LISÄTIETOA:

maanantai 17. syyskuuta 2012

Matkaratsastuskisat 15.9.2012, Punkalaidun: 51,5 km


Kisakauden seitsemännet mr-kisat, SISUratsukot, Punkalaidun 15.9.2012
luokka: 51,5 km (taso 2.3, alue)

Aamulla riittävän kauan tapahtuneen herätyskellon torkkuajastimen naputtamisen jälkeen ylös, ulos, aamutallihommat, kisaratsu kyytiin ja Rangerin nokka kohti Punkalaidunta. Perillä olimme sopivasti hieman ennen reittiselostuksen alkua. Reittien läpikäymisen jälkeen Kalilei käpsytteli hiukan aikaa ympäriinsä ennen käyntiä ell-tarkastuksessa. Se hoitui hyvin ja lähtölupa tuli ilman huomautuksia.

Tällä kertaa olin hyvissä ajoin ennen starttia hevosen selässä ja alkukäynnitkin tuli pyöriessä hoideltua. Lähtöluvan saamisen jälkeen starttasimme koko porukan voimin ravilla matkaan. Ratsuilla oli vauhti päällä ja ensimmäiset 5 kilometriä taitettiin lähes 19 km/h vauhtia! Kalilei repi ohjaa pois ja nyki päänsä kanssa rasittavasti, aikani sitä jaksoin ja sitten jättäydyin porukasta pois. Jatkoimme menoamme noin 100 metriä muiden jälkeen ja se oli hyvä ratkaisu. Vauhti pysyi samana, mutta sykkeet olivat paljon matalammalla eikä ohjassa tarvinnut roikkua tauotta.

Ensimmäinen huolto oli 10 kilometrin kohdalla ja samaan aikaan liityin taas muun porukan joukkoon. Hevoset olivat päässeet matkanteon makuun ja meno oli rauhoittunut monella tapaa. Kaltsu veti porukkaa mielellään eikä hätkähdellyt lampaita, traktoreita eikä yhtään mitään muutakaan. Reippaalla vauhdilla etenimme 30 kilometrin lenkkiä eteenpäin, erittäin hyväpohjaisilla ja mielenkiintoisilla reiteillä oli super mukavaa ratsastaa! Metsäautotietä riitti kilometreittäin ja keli oli mahtava! Olin pakannut ratsastusloimet matkaan mukaan, mutta kastelupulloille oli paljon enemmän käyttöä.



Teimme lenkillä vain kaksi huoltoa ja silläkin saimme keskinopeutta pidettyä ylhäällä. Tulimme tauolle kolmen porukassa: Kalilei, Hessin Pirpana ja Go Get'm Girl. Kamat pois hevoselta - sykekahva kylkeen - ilmottautuminen ell-tarkastukseen. Kalilein ilmoitin sykkeeseen 3 minuutin kohdalla ja läpi päästiin sykkeellä 52! Sykeraja oli tässä luokassa 56. Ihon kimmoisuudesta tuli B, muuten jatkettiin A-linjalla. (A = hyvä, D = hylätty) Kuivumisen merkin huomasin itsekin selvästi tarkastuksessa, ei ollut ruuna riittävästi juonut verraten touhukkaaseen etenemiseen ja reiluun hikoiluun ensimmäisellä lenkillä. Ensimmäinen lenkki taitettiin keskinopeudella 15,1 km/h. Tässä oli kuulemma sitä toivottua menoa ja meininkiä!

Matkaratsastuskisoissa voi vastaan tulla mitä vaan! Mutta eihän suomenjupottimet pienestä hämmästy! 
Etualalla Kalilei ja kuvan otti Teija tammansa Hessin Pirpanan kyydistä.




