Neljä vuotta Voitokasta elämää!

* * * Voitto 2vee * * *

"Oho, kappas, täällä facebookissa on kaksivuotiaaksi kääntynyt Sumiaislainen orivarsa myytävänä. Hmmmmm. Pitäisiköhän se ostaa pois." Näillä ajatuksilla alkoi nelisen vuotta tähän mennessä kestänyt matka suomenhevosrakkaus Mäntymäen Voiton kanssa.

24.4.2011

Kamala kaksivuotias - tähän varsaan se sanonta ainakin osui ja upposi. Ruma. Epäsopusuhtainen. Honkkeli. Näiden lisäksi olisi vielä monta muutakin negatiivista adjektiivia, jotka voisin mainita hevosen sen hetkisestä ulkomuodosta. Katse oli kuitenkin lempeä ja sehän riittää monelle heppatädille ja miksipä ei siis heppatytöllekin. (Eikä pitkää harjaakaan miinuspuolelle voinut laskea.) Kaupat siis tehtiin tästä punarautiaasta, jonka isä on ratsuna kantakirjattu Sumiainen ja emä kimo pienhevoslinjan Mäntymäen Minttu.

29.4.2011. Voitto on keskellä.
(muut kuvan hevoset: Tuulen Uljas, Kalilei, Porre ja poni Emporio Arman)

31.5.2011

Kevään aikana uuteen kotiin kotiuduttuaan kaksivuotias Voitto opetteli pitämään suitsia sekä kuolaimia ja ennen orilaitumelle lähtöä pikkuorhia ohjasajettiin avustajien kanssa kotitiellä kymmenisen kertaa. Ensimmäisillä kerroilla kaikki meni loistavasti. Sitten kekseliäs ipana yhtäkkiä hiffasi, että mitäpä jos en liikukaan eteenpäin vaan hypin pystyyn tai perutan ohjastajaa päin.

22.5.2011

Keräsin parin tämmöisen reissun jälkeen itseäni muutaman tovin ja sitten kasasin jostain valtavan satsin määrätietoisuutta ja kyllä-mää-tämän-hoidan -asennetta. Seuraavalla ohjasajokerralla varsa jälleen testasi ihmisten reaktioita pelleilyllään ja meikäläinen ohjien päässä rääkyi varsalleen piiska tanassa niin että varmasti koko tienoon linnutkin lehahtivat lentoon. Voiton ilme oli hämmentynyt. Oho, se suuttui. Siinä oli ne typeryydet tämän otuksen osalta. Ei kertaakaan enää tämän yhteenoton jälkeen ole kysellyt työnteosta onko pakko, jos ei ihan välttämättä tahdo.

1.6.2011 orilaitumella

Kesäkuuksi Voitto lähti orilaitumelle muiden samanikäisten orien joukkoon. On meillä kotonakin laiduntilaa, mutta ajattelin silloin että näin kuuluu nuorien orien kohdalla tehdä. Kotona laidunseurana olisi ollut vain muutama vanhempi hevonen. Jos olisin uudelleen tässä samassa tilanteessa, jättäisin nuorukaisen kotiin ja omien silmien alle. Vaikkakin sitten ilman oman ikäistään seuraa.

Kuukautta myöhemmin laidunajan päätyttyä pyydystin suht huonoon kuntoon mennyttä varsaa yli kaksi tuntia laitumelta. Riimu oli tietysti pudonnut jo heti alkupäivinä ja varsa vieraantunut ihmisestä ilman käsittelyä. Isäntä kypsyi pyydystämiseen jo ensimmäisen puolen tunnin aikana ja kävi aikas tuuri ettei häipynyt kokonaan siinä kohtaa pölypilven saattelemana vieden autoa sekä traikkua mennessään. Itse harmittelin pääni sisällä laidunta edes-takaisin talsiessani, että vitsit etten tajunnut laittaa Housea tallennukseen digiboxille. Jäi meinaan siltä päivältä se sarjan jakso näkemättä.

Lopulta oli Voitto saatu riimuun, portista ulos ja trailerin kyytiin. Auton nokka ei osoittanutkaan kohti kotia vaan Piikkiötä ja Rainion Helin hevostilaa. Voitolla alkoi lomailun jälkeen 5 viikon jakso ajo-opetuksessa.

20.7.2011

Ajo-opetuspaikassa arki alkoi välittömästi trailerista poistumisen jälkeen shampoopesun merkeissä. Vasta myöhemmin muiden blogeja seuraamalla on käynyt mielessä, että eihän tämä kaikkien kanssa olekaan näin helppoa. Tämän mutkattoman suomalaisen miehen kohdalla pesukin on ollut tyyliä "kiinni puuhun / harjauspuomiin, vesiletkusta suoraan vettä kroppaan, vaahdotus ja huuhtelu". No problem.

Laiduntuliaisina nuorukainen sai sienenkin. Eikä siinä ihan kaikki - se tarttui ajo-opetuspaikassa koko muuhun laidunporukkaan. Tosi kiva.

