Neljätoista päivää, kaksi viikkoa

Tarkat kaivuutyöt kesken huhtikuun lopulla 2016

Taas meni kaksi viikkoa, että saan jotain höpinää tänne mun virtuaalipäiväkirjaan. Sori vaan. Mää en ymmärrä miten te normaalit ihmiset ehditte päivittää blogejanne? Mää olen meinaan niin ufo, että mää en ehdi! En tiedä missä mättää? Mää taidan olla vaan niin hidas ja aikaansaamaton, että siinä syy! Syy ei tietenkään voi olla että käyn töissä kaupungissa (työmatkoineen 10,5 h / päivä), elukkalaumaan kuuluu kolme konia, kolme kattia, yksi koira ja yksi apinan poikanen tehotuhoikäinen lapsi sekä pakko imuroidasiivotatiskatamopatakokatakin jotain joka päivä tai räjähtää hommat käsiin.

Eikä nuo kaviolliset öttiäiset ilman ruokaakaan pärjää. Tälle kesää haettiinkin oikein komea kuorma kuivaheinäpaaleja! Pikkasen on muuten luxus tehdä kuorma tämmöiseen kärryyn verrattuna siihen että huristelee heppatraikun kanssa ees-taas pari reissua.

Rankkaa. Tosi rankkaa.

Ja koska käyn töissä, on mahdollisuus harrastaa ja rahoittaa (sen-toisen-täällä-asuvan-avustuksella) kaikkia kivoja heppajuttuja. Kuten maalata pihattomökkiä. Tai pyytää kauniisti isännältä apua ja saada vihdoin otsalaudat hummien tölliin.

Olen mää risujakin raahannut. Vanhat ja loppuun kalutut karahkat pois ja uutta tilalle. Tällä kertaa oli tarjolla tuoretta koivua.

Mieslauma vapautettuna laitumelle.

Mää olen tosi huono luopumaan mistään tai heittämään mitään pois. Jos mää kuitenkin joskus tarvitsen vielä jotain juttua jota en edelliseen viiteenkään vuoteen ole tarvinnut... olen kauhean ylpeä itsestäni, koska varustehuoneesta lähti roskiin kolme jätesäkillistä tavaraa ja kaksi ikea-kassillista myyntiin! Lisäpiste itselleni siitä, että myinkin jopa ne kaikki tavarat pois! Huikea nopeus asioissa kerrankin!

Kovasti taitava miäs asuu täällä Tarulandiassa - meillä on uusi ovi varustehuoneeseen!

Tältä se otusten pihattomökki nyt sitten pikkusen huollettuna näyttää. Tai näytti. Joku sankari on sitä jo pureskellut ja toinen käyttänyt rapsutusalueenaan.

Saattaisi muuten olla aikaa blogillekin, jos en asuisi niin paljoa kaapeissa. Tai kuluttaisi aikaani ottamalla kuvia itsestäni ja uusista housuista... Ai kamala!

Toisaalta sieltä vaatekaapin syövereistä löysin siivouksen yhteydessä nuo kesäpöksyt. Hv Polon farkkuratsarit ja istuu just täydellisen hyvin! Olen todella ihastunut! En edes tajua miksi en noita ennen ole pitänyt!

Otin mää kuvan mun ykkösparhaista tallikengistäkin. Mää joudun ihan kohta pitämään surujuhlat ja jättämään hyvästit mun menomonoille. Ne on rikki. Niin rikki että sukat näkyy ja hiekka pääsee sisälle. Kirppikseltä kympin löytö vuosia sitten ja eräs parhaista kirppislöydöistä koskaan!

Tältä näyttää meilläpäin. Koti on selän takana ja pihaan matkaa muutama sataa metriä. Kuva todistettakoon että olen mää toisinaan taas ratsastamassakin ollut enkä aina vaan ollut jumissa kotitalouspakotteissa. On ollut tosi kivaa Voiton kanssa hömpsytellä kun kelitkin ovat olleet vähintäänkin kohdillaan!

Loppuun vielä kuva tästä todellisuudesta. Tänään klo 23.10 työpäivän jälkeen mattoja pesemässä ja ruokkimassa hyttysiä. Vuorokaudessa tarttis olla enemmän tunteja, kävi taas mielessä.

Ollaan siis hengissä ja hyvällä kesäfiiliksellä. Kaikki hyvin. :)

Anteeksi, saisinko snorkkelin ja räpylät?

Koulukisat 3-tasolla 15.5.2016

VesRa / Vesilahti

FEI Helppo A Lasten joukkueohj.

