Suru... Kaipaus... Hämmennys... Epäuskoisuus...
Aamun vasta valjetessa hevosen kanssa samoilua metsässä.
Illan pimeydessä terapiaratsastuksella hyvän ystävän seurassa.
Laukkaa niin että tuuli suhisee korvissa.
Suomenhevosen paksukarvainen kaula poskea vasten.
Pieniä hetkiä.
Ystävät, tuttavat... Te uteliaat anonyymit.
Ottakaa yhteyttä soittamalla, viestillä tai tulkaa käymään.
Mielelläni juttelen teidän kaikkien kanssa.
Blogini ei ole asioideni puimista varten.
En kaipaa hetkiä parrasvaloissa tälläkään kertaa.
Jaksamisia! <3
VastaaPoistaKiitos.
PoistaIso voimahali sinne jokaiselle! <3
VastaaPoistaKiitos.
Poista