Vastatuulta

Loimihaan Loikat

Koulukisat 2-tasolla 13.8.2016

  LoimURa/ Valmennuskeskus Loimihaka, Loimaa

Helppo A:1 2009

 

Kauden kolmannet kisat. Ei nyt mitään järisyttävän mahtavaa menestystä olla kahdesta ensimmäisestä kisasta saatu tällä kaudella, mutta silti oli tänään pienen pieni usko hyvään tulokseen. Ei nyt mennyt kuitenkaan ihan silleen kuin Strömsössä.

Maija teki eilen, perjantaina, meidän kotitreenikentällä viimeistelyratsastukset ja Voitto oli todella hyvä! Siis oikeasti! Erittäin hyvä! Tänään sitten kuitenkin nousukiito päättyi kuin kanan lento. Pläts.

 

Voitto oli jo verryttelyssä jotenkin oudonoloinen. Kulki suu auki ja joku juttu itseäni häiritsi kentänlaidalle. Maija oli selässä kuitenkin luottavainen eikä ollut huolissaan. Radalle lähdettiin ja ennen alkutervehdystä jo näin, että Voitto ottaa oikealla takajalalla paljon lyhyempää askelta. Tuijotin asiaa hetken aikaa, mutta Maija siirtyi hetipian raviin eikä silloin enää näkynyt mitään.

 

Tämä ohjelma ratsastetaan lyhyellä kouluradalla ja se ei yhtään anna armoa. Ohjelmassa on tehtävää ihan riittävästi eikä hengästystaukoja ole. Voitto teki miehen työn ja suoritti ensimmäisen näin vaikean ratansa rikkeittä. Tietysti sitä aina suuresti voi jossitella ja parantaa, mutta noin yleisesti ottaen meni hyvin! 

 

Mutta. Se takajalka. Kaksinkertaisella arvosanalla olevista keskikäynneistä tuli nelosta ja kommenttia epäpuhtaasta käynnistä. Siinä sai sitten vilkuttaa sille sijoitukselle pettyneenä. Maija oli tyytyväinen rataan ja yritti tsempata, että sijoitus olisi tullut jos Voitto olisi kävellyt kuten normaalisti kävelee. 

Tulos 60,673 % ja luokassa sija 6/10.

Jäi taas kisoista alavireinen fiilis. Ei aina voi voittaa jne., mutta silti masentaa. Se me sovittiin, että ens kerralla, jos sellainen vielä tulee, mennään nivelsuitsituksella. Jos tuurit kääntyisivätkin. 

Ei ole kisaradalta kuvia eikä videoita. Verkasta otin muutaman räpsyn. Mutta jos kaivamalla kaivaa positiivista, niin eipähän kisapaikalla satanut! Se on enemmän kuin kauden kahdella aiemmalla kisareissulla.

Kutisevan Kesäkolttu

Tämmönen pötkylä sieltä ViljarShopin vaaleanpunaisesta kääreestä paljastui. Miniponin uusi ihottumapuku. Valinta loimessa oli lopulta aikasten helppo. Halusin ihan perusloimen koossa 85 cm. Aivan sama onko seeprakuosia, punanen, vihreä, pilkullinen vaiko tavisharmaa. Selailin valikoimaa ja kaikkien ehdokkaiden kohdalla oli iloisia uutisia: valitettavasti tuote on loppu varastosta tai tilaustuote, toimitusaika n. 14 vrk.

Lopulta jo soitinkin kyseiseen liikkeeseen ja pyysin, että myykään mulle nyt joku loimi, joka on sopivan kokoinen! Jooooo, löytyi yksi 100 cm QHP-merkkinen ihottumaloimi, joka on naftia mallia eli pitäisi istua n. 90 cm loimikoon otukselle. Yksi sellainen laitettiin pakettiin tulemaan ja jäin pitämään peukkuja pystyssä sopivasta kaavusta.

Varsinainen kaapu sieltä sitten tulikin. Tai sanotaanko, että tuo mun pygmi ei oikein istu vissiin standardikokoihin. Loimi on mukavan kevyt, mutta mittasuhteet ovat meidän otuksen päällä vinksallaan.

Plussaa loimi saa materiaalistaan ja kaulakappaleestaan. Kaulakappale pysyy hyvin ylhäällä ja se on tilava ainakin tämmöisellä rimppakaulaisella. Miinusta tulee mahakappaleen vöistä, toinen vyö on liian pitkä lyhimmillään ja toinen on liian lyhyt pisimmillään. Aikani pyörittelin ja kääntelin tuota irtonaista mahaläppää käsissäni, mutta ei se oikein voi istua kuin yhdellä tavalla, koska kiinnitykset tulevat etujalkojen välistä. Myös takajalkojen ympäritulevat jalkaremmit ovat mitoitettu jollekin pikkasen treenatummalle reisilihaspullistelijalle. Jalkaremmeissä riittäisi paljon lyhyempikin mitta meillä.

