Arjen pienen pieniä tähtihetkiä

Ihminen voi pienestä saada hyvän fiiliksen pitkäksi aikaa! Eilen aamulla olimme neljän ratsukon voimalla kimppamaastossa: tallipoikamme Jesse Porrella, talliapu-Eini Kalileilla, tallilaisemme Elisa omalla issikallaan ja itse otin alleni innokkaan Voitto 4veen. Käpsyttelimme rauhallisen lenkin iloisesti jutellen ja päivä sai ihanan alun!

Mahtavan aamun saa aikaiseksi jokaikisenä aamuna myös Voitto. Menipä aamutalliin kello 5.20 tai vasta klo 10 jälkeen, on varsa AINA karsinassa pötköllään ja heräilee erittäin maltillisesti. Toisinaan saa seistä jopa avoimen karsinan oven edessä riimu kädessä odottamassa milloin nuori herra malttaa lopettaa prinssiunensa ja nousta venytellen ylös lähteäkseen tarhaan aamupalalle. Tähän kohtaan pätee erittäin osuvasti lausahdus "sellainen hevonen, millainen omistaja"!

Ensi viikon lauantain kisailmottautuminenkin on nyt tehty! Starttiviivalla nähtäneen lyhyimmässä 15 kilometrin seuraluokassa tallipoika luottoratsumme Porren kanssa sekä tietysti itse olen henkisenä tukena samassa luokassa Kalilein kanssa. Kisakausi aloitetaan haukkaamalla hyvin pieni pala kakkua - ehkäpä helmikuussa oman seuran kisoissa luvassa on jo pidempi lenkki.

Matkaratsastuksen uudet säännöt 2013 on julkaistu!

Höpisin marraskuussa lajiseminaarin jälkeen matkaratsastukseen tulevista uusista säännöistä (Matkaratsastuksen lajiseminaari 24.11.2012) ja nyt uudistuneet säännöt ovat virallisesta lähteestä luettavissa eli Suomen Ratsastajainliiton nettisivujen materiaalisalkussa! Suoralla linkillä sääntöihin pääset TÄSTÄ!

Matkaratsastuksen kisakausikin pyörähtää käyntiin jo ensi viikon lauantaina PIRMAN toimesta Vesilahden maisemissa. Mekin olemme menossa mukana, tavalla tai toisella, mutta enempää en vielä tee paljastuksia! Pysykää siis kuulolla!

Viereinen kisakuva on otettu Jokioisilta 3.3.2012.

Miten paljon painaa suomenhevonen?

Tarkennettuna ruuna Voitto, jolla on ikää 3 vuotta ja 6 kuukautta.

05 / 2012

Otsikon kysymykseen on hivenen vaikea vastata täsmälleen oikein ilman isoa vaakaa, mutta yritetään. Otin painonarviontiin tarkoituksella Voiton kaikista hevosistamme, koska ruuna on ainokainen vaa'alla "virallisessa mittauksessa" käynyt.

Ylläoleva kuva on napattu Voitosta toukokuussa 2012 Ypäjän laatuarvostelukarsinnoissa. Voitto on ruunattu paria kuukautta aiemmin (29.2.2012 Orista ruunaksi) ja silloin vaaka näytti mahtavaa lukemaa 520 kg! Varsa oli tuohon aikaan ruumiinrakenteeltaan nykyistä honkkelimpi ja korkeutta oli 155 cm. Olin todella hämmästynyt, että niinkin pienenoloinen varsa oli niiiiiin painava!!

23.12.2012

 

Jouluna teimme erittäin tarkan säkäkorkeusmittauksen Voitolle kalibroidulla harava - vatupassi - rullamitta -menetelmällä ja tulokseksi saimme nuorukaiselle 160 cm korkeutta! Pituutta oli suunnilleen 175 cm verran ja rinnanympärystä 196 cm.

Näiden mittojen avulla laskin Hevostietokeskuksen sivuilla olevalla kaavalla ruunalle painoksi 566 kg.

