Elämä on ihmisen parasta aikaa

... ja alkukesän laidunherkuttelu varmasti hevosen parasta aikaa!

Tuskin yksikään heppa on asiasta toista mieltä, uskallan väittää. Mehevän vihreää ruohoa, vielä ötökkävapaata eikä paahtava hellekään piinaa (ainakaan koko aikaa).

Täällä kaviokaslauma aloitti 24/7-laidunaikansa toukokuun lopulla. Oikeasti olin taas aivan liian myöhässä... Laitumen ruoho ehti kasvaa aivan liian pitkäksi! Hienoa jälkiviisautta, johon törmään jännästi kohdallani oikeastaan joka ikinen vuosi. Milloin mahdan oppia?

Voitto on ainakin pyöristynyt aivan silmissä. Kaikki se laihuus, kulmikkuus ja omistajan jatkuva tuskailu ovat taas kaukaisia ajatuksia. 

...ja koska meitsin rantchilla laiduntavat kaksi hurjaa oria, on ohjekyltit viritettynä laitumen lähelle. Aidassa kulkee sähkö ja tien ja laitumen välissä on oja, mutta siltikin on pienen pieni jännitys siitä miten orhit reagoivat kun harvakseltaan kulkee toisia hevosia tietä pitkin ohi. (Aidan taakse pysähtyneet ja seisoskelemaan jääneet tammat ratsastajineen saivat varsinkin allekirjoittaneen sykkeen nousemaan yli terveellisen rajan.)

Koska mää olen mää, niin mää olen tosi iloinen välillä hölmöistäkin asioista! Kuten siitä, että bongasin tänään Prismasta aivan super ihanan värisiä ämpäreitä!! Ikinä koskaan milloinkaan meitsillä ei ole ollut keltaista ämpäriä!! Mutta nyt on!! Huippua!! Sininen tarttui myös mukaani ja ämpärifriikkinä (miten enemmän eri värejä - sitä parempi) jäi sitten lopulta harmittamaan, etten samantien ottanut mukaani vihreää ja pinkkiäkin sankoa. Pitänee vielä korjata tilanne kun näitä värejä on saatavilla!

Loppuun tarjoilen vielä videonmuodossa riemunhetkiä siitä kun pojat pääsivät laitumelle. (Yksi on hieman hitaampi toisia, hih.)

Linkki videoon