Tämmönen lainapeite tuo kaapu neljän päivän käyttökokemuksen mukaan on. Edestä ihan jees, mutta takaa lepattaa kuin parempikin taikaviitta. Helposti hakeutuu jostain syystä vinoon eikä liian suuri koko ainakaan yhtään edesauta asiaa.

Tässä lähitulevaisuudessa kun mää innostun, niin kaivelen mun ikälopun rautaisen antiikkiompelukone-Toyotan kaapista ja huristelen semmoisen reippahan 20 cm loimea lyhyemmäksi. Uskoisin, että sen jälkeen loppuu tuo taikaviitan hulmuaminen pienen ponin pyrstön takana.

Tämän kanssa mennään ainakin tämä kesä. Ponia ei vissiin nyt ole kutittanut! En ole yhtään nähnyt raaputtamista ja ainakin hännän alunen on erinomaisessa kunnossa aiempaan nähden. Toisaalta... Täällä on nyt koko viikon joko satanut, tuulenut tai satanut ja tuulenut, joten mikään lentokonetta pienempi ei tällä kelillä ole oikein kyllä lennossa pystynytkään olemaan.

Ps. Tuo pallosilmähysteerikkoponi pääsi yllättämään todella pahasti! Pukeutui loimeensa erittäin coolisti laitumella ilman riimua, ilman apukäsiä ja ilman paniikkia! Sinne se sukelsi kaulakappaleeseen ja odotti tyynen rauhallisesti että kaivan pään näkyviin. Uskomatonta.

Pps. ViljarShopille KIITOS erinomaisesta asiakaspalvelusta ja nopeasta toimituksesta!

Kesäkutinaponin kuulumisia

* * * KutiKutiKuti KraapsKraaaps edelleen vaan * * *

Kun kutittaa niin pitää kutittaa takaisin.

Kutinamestoilta taas tervehdys! Viikon luontoääni on ollut raapsraaps ja hinkutihinkuti eli ei mitään erityisen uutta tai ihmeellistä täällä. Ponia kutittaa ja mää pesen sekä rasvaan - ihan perussettiä siis.

Pahimmat vauriokohdat ovat ääripäissä. Silmien ympäriltä on raavittu karvat pois ja hännäntyven reunoilla on iho paikoitellen melkeinpä kokonaan auki. Lisäksi on jännissä kohdissa myös karvattomia, jopa verestäviä haavoja: nälkäkuoppien päällä, sään lähellä harjan vierellä ja jopa etujalkojen sisäsyrjillä. Lieneekö tullut siitä piehtaroimisesta maata vasten.

Mää tuossa aiemmin höpisin jo siitä, että olen tilannut Hurmakselle ihottumaloimen. Päätin samantien panostaa Snuggy Hoodsiin ja klikkailin merten takaa tänne saapuvaksi loimiosan sekä erillisen kaulakappaleen hupulla ja pukemista helpottavalla vetoketjulla.

Otin pienimmän mahdollisen ns. taviskoon (pienemmät vain erikoistilauksella tuplakalliilla...) ja TSADAAA, tähän kokoon olisi mahtunut kaksi miniponia peräkkäin. Hurmas näyttää tuossa ylemmässä kuvassa pesun jäljiltä lähinnä kärsivältä ja mr. Miniponi on kiinnostunut onko hänen laumaansa tullut kenties uusi asukas kun väri on noin jännä.

Tässä vielä erikseen tämä hieno KAULAPALA kiinteällä hupulla. Hekoheko. Se olisi yksinään jo ollut suunnilleen ponin pituinen. Tämmöinen tarina tällä loimella ja onnea loimelle uuteen kotiin! Tämän takin visiitti täällä tontilla oli ikävän lyhyt.

Tällä setillä me mennään nyt.

Solhedsin seerumin myötä iho alkoi hilseillä tosi paljon ja koin sen huonona asiana. Pullon loputtua siirryin siihen mitä kotoa löytyi iso säästöpakkaustuubi: Bepantheneen. On muuten ihan ykköshyvä! Olen vain kerran päivässä iltaisin levittänyt tätä hännänjuureen, otsatukan alle ja missä milloinkin on ollut jotain ihovauriota. Hännän alunen on tosi hyvännäköinen ja itse häntämartokin on oikein jees. Mielestäni hännästä on jouhien katkeaminen loppunut eli kutina on vähentynyt ehkäpä.