Pavo-rehujen mukana tulleella painomittanauhalla Voittiksen paino oli 600 kg. Näistä voimme tehdä ehkäpä jonkunsortin yhteenvetona toteamuksen, että näillä kahdella laskutavalla päässee kohtalaisen lähelle totuutta hevosen painonarvioinnissa. 

Lisäksi voinemme vastata alkuperäiseen kysymykseen: Voitto painaa n. 600 kg!

Koska olet viimeksi keventänyt ilman jalustimia?

Jep jep, minäkin olin edellisen kerran muksuna, kunnes Airan ratsastuspilatestunnilla 3.1.2013 olin uudelleen, 
vuosien jälkeen, tämän tehtävän edessä.

Kirjoitin edellisten Airan treenien jälkeen marraskuun puolessa välissä tänne blogiini: "Lisättäköön listaan myös, että takareiden tuen kautta polvi pois puristamasta, varpaat menosuuntaan ja eteenpäin pyytävät avut pitäisi tulla pohkeesta eikä rumasti kantapäällä kaivelemalla". Viittasin tässä listaan, joka sisältää istuntani parannuskohteita ja juurikin näihin edellä mainittuihin ongelmiin keskityimme tällä kertaa.

Aluksi menimme käyntiä ilman jalustimia ja jalkojen oikean asennon etsimistä... etsimistä... ja lisää etsimistä. Sen jälkeen sama harjoitusravissa. Jalkani heiluvat todella paljon eikä pohjetuntumaa hevosen kylkiin löydy. Harjoitusravin jälkeen pieni haasteen lisäys ja kevyttä ravia ilman jalustimia. Tämä sentään sujui kohtuullisesti!



Lopuksi sain ottaa jalustimet takaisin jalkoihin. Lähes koko treeni on videoituna 25 erimittaiselle pätkällä ja vaikka vielä tässäkin otoksessa jalat heiluvat ja keikkuvat, on se sentään hivenen siedettävämmän näköistä kuin ensimmäisissä pätkissä! Porrestakin tosin huomaa, että ruuna lähtee liikkumaan paremmin heti kun siirryn harjoitusravista keventämään...

Jatkossa luvassa on ilman jalustimia ratsastusta, lonkankoukistajien venytystä, pohkeen paikan etsintää ja näiden myötä toivottavasti joskus tulevaisuudessa myös heilumattomat jalat! Taidan lisäksi nauhoittaa Airan väsymättä toistamia neuvoja ("avaa lonkat takareiden kautta, varpaat eteenpäin, ylä- ja alavatsa töihin.") ja laittaa nauhan pyörimään soittimeen ratsastuksen ajaksi.

Kalilein kanssa maneesilla sunnuntaina jo palasinkin näihin torstain oppeihin, mutta Airan taika oli taas päässyt haihtumaan jonnekin. Ei oikein treenaus onnistunut ruunan käydessä isoilla kierroksilla, mutta viimeiset minuutit treeneistä uljas matkaratsuni kulki sentään todella hienosti (nyt ei siis puhuta ratsastajasta).

Treeniä, treeniä, treeniä, treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä lisää! Kyllä tämä tästä. Joskus. Ehkä. Toivottavasti!

Alkuvuoden ajatuksia

Sitä olisi nyt sitten juhlat juhlittu ja arki alkanut...

Hevosetkin saivat vuoden vaihteessa ikää yhden vuoden enemmän. Tämähän meinaa tietysti sitä, että meidän suokkivarsa Voitto on nyt jo 4 vee! Iiiiik ja käääk! Varsasta on tullut nuori ratsun alku ja hivenen aiempaa tiukempi sekä tavoitteellisempi treenaus jatkuu vuoden aikana.

Voittis lomaili marraskuun ja melkein koko joulukuunkin. Pirteä ja työintoinen nuorukainen oli satulan alla loman jälkeen ensimmäistä kertaa jouluna ja siltä ratsastuskerralta on nämä muutamat ohessa olevat kuvatkin.

