Ensimmäinen kansallisen tason matkaratsastusstartti: CHECK!



Ensimmäisellä lenkillä saapumassa huoltoon



Kisakauden kolmannet kisat, SISUratsukot, Sastamala, Heinoo 8.4.2012

luokka: 80,7 km (taso 1.1, kansallinen)

Tietääkö kukaan muu kilparatsastaja miten kisapäivän aamu alkaa? KYLLÄ! Aikaisella tai vieläkin aikaisemmalla aamuherätyksellä!!! :D Tällä kertaa kellot pirisivät puoli viisi heti aamutuimaan ja siitä sitten vaan väkisin (myönnän... yhden torkkusoiton jälkeen!) peitto pois, varpaat kylmälle lattialle, seisomaan nouseminen ja silmien avaus. Taisi jopa tapahtua tässä järjestyksessä.
Illalla valmiiksi valittuihin vaatteisiin pikainen pukeutuminen, ruokaa hiukan masinaan, jääkaapista kylmätavarat kassiin ja loput kamppeet vielä pikaisesti auton kyytiin. Tämän jälkeen pihalle ja siellä tallin ovi auki, valot päälle, Kalilei karsinasta, tallin valot pois ja ovi perästä kiinni. Traikkukin oli jo luukku auki odottomassa, joten aamulämmön mittauksen jälkeen ruuna sai pyynnön kiivetä kyytiin. Sinnehän se innokkaasti kiipesikin, naru kaulalla ilman taluttajaa.
Suunnitelman mukaisesti auto lähti kotipihasta liikkelle trailereineen, kisapaikkaa kohden, klo 5.15.

Perillä oltiin jo ennen seiskaa eikä paikalle ollut vielä ehtinyt toimihenkilöitäkään aivan mainittavaksi asti. Kilpailutiedotteesta oli selvinnyt traikkujen parkkipaikka, joten koppi parkkiin, kaikki kamat satulakaapista auton lavalle ja Kalilein kanssa talsittiin rauhallisesti kohti ell-tarkastuspaikkaa. Kilpailuiden eläinlääkäri oli avustajansa kanssa jo valmiina vastaanottamaan meidät, joten suunta oli suoraan alkutarkastukseen. Lähtölupa saatiin sykkeellä 36 ja innosta tärrellään oleva ruuna esitti hienot reippaat ravipätkät asvaltilla.

Ennen lähtöä Kildekalde ehti vielä hyvän tovin mutustella heinää ja hörppiä muutamat desit vettä kaveriksi. Olimme erittäin hienosti suunnitelmissa kiinni ja tasan klo 8 ylitimme lähtölinjan suorastaan kylmässä pakkaskelissä.

1. lenkki:
Lenkki (28 km) alkoi kilpailupaikan treenilenkin kiertämisellä ja löntystelimme radan ympäri kävellen. Kierroksen kohdalla olivat just sopivasti kaksi joutsenta parkissa pienessä ojan tapaisessa ja lähtivät kovalla äänellä sekä vauhdilla kiihdyttämään itseään lentoon aivan edessämme. Tästähän Kalilei sai syyn innostua esittämään hieman jotain passagen tapaista. Hyvin pian tämän jälkeen toinenkin luokassa startannut ratsukko oli saanut ratsunsa varusteisiin, ylittänyt lähtöviivan onnistuneesti, kiertänyt radan kerran ja ohitti nyt ravaten meidät. Tästä Kalilei innostui lisää ja hetken aikaa keskustelimme lähdemmekö riistolaukalla perään vai jatkammeko keskenämme mateluvauhtia. Tilanne päättyi Taru 1 - Kalilei 0, joten vauhdin lisäys tapahtui käynnistä nöpöhölkkään hieman myöhemmin.

Tiet olivat ensimmäisellä lenkillä aivan betonia yöpakkasen takia. Alkuun kävelimme paljon, mutta sitten oli pakko luovuttaa ja jatkaa ravilla. Jokaisella askeleella kuului klip - klop, vaikka miten yritti hakea edes hieman pehmeämpää linjaa etenemiselle.