Shampoossakin olen mennyt jokseenkin siitä mistä aita on matalin. Ostin jotain halppis tervashampoota ja se on tuntunut toimivan tehtävässään kelvollisesti. Pääasiassa pesen vain vedellä, mutta kun poni viikonkin kuorruttaa itseään tomuun, pölyyn ja muuhun maa-ainekseen, alkaa olla kutinapaikoissa ihan kiva sympioosi niillä ja meitsin levittämällä tahmealla bepanthenella...

Älkää välittäkö junttivaatteista, olen maalanut taloa.

Hoitorutiini on muutenkin alkanut löytyä. Olen todennut että ponin hilaaminen talliin kunnon pesua varten on paljon isompi paha kuin se että kannan ihanalla synttärilahjaksi saamallani (kiitos vaan Marjut! ;)) vaaleanpunaisella kastelukannulla vettä laitumelle.

Poni riimuun ja käteen naru, kastelukannu polven ja toisen käden varaan ja kolmannella kädellä pöyhin kutiavaa aluetta. Neljännellä kädellä pyrin estämään kahden laidunkaverin parveilua aivan samassa neliömetrissä meidän kahden, minun ja Hurmas-ponin, kanssa.

Haastetta hommaan tuo kastelukannu, josta alkaa veden vähenemisen myötä kuulua loiskuvaa ääntä. Poni ei pidä siitä eli lähtee liikkelle, koska poni lähtee liikkeelle alkaa loiske kuulua enemmän. Ja koska loiskuvaa ääntä kuuluu enemmän, poni menee alta pois kovempaa. Ja koska... jne. Eli tosi helppoa ja kivaa. Jes!

Bepanthen osaa sentään käyttäytyä. Se istuu täydellisesti korkki aukinaisena taskuun ja sieltä on yhdelläkin kädellä ääreist helppoa puristaa tarvitsemansa määrä tavaraa. Levittyy harjan juureen hieman hankalasti, mutta ei mahdoton juttu kuitenkaan.

... ja mitä tulee ihottumaloimeen, niin en ihan vielä luovuttanut sen suhteen. Eilen pakettilähetti hurautti pihaan ja toi terveisiä Huittisten suunnalta. Tästä lisää seuraavalla kerralla!

Kuninkuusravikuvia

* * * ... ja siinä ohessa hieman tunnelmia kaviouran sisäpuolelta. * * *

Viikko sitten ravattiin täällä meitsin kotihoodeilla Suomen Turussa tämän vuoden kuninkuusravit. Emmää koskaan ennen ollut kuninkuusraveissa ollutkaan, mutta nyt olen! Keli oli suosiollinen, upeita hevosia oli radan täydeltä ja kivaa oli!

Voin mää tietysti myös paljastaa kui-miks-mitä varten mää siellä kuninkuusraveissa just tällä kertaa olin. Painavavin syy siihen lienee että olen niin kauhian toimelias nuori neito, että olen Turun raviradalla lähettäjän hommissa töissä ns. oikean työpaikkani lisäksi. Tavallisissa iltaraveissa on tullut lipun kanssa touhuttua jo pitkälti 10 vuoden päälle ja nyt kun "omalle raviradalle" osui kuninkuusravit, niin pikkusen suuremmissakin zembaloissa oli kunnia päästä työskentelemään.

Lähettäjän työvälineet: lippu ja käsiohjelma

Metsämäen oma lähetysauto on tuo Jaffa-kuvioinen. (Valkoinen on Porin raviradalta paikalle huristeltu vara-auto.)

Mitä lähettäjä sitten siellä raveissa tekee? Ravikilpailusäännöt kertovat seuraavaa:

"7 § Päälähettäjä, lähettäjät

Päälähettäjä ja lähettäjät ohjaavat ja valvovat kilpailijoita verryttelyssä, esittelyssä, lähtöön järjestäytymisessä, lähdössä ja juoksun aikana. Päälähettäjä ja lähettäjät seuraavat juoksun kulkua. Rikkomuksen tai onnettomuuden sattuessa päälähettäjä ilmoittaa siitä kilpailutuomaristolle."

Selvensikö yhtään? Ai ei? Todella tiivistäen lähettäjän hommiin kuuluu tasoitusajoissa (ns. volttilähdössä) katsoa että valjakot löytävät omille lähtöpaikoilleen, ohjeistaa mikäli näin ei tapahdu ja katsoa ettei kukaan ohita lähtölinjaa liian aiemmin. Jos joku varastaa tai muuten töpeksii lähdössä, on meidän homma ottaa lähtö takaisin.

Autolähdöissä meikäläiset istuvat auton lavalla huolehtien edellämainituista asioista sekä avaavat sekä sulkevat lähtöautossa olevat siivekkeet.

