Heppatyttö lähtee heppaleirille!

Tänään vuorossa omien ja hevosen varusteiden pakkaaminen ja sen jälkeen innokkaana lähdemme Kalilein kanssa SISUratsukoiden järjestämälle matkaratsastuksen valmennusleirille! Luvassa viikonlopun ajan matkaratsastushenkistä seuraa, treenejä ja asiaa aiheesta ja varmasti myös sen vierestä.

Olen saanut vinkkejä, että tänne toivotaan enemmän mr-aiheisia blogijuttuja. Yritän panostaa niihin ja viikonlopun jälkeen taitaa olla kerrottavaa paljon!

MUKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE! Alla hiukan tunnelmia viime vuoden mr-suokkivalmennusleiriltä.

Kuvapläjäys

Enempiä höpisemättä tämä postaus sisältää vain kuvia alkuviikolta.

Näkeekö tuo poni eteensä? - ei, ei se aina näe...

 Pörri omassa elementissään... Otappa siinä sitten edustava kuva, kun herralla on NÄLKÄ.

Nuori herra Voitto 3vee ja vanha herra Porre 15vee, jonkun verran samaa näköä havaittavissa?

"En vaan ymmärrä matkaratsastusta!"

Kuvasta KIITOS Salla Kuikka!

"Joo oon siis miettiny että mitä ihmeen hohtoa on matkaratsastuksessa kun ei saa mennä liian kovaa eikä hiljaa.Jos niinku jotain päätä tai häntää lajiin saada haluis niin eikö kannattais mennä niin kovaa kun ratsukolla rahkeet kestää ja sitten katsoa hevosen kunto pulssi ym. ja parhaassa kunnossa reitistä selvinnyt voittaa.Näin vain tuumin tässä maalaisjärjelläni."

Aloituksena oleva teksti on suora kopio hevosharrastajalta, kenelle matkaratsastus lienee kohtalaisen tuntematonta kilpailumuotona. Pitää myöntää, että oma tietotasoni lajista oli jokseenkin samanlainen matkaratsastusta ensimmäistä kertaa kilpailuissa kokeillessani syksyllä 2009.

Lyhyillä ihanneaika-kisamatkoilla vasta opiskellaan matkaratsastuksessa kilpailemista: totutetaan hevosta uusiin paikkoihin ja tapahtumiin (mm. ell-tarkastus), tutustutaan kilpailurutiineihin, harjoitellaan huoltamista matkalla (sekä ennen ja jälkeen kilpailusuorituksen), kokeillaan miltä tuntuu yhteislähtö lenkille ja katsotaan kokonaisuutena hevosen käytöstä matkaratsastuskilpailuissa. Kaikkia edellämainittuja asioita toki pitää, ja täytyykin, harjoitella kotona, mutta toisinaan hevosen käytös uudessa tilanteessa sekä vieraassa paikassa yllättää. Ensimmäisten kisojen jälkeen mielessä voi pyöriä ehkä montakin harjoitusta vaativaa asiaa.
Lyhyimmillä (n. 15 km) kilpailumatkoilla on suuri merkitys lajissa, kynnys kokeilla kisastarttia laskee. Järjestetäänhän kouluratsastuksessakin raviluokkia ja esteratsastuksessa voi startata 30 cm ristikkoluokassa, ja niinhän se on, puuhunkin kiipeäminen aloitetaan aina tyvestä.

Kisojen myötä hommat alkavat sujua rutiinilla ja (toivottavasti myös) hevosen kunto on kohonnut. Pidemmillä kilpailumatkoilla (>80 km) ei ole enää ihanneaikarajoituksia luokissa, vaan silloin saakin sitten mennä "niin kovaa kuin hevosesta lähtee" eli vaikka sitä laukkaa lähdöstä maaliin.