Tauolla Kilkutin hörppi ämpärillisen melassivettä ja natusteli tyytyväisenä heinää sekä omenaa. Itselleni tein varustemuutoksia. Tämä, jos mikä laj, on varusteurheilua ratsastajan osalta! En tiedä mitä olin ajatellut aamulla (ilmeisesti kylmää keliä...), mutta olin laittanut jalkaani tavalliset ratsastushousut sekä Horzen perus-sukat. Housut hankasivat ekalla lenkillä polvien sisäsyrjille oikein ihanat hiertymät, nami. Olin onneksi sentään jätti-isoon vaihtovaatevarastoon pakannut myös ratsitrikoot mukaan! Eli hankaushousut veke ja tilalle, ah niin ihanat, spändexit! Nuo ratsastustrikoot kuuluvat sarjaan "näyttää pahalta - tuntuu hyvältä"! Ei hankaavia saumoja, ei kiristäviä juttuja, ei mitään häiritsevää. Mutta onhan ne vähän, noh, hassun näköiset. Sukiksi vaihdoin Equilinen super-sukat. Tuli toisella lenkillä myös selväksi mitä eroa on 5 euron ja 40 euron sukilla hinnan lisäksi, toiset niistä vaan on pikkusen paremmat!



Tauolta pääsimme ajallamme lähtemään ja kolmen porukkamme jatkoi matkaansa toiselle, 20 km pitkälle, lenkille. Tällä lenkillä oli maisemat hieman vaatimattomammat, mutta meno maistui meille edelleen. Metsäosuudet kävelimme, mutta muuten pistelimme reippaassa ravissa kaviota toisen eteen. Hieman laukkaakin menimme, sen piti olla rauhallista menoa, se oli kuitenkin hiukan jotain muuta...

Muutamalla huoltopysähdyksellä suoritimme lenkin loppuun saakka. Viimeinen kilometri ennen maalia oli asvalttipätkää, jonka kävelimme. Talutin Kaltsua tuon matkan ja nousin kyytiin vielä ylittääkseni maalilinjan ratsain. Sykkeet näyttivät taluttaen jo lukemaa 62 ja siitä olisi pitänyt jotain jo tajuta...

Maaliin saapumassa

...Mutta en vaan tajunnut. Maaliin saapumisen jälkeen otimme ihan rauhassa taas hevoselta varusteet pois, kastelimme hiukan ja ihmettelimme sykekahvan toimimattomuutta. Kisakaveri-Teija kävi ystävällisesti stetareilla mittaamassa Kaltsun sykkeen ja se oli siinä vaiheessa jo ylärajan alle. Talutin muutaman pienen kierroksen ruunaa ja hämmästelin edelleen vain miksei sykekahva näytä mitään. Lopulta pienellä kastelulla se näytti jotain järkevää ja ilmoitin ratsun eläinlääkärin tekemään lopputarkastukseen 7 minuutin kuluttua maaliin saapumisesta.

Mitä oli syke tässä vaiheessa? Se oli 42!! Olisin voinut ilmoittautua lopputarkastukseen heti ja välittömästi taas hevosen riisumisen jälkeen, mutta ehei, piti TAAS jotain häärätä. Meidän touhuamisen aikana samaa matkaa maaliin saapunut lv-tamma meni ell-tarkastukseen, sen syke oli riittävän alhainen, sai hyväksytyn suorituksen ja haki voiton kotiin!
Ell katsoi Kalilein liikkeet huolellisesti läpi. Juoksutin ruunan kahteen kertaan ja ravi katsottiin edestä, takaa ja sivulta tarkalla silmällä. Tulos siitä oli A, mutta ihon kimmoisuudesta tuli edelleen B.


HYVÄKSYTTY SUORITUS napattiin kuitenkin tälläkin kertaa! Teimme myös samalla "nopeusennätyksemme" mr-luokissa. Taitoimme 51,5 km pituisen kisamatkan keskinopeudella 14,40 km/h! Tavoittelimme maksiminopeutta (15 km/h) ja kohtalaisen lähellä sitä pääsimmekin.

