On hevosia ja HEVOSIA.
Osa hevosista on niitä, jotka soljuvat käsiesi läpi jossain elämäsi vaiheessa lähes huomaamatta. Ne tulevat jostain ja sitten ne vaan jatkavat matkaansa jonnekin sen suurempaa numeroa itsestään tekemättä. Antavat sinulle ehkä oppia, muistoja ja lisää kokemusta, mutta eivät pääse sinussa pintaa syvemmälle.
Sitten on niitä The Hevosia, joiden laukanrytmi on samalla taajuudella sydämesi kanssa. Ne eivät kysele saavatko muuttaa talliisi asumaan, eivätkä kyseenalaista onko elämäntilanteesi optimaalinen. Ne iskevät kuin taistelevan orin takajalat ja tainnuttavat sinut tahtoonsa. Vuosien varrella keinuttavat sinua taivaan ja helvetin välillä, ottavat paljon ja antavat vielä enemmän. Ja kun ne ovat poissa, tuntuu kuin mitään ei olisi jäljellä.
 |
| Vasemmalla Porre, oikealla Voitto. |
Kun yksi hevonen on antanut kaiken ja vielä enemmän, ei ole enää paluuta entiseen. Asteikon nollakohta on kalibroitunut uudelleen vaatien lisää. Kaikkea verrataan Porreen. Siihen hevoseen, joka on suurien tunteiden hevonen.
Voitto on todella laadukas hevonen, siinä on näköä, kokoa ja kykyä. Mutta Porre oli vielä enemmän. Kun on kokenut asiat niin voimakkaina, on vaikea nähdä hyvät ja erittäin hyvät asiat riittävinä. Porren kanssa kaikkia oli superlatiivia. Paras, voimakkain, laadukkain, komein ja niin edelleen.
Porre oli myös tärkein.
Jo Porren elinaikana muistan todenneeni että tämän hevosen jälkeen loppuu myös hevosharrastukseni. Toivon että tässä toteamuksessani olen ollut väärässä. Vielä ei ole Voiton aika palata kotiin, mutta ei ole myöskään se aika kun nimeni kirjoitetaan kauppakirjaan myyjänä. Voitolle saattaa olla oma tehtävänsä odottamassa elämässäni. Jotain sen suuntaista ainakin tunnen, muutenhan olisin jo rahaa rikkaampi ja hevosta köyhempi.
Antaa ajan näyttää.
 |
| Viimeisiä kertoja Porren kanssa yhdessä. Heinäkuun alku 2015. |
Kuvista iso kiitos taitava Jaana Vuola.
Kuvissa Porre ja Voitto kesällä 2015.
Instagram: photosby_jaana/
Moikka ja ihanaa että olet palannut taas blogin ääreen!
VastaaPoistaTätä oli jotenkin ihanan lohdullista lukea. Monilla on varmasti näitä samoja fiiliksiä, että on vaan se yksi hevonen, johon sit muita hevosia väkisinkin tulee verrattua. Tai ei välttämättä edes verrattua, mutta kuitenkin!
Itsellä oli ihan sama juttu, on vain se yksi the hevonen, jonka jälkeen luulin että mikään ei tunnu enää samalta, ja jotenkin jopa tuntui vähän epäreilulta muita hevosia kohtaan. Kunnes tajusin että ei sen tarvitse aina mennä siihen vertailuun, vaan jokainen hevonen on tärkeä omalla tavallaan, isoja tai pienempiä persoonia, enemmän vai vähemmän tottelevaisia, helppoja tai vaikeita, mutta yhtä kaikki, upeita hevosia, joista jokaiselta saa niitä suuria tunteita, jonka takia tätäkin elämäntapaa vaan jatkaa ja jatkaa!
Kuitenkin takaraivossa on aina se täydellisen hevosen antama fiilis, joka muistuttaa miksi tätä kaikkea tehdään!
Terkut koko poppoolle, ja eiköhän se Voittokin sieltä vielä joskus kotiudu, uskon että se elämä heittelee meille juuri oikeita ratkaisuja, ajallaan!
Sari
Moi!
PoistaKyllä, täällähän sitä taas istutaan ja naputellaan blogiin juttuja. :) Tosi mahtavaa huomata että teitä tuttuja naamoja ja nimiä on edelleen lukemassa ja kommentoimassa! :)
Ja sinäpä sen lisäsit mitä omasta tekstistäni puuttui. Hieman kun omaa asennettaan korjaa, sitä voi saada niiltä muiltakin hevosilta tosi paljon ja ehkäpä jopa huomata että niistäkin voi joku yhtäkkiä ollakin se elämän uusi "The Hevonen".
Kiitos terveisistä ja kannustuksesta! Olen samaa mieltä, asiat tapahtuvat kun niiden aika on. :)