Aluetason (30-79km) kilpailuluokissa on ihanneaika enintään 15 km/h. Se voi tuntua ensikuulemalta hitaalta vauhdilta, mutta voin kokemuksesta kertoa, että tuon keskivauhdin saavuttamiseen vaaditaan oikeastaan aivan koko matka vähintäänkin RAVIA! Lyhyetkin käyntipätkät laskevat keskinopeutta huomattavasti, joten lyhyiden alku- ja loppukäyntien lisäksi ei lenkillä paljoa voi kävellä. Nopeat huollot pitävät keskinopeuden korkealla (ei juoruta turhia) ja käyntipätkät kannattaa "säästää" mahdollisille asvalttitaipaleille. Itse en ainakaan ravaa asvaltilla juurikaan liukastumisvaaran takia. Varsinkin sileäksi kuluneet kesäkengät eivät ole asvaltilla kovinkaan pitävät... Pienestäkin jalan lipeämisestä voi seurata ontuma, joka johtaa hylkäykseen seuraavassa eläinlääkärintarkastuksessa.

Maasto- ja matkaratsastus ovat lähellä toisiaan, mutta kuitenkin harrastusmuotoina aivan erilaiset. Toki molemmissa liikutaan luonnossa hevosen kanssa, mutta suunnilleen siihen yhteneväisyydet päättyvätkin. Matkaratsastus kilpailutasolla edellyttää erinomaista hevosen tuntemusta, hevosen hallintaa kovassakin vauhdissa, yksin sekä yhdessä, kelissä kuin kelissä, erilaisilla pohjilla sekä saumatonta tiimityötä ja hyvää kuntoa sekä ratsastajalta että ratsulta. Hevosen kanssa pitää lisäksi pystyä kohtaamaan turvallisesti tiellä "kaikkea mahdollista": autoja, traktoreita, koiria, pelottavia postilaatikoita jne. Aivan mitä vain! Raipan käyttö on kilpailuissa kiellettyä, luottamuksen pitää olla kunnossa puolin ja toisin.
Pitkien kilpailusuorituksien aikana hevosen pitää juoda myös lenkin varrella ja osata rentoutua tauoilla keräten voimia tuleville kilometreille. Pukitteleva ja säikky, silmät suurina, sieraimet tulta syöksevä ratsu ei ehkä ole se mitä lajissa eniten toivotaan. Toki vauhtia, intohimoa ja rakkautta lajiin pitää ehdottomasti hevosella olla! Ei ole hevoselle helpoin mahdollinen tehtävä taivaltaa edes 50 km kilpailua ypöyksin, ilman yhtäkään hevoskaveria.

Kuvasta KIITOS: Suvi Loponen

Itsekin harrastan maastoilua hevosteni kanssa, voin hyvillä mielin käydä Paksu-Porren kanssa löntystelemässä 10 km lenkin ilman minkäänlaisia tavoitteita. Toisena vaihtoehtona voin ottaa ratsukseni Kalilein ja pistellä reippaalla vauhdilla lähes 30 km treenilenkin, seuraten hevosen pulssia sykemittarista ja pohdiskellen sen pohjalta hevosen kuntoa, palautumista ja sitä miten raskas treeni tuli tehtyä. Treeneissä on apuna myös rannekellon muotoinen GPS-laite, joka mittaa kuljettua matkaa sekä näyttää kuljettavaa nopeutta sekä keskinopeutta. Näistä ihmeellisistä elektronisista laitteista on tekeillä oma kirjoituksensa, se luvassa myöhemmin!

Matkaratsastus on mielestäni kaikinpuolin yksi ratsastuksen hienoimmista lajeista! Se on hyvin pitkälle sitä, mihin ihminen on hevosta kautta aikain tarvinnut.
Itse hurahdin lajiin heti ensimmäisistä kilpailuistani ja onkin harmi miten vähäisesti lajissa Suomessa kilpaillaan. Harrastajamäärissä matkaratsastus on kuitenkin jo kivunnut kolmanneksi suosituimmaksi lajiksi Suomessa, heti koulu- ja esteratsastuksen jälkeen!