Luokassa ratkaistiin paremmuusjärjestys mr-sääntöjen pistelaskennan mukaan, siinä saa pisteitä nopeudesta, kuivumisesta, palautumisesta ja liikkeistä.
Kalilei sai keskinopeudesta 14,40 pistettä + kuivumisesta 3 pistettä (A = 5 pist, B = 3 pist ja C = 0 pist) + palautumisesta 2 pistettä (porrastetusti palautuminen < 2 min = 5 pist, > 10 min = 0 pist.) + liikkeistä 5 pistettä, yhteensä meille tuli pisteitä 24,40. Tällä tuloksella ei sijoituttu kahden parhaan joukkoon, mutta suorituksemme oli erittäin kelvollinen siitä huolimatta!


Loppuun vielä perinteisesti "missä onnistuimme - mikä meni pieleen" -yhteenveto:

Tässä onnistuimme:
+ Kisa meni rutiinilla läpi, ei yhtään ainutta ongelmaa tullut vastaan. Homma rullasi suorastaan täydellisesti!
+ Matkaseura oli ensiluokkaista (Kiitos Teija ja Hilla tammoineen!)
+ Reitit olivat mahtavat, keli oli mahtava, koko kisa oli MAHTAVA!
+ Kalilei on kokenut loppukaudeksi vielä "uuden tulemisen", sen verran superilta ruuna tuntui ja oli vielä lenkkien jälkeenkin pirteä ja hyvävoimainen.
+ Kalilei sai liikkeestä jokaisessa tarkastuksessa arvioksi A:n. Ruuna liikkui läpi kisan hyvin, selän jumit ovat selvästi nyt auki ja pehmeät pohjat olivat hyvät liikkumiseen.

Missä parannettavaa:
- Ihon kimmoisuudesta / kuivumisesta tuli B. Ei mennyt kotona tankkaus ihan riittävän hyvin, tässä kohtaa tuli oikaistua hieman selvästikin.
- Maaliintulossa tuli tehtyä liikaa turhia kuvioita. Vieläkään en usko Kalilein ilmiömäiseen palautumiseen vaikka se lähes järjestäen jokaikisessä kisassa sitä osoittaakin. Miksi odotella ja varmistella aina liikaa ennen ilmottautumista ell-tarkastukseen?
- Missä oli taas vanhat, hyväksi havaitut stetarit? Sykekahva ei toimi talvikarvaa kasvattaneessa juntissa eli tällä kertaa kahvan toiminta oli lähellä nollaa. Ensi kerralla, aina toimintakuntoinen, stetoskooppi mukaan vähintäänkin loppupalautumisen seurantaan!
- Ratsastajan ratsivaatteet lajiin sopivaksi! Eli ei mitään hankaavia vaatteita, ei ei ei...

Pieni lisäpähkinä purtavaksi:
Kisan jälkeen on helppo miettiä ja pyöritellä ajatusta, olisiko meille ollut sopivampi pala purtavaksi sittenkin se 70 km luokka? Nämä kilometrit tuntuivat helpoilta ja yksi lisälenkki tuskin olisi hommaa täysin horjuttanut sijoiltaan. Tämän kertainen kisasuoritus oli 100% mukavuusalueella, haastekerroin oli hyvin alhainen.

Kisakumppanimme Hillan ja hänen kovakuntoisen lv-tammansa Go Get'm Girlin kisaraportin voit lukea heidän omasta blogistaan. Suurin osa tämän kisajutun kuvista on myös heidän huoltoporukkansa ottamia, SUURI KIITOS niistä! Toivottavasti luokan voittanut ratsukko jatkaa matkaratsastuksen parissa ja tähtää pidemmille matkoille, sen verran vakuuttavaa meno oli jo nyt!


LUOKKA 3: 51,5 km ihanneaikaratsastus (taso 2.3)

1. Hilla Salopää (Peg) – Go Get'm Girl 26,39 pistettä (14,39 km/h)
2. Anne Perälä (RieRat) – Millionfield's Roadrunner 25,96 pistettä (12,96 km/h)
HYV. Teija Kojo (SuoRa) – Hessin Pirpana 24,40 pistettä (14,40 km/h)
HYV. Taru Pentikäinen (SISU) – Kalilei 24,40 pistettä (14,40 km/h)
KESK. Sanna Niemelä (SISU) – Kitkatuli