Pitkä ja kivinen pätkä pidempää lenkkiä

Varsinainen riemunhetki koettiin ennen lenkin puoliväliä. Tie muuttui kovuuden lisäksi myös erittäin teräväkiviseksi. Taas ensin alkuun kävelin pidemmän matkaa ja odottelin pinnan paranemista. Ei näyttänyt tienpinta miksikään muuttuvan, joten otin pikaisen soiton huoltajalle huoltoautoon (oli odottamassa huoltopaikassa edelläni). Oli tosi kiva kuulla, että ainakin hänen paikassaan oli edelleen sitä samaista kiveä.

Eipä auttanut siis muu kuin ravia mars ja yritys pysytellä ajourissa. Paikoitellen oli lumipätkiä ja se auttoi helpottamaan etemisestä sentään pieninä pätkinä kerrallaan. Mäkiä tarjoiltiin matkalle pieniä ja suuria vuorotellen, mutta sykkeet pysyivät oikein kivoina niistä huolimatta. Karkea kivilouhekin onneksi loppui ainakaan ja loppulenkki edettiin reippaassa ravissa.

Tauolle tultiin taluttaen, meinasi vaan pieni harha tulla viimeisillä metreillä. Lähtö/maalilinja oli tarhojen välisen tien päässä ja meinasin kiipustaa taukopaikalle väärästä tarhavälistä. Oikeaan välikköön kuitenkin toimihenkilöiden huutojen avustuksella löydettiin.

Eläinlääkäriin ilmottauduttiin välittömästi satulan poisoton jälkeen (2 min) ja syke oli sallittu 48. Näillä pidemmillä matkoilla sykeraja on 64 lyöntiä minuutissa, lyhyemmillä (alle 60 km) se on 56. Raviesittäminenkin meni ihan kohtuu ok, kaikista kohdista tuli arvioinniksi A (hyvä).

Lenkin aikana parilla huollolla oli annettu ruunalle vain porkkanaa ja omenaa eikä ollenkaan juotavaa. Ruuna ei mitään näin nopeasti juo, joten turha edes tarjota.

Tauon aikana Kalilei mutusteli tyytyväisenä heinää ja hörppäsi laimeaa melassivettä ehkä just ja just litran.

2. lenkki:

Tauolla (30 min) meni hommat oikein putkeen, joten olin siis hepan selässä takaisin just oikealla kellonlyömällä. Toinen lenkki oli sama kuin ensimmäinen, mutta tällä kertaa emme aluksi kiertäneet treenilenkkiä.

Tiet olivat jo auringossa hieman sulaneet ja paremmalla mielellä taitoimme matkaa. Tiesin jo, että kamala kivikkosepeli-osuus odottelee meitä ja alkumatkan pistelimmekin reippahasti.

Kivikko-osuus tulikin meitä taas vastaan ja piti oikein laittaa mieleen kilometrilukema siinä kohdassa. Mahdollisuuksien mukaan etenimme ravia, mutta todella paljon myös kävelimme. Tie ei vain ollut siinä kunnossa, että olisi mieli tehnyt rallatellen edetä laukassa.

Muutamia kilometrejä kivikon alkamisen jälkeen Kalilei lähes pysähtyi. Ei halunnut ravata, eikä oikein kävelläkään. Ilman jatkuvaa patistamista etenimme just ja just 4km/h -vauhtia. Ymmärsin erittäin hyvin, että kavionpohjat olivat kipeytyneet kivistä ja jokainen askel sattui ruunaan, eihän meillä mitään pohjallisia kengissä ollut. Pikku hiljalleen ei enää kehottaminenkaan meinannut auttaa, pohkeen puristukseen ei tullut yhtään minkäänlaista vastakaikua. Kalilei käpertyi täysin itseensä ja laittoi korvatkin osoittamaan taaksepäin. Huoltotauolla ei maistunut omena eikä porkkana ja siinä vaiheessa olikin erittäin suuri huoli jo.

