LISÄTIETOA:

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Maneesikeikka

TORSTAINA olivat sekä Porre että Kalilei maneesilla koulutreeneissä.

KALILEI:

Kalilein kanssa tein itsekseni, alkukävelyttelyn jälkeen, reilun puolen tunnin kevyen perusratsastuksen. Ruuna oli (tapansa mukaan) erittäin vauhdikkaalla tuulella ja yritti aina tilaisuuden tullen kiihdytellä lisää vauhtia. Pienen lisähaasteen Kalilein (muutenkin huonolle) keskittymiselle toi maneesissa samaan aikaan ollut 4-vuotias sh-ori. Kilikali sivusilmällä katseli lähes tauotta toista hevosta ja työhön syventyminen oli sen mukaista.

Ravissa teimme loivaa avotaivutusta pitkää sivua pitkin ja meni jopa ihan kivasti!
Laukka onnistui myös hyvin! Ratsastin isoa keskiympyrää ja tein ympyrälle yhden tai kaksi siirtymistä käyntiin ja käynnistä laukkaan. Ruuna malttoi jäädä odottelemaan pidätteitä ja laukka pysyi kasassa. Eivät siirtymiset mitään kouluradalle kelpaavia olleet, mutta haluttu reaktio tuli molempiin suuntiin eli kaasu ja jarru olivat käytettävissä.

Toisinaan on tuntunut, ettei tuon hevosen koulutustaso etene yhtään mihinkään ja samojen ongelmien kanssa painitaan kerrasta toiseen. Kuitenkin on pakko myöntää, kun katsoo kuukausia taaksepäin, että ehkä pienen pieniä edistysaskeleita on sittenkin tullut.

PORRE:

Porren kanssa harjoittelimme Maijan valvovan silmän alla pikkuisen "korkeampaa" koulua. :)
Aloitimme käyntiväistöillä (vasemmalle vaikeaa, oikealle helppoa) ja jatkoimme ravikeventelyn jälkeen raviväistöillä. Oli VAIKEAA! Miten voi olla niin hankalaa samaan aikaan katsoa oikeaan suuntaan, pitää jalkojaan informatiivisessa asennossa, asettaa hevosta haluttuun asentoon, säilyttää tuntuma sekä hevosen muoto ja olla vielä könöttämättä siellä satulassa?! Ei siis oikein onnistuneet raviväistöt. Välillä tuntui, että hetkittäin menee ihan ok ja samaan aikaan Maija huutaa "MITÄ SÄÄ TEET?!?!!" Eli eipä silloinkaan mennyt kovin vahvasti. Porrehan nämä jutut osaa, ratsastaja pisti vaan taas niin paljon vastaan ettei hevonen kaikkea pystynyt pelastamaan. Treenit jatkuu, tässä onkin kova pala purtavaksi!

Laukkaa menimme ympyrällä. Hallittu nosto avoimessa muodossa (Porre tykkää jäädä helposti pakettimuotoon hivenen kuolaimen alle), laukkaa kierros - puolitoista ja siirtyminen raviin ilman ohjan tukea. Viime viikkoa huomattavasti paremmin jatkoi reippaasti siirtymän jälkeen eteenpäin! Muutenkin liike oli laadukkaampaa verrattuna edellisiin treeneihin. Tässä kohtaa ilmeisestikin maneesin pohjan kunto korostuu. Tämän kertaisen treenimaneesin pohja oli (tai on aina) erinomaisen hyvä!

Pörri oli koko treenin ajan mukavan pirteä ja reipas liikkumaan. Jokainen valmennus tuon hevosen kanssa on pelkkää juhlaa! Hyvin koulutettua, laadukasta, avuille kevyttä ja täysin työhönsä keskittyvää hevosta on nautinto ratsastaa! Välillä tämäkin kostautuu ns. matkustamisena. Olen tyytyväinen hevosen eteenpäin puksuttamiseen tasaisessa muodossa ja unohdan täysin herätellä hevosen kuulolle ja valmistella seuraavaa tehtävää varten.

Kova innostus olisi Porren kanssa startata vuoden tauon jälkeen kisakentillä. Maneesikisoihin on turha lähteä Porren mahdollisten kyttäilyiden takia, joten hiukan aikaa taidan vielä joutua malttamaan. Peukut vaan kovasti pystyyn, että vanha papparainen pysyy treeni- ja kisakunnossa ilman uusia vammoja!! :)

Maija ja Porre 2.4.2010
Kuvasta KIITOS Henni-Leena Helenius!

