Käännä kyljen kautta

* * * Joo, tosi helppoa! * * *

Kuvituskuva: Porre 28.3.2014

Aira Toivolan ratsastuspilatestreeneissä Koivumäen tallilla 11.4.2014

Taas törmäsin kysymyksiin, joita olen ennenkin pohtinut. Miksi ratsastaminen on vaikeaa? Miksi ei ole oikotietä onneen? Miksi pitää opetella asiat monen toiston kautta eikä lyhyempää reittiä ole? Miksi ratsastustaito- taikaloitsua ei ole keksitty?

Perjantai- iltana oli hyvinkin sateinen keli, joten en laittanut ollenkaan pahakseni treenejä maneesilla. Varsinkaan kun ne tapahtuivat Airan katseen alla parempaa istuntaa etsien. Sain Airan jakamattoman huomion yksityistunnin merkeissä aiheena kääntäminen.

Aloitimme hyvinkin alkeista. Paikallaan olevan hevosen etuosan kääntämisellä yhden askeleen verran. Tämä tehtiin ohjalla ja istunnalla. Jep, osaan mää ohjasta vetää ja hevosen pitäisi siirtää etupäätään sen seurauksena. PITÄISI. Toispuoleinen ratsastaja saa hevosen tekemään jänniä asioita. Porren ja itseni tapauksessa toiseen suuntaan kääntymään etuosalla ja toiseen suuntaan siirtämällä takaosaa nököttäen päättäväisesti paino etusilla.

Vatsalihaskytkennän kautta kyljet haltuun ja ylävartaloon kiertoa. Kyllä mää ne löysin! Ja sitäkin nopeammin hävitin. Käynnissä ratsastimme kulmia, pohkeenväistöjä ja avoa. Miten paljon sujuvammin toiseen suuntaan asiat voikaan tehdä? Miten paljon helpompaa hevosen on suorittaa asiat kun ratsastaja ei laita vastaan kaikella mahdollisella keinolla? Ei se autokaan liiku, jos samaan aikaan painaa jarrua ja kaasua.

Päivän päätteeksi vielä hieman visaisempi pähkinä. Laukkakahdeksikkoa! Eikä millään isolla pääty-ympyrällä, vaan 10 metrin kaarilla. Nosto, kaari hallittua laukkaa kyljen kautta kääntäen, suoristus, laukan kasaaminen, sujuva siirtyminen raviin, puoli pidäte, uusi laukka ja kyljen kautta kääntäen uuteen suuntaan. Tuli hiki. Tuli Porrelle ja tais tulla sille kypäräpäisellekin.

Kotitehtäviä saimme ja niitä työstetään hurjan motivaation siivittämänä täällä kotona tulevat viikot.

Onnellisuuden pieniä hetkiä

 

Päivä elämästäni, keskiviikko: 

"Onnellisuudessa ei ole kyse siitä, että saat jatkuvasti kaiken haluamasi. 

Kyse on sen rakastamisesta, mitä sinulla on ja kiitollisuus siitä."

Kiitos Marjut, että soitit aamulla ja ehdotit tulevasi viihdyttämään muksua, 

jotta pääsen Voiton kanssa maastoretkelle!

Hullulla on halvat huvit

Tiedän, että koen todella vaikeaksi luopua mistään mitä ehkä mahdollisesti vielä tarvitsen.
Toisinaan sitä kuitenkin huomaa miettivänsä, että pitäisikö sitä päänuppia tutkia sittenkin hieman tarkemmin?

Terveisiä Tampereelta!

* * * Mitä jäi Hevoset -messuilta mieleen? * * *

Päivä kului hyvinkin sujuvasti aamusta iltapäivään messutarjonnan parissa. Aloitin kiertelemällä myyntikojuja ja siinä ohessa kuuntelemalla ja vilkuilemalla Terhi Stegarsin kouluratsastusklinikkaa. Hyviä ajatuksia hänellä oli nuoren hevosen kouluttamisesta; perusperiaatteita, jotka toisinaan aina unohtuvat...
Aamupäivä jatkui Suomenratsujen jalostusorinäytöksellä. Jos omalle tammalle pitäisi sulhasta miettiä, yksi nimi listaan olisi tämän päivän perusteella aivan varmasti Savelan Hemuli! Ja näin jälkikäteen sukua vilkaistuani en yhtään hämmästy valintaani, jokin noissa Lerkkanalaisissa viehättää!

Iltapäivän puolella istuin katsomossa ihastelemassa valjakkoajokisaa ja ihmettelmässä esteratsastusta. Shoppailua en aivan täysin unohtanut, vaikka ostoslistalla oli vain ja ainoastaan yksi tavara.

