Muistellaan menneitä: Lahjuspotti

Suuret rakkaustarinat voivat alkaa aivan yllättäen. Jopa niin yllättäen, että huomaat olevasi hevosenomistaja vastattuasi puhelimen soittoon ja nyökyteltyäsi esitettyyn kysymykseen "kyllä mää sen voin ottaa".

Tarinan ensimmäiset rivit oli kuitenkin kirjoitettu jo kuukausia aikaisemmin. Elettiin alkuvuotta 2008 ja Porren raviura oli lopullisesti ohi hankositeiden pamahdettua useampaan kertaan. Etsin itselleni kaikessa hiljaisuudessa toista suomenhevosta ja mielellään sellaista, jolla voisi myös päästää kilpaa raviradoilla. Kävin muutamaa ehdokasta katsomassakin, mutta ne eivät sytyttäneet.

Sitten tuli tämä syyskuinen ilta. Olin töissä ja puhelimeni pirisi. Asiakkaita ei sillä hetkellä sattumalta ollut yhtään, joten uskalsin nopeasti vastata sen aikaisen hevosenpitopaikan tallinomistajan soittoon. Hänelle oli ravien tiimellyksessä Porin raviradalla tultu kauppaamaan 6-vuotiasta suomenhevosruunaa, jonka ostaja oli tehnyt oharit ja hevosta ei enää aiottu takaisin kuljettaa.

Hevonen oli pimeässä kuljetusautossa ja ostin hevosen puhelimella kuullulla määritelmällä iso, kiltti katse ja harjaton. Katsoin kuvat äkkiä sukupostista nimen kuultuani ja se oli sitten siinä. Olin ostanut hevosen. Suomenhevosruunan, sopivan ikäisen, muutamia ravistartteja juosseen ja erittäin huokealla hinnalla.

Lahjuspotti meille tultuaan syyskuun lopussa 2008

Tälle ruunalle löytyi kyyti Porista tänne lähemmäs kotiseutua ja seuraavana päivänä lähdimme sitä trailerilla hakemaan uuteen kotiin. Tilanne oli suorastaan surullisen hupaisa kun näin ostokseni... Kyllä, hevonen oli iso. Se oli myös kiltillä katseella varustettu ja harjaton. Näiden lisäksi se oli erittäin laiha, lihakseton ja verille hangattu kesäihottuman kiusattua.

20.8.2008 - ruuna on kolme viikkoa aiemmin startannut raveissa

Selvisi se edullisen hinnan syykin nopeasti... Edellinen valmentaja muisti puhelinsoitolla kerran, jos toisenkin. Hevonen on ryöstäjä! Varo! Älä aja sitä kuin radalla, kertoi hän ja painotti moneen kertaan asiaa.

En murehtinut tätä. Olin rakastunut. Vaikeasti muistettavaa Lahjuspotti- nimeä kantava ruuna sai lempinimen Lasse ja kuntoutus alkoi kolmen ärrän voimalla: ruokaa, rakkautta ja ratsastusta. Pelkästään jo matolääkitys teki hevosen heti paremman näköiseksi ja rajaton heinäruokinta, höystettynä hyvällä satsilla väkirehua, kasvatti massaa luiden ympärille melkein silmissä! Ruuna kävi klinikallakin eläinlääkärin tutkittavana saaden puhtaat paperit lihavuuskuntoa huomioimatta.

5.10.2008 - kolmas kerta ratsailla

17.11.2008 - massaa selvästi enemmän kuin tullessa!

Ensin ratsastin Lassella kentällä kävelyä. Sitten jo hieman raviakin. Kokeilin erilaisia kuolaimia ja opetin hevosen pysähtymään. Se ei osannut sitä, ei ollut kukaan kertonut mitä se ohjista nykiminen tarkoittaa. Ketjuista oli lähdetty treeneihin ja niihin oli palattu lenkin jälkeen, ei siinä välissä milloinkaan ollut syytä pysähtyä.

Viikkoja kului eikä mitään pahaa tapahtunut. Pidin Lassella aina korvissa pumpuleita liikutuksessa, mutta se olikin ainoa mitä poimin entisen valmentajan puheista omaan käyttööni. Maastoonkin uskaltauduttiin reilun kuukauden tutustumisen jälkeen. Mitään kulkuneuvoa hevonen ei pelännyt ja eteni korvat hörössä tyytyväisenä eteenpäin pyydettyä vauhtia.