PERJANTAINA kävi kengittäjä ja uusin lyhennetyin kavioin on mukava taas kirmailla Porren, Kalilein, Voiton sekä minishettisorhi- Pollen.

Kolmen likan voimin jatkui myös loputtomalta tuntuva kakkaralli. Päivän saldo oli 25 kotsullista siivottua tavaraa tarhoista!! Täytyy oikein julkinen ISO KIITOS antaa avusta tallilaisille Sadulle sekä Marjutille!!! :)

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Mää unohdin...

Edellisestä pitkästä höpinästä jäi vielä yksi ihana ostos mainitsematta. Kamalaa, tavaraa on niin paljon ettei kaikkea edes muista! :D

Meille muutti myös kuvissa näkyvä harmaa-pinkki, vähän käytetty, Equilinen Hello Kitty -huopa.

Taidan olla aivan sekaisin...

(VAROITUS: Sisältää ERITTÄIN pitkät höpinät diipadaapaa... :D )

Tämä on ensimmäinen varustepostaukseni ja todennäköisesti myös ainoa piiiiiiitkään aikaan.

En ole koskaan ollut kovinkaan taipuvainen shoppailemaan itselleni tai hevosilleni mitään. Mutta nyt olen joutunut pohtimaan, että onkohan tämä joku keväthulluus vai mistäs nyt tuulee. Olen nimittäin ostanut kaikenlaista uutta ja kivaa, hevosiin ja ratsastukseen liittyvää, tässä viimeisen kuukauden aikana varmaan enemmän kuin edellisten vuosien aikana yhteensä!! Ostan asioita vain tarpeeseen ja ainoastaan käyttöä varten, ja olenkin huomannut huvikseni, että toisilla ihmisillä on yhdelle hevoselle enemmän tavaraa kuin meikäläisellä on kolmelle hevoselle! :D

Shoppailuvimma alkoi aivan pienesti ja viattomasti 1hevosvoima.comista.

Tilasin helmikuussa http://1hevosvoima.com/ -nettikaupasta Porrelle kokeiltavaksi Aviformin Suppleaze Gold -jauhetta. Porrella on ikävuosia nyt 15 ja nivelvaivoja on ollut pidemmän aikaa. Klinikalla, suoneen annetun HY50-hoidon tehoa jatkamaan, suositeltiin suun kautta annosteltavaa valmistetta ja päädyin tähän tuotteeseen. Ruuna on syönyt tätä nyt jonkun aikaa eikä ainakaan yhtään huonompaanpäin olla menty! Tuotteen tehosta en osaa mitään (vielä?) kertoa, mutta hevonen on ainakin nyt ollut erittäin innokas ja reipas liikkumaan. Alkujäykkyys on yhä säilynyt, eikä se tokikaan varmaan enää poistukaan.
Ostin jauhetta samantien suuremman erän, 1 x 600 g purkki sekä siihen 2 x 600 g täyttöpussit.

Heräteostoksena samasta nettikaupasta mukaan tarttui tarjouksessa ollut Polypad- satulahuopa. Olen huomannut tavallisella ohuella satulahuovalla Kalilein selän alkavan reagoivan pitkissä treeneissä sekä varsinkin tunteja kestävissä matkaratsastuskisoissa. Tämä uusi huopa kuulosti suorastaan KIINNOSTAVALTA ja pitihän se ostaa testattavaksi! (Tähän väliin pitänee huomauttaa, että huopa on EDELLEEN meillä täällä kotona... Eli vielä ei ole testattu käytössä.)

1Hevosvoima kirjoittaa nettisivuillaan näin Polypad- huovasta:
"Polypad® - satulahuovat kehitettiin alunperin kilpaharjoituksiin vaihtoehdoksi perinteisille huoville. Tuotekehityksen myötä Polypadeista muovautui markkinoiden yksi parhaista iskuja vaimentavista ja painetta tasaavista satulahuovista. Polypad - huovat ovat kestäviä, pestäviä ja Englannissa tehtyjen tutkimusten perusteella tasaavat erittäin hyvin hevosen selkään kohdistuvaa painetta.
Polypad-satulahuovan pehmeä ja joustava kuitutäyte muovautuu sekä satulan, että hevosen selän mukaiseksi. Tällöin huopa pysyy paikoillaan ilman erillisiä kiinnikkeitä ja näin on minimoitu painetta aiheuttavat kohdat (paksut saumat, paksut ompeleet ja muut mahdollisesti satulan alle jäävät paksummat kohdat)."