Eräs kirjoittaja hevostalli.netissä, jokaisen hevoshullun raamatussa, kiteytti matkaratsastuksen mielestäni hienosti, lyhyesti ja ytimekkäästi:
"Mitä intoa on maraton-juoksussa? Ja silti se on erittäin arvostettu yleisurheilulaji. Matkaratsastus on vastaava versio ratsastusurheilusta. Siinä mitataan niin hevosen kuin ratsijankin fysiikkaa ja kunnon ajoitusta sekä ratsijan kykyä lukea hevostaan niin, että sitä ei tule ylirasittaneeksi, vaan osaa mitoittaa matkavauhdin juuri sopivaksi. Taitolaji, jota useimmat meistä eivät hallitsisi.
Eihän sitä kaikkea tarvitse ymmärtää, kunhan sallii vain. Sekin on jo iso asia."

Jos matkaratsastuksen aloittaminen kiinnostaa, kannattaa tutustua seuraaviin linkkeihin:
- http://matkalaukka.net/22
- http://www.matkaratsastus.fi/matkaratsastus/kisaamisen_aloittaminen/

Meidän mr-kisajuttuja tältä kaudelta voi lueskella:
- http://blondiponit.blogspot.fi/2012/02/paiva-lukuna-619-km.html
- http://blondiponit.blogspot.fi/2012/03/kisoissa-45-km-ratsastettu.html
- http://blondiponit.blogspot.fi/2012/04/ensimmainen-kansallisen-tason.html
- http://blondiponit.blogspot.fi/2012/05/matkaratsastusta-sateessa-ja-tuulessa.html

Kuvasta KIITOS: Hopon Poppoo

Punkalaitumella 28.7. tapahtuu !!!!

HAUSKAA JUHANNUSTA!

Minin CR-tunnilla 19.6.2012

Olimme Kalilein kanssa tiistaina Gunilla "Mini" Wahlbergin CR-tunnilla valitettavan pitkän, monen kuukauden, tauon jälkeen. Minin tunnit ovat aina (jokaikinen kerta!) erittäin antoisia eikä tämä kerta tehnyt poikkeusta.
Minin opetuksen punainen lanka on MINImoida kaikki tekeminen eli yksi apu kerrallaan käytössä ja paineen poisto heti kun hevonen on vastannut. Kuulostaa helpolta, mutta kuinka moni myöntää ratsastavansa "pohkeella ohjaa kohden"?

Tällä kertaa päivän teemana oli hevosen hyvä tasapaino ja suoruus. Aloitimme treenit kävelemällä ohjat tuntumalla "mitään tekemättä" isolla pääty-ympyrällä ja tunnustelemalla kumpaan suuntaan hevonen on vino. Kalilei tunkee varsinkin oikeassa kierroksessa itseään mielellään sisällepäin kääntäen päänsä samaan aikaan vasemmalle.

Ongelma purkaantui ottamalla lavat ja sisätakajalka haltuun. Ympyrän avoimella sivulla väistätimme aavistuksen takaosaa ulospäin ja tämän sujuessa lisäsimme asetuksen samaan suuntaan. Hevonen kulki siis puolet ympyrästä banaanina ulospäin ja ympyrän suljetulla puolella ympyrän suuntaisena. Erittäin tehokas harjoitus! Jos ympyrän suuntaisessa taivutuksessa lähti hevonen liirailemaan omille teilleen, taas pieni takaosan väistö ulospäin. Tämä toistettiin molempiin suuntiin käynnissä sekä ravissa. Lopuksi myös laukassa, silloin vinoudet ovat parhaiten havaittavissa, mutta varsinkin ex-ravurilla vauhdin takia haastavimmin korjattavissa.

