Ratsusta ravuriksi?

* * * Kaikenlaista sitä päässä pyöriikin * * *  



Kalilei 13.4.2007 Killeri, Jyväskylä - VOITTOJUOKSU!



Mistä otsikon ajatus lähti liikkeelle?

Eilisestä 11 km koppakärryajolenkistä Kalilein kanssa. Mentiin hyvinkin reippaasti ja kyyti oli tämmöiselle täti-köröttelijälle suorastaan hurjan vauhtista! "Iiiiiiik" meinasi neitokainen huutaa ohjien jatkeena, kun tuntui ettei ruunan köriläs malta hidastaa routakuoppien miinoittaessa tietä.

Mikä estää?

Järki? Muiden ihmisten pahat katseet? Radalle mahdollisesti hajoava hevonen? Tai eniten painava syy: Hevosen vauhdin puute!

Mikä ei estä?

Kilpakärryt ja -valjaat kotona: CHECK, Hippoksen harrastajavalmentajalisenssi itsellä: CHECK, ennestään pieni kokemus raviurheilusta ja ravihevosen treenauksesta: CHECK.

Kalilei 19.2.2008 Teivo, Tampere - SUOSIKKIKUVANI

Mitä Kalilein ravihistoriasta löytyy?

Sieltä komeilee seitsemän kilpailuvuoden ajalta 67 starttia (6-3-2) ja rahaa reilu 9000 euroa. Laukka on pyörinyt starteissa hienosti, mutta toisaalta ennätys on komea 26,8aly. Emä on valio-palkittu ja suvun takaa löytyy vauhtia!

Mitä olen kirjoittanut ruunasta vanhoille kotisivuille 5.2.2011?

"Kalilei oli jo syksyllä menossa kovalla tohinalla koelähtöön hakemaan ravistarttilupaa, mutta lihasvamman takia joutui jäämään pienelle huoltotauolle juuri ennen h-hetkeä. Nyt ollaan uudelleen hakemassa starttikuntoa ja varmaan lähikuukausina ruuna pääsee yrittämään sitä koelähtöä. Menohaluja on ainakin todella paljon! Alkukesällä meille tullut laiska, täysin kaasuton puttepoika on nykyään erittäin meneväinen, lähes jarruton yksilö!"

Yritetty on siis jo ennen ja silloin oli ihan toiveitaherättävää se meininki! Jos vertaa nykytilannetta näihin aikoihin, Kalilei ainakin juoksee huomattavasti suorempana tänäpäivänä. Aiemmin kulki pää oikealla ja nyt koko hevonen on kärryjen edessä suorana molemmilla ohjilla.

Tuleeko tästä mitään?

Tuskin! Mutta pitää tuo menomonokas ainakin kerran viedä hiitille raviradalle kellon kanssa, heh heh...

 Ensimmäisellä hiitillä omistuksessani Metsämäessä kesäkuussa 2010.

PS. KIITOS KIITOS KIITOS teille kaikille, jotka olette edelliseen kirjoitukseeni kommentoineet täällä tai facebookin puolella. Puran kommentteja vielä tovin aikaa ja palailen asiaan toivottavasti jo viikonlopun aikana!

Huokailua ruokinta-analyysin ja laihtuvan 4-vuotiaan parissa

Voitto 3.2.2013 - näyttää tässä vielä hyvälle!

Kysymys: Miten ruokkia parhaalla mahdollisella tavalla 4-vuotiasta suomenhevosta?
Ongelma: Laihtuminen, vaikka liikunta ei ole lisääntynyt eikä ruokinta vähentynyt.

Voitto on ollut suht samanlaisessa treenissä raskaudeltaan noin vuoden verran ja ruokinta on pysynyt suhteessa liikuntaan samanlaisena koko ajan. Tähän saakka ruuna on ollut hyvässä lihassa, pyöreä ja kiiltäväkarvainen. Nyt nuorukainen näyttää nälkiintyneeltä, kulmikkaalta ja kaiken kaikkiaan rumalta. Miksi? Onko tämä vain hetkellinen olotila kasvun ja karvanlähdön yhteisvaikutuksena vai onko jotain pielessä? Madotettu on (matotilanteen kertova lantanäyte otetaan ensi kuussa) ja kuitenkin energiaakin on liikutuksessa erittäin paljon!

