Matkaratsastuksen maajoukkuevalmennus Forssassa 2.2.2013

Ei mopolla moottoritielle, mutta kuitenkin olimme Kalilein kanssa viime lauantaina avoimessa maajoukkuevalmennuksessa arabien joukossa.

Joulukuussa olimme maajoukkuevalmennuksessa ilman hevosia (blogihöpinää aiheesta), mutta tällä kertaa karvakorvatkin pääsivät tositoimiin! Aamulla Kalilei tavaroineen trailerin kyytiin, sujuvasti mennyt 80 km ajo tapahtumapaikalle Forssan Jokioisiin, hevonen tarhaan syömään ja itselle aamupuuroa sekä leipää masinaan. Valmentajamme Nina Mickelsson kertoi päivän kulusta muutamalla sanalla ja sen jälkeen olikin täyttä toimintaa aina pitkälle iltapäivään saakka!

Aloitimme treenipäivän perehtymällä siihen, mitä tulee ottaa huomioon, kun hevosen liikkeet esitetään eläinlääkärin tarkastuksessa matkaratsastuskisoissa. Sitä nopeasti vain ajattelee, että hevonen juoksee ravia ja itse kipittelee siinä rinnalla. Ei se aivan niin mene!  

Toimme jokainen vuorollamme hevosemme muiden eteen ja porukalla teimme ensin nopean yleiskatsauksen ratsuun. Pohdimme onko hevosessa joku sellainen rakenteellinen ominaisuus, joka vaatii erikoishuomiota treenien suunnittelussa sekä toteutuksessa. Tämän jälkeen esitimme ravia suoralla tiellä ja pyrimme löytämään hyvän tavan esittää omaa hevostaan. Omatkin silmäni aukenivat harjoitusta seuratessa, koska hämmentävän paljon juoksuttajan virheet vaikuttavat hevosen liikkeisiin! 

Paras on juosta hevosen kanssa sopivan reippaasti (mutta ei liian kovaa!), ei saa jäädä liian kauas (lavan kohdalla on sopiva paikka), ei vetää hevosta perässään (juoksuttaja peittää liikkeet), hevonen pitäisi olla suorana koko juoksutusmatkan (ei taluttajan kiilaamista) ja mikä vaikeinta, hevosen ja juoksuttajan pitäisi mennä samaa tahtia (muuten hevosen liike voi herkästi näyttää hieman epäpuhtaalle ilman syytä). Taluttajan ei myöskään kannata vilkuilla ratsuaan juoksutuksen yhteydessä ("ontuuko se?").

Kalileista todettiin, että sillä on suppuvarpaat ja se on vahvempi etuosastaan. Kuulin toisella korvalla pienen pienen hihkaisun "onpas sporttinen suomenhevonen", mutta Nina palautti meidät maanpinnalle. Kalileille on kuulemma kertynyt taas liikaa läskiä luittensa ympärille. Siihen on kyllä hyvä selitys! (juuuu juuuu, seli seli!) Kahden kuukauden talviloma ja sitä seurannut kuukauden laiskottelu!

Ravin esittämisen kanssa meillä oli suuren suuret vaikeudet vuosi sitten muutamissa mr-kisoissa ja sen jälkeen juoksutustreeniä tehtiin kotona kohtalaisen tiiviisti. Nyt on kisoissa sujunut eläinlääkärin tarkastukset ja hyvin sujui esittäminen täälläkin. Palkintona toteamus: "Päivän paras suoritus!!" Ei mitään korjattavaa! Ainoastaan pienenä hifistelynä pitää olla jarrutuksen kanssa tarkkana, että hevonen hidastaa juoksijan kanssa samaan aikaan. Nyt kävi niin, että esittäjä jättäytyi hivenen lavan taakse, kun innokas suokinpalleroinen jatkoi eteenpäin vielä muutaman juoksuaskeleen.

Mäkitreenissä minä ja Kalilei, Tara ja Zodina, Nea ja Avialis sekä Hilla ja Oona

Hevosten esittämisen jälkeen varusteet innokkaalle Kalileille päälle ja suuntana mäkitreeni siirtymämatkalla suoritetun alkuverryttelyn jälkeen! Eikä ollutkaan muuten sitten mikään ihan onneton mäenpahanen! Tämä nyppylä oli vanha laskettelumäki, jolla oli GPS:n mukaan pituutta 220 metriä ja nousua tuolla matkalla tuli melkein 50 metriä! Mäkiharjoitukseen sisältyi neljä ylöskiipeämistä: 1 x käynnissä, 2 x ravissa ja 1 x laukassa. Alaspäin mentiin käynnissä, tai paikoitellen tuntui kyllä lähinnä siltä, että luisutaan mäkeä alas persliukua! 

Sykkeet nousivat jokaisella mäennousulla 200 ja ylikin, joutui puttepoika tosissaan ponnistamaan päästäkseen ylös asti! Alhaalla uuteen nousuun sai lähteä, kun hevosen syke laski 90 alle. Kalilei palautui hyvin ja sai nopeasti jokaisella kerralla alhaalla käytyään lähteä uudelleen kiipeämään nyppylää ylöspäin.