Suosittelen lämpimästi http://1hevosvoima.com/ -nettikauppaa! Palvelu ystävällistä ja paketin perille saapuminen erittäin ripeää!


Helmikuun loppupuolella saimme käsiimme Sisuratsukoiden uunituoreet tiimitakit! 

Iloisen oransseissa, päällä oikein hyvän tuntuisissa, soft shell- takeissa on selässä Sisuratsukoiden tunnus. Yhden kisan kokemuksella voin kertoa, että tämä kirkkaan värinen takki päällä a) ratsastaja näkee huoltajan tien varressa erittäin ajoissa ja b) huoltaja näkee ratsukon saapumisen todella kaukaa! Näistä takeista KIITOS ratsastusseuramme Sisuratsukoiden Marjolle!
Viimeisimmistä kisakuvista (täältä: http://blondiponit.blogspot.com/2012/03/kisoissa-45-km-ratsastettu.html) voi bongata takit "tositoimissa"!

...ja pitihän sitä Hööksiltäkin jotain pientä tilata.

Hööksillä oli jokin etu (ilmaiset postikulut ehkäpä), miksi ylipäätään heidän sivujaan menin selailemaan ja tavaraa tilaamaan. Kuvastoa olin tutkaillut jo ennen, mutta ei sieltä mitään aivan pakollista tilaamista vaativaa tullut vastaan.

Postipaketista paljastui Kalileille koulusuitsiin uusi remonttiturparemmi ja maastosuitsiin gägien uudet poskiremmit.
Lisäksi tilasin Kalilein mr-juttuja varten satulavyöhön lampaankarvaisen pehmusteen, mutta se oli jotenkin outo ja palautan sen siis. Herkkis Kilikalilla hankaa satulavyökin toisinaan näissä mr-kisatouhuissa ja vanha pehmuste on todettu nyt jo niin huonoksi, että uusi tarvitaan ehdottomasti!

Tilasin myös Porren jo jokunen viikko (tai kohta jo kuukausia) sitten hajonneen riimun tilalle uuden ruskean JH Collection- riimun, mutta mites kävikään... Tsadaa, tämä riimu oli Porren töpselinenään aivan liian pieni. Koko olikin vain "full", joten pieni riskitekijä oli tilattaessa jo tiedossa.
(Viereinen kuva kopioitu Hööksin sivuilta)

Onneksi tälle riimulle löytyi hyvin nopeasti käyttäjä! Voitto 3vee kasvoi parissa viikossa ulos vanhasta riimustaan ja näin ex-orhi sai uuden komean pääpukineen kevään kunniaksi!

Hööksiltä on luvassa myöhemminkin postia. Jälkitoimitukseen jäivät vielä koulusatulavyö Porrelle, kuljetusriimunnarut traileriimme sekä Sisuratsukoiden oranssiin värimaailmaan sopiva satulahuopa/pad. Näistä sitten myöhemmin höpinää kun paketti saapuu.

Horzeltakin tuli lähetys... Hups... :D

Tämä Horzen nettikauppaan joutuminenkin oli pelkästään tulosta mainonnasta. Yhden illan ajan tuotteet olivat -25% ja siihen päälle vielä ilmaiset postikulut. Kuluttajana en voinut vastata mainostajalle kuin "ostan, ostan, ostan". Heikko minä. :D
Mutta tilaus sisälsi sentään vain ja ainoastaan tarpeellista tavaraa (seliseli).

Porrelle tuli uudet koulutuuppaus-suitset. Ne ovat merkiltään Horze Madame... (Voi Porre-parkaa, jos tietäisi missä MADAME- suitsissa hän, MIES, kohta joutuu pipertämään korkean koulun liikkeitä.) Suitsissa on kiva sydänotsapanta ja ne ovat hyvät, ja edulliset, suitset käyttöön ja näyttöön. Pitäisikin ehkä hyvin pian kokeilla myös mahtuvatko nämä herran nuppiin. Ettei käy kuten riimun kanssa, ovatkin liian pienet.