20.11.2008

Kunnes... En muista edes tapahtuiko tämä talvella vai vasta keväällä. Annoin kaverilleni Lassen ratsuksi rauhalliselle maastolenkille ajatellen sen olevan kahdesta lenkille lähtevästä hevosesta se varmempi peli. Ravasimme rauhaksiin eteenpäin, kotoa poispäin, ja yhtäkkiä Lasse lähti kiihdyttämään raviaan. Jäin toisen hevosen kanssa paikoilleen odottamaan emmekä voineet kuin katsoa hevosen poistumista ratsastaja selässään ensin kiitoravia ja sitten jo täyttä kiitolaukkaa! Lopulta aikansa juostuaan hevonen oli hidastanut sen verran, että ratsastaja oli päässyt hyppäämään selästä alas. Siltä reissulta kotiin tultiin taluttaen ja pelästyneenä.

Montehiitillä 1.1.2009

Vuoden 2008 lähestyessä uutta vuotta, oli hevonen saanut sekä pohjakuntoa, että lihasta sen verran, että
oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Sen vaiheen nimi oli hiittivalmennus ja turvan kääntäminen kohti ravistartteja! Ensin kävin uskaliaasti kokeilemassa hevosen vauhtia montehiitin merkeissä yksinäni raviradalla ja kun kaikki meni hyvin, lähti puhelinsoitto eräälle tutulle vanhemmalle ravikuskille.

Hevosen maine oli kiirinyt jo puhelinsoittoani ennen kuskin korviin. Ensimmäisellä hiittikerralla meno oli mielestäni hieman vaarallisen puolelle taittuvaa, mutta muutaman varustemuutoksen ja useamman reippaan kierroksen jälkeen siitäkin reissusta niin vaan selvittiin! ...ja jatkoa seurasi!

Lassella oli erinomaiset ravivauhdit! Se meni KOVAA! Oikeasti! Valitettavasti se oli myös äärettömän laukkaherkkä ja entisessä elämässään satutettu. Kokemuksesta ravikuski osasi kertoa mitkä kuolaimet ja kitarauta tälle olisivat hyvät. Ne ostettiin ja niillä hevonen oli tyytyväinen ja hallittavissa.

Ruuna oli nähnyt satuttavia varusteita, raavaiden miesten treenausmenetelmiä ja sen luottamus oli hatara. Hevonen taisi olla itsekin hieman ihmeissään kun kaltaiseni pikkutyttö vietti paljon aikaa harjaten, rapsutellen ja liikutus oli kevyttä tepsuttelua useimmiten. Ei revitty, ei hakattu eikä käsketty. Ei tarvinnut. Meillä synkkasi hyvin!

14.1.2009

Sama tuttu ravimies ajoi kerran viikossa hiitin kärryillä radalla Lassen kanssa ja jo tammikuun puolivälissä 2009 oli hevonen ilmoitettu Forssaan ravistarttiin. Vain neljä kuukautta luurankohevosen ostamisen jälkeen. Reissuun lähdettiin varovaisen toiveikkaasti... Startti meni hyvin! Ruuna oli sijalla neljä!!! Eikä laukannut!!! Rahaa tuli 100 €, mutta se ei ollut mitään sen onnistumisen riemun rinnalla! Hevosen edellinen valmentajakin soitti seuraavana päivänä hämmästyneenä ja onnitteli.

Muutamaa viikkoa myöhemmin seuraava ravistartti toi myös sijan neljä ja rahaa 240 € !!! Aivan uskomatonta!! Kevään seuraavat startit olivatkin sitten taas paluuta todellisuuteen eli laukkoja ja korkeintaan viimeisiä rahasijoja. Ei se kuitenkaan hymyä hyydyttänyt, rakkaalla hevosystävällä kun oli paljon muutakin työtehtävää kuin olla ravuri.

Ravitouhujen ohessa Lasse oli niin paljon muutakin kuin vain ravuri!

3.2.2009.

Salon match showssa 11.4.2009

Irtohypytystä 17.4.2009

Ypäjän paikallisraveissa oli naurettavan hauskaa 19.4.2009

14.5.2009

Kisahistoriani kahdet ensimmäiset matkaratsastuskisatkin starttasin Lassella.
Tässä olemme Sauvon kisoissa 1.8.2009.

Ravitreenauksen ohessa tehtiin tyttöjen juttuja eli piiperrettiin kouluratsastusta kentällä. Syyskuussa talliin tuli laiha, ryöstävä ravuri ja seuraavana kesällä oli pakko todeta, että se saattaa olla vieläkin ryöstävä ravuri, mutta ei se ainakaan laiha ole! Koulukuviotkin onnistuivat mukavasti ja ruuna oli suorastaan ilo ratsastaa! Laukkaa en edes yrittänyt treenata, joskus harvoin muutaman pääty-ympyrän verran, mutta ei enempää. Laukka vaikutti olevan se, joka oli hevoselle henkisesti liian raskasta. En halunnut kiusata, kun ei tästä kouluratatähteä haluttu eikä oltu tekemässä.

