Matkaratsastuskisat 15.9.2012, Punkalaidun: 51,5 km

Kisakauden seitsemännet mr-kisat, SISUratsukot, Punkalaidun 15.9.2012

luokka: 51,5 km (taso 2.3, alue)

Aamulla riittävän kauan tapahtuneen herätyskellon torkkuajastimen naputtamisen jälkeen ylös, ulos, aamutallihommat, kisaratsu kyytiin ja Rangerin nokka kohti Punkalaidunta. Perillä olimme sopivasti hieman ennen reittiselostuksen alkua. Reittien läpikäymisen jälkeen Kalilei käpsytteli hiukan aikaa ympäriinsä ennen käyntiä ell-tarkastuksessa. Se hoitui hyvin ja lähtölupa tuli ilman huomautuksia.

Tällä kertaa olin hyvissä ajoin ennen starttia hevosen selässä ja alkukäynnitkin tuli pyöriessä hoideltua. Lähtöluvan saamisen jälkeen starttasimme koko porukan voimin ravilla matkaan. Ratsuilla oli vauhti päällä ja ensimmäiset 5 kilometriä taitettiin lähes 19 km/h vauhtia! Kalilei repi ohjaa pois ja nyki päänsä kanssa rasittavasti, aikani sitä jaksoin ja sitten jättäydyin porukasta pois. Jatkoimme menoamme noin 100 metriä muiden jälkeen ja se oli hyvä ratkaisu. Vauhti pysyi samana, mutta sykkeet olivat paljon matalammalla eikä ohjassa tarvinnut roikkua tauotta.

Ensimmäinen huolto oli 10 kilometrin kohdalla ja samaan aikaan liityin taas muun porukan joukkoon. Hevoset olivat päässeet matkanteon makuun ja meno oli rauhoittunut monella tapaa. Kaltsu veti porukkaa mielellään eikä hätkähdellyt lampaita, traktoreita eikä yhtään mitään muutakaan. Reippaalla vauhdilla etenimme 30 kilometrin lenkkiä eteenpäin, erittäin hyväpohjaisilla ja mielenkiintoisilla reiteillä oli super mukavaa ratsastaa! Metsäautotietä riitti kilometreittäin ja keli oli mahtava! Olin pakannut ratsastusloimet matkaan mukaan, mutta kastelupulloille oli paljon enemmän käyttöä.

Teimme lenkillä vain kaksi huoltoa ja silläkin saimme keskinopeutta pidettyä ylhäällä. Tulimme tauolle kolmen porukassa: Kalilei, Hessin Pirpana ja Go Get'm Girl. Kamat pois hevoselta - sykekahva kylkeen - ilmottautuminen ell-tarkastukseen. Kalilein ilmoitin sykkeeseen 3 minuutin kohdalla ja läpi päästiin sykkeellä 52! Sykeraja oli tässä luokassa 56. Ihon kimmoisuudesta tuli B, muuten jatkettiin A-linjalla. (A = hyvä, D = hylätty) Kuivumisen merkin huomasin itsekin selvästi tarkastuksessa, ei ollut ruuna riittävästi juonut verraten touhukkaaseen etenemiseen ja reiluun hikoiluun ensimmäisellä lenkillä. Ensimmäinen lenkki taitettiin keskinopeudella 15,1 km/h. Tässä oli kuulemma sitä toivottua menoa ja meininkiä!

Matkaratsastuskisoissa voi vastaan tulla mitä vaan! Mutta eihän suomenjupottimet pienestä hämmästy! 
Etualalla Kalilei ja kuvan otti Teija tammansa Hessin Pirpanan kyydistä.