Suomenhevosistamme vanhin, Porre, kääntyi 16-vuotiaaksi. Pörriäisellä alkaa ikä jo pikkuriikkisen painaa jaloissa, mutta vanha sekä viisas liinakko on mitä parhain ratsu tallipojallemme! Olemme yhdessä käyneet erittäin ahkerasti maastossa sekä tehneet jo 20 km maastolenkinkin. Lisäksi Porre on kipitellyt maneesin pehmeillä puruilla epäsäännöllisen säännöllisesti. Nyt kun ruunan kanssa ei ole yhtään mitään tavoitteita, elo sen kanssa on kuin tanssia!

Kilparatsuruuna Kalilei on 14-vuotias ja täydessä käyttöiässä. Lomat on senkin osalta nyt löysäilty ja treenit ovat alkaneet maastokävelyjen merkeissä. Tunnin - parin lenkkejä on ahkerasti käpsytelty ja ensimmäinen maneesikeikkakin on takana. Niin se treenausarki pikku hiljalleen palaileen uomiinsa. Tässä vaiheessa pitäisi olla jo tavoitteet sekä kisasuunnitelmat kaudelle valmiina, mutta ei mulla ole vielä mitään. Ei sitten yhtikäs mitään. Aikas hyvin mää vedän, pitäiskös enemmän itkeä vai nauraa!

PS. Avomies- Upille kuuluu hyvää! Tänään oli ensimmäinen työpäivä sairastumisen jälkeen!!! Paluu kohti "normaalia arkea" on tässäkin otettu!! (kts. SM-kisahaaveet muuttuivat taisteluksi leukemiaa vastaan)

2013

Edessä on sata ovea, tuhat tietä.
Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä. 

Ovet on tehty avattavaksi, tiet tallattavaksi, elämä elettäväksi. 

Jos erehdyt, uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa. 

Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä. 

Mutta silti odota parasta, äläkä pelkää pahinta, niin saat mitä ansaitset.

Tarulandian väki toivottaa kaikille oikein hyvää vuotta 2013!

Minin CR-tunnilla 28.12.2012

Sen verran lähdin joulusuklaarasioiden ääreltä liikkeelle, että kävimme Porren kanssa Minin CR-tunnilla Keiramon tallin maneesilla.

Teimme kaasu - jarru - kääntävä pohjeapu -harjoituksia. Hevosen piti liikkua pohkeesta eteenpäin reippaasti (pohje irti kun vauhtia on = Kyran mahtava potkukelkka-vertauskuva!) ja hidastaa ohjasta jääden hitaaseen raviin / käyntiin ilman liikkeen ylläpitoa pohkeella tai ohjalla vetämistä. Sama idea perutuksessa: kun hevonen siirtää painoa taaksepäin - ohjan veto päättyy. Muutaman toiston jälkeen Porrekin lähti peruttaamaan rennosti vain pienen pienellä ohjan pyynnöllä ja jatkoi askeleita taaksepäin kunnes toisin pyydettiin.
Etuosakäännöksiä teimme askel kerrallaan, kaikki hätiköinti lopettiin ja keskityttiin siihen, että liike suoritettiin todellakin askel kerrallaan ja maltilla.

Lopuksi palasimme vanhaan tuttuun (mutta ah niin tarpeelliseen) harjoitukseen hevosen painopisteen pitämisestä keskellä. Eli voltilla hevonen ei saa kallistua sisälle tai jäädä liirailemaan ulospäin. Voltin alkuosalla tätä ongelmaa ei esiinny, vaan se tulee ilmi vasta voltin loppupuolella. Hevosen takaosaa piti kevyesti väistää ulospäin ja / tai taivuttaa päätä voltilta ulospäin painopisteen siirtämiseksi keskelle.

Työskentely oli tällä kertaa vain käyntiä ja ravia. Porre suoritti tehtävät suorastaan täydellisen hyvin! Taas meinasi tulla tippa silmäkulmaan siitä tunteesta miten mahtava hevonen tuo on! Jotain niin parasta!

 

Minin omat nettisivut löytyvät osoitteesta http://www.kolumbus.fi/gunilla.wahlberg/