Keskiviikkona kiitolaukkaa

Keskiviikkoaamu, kaunis tuuleton talvikeli, kaksi liinakkoa suomenjupotinta, kaksi iloisesti höpisevää ratsastajaa ja maastoretkellä edessä suora pikkutie. "Laukataanko?" kysyy tallipoika-Jesse. "Laukataan vaan!", vastaan. Ratsuni Voitto 4vee siirtyy kevyellä pohjeavulla keinuvaan laukkaan. Takaviistosta kuuluu raskaammanluokan ruuna Porren kavioiden jytinä maata vasten.

Porre kirii vauhtinsa rinnallemme ja sitten mennään! Varsani ottaa ilmaa alleen ja kiihdyttää täyteen laukkaan vanhusputte kannoillaan. Tien reunojen talviasuiset pikkupuut vilistävät ohitse, silmistä vuotaa vettä ja vauhdin hurma saa sydämen lyömään askel askeleelta kovempaa.

Suoran päättyessä saan vaivoin kiitolaukasta innostuneen liinakkoni hidastamaan. Siirrymme käyntiin, hevoset puhaltavat tyytyväisenä, ratsastajat nauravat silmät sirrillään, lintu on aloittanut komean konserttinsa puun oksalla ja aurinko pilkistää pilvien takaa. "Tuo oli mahtavaa!" kuulen nuoren miehen toteavan viereltäni.

Kuvat ovat tämän päivän maastolenkiltä.