Greenline on lisätty ruokintaan mukaan pari viikkoa sitten täydentämään heinäämme, missä tosin ei arvojen puolesta ole mainittavia puutteita. Kalilei voitti pääsiäisenä koulukisoista 3,5 kg Pronutrin -purkin ja ajattelin syöttää sen Voitolle. Hevosistani se tuntui eniten sitä tarvitsevan. Muut ovat hyvässä lihassa ja suorastaan pulskia, niillä en ihan heti usko olevan vatsahaavaa tai muita vaivoja ruuansulatuksen kanssa.

Vietin tovin Equusacana- ruokintalaskurin kanssa ja pyörittelin lukuja sekä rehuja siellä. Alla olevassa kuvassa on laskelmat Voiton tämän hetkisestä ruokinnasta. Arvoiksi olen laittanut suppean heinäanalyysimme tiedot ja hakenut MTT:n rehutaulukoista kivennäisarvot heinän korjuuajan mukaan. Syötyä heinämäärää oli vaikea tietää, koska sitä on Voitolla tarjolla vapaasti. Arvioin määräksi 20 kg - voi olla hieman yläkanttiin. Hevosen tiedoksi valitsin kohtalaisen työn urheiluhevosella ja painoluokaksi 600 kg.

KLIKATKAA KUVA SUUREMMAKSI

Analyysistä voi todeta, että jotain on liikaa ja jotain liian vähän. Seuraava askel on ottaa hyllystä löytyvä Ruokinnalla tuloksiin -raamattu käteen ja tutkia miten vaikuttaa esim. D-vitamiinin liikaa saaminen. Täytyy lisäksi tietysti muistaa, että tämä analyysihan ei ole ainoa totuus. Kivennäisarvot eivät ole meidän heinästä laskettuja, vaan taulukkotietoja ja oikeilla arvoilla tulokset voivat olla erilaiset.

Toivon asian tiimoilta paljon ajatuksia, vinkkejä, muutosehdotuksia - ihan mitä vaan!

Kaikki ajatukset otetaan vastaan kiitollisuudella!!

Hyvää laukkaa, jeeeee!!!

Ensimmäistä kertaa uuden opettajan silmien alla:

Maija Väinölän koulutreenit 14.4.2013

Meitä Kalilein kanssa pyydettiin mukaan lähitallin kentälle Maija Väinölän tunnille. Lähdettiin mieli avoimena katsomaan minkälaista treeniä luvassa olisi, opettaja ei ennestään ollut meille tuttu. Samalla tuli korkattua kentällä ratsastuskausikin! Keli oli lisäksi mitä mahtavin!

Aloitimme käynnissä ja kevyessä ravissa omatoimisesti, jotta Maija näki miten työskentelemme ja minkälaisia ratsumme ovat. Ensimmäisenä tehtävänä oli käynnissä kahdeksikko. Ympyrää vaihtaessa huolellinen suoristus ja pitkää sivua kohti ratsastus. Tehtävään lisättiin pian loiva väistö suoristuksesta uralle "uuteen suuntaan". Tämän jälkeen väistön jälkeen käynnissä voltti ja ravissa eteenpäin kohti ympyrän vaihtoa, suoristusta ja ravista suoraan uuteen väistöön sekä uuteen suuntaan.

Neuvonpitoa tallipojan kanssa.

Kalilein liikkumiseen oltiin pääosin tyytyväisiä, mutta omassa istunnassani oli taas (yllätys, yllätys) jonkun verrankin toivomisen varaa. Olen taas palannut perisynteihini, eli etukenoon, polvilla puristamiseen ja pohkeen heilumiseen. Jokainen johtuu toisesta ja loppua kohden sainkin pyrstön kunnolla penkkiin, takareiden tuella polvet irti satulan siivistä ja näin ollen myös pohkeet kiinni ja rauhoittumaan hevosen kylkiä vasten.

Laukassa menimme ympyrällä ilman mitään tehtävää. Kalilei on viime aikoina treenannut maneesikeikoilla laukkaa ja se näkyy! Tänään onnistui aivan huippu super hyvin laukat molempiin suuntiin!!!! Jeeeee!!! Mahtavaa!!!

