LISÄTIETOA:

torstai 13. lokakuuta 2016

Kuinkas kesäkutinan kävikään?


Toisinaan yllätyn itsekin. Kuten taas tänään kun touhuilin ulkona ja totesin, että ohhoh, ei ole muuten enää polttiaisia ja näyttää tuo kesäkutinaponikin olevan tämän kesän osalta kutinoidensa kanssa voiton puolella. *Kop kop!* Ei meinaan kutia enää!

Mites se loppukesä nyt sitten menikään kesäkutinaponin kanssa?

Tämä ja seuraavat kolme kuvaa on otettu 6.9.2016.


Korvissa hiukan raapimisjälkiä.


Aiemmat kesäkutinakuulumiset ovat luettavissa täältä blogista, joten löpisen nyt vain siitä mitä on tapahtunut 
sitten viime kutinakuulumisten (eli ajalla elokuun puolivälistä tähän päivään). 

Elokuussa höpisin ja kuvasin uutta ihottumaloimeamme. Se oli loppuviimein niin suuri, että jäi käytöstä pois jo suunnilleen viikon jälkeen ja jatkoimme sitten vaan ilman loimea. Tuntui, että eihän tämä kutina nyt niin paha ole. Jaksoin suht aktiivisesti pestä ja rasvata ja pestä ja rasvata.

Pahimmat kutinapaikat olivat elo-syyskuussa nälkäkuoppien ympärillä ja päässä silmien alue. Toki häntäkin muistutti pulloharjaa, mutta iho ei ollut sieltä rikki eikä haavoja ollut.

26.9.2016



Syyskuun puolivälissä poikaporukka siirtyi laitumelta tarhaan asustelemaan. Samoihin aikoihin mäkäräisten, polttiaisten tai minkälie sesonkiaika alkoi ja Hurmaksen kutina räjähti täyteen loistoonsa. Jos olin ennen ollut huolissani kutinasta ja ihorikoista, niin nyt alkoi olla jo sellainen meno, että parempi olla vaan kesäloman jälkeen taas töissä kaupungissa ja näkemättä jatkuvasti mitä poni kotipihassa tekee.

Kolmikon tarhassa on pihattomökki, puita, heinäkaukalo ja varmasti jotain muutakin mihin kekseliäs poni itseään raapisi. Mutta. Poni raapiikin (raapi) itseään lähinnä vain niillä välineillä, jotka itse omistaa: kavioilla ja hampailla! Takasten kavioilla saa raavittua korvat, silmät ja posket ja hampailla saa revittyä ja riivittyä nälkäkuopan alueet. 

Kutinapaikkoina jatkoivat samat vanhat: takaa molemminpuolin nälkäkuoppia ja päässä silmien sekä poskien alue. Myös korvat olivat kipeät ja iho rikki. Pahimmillaan alueilla oli avohaavoja (kts. ylläolevia kuvia).

26.9.2016
Se tässä tämän ponin kesäkutinassa on ihmeellistä, että harjan alue on jokseenkin koskematon. Sään ympärillä on ollut raapimisesta tulleita kohtia, mutta harja itsessään on ihan asiallinen näin loppusyksystäkin. Myöskään otsassa etutukan alla ei ole mainittavia vaurioita.

1.10.2016


Varmasti poni olisi pysynyt paremmassa kunnossa, jos olisin ehtinyt, pystynyt ja kyennyt sitä paremmin hoitamaan. Myönnän että jo keskikesällä ollut kesäkutinahoitoväsymys paheni ajan kuluessa ja poni jäi saamatta parasta mahdollista hoitoa.

Mää en vaan jaksanut taistella. Siksi se hoito vähän niinkuin jäi. Korvat olivat pahimmillaan niin kipeät, että riimun saaminen päähän vaati melkeinpä taikatempun. Ja koska tätä yksilöä ei voi sitoa kiinni kuin joskus ja jouluna (kuun ja tähtien asennon mukaan), pitää kaikki hoitojutut tehdä joko itse ponista kiinnipitäen tai sitten niin että se-kauhean-kuuluisa joku pitää narusta ponia paikoillaan. Tosi helppoa kotitallissa, missä hoidat hevoset itse ja yksin 95 % ajasta?

Tosi helppoa sekin, kun hoidat ponia, jota ei voi sitoa kiinni, ja se pyörii, potkii ja vastustaa kaikella tapaa hoitotoimenpiteitä. Nälkäkuopan alueita ei saanut edes katsoa, kun tuli jo kaviosta. Tuollainen poni on aikasten kipakka ja näppärä niiden jalkojensa kanssa. Sitä taas joutui punnitsemaan yrittääkö hoitaa ponia vai laittaako oman ehjänä pysymisensä etusijalle.

Viimeisenä oljenkortena kävin ostamassa klinikalta rauhoitusainetuubin. Ajattelin, että pakko on jotain tehdä, että ponin saa hoidettua ja tarkemmin katsottua minkälaisia ihorikkoja sieltä kovaa vauhtia tuuheutuvan talvikarvan seasta löytyy. Tämä korsi jäi tosin lopulta käyttämättä tilanteen parantuessa kelien kylmetessä ja itikoiden hävittyä.

4.10.2016 - tukka tallessa.