Mitä mukaan tarttui? Ainakin se ostoslistalla ollut koulukisahuopa! Tämä valitsemani huopa on tukevaa materiaalia ja siinä on hyvä muotoilu. Merkki on itselleni ennestään tuntematon LeMieux. Tämän erikoisuutena on huovan kiinnitys satulan D- lenkkeihin vastinhihnojen sijaan. Vastinhihnojen kohdalla on vahvike, joka estää kulumista. Ensivaikutelma on hyvä, toivon tästä pitkäikäistä kumppania meille!

Tarulandian kotikolo sai messuilta uuden ovikyltin. Osui ja upposi - ei voinut jättää lunastamatta!

Iltalukemiseksi on tarjolla muutama Kärryillä- lehti ja Hevosenomistaja -lehti. Miltä kuulostaa Hevosenomistajan kansijuttu: "Hevosen omistaminen ja parisuhde"? Vielä en avannut lehteä juttua vilkaistakseni, mutta luvassa saattaa olla itkua tai naurua. Saatanpa tietää myös erään nuoren miehen, joka vuosien kokemuksella saattaisi pystyä antamaan omakohtaisen kommentin asiaan. (Kääk!)

Nyt lehtien kanssa kohti sohvan nurkkaa. Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!

Uhkapeliä

Neiti Tallinpitäjä kysyi Marjutilta luvan saako Miniponi arvuutella tämän päivän lottonumeroita, 

koska Duke oli eilen pätevänä Eurojackpot-  numeroiden  kanssa. Lupa tuli!

Miniponi -tuulitukka valmistautumassa koitokseen.

Neiti Tallinpitäjä askarteli numerolaput pahville ...

... ja levitteli sekoituksen jälkeen laput pitkin poikin tallin edustaa. 

Haastetta lisäsi super- fööninä puhaltava tuuli.

Miniponi tökki kärsällään laiskanlaisesti numeroita näyttäen valintansa. 

Termiittiä kiinnosti enemmän mutustella kevään ensimmäisiä ruohonkorsia tallin vierestä.

Miniponi valitsi nämä numerot... 

... ja Neiti Tallinpitäjä piipahti R- kioskilla lunastamassa kupongin.

Arvontaan on aikaa enää muutamia minuutteja! Nyt peukut suuresti pystyyn!

Ei ole riemulla rajaa...

... kun miniponilla ajaa!

Miniponin ajo-opetus: CHECK !

Tervetuloa kyytiin!

Voitto the esteheppa alias "Löysä Taikina"

Voitolla oli tänään ohjelmassa toista kertaa estetreeniä ratsastaja selässään ja rohkeasti vaan mukaan Pauliina Marttilan valmennukseen. Mitäpä sitä mukavasti suorittavaa, järkeväkäytöksistä nuorukaista on maneesin pimeydessä yksin pyörittää?


Alkulämmittelyksi viuhkaa ja sen jälkeen muutaman esteen ja "muutaman" puomin linjaa. Kun Voiton työskentely tiivistettiin otsikon mukaiseksi, en voinut kuin nauraa. Nuorukainen on voimaton ja hyppää paljon enemmän ylöspäin mitä pituutta, luikertelee linjan sisällä vasemmalle ja oikealle sekä haluaa kulkea kouluratsuna töpselikärsä tiiviisti kohti kentän hiekkaa.

Mutta hyppää se. Ja taitaa pitääkin siitä, hihihihihiiiii...


Tässä sama linja vielä uudelleen tultuna, ilman loppuhuipennusta.


Loppua kohden hypyt paranivat ja laukka tuli huomattavasti enemmän kasaan alkuun verraten! Ruuna hiffasi, että eteenpäin ja vähemmän leijumista. Viimeisenä tehtävänä oli pieni rata. Ensin tuo puomi-estelinja, siitä koko rata leikkaa -linjalla pysty ja toisella pitkällä sivulla oleva okseri.

Nuorukainen suoriutui siitä ihan ok, mutta tämä Neiti Tallinpitäjä ei suoriutunut kuvaamisesta läheskään niin hyvin. Toisessa kädessä kamera ja toisessa venkoileva muksu tuotti suorastaan psykedeelistä videomateriaalia. Teille tulisi vain paha olo, jos sen lataisin näytille. Tai sanotaanko, että näkisitte myös sen oliko taivahalla pilven hattaroita ja oliko kentän hiekassa optimaalinen koostumus.

Tästä on taas mukava jatkaa kohti seuraavia estehaasteita! Olen niin tyytyväinen, että Voittikselle löytyi sopiva estepilotti!