Matkaratsastuskisat Sastamalassa 16.2.2013

Bongaa kuvasta Kaltsun uusi Sisu-kisahuopa! Tarkempi esittely tulossa!

Kisakauden toiset mr-kisat

kansalliset kisat, Sastamala 16.2.2013

luokka: 46,5 km (taso 2.3, alueluokka)

Kello kuudelta ylös, ulos ja pihalle. Lähellä kello kahdeksaa oli tavarat pakattuina autoon, kisaratsu Kalilei viritettynä kisavalmiuteen ja Rangerin kyytiin sovittautuneena kaksi nuorta miestä ja yksi nuori nainen. Huoltaja- luottokuljettaja Upi sai erittäin rauhassa ajella määränpäähän, kun ratsastajaneiti tuhisi tyytyväisenä unimaailmassa etupenkillä ja takaosassa rötkötti vaatekassien päällä apuhuoltaja- Jesse vähintään yhtä tajuttomana.

Perillä Jesse otti Kalilein kävelemään, kun me kaksi muuta menimme kuuntelemaan reittiselostuksen. Eläinlääkärin tarkastuksessa kaikki ok, ei huomautettavaa. Sen jälkeen vaan satulat, suitset ja systeemit kuntoon, ratsastaja selkään ja turpa tötteröllä kohti lähtöviivaa.

Matkaan lähdössä Teija Kojo- Hessin Pirpana, minä- Kalilei sekä Sanna Niemelä - Kitkatuli

Viime kaudella vahvaa yhteistyötä tehnyt suokkikolmikko oli taas samaan aikaan samassa paikassa eli lähdimme Kalilein kanssa matkaan seuranamme tammat Hessin Pirpana sekä Kitkatuli ratsastajineen. Lilli-hepan (= Hessin Pirpana) kanssa Kaltsulla sopii askeleet erittäin hyvin yhteen ja meillä Teijan kanssa juttua riittää, joten seurahan oli mitä parhainta!

Ensimmäinen lenkki oli pituudeltaan 30,5 km. Annoimme kiireisempien lähteä edeltä ja meidän kolmikko lähti perään hivenen rauhallisemmalla tahdilla. Pidimme matkalla kuitenkin reipasta vauhtia. Pohjat olivat erittäin hyvät, autoja ei reitillä ollut edes mainittavaksi saakka ja kilometrit etenivät sujuvasti. Muutama hidaskulkuisempi auraamaton pätkä oli matkalla, mutta sielläkin pystyi ravaamaan lähes poikkeuksetta.

Reitillä oli huoltokieltoa paljon ja teimme pysähdykset vain n. 6 km kohdalle ja yhden pidemmän huollon n. reitin puoleen väliin. Kaikki oli hyvin, Kaltsukin innostui juomaan ja porkkana maistui!

Tauolle tulimme ravissa, mutta siitä huolimatta pääsin ilmoittamaan Kalilein heti kamojen riisumisen jälkeen ell-tarkastukseen (1 min saapumisesta). Sykkeet olivat sen verran alhaalla, että rohkeasti vaan yrittämään. Aivan välittömästi emme tarkastukseen päässeet (yksi ratsukko oli menossa tarkastukseen ennen), vaan muutaman minuutin odottelimme kävellen. Syke mitattiin 3 minuuttia tauolle saapumisen jälkeen ja silloin se oli 60 eli hyväksyttävä!

Juoksutuksessa tulikin sitten "kylmä kala vasten kasvoja". Kalilei sai liikkeestä C:n! Asteikko on A= erinomainen, D= hylätty. Ruuna oli liikkunut erittäin hyvin koko lenkin ajan, mutta nyt ell näki ensimmäisissä askelissa ontumaa. Mahdollisesti joku lumikokkare oli sopivasti juoksutusreitin varrella tai olikohan lihasjäykkyyttä jo ehtinyt tulla, tiedäppä sitä sitten. Suolistoäänistä tuli lisäksi B. Lupa matkan jatkamiseen kuitenkin saatiin!