Kumi/nahkaohjat tilasin myös sekä full cheek -kuolaimet. Näitä samanlaisia ohjia meillä on käytössä kaikissa suitsissa, kaikilla hevosilla, ja ne ovat aivan parhaat. Päällipuoli on nahkaa ja toinen puoli kumia. Pysyy hyvin kädessä myös märkänä eikä ole ohjastoppareita häiritsemässä.
Kuolaimet ovat Voitolle ratsastusta varten, sitten kun sen aika joskus koittaa. Toistaiseksihan "varsaa" (eli nyt 3-vuotiasta) on vain ajettu kärryillä. Mutta mikäs kiire meillä on, valmiissa maailmassa?

Horzelta tuli itsellenikin jotain: huppari ja sukat. Ratsastussukat ovat aina joko pesussa, hukassa tai rikki, joten nyt on yhdet perussukat lisää valikoimaan. Sopivat mustien ratsipöksyjeni kanssa hyvin yhteen, jos oikein ajatellaan sävy-sävyyn.

Huppari ei taida tulla tallikäyttöön vielä seuraavaan 10 vuoteen. Ostin sen ei-hevoselämää varten ja tätä todennäköisesti nähdään päälläni siis tallipihan ulkopuolella.
Tallivaatteeksi tämä joutaa vasta sitten kun sen kanssa ei enää kehtaa kulkea missään "ihmisten ilmoilla".



Viimeisenä pikanttina pikkulisänä Reunos.

Välillä kannattaa suosia ihan myös miehitettyä oikeaa hevostarvikekauppaa, joten shoppailukierros päättyi (toivottavasti) viime lauantaina Turun keskustan tuttuun ja turvalliseen Reunokseen.

Ostoslista oli kirjoitettuna mieleen jo etukäteen ja parkkiaikaa autolle laitettiin mittariin vain tunnin verran. Silti meinasi lähteä homma käsistä...

Listan kärjessä oli Porren riimu. Olin päättänyt, että ruuna on Eskadronin riimun arvoinen, ja sitä riimua ensimmäisenä menin valikoimaan. Vartin ihmettelyn jälkeen käteen jäi tumman sininen perus-Eskadron full-kokoisena.

Olin joskus aikaisemmin ostanut XF- kokoisen Eskadron riimun ja todennut sen aivan liian suureksi jopa Porren suomenhevosen päähän. Uskomatonta tässä tarinassa on se, että tämä full-riimu ei mennyt lähellekään korvia. Porren turvan ympärys on niiiiiin valtava ettei riimussa riittänyt mitta.
Porre jäi siis yhä edelleen ilman riimua ja Kalilei sai kunnian alkaa kantaa tätä uutta ja hienoa Eskadronia.
Kokeilin kotona meillä tallipaikalla olevan ER-ruuna Vellerin XF-kokoista Eskadronia ja se olisi Porrelle sittenkin sopiva?! Huoh, ensi kerralla pitää ostaa sittenkin se suurin koko.

Reunokselta mukaan tarttui lisäksi pitkästä aikaa Roecklin ratsastushanskat. Nämä ovat kesämallit, joten niiden käyttöönottoa pitää odotella vielä pienen aikaa. Vannoin myös pyhästi käyttäväni näitä vain ja ainoastaan RATSASTUShanskoina ja yrittämällä pitää nämä täysin erossa tallihommista. Talikon heilutukseen varmasti kelpaa hieman huokeammankin hintainen hansikas.

Kalilei sai tältä reissulta tumman Mattesin lampaankarvaisen satulavyönpehmusteen. Pehmuste oli niin pehmeä ja ihana, että teki melkein mieli ottaa se unikaveriksi. Mietinkin jo, miten sen raaskii laittaa hikistymään ja likastumaan hevosta vasten ja rypemään rapaan maastolenkeillä.

Hypistelin Pikeurin erinomaisen mahtavasti istuvaa koulukisatakkia ja pikkuisen teki vaikeaa jättää takki rekkiin. Vanha kisatakkini on "ihan ok", mutta ei se ole mitään verrattuna tuohon ihanuuteen! Yritin ajatella erittäin järkevästi ja sainkin itseni uskomaan, ettei takille ole akuuttia tarvetta.
Kalilein kanssa seurakoulukisoissa sopii mennä vanhalla takilla, tai vaikka vaan tummalla neuleella, ja Porren aluekisauran edessä on vielä monen monta isoa kysymysmerkkiä. Vanha takki päällä on tosin ratsastettu Porrella aluetason rusettejakin, joten tämäkään syy ei taida olla liian painava takin vaihtoon.

