Ohjasajo - jotain uutta ja vaikeaa, mutta niiiiin koukuttavaa!

* * * Kello 21.30 piippaa kännykkä. 

"Huomiselle vapautui paikka ohjasajotunnilla. Tuletko?"

Ööööö, tota, odotas. Jooo! Kyllä mää tulen! * * * 

Niin siinä tosiaan kävi, että vastasin myöntävästi ja reilua 12 tuntia myöhemmin olinkin lähipitäjässä Voiton kanssa kasa nahkaohjia kädessäni ja pörräämässä kenttää ympäri ohjasajon merkeissä. 

Opettaja Charlotta Turku ajoi Voittoa ensin hetken aikaa kokeillen ruunan toimivuutta ja neuvoen alkuun. Tämä kyseinen treenausmuoto on itselleni tähän saakka ollut aivan vieras ja pääsin nyt ensimmäistä kertaa kokeilemaan tätä. 

Vode meni ihan pätevänä askellajit läpi ja teki molempiin suuntiin väistöjä. Kovin oli ruunalla kiire (ratsastustreenien tapaan) ja herra yritti olla edestä vahva. 

Näytti kovin helpolle, mutta ei siellä ohjien päässä ollut ollenkaan yhtä helppoa! Tasainen tuntuma oli vain haave ja hevosen muodon, vauhdin, suoruuden tai edes metrin tarkkuudella oikean tien kulkeminen oli todellisen työn takana. Eikä näistä edellämainituista kaikki osuneet samaan aikaan hevoseen ollenkaan.

Oli vaikeaa pysyä oikeassa kohdassa hevosta, oli vaikeaa olla jäämättä jälkeen, oli todella vaikeaa saada hevonen kulkemaan suorana ja mikä vaikeinta, oli lähes mahdotonta olla vetämättä ulko-ohjasta. Siinä ulko-ohjassa killuminen on yleistä kokemattomilla tässä touhussa, joten näin ensikertalaisena voin ilmeisesti hieman siitä antaa itselleni anteeksi.

Videoita on treeneistä mukava määrä ja olen niitä tässä ihmetellyt (ja ollut ärtynyt itselleni, kun toisinaan teen aivan älyttömiä ratkaisuja). Hevonen liikkui näissä treeneissä aikasten pitkänä ja edestä raskaana (koska annoin sen tehdä niin, haloo...) ja innostuksen tähän hevosen työstämismuotoon saaneena, toivon oppivani korjaamaan tilanteen. Paljon pysähdyksiä ainakin! Muutaman kerran sai lyödä kantapäät maahan todella terhakkaana, kun Mr. Mää-menen-nyt ei hidastanutkaan ihan pienestä pidätteestä ja yritti tietää ohjastajaansa paremmin minne on matka.

Kärsivällinen ja taitava opettajamme Charlotta kehui Voittoa, mutta sanoi ettei se ole helpoimmasta päästä ajaa. Osaa olla kovin velmu ja vaatia ohjastajaltaan paljon. Sain Voiton kanssa tehtyä kuitenkin väistöntapaista ja ihan suht siivoja erikokoisia ympyröitäkin. Ravissa oli käyntiä helpompaa ja laukkaa emme tällä kertaa kokeilleet, tässäkin oli ihan riittävästi sulattelemista sille kaksijalkaiselle.

Loppua kohden tuntui, että homma alkaa paikoitellen sujua eikä ollut ollenkaan niin uuvatti olo. Tämä oli huikean kivaa! Oikeasti! Ehdottomasti haluan jatkaa näitä treenejä kotona ja opettajan kanssa! Voitollekin tuli hiki hommissa, joten ihan tämäkin kävi työnteosta.

Tässä nähtäville vielä pieni videopätkä meidän touhuista. Huudelkaa vaan anonyymit mitä haluatte, mutta muistakaa, että mää olen ihan ekaa kertaa tekemässä tätä hommaa. En ole seppä syntyessäni. :) 

Linkki videoon