Tauolla Kalileille kelpasi ruoka ja juoma hienosti. Ruuna vaikutti pirteältä sekä hyvätuuliselta, joten luottavaisin mielin varustimme ratsun toista lenkkiä (16 km) varten. Suokkiystävillämme oli palautuminen tauolla kestänyt pidempään ja saimme lähtöluvan toiselle lenkille lähes 10 minuuttia ennen heitä. Välillämme oli niin monta minuuttia, ettemme jääneet odottelemaan ensimmäisen lenkin seuraamme vaan spurttasimme toiselle reitille yksin. Tällä kertaa laitoimme lenkin ajaksi Kalilein päälle ohuen fleece-ratsastusloimen ehkäisemään jäykkyyksiä.

Kalilei on sen verran konkari jo näissä asioissa, että herraa ei haitannut ollenkaan yksin eteneminen. Ensimmäisistä askelista alkaen korvat olivat terhakkaasti pystyssä ja kaviot naputtivat lumista tienpohjaa rytmikkäästi. Aikamme ravattuamme ajattelin ottaa pienen pätkän rauhallista laukkaa. Siitähän Kilikali tietysti innostui aivan kunnolla ja rallattelimme muutamia kilometrejä hyvinkin reippaassa temmossa...

Reippaan laukan seurauksena saimme kiinni edellämme lähteneen ratsukon Siina Siuvo – Rockmeadow Fly ja loppulenkki kuluihin heitä seuraillen. Yhden huollon teimme lenkillä aivan junaradan vierellä. Tässä kohtaa oli puomiton tasoristeys ja junaliikenne siinä kohdin oli hyvin aktiivista. Meidänkin lähestyessämme huoltopaikkaa, ohi kolisteli pitkä juna. Kalilei ei hätkähdä yhtään mistään, ei edes junasta!

Lenkki sujui reippaasti aina siihen saakka, kunnes vastaan tuli pelto. Auraamattomalla sänkipellolla rämpimistä oli useampia satoja metrejä, joten keskinopeus laski huimasti. Pellon jälkeen oli enää pieni rutistus kohti kisakeskusta ja näin oli päivän ratsastusurakka suoritettuna!

Kalilei liikkui reippaasti ja hyvävoimaisena loppuun saakka eli sen suhteen tuntui reissu helpolta. Kohtalaisen helppo rutiinisuoritus tämän pitäisikin jo olla, samaa matkaa on koko viime kausi jo kilpailu. Ja täsmälleen samat virheet teen oikeastaan jokaisella kerralla maalissa! Syke oli kamojen poisoton jälkeen (n. 2 min maaliviivan ylittämisestä) tasan 60, mutta taas varmistelin ja varmistelin ja varmistelin. Arggggg!!!!

Sykekahvakin lopetti toimintansa hyvin nopeasti hevosen kuivahdettua eikä siinä kohdin auttanut enää mitkään vesien valelut mittauskohtaan. Ei löytänyt kontaktia ja sillä selvä. Onneksi ihana kisakumppani lainasi stetareitaan (omat olivat vahingossa jääneet kotio, tietenkin!!) ja parin tarkastusmittauksen ja kävelykierroksen jälkeen lopulta uskaltauduin viemään Kaltsun ell-lopputarkastukseen.

Syketulos oli (yllätys, yllätys) paljon alle sallitun eli 48. Oliskos taas kerran pitänyt hivenen aikaisemmin rohkaistua viedä ruuna näytille?? (jep, kyllä olisi!!!) Sama ylivarmistelu aina. Ihan aina.
Liikkeistä tuli B, koska etupäässä oli aivan pienen pieni epäpuhtaus näkyvissä. Ihon kimmoisuudesta tuli myös B, vaikka ruuna oli hyvin juonut matkan aikana. Hyväksytty tulos saatiin, joten hyvinhän se loppujen lopuksi meni!

Matkaratsastuksessa on viime aikoina nostettu esille tiimien yhtenäinen, siisti pukeutuminen ja näissä kisoissa parhaiten edustanut tiimi palkittiin erikoispalkinnolla. Mielestäni mekin olimme hyvinkin edustuskelpoisia! Vai mitäpä sanotte ylläolevasta kuvasta, jossa Team Kalilei (Team Porkkanat?!) on vastaanottamassa palkintoja hyväksytyn suorituksen jälkeen?

Lisäsin tämän kuvan myös facebookiin ja sinne kuvan alle oli kilpailujen johtaja (seuramme puheenjohtaja) kommentoinut: "Tämä on hieno! :) Itsellekin tuli mieleen laittaa juuri tämä kuva johonkin jakoon! Tämä oli myös erittäin varteenotettava porukka tiimipalkinnon saajaksi, mutta nyt päätettiin ollan vähän vieraskoreita... ;) Mutta tästä mieleeni tulikin idea - koko tiimin kanssa palkintojen jakoon hei kaikki tästä lähtien!!! Tässäkin näyttää ihan siltä, että kaikki kokevat olevansa ihan oikeassa paikassa osallistuessaan seremonioihin, ja näin pitääkin olla - eihän ratsukko ole mitään ilman tiimiään! Palkintojenjakaja voi kertoa onnittelut koko porukalle oivasta suorituksesta jne. Ja mikä komeampaa kuin tiimi yhdenmukaisine elementteineen palkittavana... "

Ylläolevassa kuvassa on eläinlääkärin tarkastuskortti kisoista. Kuva on surkeaa kännykkälaatua, mutta suurentamalla siitä saanee hivenen edes selvää.

Palkinnot olivat Sisujen tapaan ruhtinaalliset! Paperikassistamme löytyi Horzen ratsastussukat, lompakko, juomapullo, kalamaustetta, Jyskin 5 euron lahjakortti, sisustuskuvia sekä avaimenperä. Hyvillä mielillä saimme lähteä kohti kotia onnistuneen kisapäivän jälkeen!

Missä onnistuimme?
+ Rutiinisuoritus, hommat toimivat.
+ Kalilei tuntui koko kisan läpi ERITTÄIN hyvältä. Aivan maaliin saakka oli veto päällä ja korvat hörössä.
+ Tallipoika- Jesse oli ensikertaa huoltoapuna ja teki työnsä erinomaisen hyvin!
+ Hyvä fiilis säilyi koko porukalla alusta loppuun

Missä parannettavaa?
- MIKSI, oi miksi, pitää aina ylivarmistella ell-lopputarkastukseen menoa? Pitäis sitä nyt jo tietää, että ruuna palautuu näillä matkoilla sykkeiden puolesta välittömästi tarkastuskuntoon...
- Miten saisi Kalilein liikkeet olemaan läpi kisan A:n arvoiset? Tällä kertaa pohjat olivat super, keli oli hyvä ja ruuna pirteä, mutta siltikin liikkeissä oli toivomisen varaa. Selkään ei tunnu mitään erikoista. Ensi perjantaina on klinikka-aika varattuna, katsotaan löytyykö jotain erikoista.
- Stetarit jäivät vahingossa kotiin, ensi kerralla pitää tarkemmin pakata!

* * *

TULOKSET:

LUOKKA 3: 46,5 km ihanneaikaratsastus (taso 2.3)

1. Hilla Salopää (SISU) – Go Get'm Girl 41,0 pist. (13,8 km/h)
2. Tanja Lampinen (RieRat) – El Pedro 40,04 pist. (14,04 km/h)
3. Linda Bäcklund (RieRat) – Kuvaharjun Andorra ox 40,034 pist. (14,034 km/h)
HYV. Kirsi Oittinen (GWR) – Ruk Rotrico ox 39,6 pist. (13,8 km/h)
HYV. Anne Perälä (RieRat) – Millionfield's Roadrunner 39,0 pist. (14,0 km/h)
HYV. Sanna Niemelä (SISU) – Kitkatuli 37,4 pist. (11,7 km/h)
HYV. Siina Siuvo (PIRMA) – Rockmeadow Fly 34,8 pist. (13,4 km/h)
HYV. Taru Pentikäinen (SISU) – Kalilei 33,4 pist. (13,2 km/h)
HYV. Teija Kojo (SISU) – Hessin Pirpana 33,4 pist. (11,7 km/h)

Kaikki tulokset löydät TÄÄLTÄ!