Terveisiä Tampereen hevosmessuilta!

Vapaalipun innoittamana piti ehdottomasti lähteä ihmettelemään Tampereelle hevosmessuille.

Aloitin aamuni vilkuilemalla hieman Nina Fagerströmin esteratsastusdemoa. Hyvin pian alkoivat katsomo ja kentänlaidat olla niin ähkytäynnä, että koin parhaaksi siirtyä expon pariin.

Yhtään mitäänhän en tietenkään tarvinnut, mutta jotain kivaa löytyi!

Heti ensimmäisenä oven vieressä oli Agri-marketin iso osasto ja sieltä bongasin, tutun myyjän lisäksi, uuden uutukaisen värisiä sähköaidan kahvoja porttiin! Väreinä mahtavan ihanat vaaleanpunainen, oranssi sekä limen vihreä. Kahvat ovat kulutustavaraa, ja koska hintakaan ei ollut liian paha, muutti meille tulevaa käyttöä varten näitä herkullisen värisiä pinkkejä kahvoja!
Pieniä ilonpilkahduksia harmaaseen arkeen. Miksi muuten niiden kahvojen pitäisikin aina olla perus-tylsiä mustia?

Porrella ei ole vieläkään sopivaa riimua, joten NYT piti ostaa Eskadronin tämän kevään mallistosta herran jättipäähän (toivottavasti!) sopiva ulkoiluväline. Koko on XF ja väri teak - white - aqua. Tämä löytyi sopuhintaan Hevosväylän myyntipisteestä.
....ja koska riimua ja satulahuopaa käytetään hyvin paljon samaan aikaan (tai sitten ei), piti Reunokselta ostaa samaa väriä edustava Eskadronin perus-kouluhuopa riimun kaveriksi.

Viimeisenä heräteostoksena matkaan lähti vielä Horzelta Equilinen Hello Kitty- ratsastussukat. Nyt on sitten ratsastussukkia moneen menoon ja huopaan sopivaksi.

Päivän viimeisen visiitin tein seminaaritilaan ja menin kuuntelemaan Anna Andersenin luentoa "Hevosen biomekaniikka ja huomiotekijät ratsastuksessa". Luento oli Suomen Islanninhevosydistyksen järjestämä ja asiaa mietittiin islanninhevosen töltin kautta. Valitettavasti puoli tuntia meni todella nopeasti ja asiaa raapaistiin pinnasta hyvin kevyesti. Olisin mielelläni kuullut asiasta paljon lisääkin!

Toki päivällä piti, suomenhevosten suurena ystävänä, katsoa tarkalla silmällä näytösareenalla Suomenratsut ry:n ja Mansen Puttejen järjestämä suomenhevosesitys. Kivan näköisiä putteja areenalla pyöri, mutta yksi oli aivan ylitse muiden! Ravikärryjen edessä esitetty voikko-ori Elovalkea oli upea näky!

Ilokseni sain kotiin luettavaksi lehtiäkin, HU, ProHevonen ja Hevosenomistaja -lehdet pitävät seuraavina iltoina seuraa sohvalla.

PS. Hevosmessuilta saadulla motivaation puuskalla kävin jopa iltatuimaan vielä ratsastamassa maastolenkin. Kalilei tuntui parin viikon loman jälkeen hivenen "viritetyltä"...
Paria ensimmäistä laukka-askelta seurasi pukittelua pää alhaalla, ja kun aivan viereisestä ojasta lehahti lintu lentoon, meni ruunan jalat solmuun. Tuloksena soratiellä kaatuminen laukassa vasemmalle kyljelle. Auts, ei kannata kokeilla, voin kertoa. Ruhjeita lukuunottamatta ei tainnut käydä kovin pahasti onneksi kummallekaan. Ohjatkin sain pidettyä kädessä (ei mennyt tallusteluksi kotio ilman hevosta) ja lenkki jatkui suunnitellusti loppuun saakka.