Tauolla Kilkutin hörppi ämpärillisen melassivettä ja natusteli tyytyväisenä heinää sekä omenaa. Itselleni tein varustemuutoksia. Tämä, jos mikä laj, on varusteurheilua ratsastajan osalta! En tiedä mitä olin ajatellut aamulla (ilmeisesti kylmää keliä...), mutta olin laittanut jalkaani tavalliset ratsastushousut sekä Horzen perus-sukat. Housut hankasivat ekalla lenkillä polvien sisäsyrjille oikein ihanat hiertymät, nami. Olin onneksi sentään jätti-isoon vaihtovaatevarastoon pakannut myös ratsitrikoot mukaan! Eli hankaushousut veke ja tilalle, ah niin ihanat, spändexit! Nuo ratsastustrikoot kuuluvat sarjaan "näyttää pahalta - tuntuu hyvältä"! Ei hankaavia saumoja, ei kiristäviä juttuja, ei mitään häiritsevää. Mutta onhan ne vähän, noh, hassun näköiset. Sukiksi vaihdoin Equilinen super-sukat. Tuli toisella lenkillä myös selväksi mitä eroa on 5 euron ja 40 euron sukilla hinnan lisäksi, toiset niistä vaan on pikkusen paremmat!

Tauolta pääsimme ajallamme lähtemään ja kolmen porukkamme jatkoi matkaansa toiselle, 20 km pitkälle, lenkille. Tällä lenkillä oli maisemat hieman vaatimattomammat, mutta meno maistui meille edelleen. Metsäosuudet kävelimme, mutta muuten pistelimme reippaassa ravissa kaviota toisen eteen. Hieman laukkaakin menimme, sen piti olla rauhallista menoa, se oli kuitenkin hiukan jotain muuta...

Muutamalla huoltopysähdyksellä suoritimme lenkin loppuun saakka. Viimeinen kilometri ennen maalia oli asvalttipätkää, jonka kävelimme. Talutin Kaltsua tuon matkan ja nousin kyytiin vielä ylittääkseni maalilinjan ratsain. Sykkeet näyttivät taluttaen jo lukemaa 62 ja siitä olisi pitänyt jotain jo tajuta...

Maaliin saapumassa

...Mutta en vaan tajunnut. Maaliin saapumisen jälkeen otimme ihan rauhassa taas hevoselta varusteet pois, kastelimme hiukan ja ihmettelimme sykekahvan toimimattomuutta. Kisakaveri-Teija kävi ystävällisesti stetareilla mittaamassa Kaltsun sykkeen ja se oli siinä vaiheessa jo ylärajan alle. Talutin muutaman pienen kierroksen ruunaa ja hämmästelin edelleen vain miksei sykekahva näytä mitään. Lopulta pienellä kastelulla se näytti jotain järkevää ja ilmoitin ratsun eläinlääkärin tekemään lopputarkastukseen 7 minuutin kuluttua maaliin saapumisesta.

Mitä oli syke tässä vaiheessa? Se oli 42!! Olisin voinut ilmoittautua lopputarkastukseen heti ja välittömästi taas hevosen riisumisen jälkeen, mutta ehei, piti TAAS jotain häärätä. Meidän touhuamisen aikana samaa matkaa maaliin saapunut lv-tamma meni ell-tarkastukseen, sen syke oli riittävän alhainen, sai hyväksytyn suorituksen ja haki voiton kotiin!
Ell katsoi Kalilein liikkeet huolellisesti läpi. Juoksutin ruunan kahteen kertaan ja ravi katsottiin edestä, takaa ja sivulta tarkalla silmällä. Tulos siitä oli A, mutta ihon kimmoisuudesta tuli edelleen B.

HYVÄKSYTTY SUORITUS napattiin kuitenkin tälläkin kertaa! Teimme myös samalla "nopeusennätyksemme" mr-luokissa. Taitoimme 51,5 km pituisen kisamatkan keskinopeudella 14,40 km/h! Tavoittelimme maksiminopeutta (15 km/h) ja kohtalaisen lähellä sitä pääsimmekin.

Luokassa ratkaistiin paremmuusjärjestys mr-sääntöjen pistelaskennan mukaan, siinä saa pisteitä nopeudesta, kuivumisesta, palautumisesta ja liikkeistä.
Kalilei sai keskinopeudesta 14,40 pistettä + kuivumisesta 3 pistettä (A = 5 pist, B = 3 pist ja C = 0 pist) + palautumisesta 2 pistettä (porrastetusti palautuminen < 2 min = 5 pist, > 10 min = 0 pist.) + liikkeistä 5 pistettä, yhteensä meille tuli pisteitä 24,40. Tällä tuloksella ei sijoituttu kahden parhaan joukkoon, mutta suorituksemme oli erittäin kelvollinen siitä huolimatta!