21.6.2009 - rakas raviruunani

21.6.2009

Kesä 2009 meni tehdessä kaikkea muuta kuin ravijuttuja. Kesäisin radoilla vauhdit ovat valtavan kovat, joten odottelimme syksyä sekä hevosen kesäihottuman helpottamista. Laadukkaalla loimella sekä ahkeralla hoidolla hevosen ihottuma pysyi hyvin hallinnassa, mutta ei hevonen parhaassa iskussa olisi ollut antaakseen täyttä panosta raviuralla.

11.5.2009 - näyttää ihan ravurille!

Kesän jälkeen tuli syksy - kuten jokaisena vuotena. Elokuussa yksi ravistartti: laukka. Syyskuussa yksi startti: laukka, mutta uusi ennätys (30,9) ja rahaa 120 € Vermon kovassa seurassa. Jokin tuntui olevan hieman pielessä... Marraskuun lopussa viimeinen startti: hylätty liiat laukat.

2.1.2010 - maastoon lähdössä Tarulandiasta

Jouluna 2009 hevoset, Porre sekä Lasse, muuttivat tallipaikalta kotipihaan omaan talliin. Tuntui samaan aikaan mahtavalta ja todella jännittävälle! Asia mistä oli haaveillut, oli toteutunut! Siinä ne nököttivät, kaksi omaa suomenhevosruunaani, omassa pihassani, omassa tallissani ja itse tekemässämme tarhassa.

Lahjuspotti 11.5.2002 - 29.1.2010

Joskus rakkaus syttyy palavana silmänräpäyksessä ja valitettavasti joskus se myös sammuu yhtä yllättäen jättäen jälkeensä upeat hetket, mahtavat muistot ja vuosien jälkeenkin tallessa olevan kaipauksen.

Tammikuun 2010 lopulla ruuna aivan yhtäkkiä pudotti kaikki massansa hyvästä ruokinnasta huolimatta. Maanantaina se ryösti täällä kotona maastossa ilman näkyvää syytä. Kiskoin kiitolaukassa olevaa hevosta ohjista henkeni kaupalla ja kaikilla voimillani. Seuraus siitä oli katkennut gägi-kuolaimen remmi! Yhtäkkiä olikin vain toinen ohja enää kiinni kuolaimessa! En tiedä mitä sillä hetkellä tapahtui. Hevonen pudotti vauhdin raville ja pääsin pudottautumaan kyydistä. Ruuna pysähtyi sen jälkeen ja jalat hyytelönä, sydän kahtasataa lyöden talutin hevosen kotiin. Pelästynyt on mieto ilmaus siitä mitä tunsin.

Keskiviikkona tuttu ravikuski ajoi ruunan radalla. Siinä touhussa meinasi henki lähteä! Kärryillä oli sama kuski kun on kaikki hiitit, sekä lähes poikkeuksetta myös startit, hevosella ajanut edelliset 1,5 vuotta eikä mitään provosoivaa tapahtunut. Raivoisan, pitkään kestäneen kiitolaukkarupeaman jälkeen saatiin hevonen kahden avustajan voimin radalta katokseen ja kaikilla henki tasaantumaan. Minä en tätä hevosta enää koskaan aja, totesi kuski, joka ei pienestä eikä aivan suuremmastakaan hätkähdä.

Perjantaina hevonen oli teuras. Vaikea saa olla, mutta ei vaarallinen. Tässä takana ei enää ollut mikään pieni kyllä mää hoidan ja hellin kuntoon-ratkaisu. Aivokasvain? Sydämessä jotain? Tämä jäi selvittämättä, mutta riskejä ei uskaltanut ottaa enempää. Sisäelinvauriokin on mahdollinen hevosen saapumiskunnon huomioiden.

Lahjuspotti oli hevonen, joka opetti valtavan paljon 16 kuukauden aikana. Olen edelleen ylpeä siitä työstä mitä tein tämän ruuna kanssa ammattiravi-ihmisen avustamana. Sain paljon enemmän kuin olisin voinut haaveillakaan! Jos pyydetään nimeämään elämäni hevosia, tämä on ehdottomasti eräs tärkein.

21.6.2009

Lahjuspotti "Lasse"

* 2002

i: Viltterin Lahjus

e: Timjami

ei: Voltti

Startteja 55 (0-7-4)
4 725 €, ennätykset: 32.4 ake ja 30.9 ke

 "Ole hyvässä turvassa, ystävä!
Pilvien takana on aina valoa."

Kun tehty työ ei tunnu turhalle.