25.7.2011

Ajo-opetus sujui osaavissa käsissä täysin ongelmitta. Muutaman muistelevan ohjasajokerran jälkeen orhi sai ensin kevyet kärryt peräänsä ja sitten melkein heti isojen poikien koppakärryt. Ei mennyt montaa viikkoa kun mennä hölkyteltiin pitkin tietä ravia ilman avustajia aivan kuin enemmänkin rutiinia omaavalla vetohevosella!

31.7.2011 - omistaja itse ensimmäistä kertaa ohjaksissa!

Voitto sai ajo-opetuspaikan hyvien puitteiden tiimoilla pikkuisen jo maistella tulevaisuudessa vastaantulevia aikuisten heppojen juttuja. Ensimmäiset kengät lyötiin alle ajo-opetusjakson loppupuolella ja se(kin) oli aivan pala kakkua!

21.7.2011 - Match show, Koivumäen talli

Kävimme näyttäytymässä lähialueen mätsärissä heinäkuisena iltana hakemassa kokemusta ja ihmettelemässä maailmaa. Lisäksi kotikentällä irtohypättiin ja kiipesipä omistajalikka erään ajolenkin jälkeen ensimmäistä kertaa selkäänkin! (Siis daaaaa, kyllä, kaksivuotiaan suomenhevosen selkään ja istui siellä ainakin kahden pääty-ympyrän verran talutettuna.)

6.8.2011

8.8.2011 - kesä, kärpäset ja kakkakasa

8.8.2011 - vasemmalla Veller, oikealla Voitto
(ja kukaan ei varmasti olisi erottanut näitä kahta toisistaan ilman kuvatekstiä, heh heh...)
Kuva: Satu Österman

Kuva: Satu Österman

Kuva: Satu Österman

Kuva: Satu Österman

Kuva: Satu Österman

Elokuun alkupuoliskolla hienosti kärryjä vetävä jätkänpätkä palautui kotiin. Siellä odotti pihattoasukkaan elämä ihanan ja ison eestinraskasvetoheppa Vellerin kanssa.

Ajo-opetuksen oppeja piti tietysti vahvistaa jatkamalla kärryttelyä kotona. Omat valjaat sekä kärryt oli jo ostettuna, joten ei muuta kuin Vode kaksivee aisojen väliin. Arvaatteko miten jännää oli? Kotona ei ollut samaa tukiporukkaa kuin ajo-opetuspaikassa eivätkä reititkään olleet hevoselle ennestään kovinkaan tuttuja.

23.8.2011 - kotona sänkipellolla
Kuva: Satu Österman

Alkuun pyysin aina kaverin mukaan kärryjen kyytiin - ihan vain varmuuden vuoksi. Nopeasti kuitenkin huomasin, että meikälikallahan on kaksivuotias suomenjupotin, joka ei ihmettele eikä säpsy yhtään mitään! Oikein nauratti ääneen sen jälkeen, kun olin ohittanut traktorin peräkärryineen suht kapealla hiekkatiellä eikä hevonen paljoa korvan heilahdusta enempää asiaan reagoinut kärryjen edessä. Uskomattoman cool kaveri, ajattelin silloin eikä ole tarvinnut korjata ajatusmaailmaansa vuosien edetessäkään!

21.8.2011 Punkalaidun - toista kertaa match showssa

10.9.2011

Loppuvuosi varsaa ajettiin säännöllisesti 3-5 kertaa viikossa. Ensin alkuun vain muutamia kilometri, mutta syksyn alkaessa lähestyä talvea oli normaalin ajolenkin pituus 5 km. Siitä kävelyä oli 1,5 km ja muuten tasamaalla rentoa, mutta etenevää hölkkäilyä.

Hippoksen tamma- ja varsanäyttely Metsämäessä 28.10.2011
Kuva: Marjut Myller

Kuva: Marjut Myller

Lokakuussa kävimme ensin Turussa Metsämäen tamma- ja varsanäyttelyssä (palkinto III+, pisteet 8-7-6-7-7-7) ja hieman myöhemmin vielä marraskussa Helsingissä Valtakunnallisessa varsanäyttelyssä (tulos sama kuin Metsämäessä eli palkinto III+, pisteet 8-7-6-7-7-7).

Orin korkeus oli kaksivuotiaana syksyllä sää'ältä 155 cm ja lautasilta 154 cm.

Valtakunnallinen varsanäyttely 13.11.2011

Orhi toimi ajossa ja arjessa erinomaisesti ja sai Vermon varsanäyttelykeikan jälkeen ansaitsemansa pitkän loman. Vuodenvaihteessa kaksivuotias muuttui kolmevuotiaaksi ja oli samalla harppauksen lähempänä aikuisikää.

( Tämä oli Voiton tarinan ensimmäinen osa. Jatko-osia saattaa olla tulossa, hih... )