Kaikki tulokset löytyvät SISUratsukoiden nettisivuilta: http://sisuratsukot.net/43

8 kommenttia:

  1. Onnittelut! Hieno suoritus. :) Reitit kuulostavat ihanilta ja hauskaa, että lehmiäkin liittyi sitten kisoihin mukaan (ainakin hetkeksi aikaa). :)

    Taas sarjassa "tyhmiä kysymyksiä", mutta tuli vain mieleen, että voiko huoltojoukoista joku pyöräillä maalista päin vastaan? Mietin ihan vain kuvaamisen kannalta. Itse olisin mielelläni räpsimässäkuvia matkaratsukoista vähän matkaltakin. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Tämän kertainen kisareissu oli erittäin onnistunut! :)

    Juu, voi pyöräillä vastaan. Tai kävellä, tai tulla vaikka autolla! Taluttaa ei saa eikä muutenkaan avustaa ratsukkoa, mutta kuvaaminen reitin varrella on erittäinkin sallittua. Kuvat aina kelpaavat kaikille! :)

    VastaaPoista
  3. Ratsastusvaatteiden suhteen on kyllä syytä olla huolellinen. Itse kärsin hikinäppylöistä, joita hiostavat mokkapaikat aiheuttavat. Siksi ensimmäiselle 50 km kisareissulle investoin nuo "trikoot" ja ne on aivan ihanat vaikka aivan kamalat! :D Ei hikinäppyjä eikä hankaamia takapuolessa! :D Niiden hakureissukin kävi juuri sopivasti, kun työpäivän päätteeksi ajelin Vammalasta Lempäälään pöksyjä hakemaan SW Horsen myymälästä. Pääsin sinne ja ihmettelin, kun auto piti välillä jotakin kolinaa... No sain pöksyt hankittua, pääsin Vammalaan, ja pam! Auto hajosi! Mutta sen verran sekin ymmärsi pidätellä, että pöksyt tuli hankittua Liesjärven kisoja varten! :D Vaikka hinattavaa tulikin liki 20 km kotinurkille housunostosreissun päätteeksi. Pääasia oli kunnon housut tähän lajiin!

    Hieno suoritus teillä, ja toivottavasti voidaan toistekin taittaa matkaa yhdessä?! :)
    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheheeee, autokin tiesi, että ne pöksyt ON SAATAVA! :D
      Viime talvena kisasin topparatsihousuilla, pitää miettiä mitä ens talvena jalkaansa kiskoo. Yks vaihtoehto on tietysti laittaa noiden spändexien päälle ne topparatsarit, pelkästään trikoilla tuskin tarkenee. Tai ei tarkene ainakaan näin viluinen kuin minä!

      Teidän matkaseura kelpaa erittäin hyvin tulevissakin kisoissa!! Oletteko tulossa Laitilaan 6.10.?

      Poista
    2. Laitila on siinnitelmissa, 50km varmaan sielläkin. Miten teillä?
      -H

      Poista
    3. Jep, samat suunnitelmat! Loistavaa! :)

      Poista
  4. Ihanat lehmät <3 Oma hevoseni pelkää kuollakseen lehmiä, kerran maastossa en huomannut että iso mullilauma oli laitumen toisessa päässä. Laitumen, jonka toinen reuna oli tien reunassa jota pitkin kuljimme. Yhtäkkiä koko mullilauma pinkaisi täyttä vauhtia meitä kohti ja me todella kiitävää vauhtia kohti kotia :D
    Onko tuolla reiteillä useinkin lehmiä valloillaan? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kovinkaan usein! Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta kun lehmiä oli muualla kuin reitin varrella aitauksessa. Reitti kulki erään pihan läpi ja siellä oli juuri nämä lehmät siirtymässä laitumelta toiselle.

      Meillä asustelee "naapurissa" lehmiä ja Kalilei on tottunut ohittamaan ne aivan läheltä. Nytkin kulki aivan noiden lehmien perässä eteenpäin, ois mennyt sinne joukkoonkin, jos en olisi hidastanut!! :)

      Poista