Päätimme kuitenkin jatkaa, yhtä nopeasti ratsin taukopaikalle kuin Upi noutaa trailerin auton perään ja noutaa meidät.

Lumisilla tienpätkillä ruunan vauhti kiihtyi aivan oma-alotteisesti ja vastaavasti meno tökkäsi kivikossa taas täysin.

Huonoa kivistä tietä oli lopulta 9 km verran (!) ja jumantsuikka miten ruuna suorastaan riistäytyi hallusta, kun huomasi että jalkojen alle ilmestyi tavallinen pehmeäkö sorahiekkatie! Jätkä ampaisi välittömästi laukalle ja hyvä ettei pukittanut mennessään!!! Seuraavalla huollolla juomaa upposi melkein ämpärillinen ja mieliala tuntui huomattavasti parantuneen.

Loppulenkki taas reippaasti tauon suuntaan ja aivan viimeiset sadat metrit käyntiä taluttaen.

Perille päästyä satula selästä pois ja ilmottautuminen ell-tarkastukseen. Täysin samat rutiinit kuin viimeksikin, mutta silti nyt tuli "palautumisajaksi" 4 min. Outoa.

Lenkki oli selvästi ollut raskas Kalileille. Syke meni kerralla läpi (60), mutta vaadittavien raviaskeleiden tiristäminen ell-tarkastuksessa tuotti taas vaikeuksia. Vaadittiin muutama lähtöyritys ja innokkaita maiskuttajia, jotta saatiin raviliikkeet näytettyä. Eläinlääkärin suuntaan löytyi suoralla sentään hivenen liikkumisinnokkuutta. Liikkeestä tuli ansaitusti B (tyydyttävä), mutta muuten kaikki kunnossa.

Tauolla juomaa meni heppaan 10 litraa yhdellä imulla ja heinä maistui siihen päälle oikein hyvin. Ruuna vaikutti hyvinvoivalta ja uskalsimme jatkaa kisaa hyvällä mielellä. Minkäänlaista akuuttia hätää ei hevosella tuntunut olevan.

Kalilein "tyttöystävä", suokkitamma Hessin Pirpanakin, tuli huoltopisteemme viereen porukkansa kanssa ja oli todella hellyttäävää huomata miten hevoset tunnistivat toisensa! Kalileikin nosti kärsänsä heinäkasasta, hörisi tammalleen iloisena ja jatkoi sen jälkeen ruokiaan. Normaalisti Kilinä ei ikinä milloinkaan hörise kenellekään tai millekään.



Kalilei toisella lenkillä kivikko-osuudella.
Kuva otettu täysin samasta kohdasta kuin tämän jutun ensimmäinen kuva.
Verratkaa hevosen ilmettä, se kertoo paljon!


3. lenkki:
Taas meni tauolla (40 min) aikataulutus kohdilleen, uskomatonta! Kolmannelle lenkille (12,5 km) lähdimme täynnä voitontahtoa. Edessä oli enää muutama pieni lenkki - eivät ne tuntuneet kahden pitkän tuskalenkin jälkeen enää miltään!!

Tälle lyhyelle lenkille oli haastetta tuomassa metsäautotiet/ -polut. Paikoitellen oli tie kapea, paikoitellen oli lunta ja paikoitellen oli molempia yhdessä. Toki mukana oli aivan tavallista tietäkin ja (tietenkin) myös sitä terävää kivikkoa. Tällä kertaa onneksi vajaan kilometrin pätkässä ja siinäkin matkalla oli suurimmaksi osin lunta. Edelleen edettiin lenkki maltilla ja hyvinkin paljon kävellen.


Iloisella mielellä kolmannella lenkillä.
Kuvasta KIITOS http://www.suonpaa.net!