Mäkitreenitehtävä oli Kalileille mieleinen ja viimeiselle laukkapätkälle ruuna kimposi todella riemukkaasti! Seuraava kuva kertoo kaiken sen yhdellä vilkaisulla, minkä kuvailemiseen tarvittaisiin kymmenittäin hyvän mielen sanoja, tuulen tuiverrus kasvoilla, lunta rummuttavat kaviot ja ripaus rakkautta hevosiin! Joskus pienet ilot ovat ne suurimmat!

Laukkapyrähdyksen jälkeen sykkeet eivät laskeneet aivan suoraan alas. Kilikali kävi kierroksilla ja hääräsi kovalla tohinalla ees-taas. Oli siis oikein sopivaa jatkaa matkaa kävellen seuraavalle "tehtävärastille" eli ravihevosten treeniradalle suorittamaan laukkaharjoitteena vauhtikestävyyttä!

Kalilein kanssa saimme ohjeeksi laukata 3 kierrosta ja sen jälkeen olisi sykkeiden tarkastus. Samalla ratsastajan tuli harjoitella matkaratsastusistuntaa, joka tarkoittaa karkeasti kerrottuna jalustimilla seisomista, aavistus etunojaa ja polvilla joustamista niin, ettei takapuoli koske satulaan. Vähän siis kuin kevytistunta, mutta asento on pystympi ja jalustimet ovat normaalipituiset.  

Kuten jo etukäteen arvasin, laukkaharjoituksesta tuli aikasmoinen revittely meidän kohdalla. Arabit laukkasivat omaa treeniään hienossa tahdissa rataa ympäri, samaan aikaan kun meikäisen suomipoika meni tanner tömisten ISOA ja KOVAA. Hupsis... Sykemittaria ei liioin vauhdissa ehtinyt vilkuilla, mutta hysteerisestä piipityksestä päätellen elektroniikka yritti ilmoitaa, että sykkeet taitavat hakata 180 lyönnin päälle minuutissa.

Ennen kolmannen kierroksen päättymistä Kalilei päätti, että NYT LÄHTEE! Ja niin se sitten lähtikin, vielä kovempaa ja vieläkin suuremmalla riemulla! Lumi pöllysi, arabit meinasivat jäädä jalkoihin ja näin teimme vielä yhden extrakierroksen jarrujen petettyä jokseenkin täysin. Taidan antaa taas kuvien kertoa kirjainten puolesta.

Neljän (kiito)laukkakierroksen jälkeen siirryin ravin kautta käyntiin odottelemaan sykkeiden laskemista. Syke putosikin heti n. 120 lyöntiin ja parin minuutin kävelyttelyn jälkeen syke oli jo alle 100. Sen jälkeen lähtölupa uusille kierroksille saatiin ja teimme vielä 3 kierrosta laukkaa. Tällä kertaa jopa hallitusti! Suurimmat paineet oli Kilkutin saanut spurtattua pois ja rauhallinen (ainakin hitaampi) laukkaaminen maistui ruunastakin ihan hyvälle.

Varokaa arabit! Laukkaamisesta innostunut lentävä lihapulla liikkeellä!!

Laukkaa menimme radalla siis 4 + 3 kierrosta eikä paljoa Kaltsulla tämänkään jälkeen askel painanut! Rata oli auraamaton, joten hyvin voi sanoa, ettei ollut aivan helppo ja kevyt treeni! Varsinkaan kun oli alla jo mäen kiipeämiset. Loppuraveja menimme porukassa muutaman kierroksen ja siitä sitten kävellen / rennosti hölkötellen parin kilometrin matka takaisin tallille. Sykkeet tallinpihassa alkoivat heti vitosella, joten kivasti palautui ja jäi voimia vielä varastoon.

Ravia porukassa: Elisa ja Nadir, minä ja Kalilei sekä Hilla ja Oona

Tallilla jäät jalkoihin viilentämään, melassivettä tarjolle ja kamat kasaan. Kalilei pääsi hyvin loimitettuna tarhaan jatkamaan heiniään ja itse suuntasin keittokattilan äärelle odottelemaan luento-osuuden alkamista, jonka aiheena oli hevosen vauhtikestävyys. Vauhtikestävyydellä tarkoitetaan kykyä ylläpitää vauhtia aerobisella sykealueella (syke 130-180). Hyvää vauhtikestävyyden harjoitusta on esim. laukka. Totutus laukkaharjoitteisiin tehdään asteittain, ensimmäiset laukkatreenit voivat olla esim. 1 km laukkaa - palautuminen - 1 km laukkaa - palautuminen - 1 km laukkaa. Kalilei on hyvässä peruskunnossa ja sille sopiva laukkatreeni on tällä hetkellä 3 - 3 - 3 km.

Päivän anti oli suorastaan loistava! Hevonen toimi hyvin, fiilis oli mahtava, treenipaikka upea, harjoitusmaastot erinomaiset ja ruoka fantastista! Päivästä jäi todella hyvä mieli! Muutaman viikon sisällä saamme vielä kirjallisen analyysin harjoituksistamme Ninalta, sitä odotellessa!

Tämän päivityksen upeat kuvat on ottanut Pumpulienkeli.comin huoltotiimi. SUURI KIITOS!!!

Lisää kuvia pääsette katsomaan TÄÄLTÄ.