Jos kaikki ei olekaan kunnossa?

12.8.2016

Kaiken pitäisi olla hienosti. Treenit sujuvat, hevonen on reipas, se syö hyvin ja näyttää tyytyväiseltä oloonsa. Mutta siltikin on sellainen inhottava kylmä väre selkäpiissä, että onko kaikki sitä miltä näyttää? Onko kaikki sittenkään kunnossa?

Eipä ole kakkapalleroisten koostumuksessakaan moitittavaa.

Aiemmasta tiedän, että toisinaan se ajatuksissa oleva epäilys ei ole vain epäilys, vaan joskus myös täyttä totta. Jos tuntuu, että jotain on vialla, yleensä jotain myös on. Mutta kun en vaan tiedä mitä!

En tiedä miksi hevonen treenasi perjantaina erinomaisen hyvin, mutta onkin seuraavana päivänä toisesta takasestaan epämääräinen. Treenin jälkeen oli hyvät loimet, yöllä oli fleecetakki ja sadeloimi laitumella, kuljetuksessa oli BOT-selkälämmitin sekä fleeceloimi ja alkukäynnitkin olivat 20 minuuttia. Ravissa eikä laukassa näkynyt mitään eikä käynnissäkään koko aikaa. Mutta kun näkyi, niin näkyi todella selkeästi.

Hevonen liikkui eilen kisoissa reippaasti, mutta oli jotenkin outo. Suun aukominen oli epätyypillistä eikä sitä voinut laittaa pelkästään kankikuolaimen kiristymiseen. Vaikka kankiohja roikkui löysänä, Voitto kulki suu auki. Ei koko aikaa, mutta niin paljon että häiritsi itseäni. Tuomarit eivät tästä rokottaneet pisteitä.

Koska tämä outo fiilis on nyt seurannut jo hieman aikaa ja Voitto on (valitettavasti itselleen tyypillisesti) taas hieman pudottanut painoaan sekä lihaksiaan, käytin ruunan jo perjantaina ennen treenejä klinikalla verikokeen verran. Arvot olivat jees siltä osin mitä tutkittiin. Mitään erityisen laajaa tutkimuspakettia ei katsottu, vaan vain ne arvot joista oltiin huolissaan ja joissa on aiemmin ollut häikkää.

Eläinlääkäri kehui, että Voitto näyttää nyt ainakin paljon paremmalta kuin viime keväänä kun viimeksi ruunaa tutkittiin. Silloinhan oli myös se musta-tuntuu-että-nyt-on-jotain-vikaavikaavikaa -fiilis ja Voitto hiekkakuvattiin, ultrattiin sekä tähystettiin mitään löytämättä.

Toki, jos yritän järkevästi ajatella, saattaa liikkeen epäpuhtaus liittyä vain ja ainoastaan sateesta märkään ja erittäin liukkaaseen laitumeen. Kolmikko laukkaa ja loikkii siellä sen verran railakkaasti, että ei tarvitse kovinkaan ihmeellistä liikesarjaa tehdä liukastuakseen. Tämä olisi kovin looginen vastaus ja yritän sen kanssa nyt hiljentää päässäni pyörivää murhetta.

Voitto saa jatkaa loimen alla hengailua ja ottaa nyt pienen loman tähän välin. Huomenissa hummat siirtyvät vielä uudelle pienelle laidunlohkolle muutamaksi päiväksi ja sen jälkeen sadekelien jatkuessa taitaakin kutsua jo talvitarha. Niin se kesä vaan tuli ja meni, vaikka itselläni on vasta ensimmäinen kesälomaviikko lopuillaan.

Kaikesta huolimatta hilpeän hyvää uutta viikkoa!