 

Se olis nyt kisakausi korkattu. Vesilahdella. Oikein todellakin VESIlahdella. En mää mitään lahtea missään nähnyt, mutta vettä sitten senkin edestä. Sitä tuli taivaalta ja sitä oli kentällä, vaatteissa, kengissä, hevosessa ja kameran linssissä. Mutta ei muuten ämpärissä! Olin fiksuna likkana napannut kotoa lähtiessä rikkinäisen sangon mukaani.

Maneesissa ei sentään satanut. Alkulämpöä oli kiva ottaa kuivassa peilisalissa, mutta kyllähän se totuus sitten jokaisen suokkiluokan kisaajan kohtasi... Kisakentällä oli hieman kosteaa.

Tai niin no, sanotaanko, että hieman enemmänkin kosteaa. Voitto on kuitenkin täällä junttilandiassa kasvanut ja treenannut ja on kiitettävästi kurankin kestävä. Eihän tuolla rämpimistä nyt riemukkaaksi voi sanoa, mutta oikein hyvin Vode kuljetti Maijan radan läpi.

Nämä olivat Voden ensimmäiset näin suuret zembalot. Ensimmäiset aikuisten hevosten kansalliset siis. Todella tyytyväinen voi äiskän mussukkaan olla! Hieno suoritus Maijan kanssa! Maija on todella PRO ja Vode sai huippukuskin kanssa makean tuloksen!

Prosentteja luokasta 63,250 % ja sehän tarkoittaa, että ensimmäinen kvaali SM-koulukisoihin kasassa! 

Iloisin mielin kohti maanantaita. Mukavaa viikkoa kaikille!

Ohjasajo - jotain uutta ja vaikeaa, mutta niiiiin koukuttavaa!

* * * Kello 21.30 piippaa kännykkä. 

"Huomiselle vapautui paikka ohjasajotunnilla. Tuletko?"

Ööööö, tota, odotas. Jooo! Kyllä mää tulen! * * * 

Niin siinä tosiaan kävi, että vastasin myöntävästi ja reilua 12 tuntia myöhemmin olinkin lähipitäjässä Voiton kanssa kasa nahkaohjia kädessäni ja pörräämässä kenttää ympäri ohjasajon merkeissä. 

Opettaja Charlotta Turku ajoi Voittoa ensin hetken aikaa kokeillen ruunan toimivuutta ja neuvoen alkuun. Tämä kyseinen treenausmuoto on itselleni tähän saakka ollut aivan vieras ja pääsin nyt ensimmäistä kertaa kokeilemaan tätä. 

Vode meni ihan pätevänä askellajit läpi ja teki molempiin suuntiin väistöjä. Kovin oli ruunalla kiire (ratsastustreenien tapaan) ja herra yritti olla edestä vahva. 

Näytti kovin helpolle, mutta ei siellä ohjien päässä ollut ollenkaan yhtä helppoa! Tasainen tuntuma oli vain haave ja hevosen muodon, vauhdin, suoruuden tai edes metrin tarkkuudella oikean tien kulkeminen oli todellisen työn takana. Eikä näistä edellämainituista kaikki osuneet samaan aikaan hevoseen ollenkaan.

Oli vaikeaa pysyä oikeassa kohdassa hevosta, oli vaikeaa olla jäämättä jälkeen, oli todella vaikeaa saada hevonen kulkemaan suorana ja mikä vaikeinta, oli lähes mahdotonta olla vetämättä ulko-ohjasta. Siinä ulko-ohjassa killuminen on yleistä kokemattomilla tässä touhussa, joten näin ensikertalaisena voin ilmeisesti hieman siitä antaa itselleni anteeksi.

Videoita on treeneistä mukava määrä ja olen niitä tässä ihmetellyt (ja ollut ärtynyt itselleni, kun toisinaan teen aivan älyttömiä ratkaisuja). Hevonen liikkui näissä treeneissä aikasten pitkänä ja edestä raskaana (koska annoin sen tehdä niin, haloo...) ja innostuksen tähän hevosen työstämismuotoon saaneena, toivon oppivani korjaamaan tilanteen. Paljon pysähdyksiä ainakin! Muutaman kerran sai lyödä kantapäät maahan todella terhakkaana, kun Mr. Mää-menen-nyt ei hidastanutkaan ihan pienestä pidätteestä ja yritti tietää ohjastajaansa paremmin minne on matka.

Kärsivällinen ja taitava opettajamme Charlotta kehui Voittoa, mutta sanoi ettei se ole helpoimmasta päästä ajaa. Osaa olla kovin velmu ja vaatia ohjastajaltaan paljon. Sain Voiton kanssa tehtyä kuitenkin väistöntapaista ja ihan suht siivoja erikokoisia ympyröitäkin. Ravissa oli käyntiä helpompaa ja laukkaa emme tällä kertaa kokeilleet, tässäkin oli ihan riittävästi sulattelemista sille kaksijalkaiselle.