Nelisen kilometriä ennen taukoa saimme matkaseuraksemme luokan toisen ratsukon, joka tosin oli jo lopettelemassa urakkaansa yhden lenkin meitä enemmän kiertäneenä, ja loppumatka sujuikin yhdessä. Kalilei tykkäsi seurasta ja etenimme n. 15 km/h- ravivauhtia pirteästi.
Huoltoauto seikkaili jossain omissa kuvioissaan ja tämän lenkin, ensimmäinen ja ainoa, huolto tehtiin 3 km ennen taukoa. Tässä kohtaan ensimmäisen kerran heitimme kastelupullosta pikkuisen vettä kaulalle.

Allaolevissa kuvissa olemme tulossa kolmannelta lenkiltä tauolle. Valkoinen hevonen ylemmässä kuvassa on samassa luokassa startanneet Kari Kärkkäinen ja tamma Seljanka. He siis tulivat maaliin samaan aikaan kun me kolmannelle tauolle. Kuvista SUURI KIITOS http://www.suonpaa.net/!

Viimeiset metrit tauolle taluttaen, kohtalaisen hitaasti ja jotain outoa säätöä sisältäen satula pois ja sykekahva kylkeen. Sykekahva ei tuntunut näyttävän yhtään mitään, mutta ihan randomina vaan ell-tarkastukseen (kuten kaksi ekaakin kertaa). Kaikesta sähläyksestä huolimatta "palautumisaika" oli 4 min. Todella outoa, ois luullut että on enemmän. Viimeksi kun oltiin nopeita, oli sama aika.
Syke sallituissa rajoissa (56) ja pienellä (okei, aikasten suurella) avustuksella ravipätkäkin saatiin aikaiseksi. Liikkeestä edelleen B, mutta viimeiselle lenkille tuli lupa lähteä.

Tauolla Kalilei imaisi juomaa peräti melkein 15 litraa ja heinää meni entiseen malliin. Liioin ei herraa näyttänyt vielä masentavan tämä aina vain jatkuva työnteko.

4. ja viimeinen lenkki:
Edessä oli enää viimeinen rutistus, n. 12,5 km! Ruunaska lähti hivenen tahmeasti ja jäykästi viimeiselle lenkille (tauko 30 min), mutta kehuin herraa erittäin kovasti ja kerroin miten vähän oli enää matkaa jäljellä. Tiedän Kalilein ymmärtäneen kertomani, sen verran pirteästi, korvat täysin hörössä, taitoimme matkaa.

Pahimmat metsäosuudet kävelimme, muuten matka eteni reippaassa ravissa ja jopa muutaman kilometrin laukassa! Ruunan laukka pyöri hienosti hiljaisessa vauhdissa ja sykkeet olivat todella hämmentävän alhaalla! Aivan uutta meille!

Viimeisen kilometrin talutin ruunaskaa ja vasta aivan maaliviivan tuntumassa nousin vielä kyytiin. Maali- ja lähtölinja pitää ylittää ratsain, tauoille saa saapua taluttaen.
Syke oli siinä vaiheessa jo lähes hyväksyttävissä rajoissa, mutta otimme aivan varman päälle. Taluttelin ruunaa hieman, mittailimme sykettä kahvalla muutaman kerran ja lopulta vielä stetareilla. Kun oli sykkeen laskun varmistuksen varmistuksetkin tehty, ilmoitin Kilden viimeistä kertaa eläinlääkärin tarkastettavaksi. Sykkeeksi mitattiin 17 min maaliin saapumisen jälkeen mukavat 40! Sen suhteen kaikki siis ok.

Viimeinen, vaikein ja jännittävin, asia oli saada ruuna vielä ravaamaan vaadittavat n. 30 metriä ravia asvaltilla eläinlääkärin katseen alla. Ensimmäinen lähtöyritys ei tuottanut tulosta... Toisella lähdöllä saatiin ravia aikaiseksi ja kääntöpaikalta eläinlääkärillepäin tultiin jo niin reippaasti, että meinasi juoksuttajalta loppua töppösistä vauhti!! Liikkeestä edelleen B (olin samaa mieltä), mutta muuten kaikki kunnossa!

