:

"Tallenna nää sun kovalevylle:
1. Se on ihku
2. Se on laadukas, vielä raaka, mutta silti LAADUKAS
3. Vaikka nyt laukkaisi hiukan huonosti, niin parin vuoden päästä meet semmosta keinuheppalaukkaa tuolla ettei tosikaan
4. Se on kiva ja kiltti, harvinaisen toimiva 4v!"

Totuuden siemen lienee piilotettuna noihin muutamaan kohtaan ja niiden kohtien rivien väliin.

6.8.2011: Voiton ratsastusneitsyys korkattu.
Ensimmäistä kertaa ratsastaja kyydissä.

Lupasin vastapainoksi poistaa kovalevyltäni seuraavat kohdat:

1. Se on lihasköyhä (kait se on, jos ei sitä liikuteta)
2. Se on toisinaan hyvin virtava (kts. edellinen kohta)
3. Se rakastaa pyöriä mudassa, sotkea karsinaansa ja nukkua mahdollisimman likaisissa oljissa tyynynään kakkakasa (tämä lienee enemmän ominaisuus kuin vika)
4. Irtokengät ovat sen lempiharrastus (irtokenkä silloin tällöin, iik ja kääk)

Aloitin itseni kehittämisen jo sunnuntai-illalla. Voitto sai harjauksen, rauhallista seurustelua ja aikaa ilman tavoitteita. Ei ratsastusta, ei ajolenkkiä, ei kengitystä, ei mitään extraa. Ainoastaan hengailua ja kesäisestä illasta nautiskelua. Mukavaahan meillä oli.

Tänään aamulla ihailin keittiön ikkunasta Voiton rentoa makoilua pihanurmella. Ruuna sai extra kohtelun ja pääsi yön ajaksi trimmaamaan piharakennuksen reunoja sekä tarhan aidan ulkopuolisia alueita. Komea liinakko, auringossa kimaltava karva, rauhallinen tunnelma.

27.5.2012: Ensimmäistä kertaa laukkaa ratsastajan kanssa.
3-vuotiaan Voiton on kuvannut Satu Österman.

Tunsin taas sen rakkauden kipinän tätä hevosta kohtaan.
Vielä on aivan liian aikaista luovuttaa.

Mitä Kalilein ontumalle kuuluu?

Kalilei ja Voitto

Ei mitään sen ihmeempää ole kerrottavaksi. Paremmalta näyttää kuin eilen, koska klenkkaa käynnissä enää hiukan, vaikkakin ravissa selvästi. Mitään kotidiagnoosia en ole tehnyt, mutta uskon "kolmen koon" -hoitoon ja sillä mennään eteenpäin: Kävellään, Kylmätään ja Katsellaan.

Aamussa oli tänään pieniä surkuhupaisuuden piirteitä. Peruutin aamutuimaan töihin lähtiessäni OMALLA autollani, OMALLA pihallani, OMAA hevostraileriani päin, jonka olin ITSE parkkeerannut keskelle pihaa paria päivää aiemmin kiireessä. Voittajaolo! 
Vauriot olivat suuremmaksi osin henkisiä. Vaikka sanotaan, ettei salama iske kahdesti samaan paikkaan, osa kavereistani saattaa muistaa ettei tämä ollut ensimmäinen kerta tässä puuhassa. Edellisestä traileri- auto- kolarista omalla pihalla on muistona auton perässä isohko lommo, joka on nyttemmin ruostunutkin hienosti. Silloin meni koppikin vaihtoon, kun alkoi liikaa ärsyttää trailerissa olevien kolarilommojen tuijottelu päivä toisensa jälkeen.

Illalla oli äärettömän hiljaista iltatallitouhujen aikaan. Oli niin äänetöntä, että kuulin peurojen puhinan pellolla! Oletteko tienneet, että peura puhaltaa hevosten tapaan sieraimiensa kautta ilmaa kunnon pörinällä, jos näkevät jotain jännää? Minä en tiennyt.

