Kuuma - kuumempi - kuumis

* * * Ettei tulis kuuma - kuumempi - ruumis? * * * 

Ootteko huomanneet? Tällä viikolla on tarkentunut ulkoilla ilman toppatakkia! Ja ilman pipoa! Oooooo, luxusta! Ponitkin ovat tarkentuneet. Jopa siinä määrin että olen vasta tänään ensimmäistä kertaa tälle viikkoa liikuttanut Miniponin. Lomaviikko sinne tai tänne ei tätä meidän treenaamattomuutta treenausta mihinkään hetkauta.

Uusi treenijuomaresepti.

Eikun oikeasti. On tuolla ulkona sen verran tukalaa ollut että en ole suoraan sanoen jaksanut mennä höykyttämään itseäni ja ponia helteeseen.  Sen sijaan olen tehnyt mitä tehtävissä on ponien hyvinvoinnin eteen.

Kohta 1) Mainittu jo. Eli vapaapäivät superhelteellä. Mielummin ajan vesisateessa kuin helteessä - ja koska vuodessa on ensin mainittuja enemmän, ei mitään hätää.

Kohta 2) Uusi drinkkiresepti. Käytössä on ennen ollut melassivesi. Tämä melassivesi-elektrolyytti-coctail, mikä on matkakisatreenissä olevaan suomenhevoseen uponnut vuosia, ei ole ihan kehuttavasti maistunut sitten taas poneille. Kuvassa oleva elektrolyyttijauhe (palkinnoksi kisoista saatu) on muodoltaan myös sellaista joka tuntui aina jäävän ämpäriin pohjalle.

Mutta tsadaa! Pari desiä Racing Mashia (ihan eka säkki meillä nyt kokeilussa), kolme mittaa elektrolyyttiä, 15 litraa vettä ja lopputulos on alla todettavissa. Tehoimu kimpassa ja lopuksi vielä sangon nuoleminen puhtaaksi. Sinne uppoaa nesteet ja jauheet erittäin sutjakkaasti.

Lopuksi vielä kohta 3) Lepo. Haluatko seistä koko päivän auringonpaahteessa paarmojen ruokana? Et varmasti. Eikä halua ponitkaan. Keskipäiväksi olen siirtänyt orhit tarhaan ja ne menevät portilta aivan suoraan mökin suojiin eivätkä poistu sieltä ennen iltaa. Laitumen puolella on koko päivän myös tarjolla varjopaikka, mutta selvästi se ei aivan riitä.

Siesta-aika.

Ja koska tirkistelypostaus pienen ajan takaa kirvoitti sen verran huvittuneita hymähdyksiä, laitetaas tähän loppukevennykseksi vielä "tapahtui Tarulandiassa tänään".

Lämpötila on laskenut takaisin työskentelyasteisiin ja varustan ponin ohjasajotamineilla. Totuttuun tapaan lapset ovat tietysti kotona ja tehtävänäni on handlata samaan aikaan sekä poni että perilliset. Pikku-tirriäisen sijoitan vaunuihin valjaisiin ja parkkeeraan menopelin tallin eteen. Isomman jätän pihalle vapaaksi, liki viisivuotiasta kun ei oikein enää ole korrektia sitoa odottamaan haluaansa paikkaan.

Koska poni on pieni, on mahdollista tehdä asioita jotka eivät isolla hevosella ole mahdollisia. Kuten ohjasajaa tallin eteen jäävässä tyhjässä tilassa. Siinä me ponin kanssa pyörimme. Suoraan, kulma, suoraan, kulma, ympyrä ja niin edelleen. Samaan aikaan vahdin ettei yksivee karkaa vaunuista ja pidän silmällä vanhemman touhuja. Sekä tietysti noin vähintään joka toinen minuutti käyn keskustelua, joka alkaa "äiti, äiti, äitiiiiiii".

Neljävee vetelee tapansa mukaan työskentelytilan läpi fillarilla, sitten poljettavalla traktorilla ja kun alkaa sataa vettä, myös ison sinisen sateenvarjon kanssa. Ponin kunniaksi pitää sanoa että sen hermo kestää kaiken tämän.

Ja koska tämä on tämmöinen sirkuksen ja eläintarhan risteytys, kukaan tuskin yllättyy kun kerron että ponin pysähdyksen aikana paikalle kaahaa kissa puskemaan oria turpaan... Toisinaan on semmonen olo että tämä ei ole enää todellista!

Samaa taisi ajatella nuorempi ponipoika ja päätti piiloutua. (Ja sen jälkeen poistua valjaista)

Se on syksykin jo tulossa. Hurmas-poni ei ainakaan aio palella vaan on jo aloittanut kesäkarvan karistamisen ja kovasti suunnittelee talvikarvaan siirtymistä. Shettikset ja suokit on kyllä aikas sankareita: juhannukseen saakka pudotetaan talvikarvaa, sitten ollaan enintään kaksi viikkoa kiiltäviä ja lyhyessä turkissa ja sitten alkaakin taas talvipalttoon rakentelu.

Mutta nautitaan nyt kuitenkin vielä kun lämmintä riittää!