Näillä mennään

Lokakuu 2014

Urheilija ei tervettä päivää näe, kuuluu sanottavan. Emmää Voittoa pidä kovinkaan korkean kilpa- ja treenitason hevosena, mutta kremppaa sillä on nyt siltikin. Jossain kiristää. Tai puristaa, ahdistaa, jumittaa tai jotain.

Torstaina maneesilla pähkäilimme hieman Voitolle lähitulevaisuuden suuntaviivoja. Näistä lupailinkin jo viime höpinässäni kertoa tarkemmin.

Voiton treenin vaativuutta lisättiin selvästi syyskuun alun jälkeen, kun suokkikuninkaallisista olimme selvinneet. Vastalaukkaa on menty paljon ja raviväistöjä etsitty oikeastaan jokaisella koulutreenikerralla. Takapää on Vodelle se heikoin osa, eikä tuota suoranaista hämmästystä, että siellä se kipeytymä nyt sijaitsee.

Tauolle ruuna ei ole jäämässä, mutta vaikeista jutuista palataan helppoihin peruskuvioihin ja tuleva kuukausi mennään jumppaa. Rennon letkeää liikkumista ja kropalle ajan antamista. Ei kasata lyhyeksi, ei käännellä pieniä kuvioita eikä kiusata yli mukavuusrajojen.

Kotitreeneihin lisätään reipasta laukkaa. Tänään otin laukkavetoja muutamia ja kovasti olivat Voitolle mieleen! Sen verran täti ainakin vikisi kyydissä, että vauhdinsäätely taisi enemmän olla hallussa satulan alla kuin päällä... Jos ei muuta, niin lähti ainakin nuorukaisella happi kulkemaan ja hieman paikat aukesivat. Yksi syy jumeihin on aivan varmasti myös jatkuva kontrolloitu liikunta. Isolta laitumelta on siirrytty pieneen tarhaan ja aina ratsain jumputetaan samaa vauhtia.

Keskiviikkona treffataan meidän vakiohieroja ja sitten ollaan taas hieman viisaampia. Jos eläinlääkärille on tarvetta, tehdään läpitsekkaus ennen loppuvuodesta tapahtuvaa kolmen viikon lomaa.

Nämä ovat suunnitelmat ja loppuvuodesta nähdään oltiinko ollenkaan oikeilla jäljillä.