Loppua kohden tuntui, että homma alkaa paikoitellen sujua eikä ollut ollenkaan niin uuvatti olo. Tämä oli huikean kivaa! Oikeasti! Ehdottomasti haluan jatkaa näitä treenejä kotona ja opettajan kanssa! Voitollekin tuli hiki hommissa, joten ihan tämäkin kävi työnteosta.

Tässä nähtäville vielä pieni videopätkä meidän touhuista. Huudelkaa vaan anonyymit mitä haluatte, mutta muistakaa, että mää olen ihan ekaa kertaa tekemässä tätä hommaa. En ole seppä syntyessäni. :) 

Linkki videoon

Oho, nähty true dressagehorse!

Tässä ne nyt ovat! Meitsin kankisuitset tositoimissa!
Maija ja Vode tekivät tänään ensimmäisen kankisuitsitreeninsä ja eihän se nyt kovinkaan huonosti mennyt.

Tässä teille pidemmittä löpinöittä pieni pala videon muodossa.

Linkki videoon

Auringonpaistetta ja arjen askareita

Täällä ei tapahdu mitään ja samaan aikaan täällä tapahtuu ihan kauheasti! Kuvat kertovat meidän touhuista kovasti paljon, joten tehdäänpäs pieni vilkaisu Tarulandian arkijuttuihin.

Ensimmäisessä kuvassa lienee se mikä on tämän harrastuksen ydin: Lapata kakkaa. Ponipoikakin, 2 ½ vee, tietää sen ja osaa erittäin pätevänä olla lapioimassa papanoita peräkärryn kyytiin tarhasta. Ja jotta homma ei olisi liian yksinäistä, on laaduntarkkailukolmikko hyvissä asemissa aina työsuoritteen aikana.

Voitto on erinomaisen mahtava monitoimisuokki ja ruuna vetää tietysti mielellään myös kärryjä. Eilen, keskiviikkona, kävimme köröttelemässä reippaan 11 km kärrylenkin. Selvästi huomaa lenkin jälkeen miten eritavalla hevonen käyttää itseään kärryjen edessä kuin ratsain.  Joutuu putte ponnistamaan kun on painoa takana eikä päällä ja sitä pienen pientä hikikarpaloa löytyykin sitten myös takaosasta eikä vain kaulalta.

Tuommoinen ratsu on kyllä hupaisa ajettava. Mennä viipottaa nenä nyökyssä ja välillä niin syvässä muodossa että säkä on se korkein kohta. Korvia ei näy, harjaa ei näy eikä kyllä yhtään mitään muutakaan silojen etupuolelta.

ILOUUTISIA! Tässä ne nyt ovat! Meidän uudet kankisuitset! Ne ovat mustat, ne sopivat budjettiin ja ne mahtuvat Voiton päähän! Wuuuuuhuuuu! Tähän kohtaan kuuluu tehdä aaltoja, päästellä riemunkiljahduksia ja tanssia riehakkaasti. Löysin siis mr. Jättipäälle sen mitä etsinkin!

Eihän ne ole kaikkea sitä mitä etsin, mutta menevät nyt ainakin toistaiseksi vähintäänkin loistavasti. Hinta oli kohdillaan ja huikeaa oli myös se, että suitset löytyivät läheltä ja pääsin autolla hurauttaen ne iltapuhteina hakemaan. Eivätkä ole mitkään vinkuintiaanit! Vanhempaa Kiefferin tuotantoa!

..... ja samat riennot jatkuvat päivästä toiseen. Kakkan lappausta. Taas. Kyllä.
Tehotrio on tietysti menossa mukana. Yks kattoo, toinen kattoo ja kolmas rahnuttaa per... siis pyllyään kottikärryihin. Reilu kaveri.

Lapsien kuviahan ei vissiin saa julkaista missään ilman lapsen lupaa. Joten tätä kuvaa ei sitten ole tässä. Sulkekaa silmänne ja unohtakaa. Ihan silleen hiljaa kuiskaan vaan, että tuossa kuvassa on mun ponipoika ja poikaponi. On muuten aikas söötti parivaljakko. Ponin korvista en tosin tiedä, että missäs ne taas on. Varmaan jääneet tarhaan.

Tätä hommaa olen kriisittänyt aikaisemmin. Voden tukka kiinni vai auki? Nyt se on auki - nyt se on kiinni.
(Vai mites se parin vuoden takainen tyhmä Putous-hokema menikään.)