Hyvästä laukkafiiliksestä johtuen seuraakin sitten laukkakuvien kuvaähky teille lukijoille!

Poistuu paikalta... ei poistu...

Lyhenee! ...ja on ohjista toispuolinen.

Tahdissa MARS! Takana Laura ja Knabe-poni.

Olen Kaltsuun todella, TODELLA, tyytyväinen! Rumasta ankanpoikasesta on kuoriutumassa joutsen. Olen hämmästyksestä aivan mykkänä, ei siitä järkkyrakenteisesta ravurin raadosta uskonut villeissä unelmissakaan saavansa näin mahtavaa harrasteystävää! Kalilei on vanha, mutta kehityskelpoinen. Toivottavasti samat sanat pätevät myös ratsastajaan, heh heh!

Tätä lisää, kiitos!

Mahtavasta kuvasaaliista SUPER JÄTTI SUURI KIITOS Satu Östermanille!!! 

Jos haluatte nähdä vielä lisää kuvia tältä päivältä: KLIKATKAA TÄSTÄ!

Satulapohdintaa, osa 1: Voitto 4vee

Voitosta on tullut jo niin iso poika, että ruunalle oli aika ostaa oma satula. Nuori mies siis trailerin kyytiin, auton nokka kohti Paimiossa sijaitsevaa Satula.comin toimipistettä ja koulusatulan etsintä oli valmis alkamaan!

Paljon erilaisia satuloita kävi selässä: osa istui huonosti, osa vielä huonommin ja ne paremmin istuvat saivat tarkempaa tarkastelua vyö kiinnitettynä ja paino (= minä) päällä. Hylkäykseen suurin osa niistäkin meni. Vanhoista Albioneista ei sopivaa löytynyt, vaikka sellaista olin salaa toivonut. Muutamia satulamerkkejä meni "ei todellakaan" -listalle heti jo ruman ulkomuodon vuoksi. Pitäähän sen satulan kaunis olla katsellakin!

Yli 1,5 tunnin höpinän, ihmettelyn, sovittelun, uudelleen sovittelun ja lopullisten valintojen jälkeen kotiin lähti koeratsastukseen kaksi satulaa. Molemmilla satuloilla tuli ratsastettua ja niitä lenkin päällä ihmeteltyä. Molemmat olivat omalle pyrstölle hyviä ja molemmissa oli plussia ja miinuksia, jotka vaikeuttivat entisestään valintaa. Voiton selkä on vielä kovin lihasköyhä ja se oli suurin haaste sopivan satulan etsinnässä. Alkuun ajattelimme hevosella olevan "Albion- tai CB- selkä" ja niihin suuntiin lopulta valinnat kääntyivätkin. Voitolla on kovin kallis maku, valitettavasti.

Vaihtoehto 1:

- lähes uutta vastaava, uusipaneelinen

- Albion K2 koulusatula

- W / 17,5 "

- hp. 1600 € 



Älkää järkyttykö jalustinremmin väristä, heh heh.

Albionin suurin plussa on muunneltavuus, sen leveyttä pystyy muokkaamaan myöhemmin tarpeen mukaan. Satula on myös erittäin hyvässä kunnossa. Miinuksien puolelle painuukin sitten hinta, onhan tuo satula kallis. Vastapainoksi toki saa kestävyyttä ja merkkisatulan hyvät puolet.

Suurimpana mietintänä on satulan rungon kaarevuus - onko se sopiva? Panelit näyttävät olevan yllä olevassa kuvassa hivenen selästä irti. Selkälihasten kehittyessä tilanteen olettaisi parantuvan, mutta kipeyttääkö satulan muoto selkää ennen sitä? Kokonaan paneelien ei selkää vasten missään vaiheessa pitäisikään kuulemma tulla, paneelit on hieman erilaiseksi muotoiltu.
Lisäksi paikallaan seisten painon tullessa satulaan, selkärangan tila painuu takaa lähelle selkää. Työskennellessä, ts. liikkeessä (selkä ylhäällä), ongelmaa ei ole eikä satula heilu ylös-alas.