Tämän kesän jälkeen olen samoin miettein kuin jo aiemminkin. Tämä koko kesäkutina on sekä hevos- että ihmisrääkkäystä! Molemmat kärsivät tilanteesta enkä aina tiedä kumpi enemmän. Paljon tämmöisestä ongelmasta tulee murhetta, vaivaa ja myös sitä rahanmenoa, valitettavasti.

Tämän ponin osalta on päätökset jatkosta tehty ja niihin palataan lähitulevaisuudessa. Onneksi ponia ei enää kutituta ja näinollen normaali rauhaisa arki rullaa taas!


8 kommenttia:

  1. Meillä loimi ja Solheds toimi aivan loistavasti! Solhedsilla haavat umpeutuivat neljässä päivässä ja kutina lakkasi totaalisesti. Käytin alkuun sitä voidetta (mikälie numero olikaan) joka päivä mutta lopulta pelkästään kaksi kertaa viikkoon riitti todella hyvin. Lopulta siirryin johonkin halpaan marketin ihottumavoiteeseen ja silläkin pärjättiin. Välillä pesin ponin Solhedsin shampoolla tai tervashampoolla mutta se johtui ihan vain esteettisyyssyistä. Harmi kun ostin loimen paikallisesta Epplejeckistä, muuten olisin voinut lämpimästi suositella. Halpisloimi 69,95e ja kokoja oli pienemmillekin kumppaneille, toimitus tuli nopeasti ja loimi on kestänyt kaaputusta todella hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli käytössä alkuun solhedsin seerumia (olikohan se sitä?! :D), mutta iho hilseili tosi paljon ja koin jotenkin ettei se tuote toiminut meillä. Jatkoin hoitoa bepanthenella ja se oli paljon enemmän apua tuovaa. :) Tervashampoolla minäkin olen pessyt ja nimenomaan sen vuoksi useimmiten kun siihen rasvaan tarttuu kaikki oravaa pienempi ja poni oli tosi likaisen näköinen.

      Kyllä tuollekin ponille pitäisi loimi löytyä, kun löytyy sade- ja kuivatusloimeakin. Ei se nyt niin erikoisen kokoinen voi olla! :)

      Poista
  2. Meillä kutistiin myös niin, että harja sai hulmuta entiseen tapaan, mutta häntää hinkattiin senkin edestä. Lisäksi korvat kutisivat mikä aiheutti pieniä harjavaurioita. Snuggy Hoodsin loimi oli iso pelastus, oikeasti tarpeeksi istuva joka paikasta. Kutina rauhoittui todella paljon asuinpaikan vaihdoksen ansiosta, mutta kyllähän se silti kutisi. Nykyään humma laukkaileekin jo vihreämmillä ja voin myöntää, että kutina yhdistettynä jalkaongelmiin teki päätöksestä melko helpon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Snuggyhoodsia mää tuolle mun ponille kans olen haaveillut. Yhden jo tilasinkin, mutta se oli aivan valtavan suuri. :( En tiedä löytyisikö niistä erikoiskalleista erikoispienistä sopiva. Luulis löytyvän!

      Paikanvaihdos voisi pahentaa tai parantaa tilannetta. Tämä poni on suoraan tullut emänsä alta meille ja on siis koko elämänsä asunut samassa pihapiirissä.

      Mää kyllä myönnän, että pullaponilla pelkkä kesäihottuma on jo riittävä syy laittaa heppa pois... Sen verran tuskaista se on!

      Poista
  3. Hurjan näköinen :( Eikä aiempina kesinä mitään? Kaikki sympatiani, todella veemäinen vaiva ja kuten sanoit, ei tiedä kummalle tuskaisampi, hevoselle vai omistajalle... Oikean kokoiseen loimeen verhoutuminen kuulostaisi näin äkkiseltään hyvältä hoitokonstilta, mutta mutta, mistäs löytyisi...? Onneksi tältä vuodelta kutka-ajat on ohi. Toivon rauhaisaa talviaikaa ja levollista mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On viime vuoden kesänä ollut jo kutinaa. Sama juttu silloin oli, että loppukesästä / alkusyksystä raapi itseään puihin tarhassa tosi paljon. Vuosi sitten oli harja paljon pahemman näköinen, mutta silloin ei kropassa ollut jälkiä. En tällöin perehtynyt asiaan sen enempää, koska oli vasta ensimmäinen vuosi enkä tiennyt tietenkään varmaksi mistä tämä johtui. Nyt toki olen paljon viisaampi.

      Ei tuo poni onneksi aivan ylipieni ole, joten loimivaihtoehtoja on ihan jokunenkin kunhan vaan raottaa kukkaroaan riittävästi. :)

      Onneksi kohta on joulu. Ja pakkasta ja hävinneet kutittavat itikat. En jää kaipaamaan niitä! :D

      Poista
  4. En kyllä ihmettele että tänä syksynä yksi jos toinenkin reagoi. Polttiaisia oli niin paljon ja useammin kuin kerran itselläkin melkoinen syyhy ja turvotuksia ilta-ja aamutallien jälkeen.. eikä koskaan ennen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ötökät ovat kamalia!!! En yhtään itsekään ihmettele, jos hevoset ovat tuskaisia ja kutiavat. :O

      Poista