Elämää jänispattihevosen kanssa

Tänne blogiin tullaan useasti googlen kautta hakusanalla jänispatti. Ei se harvinainen juttu ole suomenhevosella, mutta tietoa asiasta on kovin vähäisesti saatavilla varsinkaan suomeksi. En itsekään tiedä näistä palluroista oikeastaan mitään, mutta tiedän minkälaisella tiellä me olemme kulkeneet niiden kanssa.

Niin, mikä ihmeen jänispatti? SD-teamin blogissa Marjut on hyvin valaissut asiaa: http://m4rtzu.blogspot.fi/2014/07/mika-ihmeen-janispatti.html !

Tammikuu 2013

Voitto sai jo 2-vuotiaana varsanäyttelystä maininnan "jänispatin alut" ja päätin silloin, että takajalat kuumapoltetaan ennenkuin patit pääsevät poksahtamaan. Heti tässä kohtaan ollaan valintojen äärellä. Vanhat eläinlääkärit tekevät tätä kuumapolttoa, mutta nuoremmat eivät. Käytännön kokemus vs. tutkimustulokset? Auttaako polttaminen jotain? "Hoidetaanko" etukäteen vai odotetaanko onko rasituksen myötä tulossa patteihin reagointia?

Polttamisen koetaan olevan vanhanaikainen tekniikka ennaltahoitaa jänispatteja, mutta samalla se on myös oikeastaan ainoa tapa. Polton myötä jalkoihin tulee "tukisukat" ja niiden ansiosta hevosen ennuste käyttöhevosena saattaa olla valoisampi.

Itse valitsin siis polttamisen. Sanoista tekoihin tapahtui Tampereen hevosklinikalla tammikuussa 2013 Voiton käännyttyä nelivuotiaaksi. Toimenpiteessä hevonen rauhoitettiin ja pattialueet ajeltiin karvattomiksi, polttoalueet pestiin ja putsattiin huolellisesti. Tätä seurasi polttoalueiden puudutus.

Kuumalla polttokolvilla tehtiin "nättejä" rivejä jalkoihin. Kotihoitona haavoja pyyhittiin pari viikkoa betadinella ja hevosta kävelytettiin tämä aika. Sen jälkeen palattiin pikku hiljaa normaaliin liikutukseen ja täydessä valmennuksessa ruuna oli taas kuukauden kuluttua.

Ylläolevassa kuvassa toimenpiteestä on aikaa 2,5 vko. Oikeasta jalasta ruvet ovat jo suurimmaksi osin täysin irti, mutta vasen puoli pitää tiukasti vielä kiinni omistaan. Betadinella pyyhkiminen muuttui tässä kohtaa rupien rasvaukseksi.

Kaikki meni hyvin tähän saakka. Sitten tuli vastaan ne kuuluisat vastoinkäymiset. Huhtikuun puolivälissä ruuna liikkui maneesissa kerran hivenen huonosti ja pari päivää myöhemmin ontui jo kunnolla. Toisessa takajalassa oli jänispattialueella selvää turvotusta sekä lämpöä. Treenit päättyivät tähän ja vaihtuivat kävelyyn ja kylmäykseen.

25.4.2013 - tulehdus iskenyt

Huhtikuun lopulla kiikutin Voiton klinikalle tutkimuksiin. Oikeassa takajalassa todettiin koukistajajännealueen yläosan tulehdusreaktio. Alkuvuonna tehdystä jänispattien poltosta oli seurannut ikävä jälkivaiva, vaikka aluksi parantuminen vaikutti erittäinkin hyvältä ja treenissä ehdittiin olla jo pidemmän aikaa.

Hoidoksi määrättiin antibioottia, tulehduskipulääkekuuri, kävelyä ja ahkeraa kylmäystä. 

Toukokuun alussa kontrollikäynnillä klinikalla jalka näytti jo huomattavasti paremmalta sekä uudella ultrauksella varmistettiin jänteiden olevan terveet. Hevonen ei kuitenkaan treeneissä ollut hyvä eläinlääkärin antamasta valmennusluvasta huolimatta, joten päätettiin pitää tauko.

Ja se taukohan venyi... Neljävuotiaiden laatuarvostelukarsinta jäi jalan takia, koko kesä sujui laiduntaessa ja syksyn tultua omistaja oli hyvinkin raskaana. Lopulta menikin marraskuulle saakka, että liikutus oli muutakin kuin tarhassa löntystelyä ja maastossa kävelyä.

Melkein vuosi meni siis näiden jänispattien kanssa ihmetellessä, hupsistarallaa.

29.9.2014

Missäs nyt mennään? Viime vuoden marraskuusta saakka on treenattu koulua, hypätty hieman esteitä, ajettu kärryillä, maastoiltu paljon ja mitäs kaikkea muuta olemmekaan keksineet. Jalat eivät ole vaivanneet yhtään mitenkään!

En ole ollut huolissani pohjista, ollaan menty aivan huoletta pehmeällä kentällä kuin kovalla soratielläkin. Raskaampienkaan ratsastusten jälkeen en ole huoltanut näitä jänispattialueita mitenkään. Ei linimenttiä, ei kylmäystä eikä edes back on track -suojia. 

Jänispattialueet ovat siistit eikä edes kuumapoltosta jäänyt mitään jälkiä! Toisinaan alueet hieman lämpeävät, mutta sekin on hyvin satunnaista eikä tunnu olevan yhteydessä mitenkään liikutuksen raskauteen tai työpäivien määrään.

Toivon, että jatkossakin oireettomuus jatkuu, nyt ainakin jänispatit ovat loistavasti pysyneet menossa mukana! Sitä en lähde arvailemaan, olisiko asia samoin vaikka kuumapolttoa ei olisi tehtykään.