Vaihtoehto 2:

- maailmaa jo nähnyt: naarmuja, kulumaa

- Cliff Barsnby Kanter

- W / 17,5"

hp. 950 €

CB:n suurin miinus on muunneltavuuden puute. Satula on nyt hyvä, mutta ei luultavasti sitten enää myöhemmin. Jää todennäköisesti kapeaksi ja sitten olisi edessä taas uusi penkin metsästys. Merkkisatula tämäkin toki on, mutta satulassa on paljon naarmuja ja toisella puolella (ei näy kuvassa) selvää kulumaa. Jos ostan uuden satulan, haluan sen olevan kohtalaisen naarmuton ja siisti. Hinta olisi paljon kukkaroystävällisempi.

Lopputulos:

Albionista tehtiin kaupat ja se jäi meille käyttöön. Silti mietityttää. Yhä ja edelleen. Sopivan satulan löytäminen tuntuu olevan rakettitiedettä. Aika näyttää, onko tämä Voitolle se oikea.

Kalilein satula sai myös viime viikolla täyden tyrmäyksen istuvuudeltaan. Satulanmetsästys osa 2 ilmestynee siis pian, huh huh.

Satula.comin Marjalle erikoiskiitokset satulansovituksesta

ja erinomaisesti sujuneista kaupoista!!

Maneesireissulla

Niinhän siinä kävi, että herpes-viruksen vuoksi Maijan ja Voiton treeneihin tuli nyt määrittelemättön pituinen tauko. Kaikki Turun alueen maneesit on suljettu ulkopuolisilta eivätkä kenttäkelit ole vielä alkaneet. Saa myös nähdä miten käy Ypäjän laatuarvostelukarsinojen, niiden pitäisi olla 16.5.

"Meidän suunnalla" (matkaa melkein 50 km / suunta) on kuitenkin yksi ratsastuskoulun maneesi, jota saa käyttää. Olen siellä epäsäännöllisen säännöllisesti käynyt muutenkin, joten aamulla pakkasin suokkipojat, Kalilein ja Voiton, trailerin kyytiin ja päräytin maneesin peilien eteen keventelemään.

On herpes-epidemia toki itseänikin mietityttänyt. Onko järkevää lähteä maneesille? Päättelin, että jos hevoseni eivät edes näe vieraan tallin hevosia, eivät nuole tai nuohoa maneesissa seiniä tai muuta kiinteää materiaalia, on ratsastuskerta maneesissa kohtalaisen turvallinen.

Maneesilla ensin ratsastin Kalilein. Ruunasta on tullut suorastaan mahtava! Laukka alkaa olla helppoa, ravissa on paljon erilaisia vaihteita, muoto on kohtalaisen vakaa ja oikeastaan kaikki on sujuvaa. Hevonen on tyytyväinen ja ratsastaja hymyilee onnellisena, joten asiat ovat erittäin hyvin!

Sitten oli Voitto... Huh huh. En moneen kuukauteen ole maneesissa itse nuorukaisella mennyt ja koin aikasmoisen shokin! Maijan kanssa kaikki näyttää niin kovin helpolta, mutta sitähän joutui suorastaan tekemään töitä siellä kyydissä! Voitto tuntui suurelta, kiikkerältä, tasapainottomalta ja muutenkin niin hirmuisen keskeneräiseltä.

Puolisen tuntia sain etsiä säätönappuloita ratsuuni ennenkuin tuntui edes hivenen siltä, että homma toimii. Ravia mentiin reippaasti, laukkaa suorastaan kovaa ja välillä taisivat ohjasavutkin hivenen olla häviksissä. Ei tuo tuollaista menoa maastossa ole missä normaalisti ruunaa liikutan... Tunsin oloni Voittiksen kyydissä todella epävarmaksi ja osaamattomaksi.

Tältä päivältä ei ole (onneksi) yhtään mitään todistemateriaalia, mutta laitan tähän vielä pienen pätkän Maijan ja Voiton viikon takaisesta treenistä.

Tampereen hevosmessuilla 6.4.2013

* * Aaaaaaltoja, netti toimii jälleen!!! * *

Lauantaina 6.4.13 aamulla pirteänä ylös heti aamutuimaan ja Rangerin nokka kohti Tamperetta Hevoset- messuineen aamutallin jälkeen. Perillä olin klo 9.30 - täsmälleen samaan aikaan kuin muutama tuhatta muutakin ihmistä! Sisäänkäynti veti onneksi hyvin, kunhan auton ensin sai parkkiruutuun.

