Toteutus: Aamun käännyttyä iloisesti jo aamupäivän puolelle, Neiti Tallinpitäjä raottelee klo 11 jälkeen silmiään ja nostaa luunsa pystyasentoon. Leukojaan venytellen hän tepastelee keittiöön ja vilkaisee ikkunasta ulos. Aivan kuin tuolla tallissa seisoisi joku, miettii hän. Pään sisällä kuuluu kevyesti raks-raks ja seuraavassa hetkessä tajuntaan välähtää totuus siitä, että siellä todellakin seisoo JOKU.
Lopputulos: Eräs nuori suomenhevonen oli tainnut kokea kyllästymistä pitkälle venyneestä aamusta ja poistunut karsinastaan oma-alotteisesti. Tallin ulko-ovi oli normaaliin tapaan auki ja preerian kutsuhuutoon oli vastattu lumessa olevista jäljistä päätellen.
(Note-to-myself: Hommaa ja kiinnitä karsinan oveen toinen lukko.)
Toim. Huom.: Back on track -kinnersuojat pysyvät myös reippaammassa menossa mukana, näköjään.
Hih, mulla oli jokusen kerran Tomppa karussa. Kerran se oli aamulla tallinkäytävällä vastassa, heti ulko-ovella. Avasin oven, pelästyin, kiljusin ja paiskasin oven kiinni. x) Hetken päästä avasin oven ja Tomppis tuijotti siinä isot silmät suurena edelleen. Kahlekuninkaiden kunkku. :D
VastaaPoistaAhahahaaa :D Itselläni olisi vastaavassa tilanteessa ollut aivan tasan sama reaktio! :D
PoistaHih, karkulaisen ilme on kyllä varsin hauska kuvassa! :D Pitäähän sitä keksiä ite tekemistä jos liian pitkään saa palvelua odottaa.. ;)
VastaaPoistaKarkulainen näyttää kovasti tyytyväiseltä itseensä! :D
PoistaOli pöyhinyt olkipaalin loputkin mukavasti alleen. Seuraavaksi olisi varmaan odotellessaan mennyt kippuralle nukkumaan niihin! :D