Tänään virittelin Herra Kouluratsulle kanget ensimmäistä kertaa päähän ja lähdettiin hieman maastotepastelemaan. Ei ruuna noista uusista systeemeistä mitään välittänyt. Ihan samalla tapaa mennä puksutti kuin aiemminkin.

Itseäni tosin ihan pikkuisen huvitti True Koulutuuppari -asuni. Rikkinäiset tallikengät, villasukat, ruutusukat ja ylöspäin hivuttautuvat kahisevien tuulihousujen lahkeet. Onneksi asutaan täällä landella! Muutenhan joku voisi vaikka nähdä! Onneksi sentään villasukat mätsää noihin ruutusukkiin!

Tämmöistä täällä. Meidän arkea. (Kännykkäkuvin höystettynä.)

Kankisuitsia mää metsästän!

Mutta mistä löytää sopivat?

 

Mää olen aikas tuskaisena täällä. Selaillut nettiä ees ja taas, kokeillut erilaisia hakusanoja, plärännyt kuvahakua sivutolkulla ja ollut löytämättä sitä mitä etsin.

 

AUTTAKAA ETSINNÄSSÄ! Tuossa yläkuvassa on sellaiset kankisuitset mitkä ovat toivelistalla. Mustat, yksinkertaiset, leveällä turparemmillä ja pehmeää nahkaa. Nuo ovat täydelliset! Ja ne ovat minun. Mutta ne ovat kokoa full ja aivan totaalisen liian pienet Voiton päähän. Tiättekös miten paljon harmittaa! Niinpä! TODELLA PALJON!!!

 

Suomenjupottimen päähän mahtuvia X-Full- kankisuitsia ei vaan näytä olevan jokaisella oksalla. Ei vaikka olen hilannut budjettiakin mielessäni koko ajan ylöspäin. W-Profile on yksi vaihtoehto ja sitä pitää maistella vielä, jos ei muuta ole tarjolla.

 

 

Tässä kuvassa on samat suitset kuin tuossa yläkuvassa. Hööksin mallistossa aikoinaan olleet ihanuudet. Siis aivan täydelliset. Oikeasti. Mutta koska näitä ei enää saa, joten pitää keksiä jotain muuta.

 

 

Schockemöhle Sports Bloomington on niiden jälkeen parasta mitä olen löytänyt. Kokoa X-full valmistetaan, mutta sitähän on paha sanoa, että onko se super-full oikeasti sellainen, että remmien pituus riittää myös Voiton pitkään päähän. Hinta on näissä jo reippaasti kipurajoilla, mutta onhan nämä aikasten kivat!

 

Jos teistä joku tietää mistä löydän Vodelle kankisuitset, niin huutaa HETI hep ja kertoo perään mistä menen etsimään! Kiitos!

 

Kun hevonen on mallia heittoistuin

22.4.2016

En tiedä mikä kevätpörriäinen on Voittoa pistänyt, mutta iloisen railakasta menoa on ollut tarjolla viime aikoina. Se on vinha tunne maastossa(kin), kun hevosella ei tunnu olevan kuin korkeintaan yksi jalka maassa ja kaulalla on pituutta noin 15 senttiä. Ei siinä paljoa muuta kuin pidellä sieltä kuolainrenkaiden tienoilta kiinni, yritetä pitää hevosen korvat pois omasta suusta ja hengitellä rauhallisesti... Siinä kohden kun menet pikkuisen pohkeella hipaisemaan etenemissuuntaa myös kärsän osoittamaan suuntaan (sen taivastanssahtelun sijaan), saat varmasti katapulttipukit kierteellä. Kokeilin. Tyhmä minä.

Näistä Maijan ja Voiton perjantaisista treenikuvistakin sen hyvin näkee. Vode sanoo "mää meen, mää meen" ja Maija mutisee kyydissä, että "et sää mene, yritä nyt malttaa".

Lähtee kuin kuppa Töölöstä. Tai hauki rannasta. Tai telkkä pöntöstä. Tai purkka tukasta. Tai mitäs näitä nyt onkaan.

Vaikka Voitto on kiltti, hyvin koulutettu ja toimiva, on se samalla todella herkkä ja käy kyllä kuumana nopeastikin. Ei vain aina muista, että ruuna on viritetty kisakulkine, eikä pelkästään vain tädin pullamössömaastomopo.

Lupaan teille videoitakin vielä jonain päivä julkaista!
Mutta nyt kohti uutta viikkoa! Olkaahan reippaita! :)

Ps. Tämä oli blogin 600. julkaistu höpinä! Huisia!