Olen nyt viikon sisällä kahdesti käynyt lähikentällä Voitolla ratsastamassa niin, että ipana nukkuu samaan aikaan päiväunia autossa. Se on onnistunut täydellisesti! Jopa kahdesti siis! Ei voi mitenkään ymmärtää, että voiko se todellakin olla näin helppoa toisinaan päästä halutessaan ratsastamaan?! Tunnen oloni tyhmäksi blondiksi (ai niin, mää olenkin semmoinen, noh...), koska tajusin tämän mahdollisuuden vasta nyt. Onhan itselläni kuitenkin koko ajan ollut oma kuljetuskalusto käytössä ja tämä kenttäkin on nököttänyt paikoillaan jo aiemmin.
 |
| Ihan kuin jotain ois tehtykin, kun suonet ovat nousseet näkyville. |
Tänään oli maneesilla treenit Voiton kanssa. Eikä ihan mitkä tahansa treenit... Minä itse ratsastin! Wow! Maija huuteli käyttöohjeita maneesin laidalla ja meikätyttö yritti parhaansa mukaan toimia oikein. Voitto oli niin pro! Maija on tehnyt ruunan kanssa viikottain töitä parisen vuotta ja kyllähän se näkyy ja tuntuu. Hevonen on notkea, tasainen, osaava ja kaikin tavoin erittäin miellyttävä tanssikaveri koulutreeneihin.
Itselleni en aivan täysiä pisteitä suorituksista anna, mutta sen verran olen tyytyväinen kuitenkin itseeni, että olin mielestäni ansainnut pari riviä suklaata! Voiton ravissa on sen verran liikelaajuutta, etten siellä ole keventämättä edes yrittänyt paljoa olla. Tänään kuitenkin käsky kävi mennä harjoitusravia ja eihän se nyt aivan mahdotonta ollut! Maijan ensimmäinen toteamus kyllä oli, että "älä hölsky siellä noin paljoa". Yritin sitten jatkossa olla hölskymättä, hihihihiiiii.
Saatoin muuten tehdä satulakaupatkin. Mutta en siitä satulasta, mistä ajattelin viime höpinässä hieroa kauppoja... Jännää on tämä hevoselämäkin toisinaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti