* * * Jos asiayhteys raskaus ja ratsastus eivät kiinnosta, hyppää tämän höpinän yli * * *
 |
| Takaisin satulassa! Porrella maastoilemassa 11.11.2013 |
Kovin moni, itseni mukaanlukien, miettii lasta odottaessaan, miten pitkälle raskautta voi ratsastaa. Toiset lopettavat heti alussa ja toiset, noh, kiikkuvat hevosen kyydissä vielä hyvin myöhäisessäkin vaiheessa. Hevoset ovat suuressa osassa elämässäni, joten satulaan kiipesin niin pitkään kuin se oli mahdollista. Mikään paikka ei krempannut, mutta raskausmyrkytys pakotti pois hevoshommista reilua kuukautta ennen laskettua aikaa.
 |
| Minivirtahevot 5.8.2013 (rv 28) |
Viimeisen kerran ennen synnytystä olin ratsailla Voiton kanssa maastokävelyn merkeissä syyskuun puolessa välissä. Ravia, laukkaa ja kevyttä kenttätyöskentelyä tein vielä viikkoa tätä ennen Kalilein kanssa. Pitää myöntää, että oma tasapaino ei muuttuneen painopisteen myötä ollut enää kovinkaan vakaa eikä loppuvaiheessa käyntiä nopeampi vauhti tuntunut kovinkaan turvalliselta.
Mitä synnytyksen jälkeen? Kaksi viikkoa myöhemmin löysin itseni jälleen ratsailta! Otsikkoon viitaten, viisikymmentäviisi (55) päivää oli taukoa. Ei kovin paha, sanoisin. Huolimatta synnytyksessä tulleista kolmannen asteen repeämisestä tai siitä seuranneista tikkauksista, hyvinkin nopeasti pääsin palaamaan rakastamani harrastuksen pariin.
 |
| Ensimmäinen, viimeinen ja ainut mahakuva tässä blogissa. Synnytyksestä aikaa 2 vko, vauvan syntymäpaino 4140 g. |
Jotain on kuitenkin muuttunut matkan varrella! En tarkoita hieman hukassa olevia vatsalihaksia, enkä huonontunutta kuntoa. Ensimmäistä kertaa sain Porrella pohkeet kiinni hevosen kylkiin! Ruuna on ollut seuraavaksi kahdeksan vuotta ratsunani, joten havainto on positiivisessa mielessä hämmentävä. Olen hyvin tyytyväinen tästä!
Olen varannut Airan ratsastuspilatestreeniajan itselleni joulun tienoille ja odotan sitä innolla! Tuntuu, että nyt ovat kaikki jumit hävinneet ja ratsastuksen voi aloittaa puhtaammalta pöydältä. Jos nyt saisi palikat koottua kasaan sopivasti ja pääsisi vanhoista ongelmista edes hieman eroon.
Tiistaina Porren kanssa maastoilua ja tänään Voiton kanssa yli tunnin maastolenkki kuutamossa. Ihanaa!
Videossa pieni pala maastolenkistä Porren kanssa. Vanhuksella oli kiire ja hoppu. Hassu, rakas papparainen.
En oo mikään vauvamasubongailija tai lapsista höpöttäjä, mutta pakko kyllä kommentoida, että sun maha todellakin on kadonnut nopsasti vauvan saamisen jälkeen! Varmaan mukava päästä satulaan ilman pientä matkalaista.
VastaaPoistaOlen todella iloinen, ettei mitään löllyskä-reppua ole jäänyt tuohon mahaan ja olen päässyt taas ratsastamaan! Treeni-intoa olisi vaikka miten paljon!! :)
PoistaOoksä nyt ihan varma, että oot ollu raskaana ;O) Kade olen mahastasi!! Mun maha ei vieläkään oo lähelläkään tuota, argh..
VastaaPoistaMä kävin ekan kerran ratsailla synnytyksen jälkeen noin kuukauden päästä. Olipas lihakset hukassa, joka paikasta! Enhän mä muuta tehnyt, kun kävelin vähän ja pari askelta otin ravia, mutta silti!
Ja aika hyvin olet toipunut kyllä, mulla oli "vain" kakkosasteen repeämät ja tikkaukset!
Emmää kyllä ole ihan varma, että oonko ollut raskaana! Jostain tommonen vauva tänne kuitenkin on tullut! Jos haikara toikin sen? :D
PoistaOikein hämmästyttää itseänikin, että miten voikin kroppa palautua näin nopeasti. Ei mulla yhtään mitään vaivoja tai oireita ollut missään raskauden vaiheessakaan (paitsi tämä, ah niin ihana, raskausmyrkytys viimeisellä kuukaudella), joten saan olla erittäin tyytyväinen. Joku kätilö mulle sanoikin, että toisille raskaus sopii erittäin hyvin. Mää taidan olla sellainen. Nolla raskausarpea ja hyvin nopeasti takas normaaleissa toimissa. Enkä ole enää edes ihan parikymppinen... :)
Pakko kyllä myöntää. Isänpäivänä en mahtunut tiukimpiin farkkuihini, kun meinasin laittaa ne jalkaan. :D
Mielenkiintoinen postaus :) Olet kyllä hienosti toipunut raskaudestasi! Vain 55 päivää poissa selästä, melkein voisi todeta, että sulla ei raskaus haitannut harrastusta siinä määrin kuin moni pelkää. Olisi kiva tietää myös, miten järjestät aikataulut nyt pienen lapsen kanssa verrattuna entiseen... Ratsastamaan tietysti pääsee, kun mies tulee töistä? Mutta esim.aamu- ja päivätallin teko, aiheuttaako harmaita hiuksia :)
VastaaPoistaPienen vauvan kanssahan on ääreist helppoa! Tuollainen parin viikon ikäinen nukkuu melkein 20 tuntia vuorokaudessa. Tää vauva ainakin ottaa semmosia neljän tunnin tirsoja aina kerrallaan ja sillä välillä pystyy oikein mainiosti siivoamaan tarhat, laittamaan karsinat yövalmiiksi, haravoimaan pihaa, istumaan facebookissa... ihan mitä vaan, paitsi poistumaan pihalta itkuhälyttimen kantaman ulkopuolelle! :)
PoistaRatsastaminen onkin hivenen haastavampaa toteuttaa. En ratsasta pimeällä, sen olen päättänyt jo silloin neljä vuotta sitten kun tänne muutettiin. (Poikkeus vahvistaa säännön, just olin keskiviikkona kuutamoratsastuksella) Eikä pientä vauvaa oikein voi jättää pelkästään miehen haltuun, emmää ainakaan uskalla.
Kadehdittavan nopeasti kyllä olet palautunut. Itse kävin "ratsastamassa" viimeisen kerran 2kk ennen pojan syntymää. Hevosen selkään pääsin tuolilta, mutta sen verran oli toki toppavaatettakin joulun välipäivänä päällä, etten meinannut millään päästä selästä pois :) Sillä muutaman ringin käyntilenkillä kyllä elin taivaissa siihen saakka, kunnes jälleen pääsin synnytyksen jälkeen kunnolla ratsastamaan.
VastaaPoistaKokeiltua tuli synnytyksen jälkeen, kuten varmaan moni muukin se, että lykkää nukkuvan naperon kentänlaidalle päiväunille ja ratsastaa hevosen siinä samalla. Toimii, eikä onneksi tullut ikinä mitään vahinkoa.. tai että pikkukaveri olisi herännyt kesken unien.Itkuhälytin kunniaan, siitä en kyllä luopuisi vieläkään!!!