Treenien alkaessa ei kiinnitetä hevosen muotoon huomiota. Jumpan myötä hevosen selkä alkaa toimia ja, kas kummaa, pienen ajan kuluttua ratsu etsii itselleen hienon pyöreän työskentelymuodon! Ratsastetaan siis "takaa eteenpäin", ohjalla ei sahata kaulaa kaarelle ja jännitetä lihaksia, muoto tulee hyvän ratsastuksen myötä varmasti. Kalileikin alkaa olla ratsuna jo sillä tasolla, että kouluratsastusmuodon ylläpitäminen ei ole sille liian raskasta.

Ministä huokuu varmasti jotain rauhoittavaa energiaa! On ihmeellistä huomata miten Kalilei aina Minin katseen alla on rento ja tyytyväinen! Taitaapi hevosellakin on sellainen olo, että yritetään ymmärtää ja tehdä asiat mahdollisimman helposti ja miellyttävästi.

 "Taru, suorista ranteesi. Sinun pitäisi nähdä kyntesi koko ajan kun ratsastat!"

Ohjastuntuma muuttui huomattavasti parempaan suuntaan, kunhan muistin nostaa käsiä hivenen ylemmäs ja pitää ne ranteet suorina...

Omaan ratsastukseeni en täysin ollut tyytyväinen, tai lähinnä on istunnan kanssa ongelmia. Olen yrittänyt korjata pientä takakenoani suoristamalla kroppaani Airan ratsastuspilatesohjeiden mukaan (http://blondiponit.blogspot.fi/2012/06/ratsastuspilates-super-mahtavaa.html) sillä seurauksella, että nyt on pieni etukeno. Suurimmat ongelmat ovat laukassa, takerrun hevoseen polvilla ja ohjilla. Istuntatreenit jatkuvat siis jatkossakin pitkään vielä...

"Hevosten kanssa työskentely on kuin matka, joka ei koskaan pääty. Aina kun luulee saapuneensa määränpäähän, huomaakin, että matka on vasta alussa."

Minin omat nettisivut löytyvät osoitteesta http://www.kolumbus.fi/gunilla.wahlberg/

Kuvista SUURI KIITOS jälleen talliapulaisellemme Einille!

Mitä?! Tilasitko sää TAAS jotain Horzelta?!

....joo, taisin mää tilata. Mutta ihan vähän vaan ja tosi halvalla!
Horzella oli tarjous "sijoita 10 tuotetta ostoskoriin ja saat -30 % loppusummasta", joten tehtiin kavereiden kanssa kimppatilaus. Poimin ostoskoriin omalta osaltani pienen punaisen glitter- kumisuan, kaviokoukun, ohjat (toinen puoli nahkaa ja toinen kumia), metallikarstan, lyhythihaisen kisapaidan ja sateenkestävät housut.
Pitää oikein erikseen kehua noita housuja! Vielä en niitä käytössä ole kokeillut, mutta ovat hyvät malliltaan (= näyttävät hyvältä päällä) ja tuntuvat erinomaiselta materiaaliltaan! (Housut Horzen nettikaupassa)


[oman hevosen kehuminen alkaa]
Voitto 3 vee on aivan super nuorukainen! Mitä enemmän sen kanssa touhuan ja teen töitä, päivä päivältä tajuan paremmin minkälainen kultakimpale käsissäni on! En tiedä kovinkaan montaa alle 10 kertaa ratsastettua kolmevuotiasta, joka kulkee maastossa yksin ja yhdessä täydellisesti (ei pelkää MITÄÄN, ohittaa traktoreita myöden kaikki nelipyöräiset, menee reippaasti tai hiljaa...) tai minkä kanssa uskaltaa lähteä ajamaan ottaen käsihevoseksi vielä toisen humman.
Koska Voitto on 3vee, tarvitsee laittaa tähän alle erikoiskuva Voiton päämerkistä. Sehän on selvästi numero kolme!
[/ oman hevosen kehuminen päättyy]

Edellä menee tallityttö-Eini ja Kalilei