Tämä oli ensimmäinen näin pitkä kilpailu meille kaikille tiimiläisille, (ratsastajalle, huoltajalle sekä hevoselle), mutta erittäin hienosti saimme homman hoidettua läpi!! MAHTAVAA!!!
Ensimmäinen kansallisen tason startti oli pituudeltaan n. 80,7 km ja taitoimme sen läpi kilometriajalla 11,05 km/h!

Palkinnot olivat SISU-kisojen tapaan upeat! Saimme palkinnoksi mm. PAVO-rehusäkin mysliä sekä ProHay- heinää 20 kg pikkupaalin. Ei ainakaan yhtään laskenut mielialaa. Eikä sekään, että ennen hevosen kyytiinlastaamista mutustelimme parit letut "päivän ateriaksi".

Yhteenveto:
Reissussa meni oikeastaan kaikki erittäin suunnitellusti, mutta parannettavaakin silti löytyy aina.
+ Ensimmäisenä ja suurimpana plussana saimme HYVÄKSYTYN tuloksen!!!!! :)
+ Hevonen söi sekä joi erinomaisesti.
+ Tauoilta pääsimme lähtemään jokainen kerta ajoissa.
+ Keskinopeus oli tarkoituksella hyvin alhainen, mutta hyvillä (normaaleilla) pohjilla olisimme varmasti  helposti pystyneet nostamaan nopeutta.
+ Ratsastajakin säilyi koettelemuksesta hengissä. Ei ollut kylmä, eikä liioin kuumakaan, ainoastaan häikäisevä aurinko paikoitellen hiukan ärsytti.
+ Kengitys kesti reissun ongelmitta, ainoastaan kahden pitkän lenkin jälkeen vaihdoin muutaman kuluneen hokin uusiin.
- Huoltaja kiroili ja kiukutteli, vaikka oli hyvin ruokittu. Harkitaan jatkotoimenpiteitä. ;)
- Eläinlääkärille esitettävät ravipätkät olivat alkutarkastusta lukuunottamatta ALA-ARVOISET! Kotona tätä on treenattu paljon ja siellä sujuu hienosti, mutta on se nyt kumma ettei kisoissa maistu juosta, ei sitten yhtään. Eikä varsinkaan eläinlääkäristä poispäin, takaisinpäin sujuu sentään ihan ok (toisinaan).
- En tajunnut, että koko päivän voi paistaa aurinko. Sehän voi tarkoittaa jo huhtikuun alussa sitä, että 10 tunnin tauottoman ulko-olon jälkeen naama pikkusen punoittaa palamisesta...!

Tänään aamulla Kalilei kävi ilman satulaa puolisen tuntia maastokävelyllä. Kiire oli kova ja mieli iloinen. Jalat olivat kuivat ja kylmät, toisessa etusessa oli tosin hivenen jotain pienen pientä miniturvotusta vuohisessa, sitä pitänee seurailla.
Muutaman metrin otin raviakin ja takapää oli jäykkä. Tais eilinen mäkikiipeily, huonoilla pohjilla jännittäminen, pieni viima ja pitkä kisamatka tehdä tehtävänsä. Ja enemmän olisin ollut ihmeissäni, jos ei olisi mitään näkynyt.
Nyt on ruunalla luvassa kuitenkin muutaman viikon täysi lepo / maastokävelytys, joten eiköhän tilanne korjaannu.

On tuo ruuna vaan aikasmoinen pakkaus!!! Se venyy aina vain mahtavimpiin suorituksiin!!! Ja kaikenlisäksi se on maailman helpoin ja kilteinkin vielä!! :)))

Tulokset:
Luokka 1: 80,7 km nopeuskilpailu (taso 1.1)
HYV. Kari Kärkkäinen (RieRat) - Seljanka 14,28 km/h
HYV. Taru Pentikäinen (SISU) – Kalilei 11,05 km/h

Kaikki tulokset löytyvät Sisuratsukoiden sivuilta: http://www.sisuratsukot.net/40