Lisäksi ns. liputamme välikilometriajat eli seisomme kilometrin paalun kohdalla ja heilautamme lipulla merkin kun johtava hevonen ohittaa paalun.

Tältä se sitten käytännössä näyttää. Tässä odottelemme, että monteratsukot hölkyttelevät lähtöpaikalle. Päälähettäjä seisoo tuolla korkealla korokkeella ja meitä tavislähettäjiä on jokaisella tarvittavalla tasoitusajon paalulla 20 metrin välein ohjeistamassa ja katsomassa ettei kukaan liian innokkaasti ylitä lähtölinjaa liian aikaisin.

ruuna Sata Salamaa

Keulassa monten uuden EM-ennätyksen tässä juoksussa tehnyt ruuna Baletin Salama.
Perässä seuraa r. Notarik (nro 7) ja r. Himpun Humu (nro 3).

Kuninkuusravilauantai aloitettiin ponilähdöillä ja jatkettiin siitä sitten raviratsastuslähdöllä eli montella. Nämä monte-lähdöt ovat jostain syystä usein sellaisia, ettei ensimmäisellä yrityksellä päästä matkaan. Niin tälläkin kertaa. Taisi vasta neljännellä yrittämällä tulla hyväksytty startti. Btw, kahdesta uusinnasta valjakko / ratsukko poistetaan lähdöstä.

Auton takaa matkaan.

r. Virin Eko (2), t. Varjonova (3) ja t. Novan Vuokko (5).

Tämmöiseltä se hevosten voltissa pörrääminen näyttää keskikentän suunnalta katsottuna. Viisi hevosta mahtuu aina samaan volttiin ja samalta lähtöpaalulta voi lähteä 12 hevosta (8 eturivistä ja 4 takarivistä). Aluksi oli tosi vaikea ymmärtää näitä kuvioita, mutta kyllä tämä volttaussysteemi kohtalaisen nopeasti tuli tutuksi.

Pieni pala vielä sääntökirjasta:

"Lähettäjät ilmoittavat päälähettäjälle kilpailijoiden valmiuden nostamalla lipun ylös. Kun kaikki on valmiina, päälähettäjä antaa valmiudesta merkin. Kuuluttaja antaa ”valmis”-komennon volttausta johtavan hevosen lähtiessä viimeiselle kierrokselle, kuitenkin viimeistään radan puolivälissä."

Vuoden 2016 ravikuningatar: tamma Saaga S.

Sunnuntaina oli Ypäjän Hevosopiston komea katrilli Turun VPK:n puhallinsoitinorkesterin säestyksellä.

Vuoden 2016 ravikuningas: ori Vitter

ori Välähdys

Keskikentän taukokopilla meno on aina vakavaa. Köh köh.

Ulkoradalla ori Vitter, sisäradalla ori Marat.

Metsämäen Kuninkuusravien maskotti: Heppe!

Ori Ponnen Aatos

Kyllä se raviorikin taittuu halutessaan laukkapiruettiin. Ottakaa ratsut mallia!

Voltissa ennen aja- komentoa ori Tuulen Ilo (1), ori Ponnen Aatos (2) ja ruuna Ruutu-Viesker (4).

Kuningatarkisan viimeisellä matkalla kovat tammat Saaga S (3) ja Akaasia (1).

Kärjessä ori Välähdys

Kuninkuuskisan päätösmatkan voittaja ori Välähdys

Siellä he ovat! Ravikuninkaalliset vuonna 2016: tamma Saaga S ja ori Vitter.

Tamma Saaga S:n ohjastaja Matti Nisonen voittoseremonioissa.

Raskas viikonloppu pitkine työpäivineen, mutta en valita! Huikean hieno tapahtuma ja upeita kilpahevosia! Olin etuoikeutettu nähdessäni nämä ravit ilman ruuhkaa ja täydellisiltä aitiopaikoilta. Ei tätä oikein työntekona voinut ottaa, enemmänkin todella mukavana kokemuksena!

Rakkaus lajiin punnitaan kun ensimmäisen työpäivän jälkeen raahustaa marraskuisena iltana pilkkopimeässä ja loskamössössä vielä illaksi tänne toiseen työpaikkaan katsomaan kuraisten hevosten pyörimistä radalla. Kesäpäivinä tämä on melkeinpä vain juhlaa!

Turku kiittää ja kuittaa. Seuraavat kuninkuusravit Metsämäessä ravattaneen joskus 15 vuoden kuluttua. Sitä odotellessa...

Team Keskikenttä!
Kaksi viimeistä kuvaa: Leena Kahisaari