Aloitin messuvierailun vilkaisemalla todella nopeasti muutaman myyntikojun ja jatkamalla sen jälkeen matkaa katsomaan Stella Hagelstamin kouluratsastusklinikkaa. Miten upeat kaksi puoliverihevosta! Wau, ei ihan "muutamaan vuoteen" olekaan tullut nähtyä noin laadukkaita ja hienosti liikkuvia ratsuja! 

Tässä vaiheessa seuraani liittyi tallipoikamme ja yhteinen ystävämme Juulia. Paljon mukavampaa liikkua seurassa kuin yksin, huomasin! Väen paljous oli odotettavissa Hippoksen mukana tulleen vapaalipun innoittamana, mutta en todellakaan vielä kotoa lähtiessä osannut ajatella miten paljon ihmisiä pienehkössä hallissa ihan oikeasti tulee olemaan! Puolen päivän aikaan oli jo ERITTÄIN ahdasta ja tuntui, että happi loppuu. Huh huh. Todella tehokkaasti ainakin hillitsi shoppailuinnokkuutta!

Hoin pääni sisällä jo kotoa lähtiessäni, että "entarvitsemitään, entarvitsemitään, entarvitsemitään" ja taisi ruuhka yhdistettynä tähän mantraan saada aikaan ostamattomuuden! En siis ostanut messuilta mitään, en MITÄÄN. Hepat eivät tarvinneet mitään ja koska kojuihin ei päässyt eikä mitään nähnyt, ei heräteostoksille paljoakaan jäänyt sijaa. Tuliaisiksi kotoa lähti vain kaksi Hevosenomistaja-lehteä, Hevosurheilu, Börjesin uusi kuvasto ja Viljar shopin kevätlahjana kaksi eriväristä piikkisukaa - yksi itselleni ja yksi ystävälleni. Toki näidenkin lehtien kanssa kuluu ilta, jos ei jopa kaksi, hyvissä merkeissä sohvalla.

Ohjelmatarjonnasta tsekkasimme myös rotuesittelyn, islanninhevosten orinäytöksen jälkeläisineen ja iltapäivän viimeisenä ennen kotiinlähtöä valjakkoajokisan. Viimeksi mainittu oli hienoa katseltavaa! Menoa ja meininkiä!

Ensi vuonna messut ovat kahdessa hallissa - hyvä päätös! Päivämäärät on jo merkitty kalenteriin, sinne suunta vuoden kuluttua, varmasti!

Voitto 4 vee ja ratsunopit jatkuvat (video!)

* * * Ratsuttajan kanssa maneesitreenejä 2.4.2013 * * *

Maija kiipusti Voitto 4veen kyytiin parin viikon tauon jälkeen tiistaina. Meinasi treenit mennä täysin peruutukseen täällä suunnalla olevan herpes-viruksen vuoksi, koska maneesit on suljettu ulkopuolisilta käyttäjiltä. Tällä kertaa saatiin lupa mennä aamutuimaan erääseen erittäin hyvää maneesiin, saas nähdä miten käy ensi viikolla...

Voitto meni ihan jees ratsastuksessa! Ensimmäistä kertaa mentiin laukkaakin alhaalla istuen! Tähän mennessä on menty vain harjoitusravia muutamia kierroksia per ratsastuskerta, mutta nyt pikku hiljalleen alkavat treenit siirtyä enemmän ja enemmän kohti "aikuisten ratsujen juttuja".

Liikkuva kuva kertoo aina eniten, joten ilman sen pidempiä höpinöitä alla uusin videointi!
Sanotaan, että lasten suusta se totuus kuuluu, mutta tiistaina tuli kyllä oikein hieno kommentti ihan aikuisen ihmisenkin suusta: "Ai tollakin on tollanen ällöttävä peitsilaukka". Jep jep, niin on, mutta erittäin miellyttävä nuori ratsu Voitto siitä huolimatta on! Tai ehkäpä juuri sen takia?