Loppuun vielä perinteisesti "missä onnistuimme - mikä meni pieleen" -yhteenveto:

Tässä onnistuimme:
+ Kisa meni rutiinilla läpi, ei yhtään ainutta ongelmaa tullut vastaan. Homma rullasi suorastaan täydellisesti!
+ Matkaseura oli ensiluokkaista (Kiitos Teija ja Hilla tammoineen!)
+ Reitit olivat mahtavat, keli oli mahtava, koko kisa oli MAHTAVA!
+ Kalilei on kokenut loppukaudeksi vielä "uuden tulemisen", sen verran superilta ruuna tuntui ja oli vielä lenkkien jälkeenkin pirteä ja hyvävoimainen.
+ Kalilei sai liikkeestä jokaisessa tarkastuksessa arvioksi A:n. Ruuna liikkui läpi kisan hyvin, selän jumit ovat selvästi nyt auki ja pehmeät pohjat olivat hyvät liikkumiseen.

Missä parannettavaa:
- Ihon kimmoisuudesta / kuivumisesta tuli B. Ei mennyt kotona tankkaus ihan riittävän hyvin, tässä kohtaa tuli oikaistua hieman selvästikin.
- Maaliintulossa tuli tehtyä liikaa turhia kuvioita. Vieläkään en usko Kalilein ilmiömäiseen palautumiseen vaikka se lähes järjestäen jokaikisessä kisassa sitä osoittaakin. Miksi odotella ja varmistella aina liikaa ennen ilmottautumista ell-tarkastukseen?
- Missä oli taas vanhat, hyväksi havaitut stetarit? Sykekahva ei toimi talvikarvaa kasvattaneessa juntissa eli tällä kertaa kahvan toiminta oli lähellä nollaa. Ensi kerralla, aina toimintakuntoinen, stetoskooppi mukaan vähintäänkin loppupalautumisen seurantaan!
- Ratsastajan ratsivaatteet lajiin sopivaksi! Eli ei mitään hankaavia vaatteita, ei ei ei...

Pieni lisäpähkinä purtavaksi:
Kisan jälkeen on helppo miettiä ja pyöritellä ajatusta, olisiko meille ollut sopivampi pala purtavaksi sittenkin se 70 km luokka? Nämä kilometrit tuntuivat helpoilta ja yksi lisälenkki tuskin olisi hommaa täysin horjuttanut sijoiltaan. Tämän kertainen kisasuoritus oli 100% mukavuusalueella, haastekerroin oli hyvin alhainen.

Kisakumppanimme Hillan ja hänen kovakuntoisen lv-tammansa Go Get'm Girlin kisaraportin voit lukea heidän omasta blogistaan. Suurin osa tämän kisajutun kuvista on myös heidän huoltoporukkansa ottamia, SUURI KIITOS niistä! Toivottavasti luokan voittanut ratsukko jatkaa matkaratsastuksen parissa ja tähtää pidemmille matkoille, sen verran vakuuttavaa meno oli jo nyt!

LUOKKA 3: 51,5 km ihanneaikaratsastus (taso 2.3)

1. Hilla Salopää (Peg) – Go Get'm Girl 26,39 pistettä (14,39 km/h)

2. Anne Perälä (RieRat) – Millionfield's Roadrunner 25,96 pistettä (12,96 km/h)
HYV. Teija Kojo (SuoRa) – Hessin Pirpana 24,40 pistettä (14,40 km/h)

HYV. Taru Pentikäinen (SISU) – Kalilei 24,40 pistettä (14,40 km/h)

KESK. Sanna Niemelä (SISU) – Kitkatuli

Kaikki tulokset löytyvät SISUratsukoiden nettisivuilta: http://sisuratsukot.net/43