Itkua ilosta

Tänään aamulla odotteli laitumella etujalkaansa klenkkaava Kalilei.
Eipä tässä muuta. Kiitos ja näkemiin.

Laukkaaaaaa!

* * * Metsämäen raviradalla 9.7.2013 * * *

Tämä nykyinen puskaratsastaja lähti, kaveripyynnön saatuaan, Kalilein kanssa läheiselle raviradalle laukkaamaan. Oikein itsekin hämmästyin tätä tehokkaan treenaamisen hetkeä. Tänään ei käpsytelty metsän puskissa näkymättömissä vaan pistelimme häntä tuubilla ympäri rataa! Pv-herra kaipaili vetoapua hurjan jännälle ravibaanalle ja Kalilei hoiteli työtehtävänsä erinomaisen hyvin.

Tehtiin ihan kelpo treeni! Peilaten ainakin viimeisten parin kuukauden äärettömän laiskaan löysäilyyn. Alkukäyntiä tepsuttelimme n. 1,5 km - ravia 2 km - laukkaa 3 km - kävelyä 1 km - laukkaa 2 km - ravia 1 km ja loppukävelyt n. 1,5 km.

Kalileikin malttoi mennä nöpöhölkkää tyytyväisenä ja pätkittäin laukkakin oli suorastaan hallittua! Paikoitellen mentiinkin sitten ratsastajan pyynnöstä niin lujaa kuin nelivedosta lähti! Eikä mennyt edes kovaa! GPS- Garmin kertoi meille huippunopeudeksi 39,7 km/h. Eihän Kilkuttiina mennyt edes neljääkymppiä! Melkein voisin muutaman kolikon laittaa likoon sen puolesta, että vanhusputte- Porre 16 vee kerää enemmän nopeutta.

 

Pojat pärskivät tyytyväisinä päästyään irroittelemaan kunnolla eikä väsykään painanut kavioiden pohjassa. Erittäin iloisia hummia ja iloisia ratsastajia! Oli tosi kivaa!

Pituutta treenille tuli 12,1 km ja keskinopeudeksi 11,8 km.

TV:stä tuttu!

Lauantain näyttelytähti, miniponi 2 vee, ehtii ja pystyy näköjään vaikka mihin! Tänään aamulla nuori orhi sai muutaman minuutin julkisuudessa ja esiintyi Ylen Aamu-tv:n kesäkuvakisassa yllä olevalla kuvalla.

Luulivat varsaa suomenhevoseksi. Aikasmoista geenimanipuloitua timoteita saisi olla, jotta se kasvaisi suomenhevostakin selän korkeudella saakka, heh.

Kuvan on ottanut miniponiorilaitumen ylläpitäjä Jaana Vuola.

LINKKI: Ylen kesäkuvakisa

Oho, rotunäyttelystä oli kotiintuomisena rusettia ja pokaalia!

* * * Terminaattori 2vee oli HIENO, HIENO, HIENO!!! * * *

 

Minishet. o. Not At All Lu Art (-11)

Shetlanninponien rotunäyttely 6.7.13

Kokemäki

Tuomari Morgan Johnsson, SWE

 

Kuva Suvi Lerkki, KIITOS!!

 

Kuva kertonee jo kaikkein oleellisimmat! Miniponi oli luokkavoittaja ja Champion nuori mini -tittelin saalistaja! Jeeeee! 

 

Poni esiintyi äärettömän hyvin tällä kertaa eikä narun päässä ollut meikäläinenkään mokaillut. Ori sai II -palkinnon ja seuraavanlaisen arvostelun: 

 

 Rastypisk, harmonisk. Något bred hals, boa överlinie. 

Tåvidd foam. God steglångd i skoitt, Lätt natyrlig trav.

 

Kuukauden päästä jatketaan näyttelyesiintymistä Vermon kansallisessa poninäyttelyssä!