Viimeisenä, mutta myös arvokkaimpana, asiana ostoslistalla oli uusi kypärä. Eikä kelvannut ihan mikä vaan kypärä... Olikin sellainen malli, että oli tilaustavaraa. Nyt odotellaan Reunokselta soittoa ja kirjoittelen uudesta kypärästäni oman postauksen sitten kun olen saanut kypärän käsiini.

Nyt taitaa olla ostokielto päällä seuraavat pari (kymmentä) vuotta... ;)

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Pörri ♥ ♥ ♥


Salo seurakoulu 13.4.2009
Kuvannut Laura Haaksiluoto

Tänään oli piiiiiiitkästä aikaan sellainen päivä, että pakkasin Porren traileriin ja suuntasin sen kanssa maneesin pehmeille puruille keventelemään valmentajamme Maija Heikkisen valvovan katseen alle. Porre on tänä vuonna jo muutamia kertoja käynyt maneesilla, mutta edellisestä oikeasta treenikerrasta oli aikaa yli vuosi!

Taustana kerrottakoon sen verran, että Porrella on valitettavan pitkä sairashistoria edelliseltä 5 vuodelta ja treeni on aina ollut todella katkonaista. Ensimmäisen vuoden meillä ollessaan (kevät 2006 - kevät 2007) ruuna juoksi raveissa kilpaa (saaden hyviä sijoituksia ja oikein kivasti rahaakin), mutta raviura päättyi pahaan hankosidevammaan. Sen jälkeen Porrella aloitettiin tavoitteellinen ratsukoulutus, jota on pätkinyt vuorotellen jalkavaivat, selkävaivat, potkuvammat ja/tai mysteeriset muut ontumat.

Yksi (melkein) ehjä treeni- ja kisakausi meillä on takana (vuosi 2010) ja silloin saimme treenattua ahkerasti ja kilpailtua paljon keväästä syksyyn. Tulostakin saimme, seuratasolta oli jo ennen tullut rusetteja, mutta nyt sijoituimme aluetasollakin HeC ja HeB -luokissa.
Porrella on ilmavat, hyvät liikkeet ja hieno laukka. Ruuna osaa HeA- tason asiat, mutta juuri tällä hetkellä ei riitä kunto eikä kokoamiskyky suorittamaan niitä kilpailuissa vaadittavalla tasolla.

Tänään teimme helpot koulutreenit Porren kuntotason huomioiden. Alkukävelyn jälkeen aloitimme käyntipohkeenväistöllä "koko rata leikkaa" -linjalla. Oikealle väistö sujui tahdikkaasti ja sujuvasti, vasemmalle olikin huomattavasti vaikeampaa. Ongelmat lienevät johtuvan satulan päällä sijaitsevasta ratsastajasta, uskallan epäillä...

Kevyessä ravissa menimme matalassa muodossa suuria ympyröitä, maneesin kokoista kahdeksikkoa ja pyöristimme kulmat. Porren saatua lihakset kunnolla lämpimäksi siirryimme takaisin käyntiin ja jäimme päätyyn neliölle. Jokaiseen kulmaan hyvä asetus ja etuosakäännöksen puolikas. Alkuun ei taas oikein homma toiminut, mutta toistoja-toistoja-toistoja ja toivotunlaisia askeleitakin alkoi löytyä. Sitten sama ravissa... Sanotaanko vaikka niin, että suunnilleen onnistui. ;)

Lopuksi ympyrällä ravi-laukka-ravi -siirtymisiä. Porre helposti hidastaa liikaa raviin siirtyessä eikä jatka matkaa reippaasti ja sujuvasti. Samoin laukka meinasi alkuun jäädä liian hitaaksi ja "neliskanttiseksi". Oikea laukka on helpompaa meille molemmille ja siinä nostot sekä siirtymiset oli helpompaa tehdä. Teimme kaksi siirtymistä jokaisella ympyrällä. Se oli äärettömän helppoa tuollaisella hevosella, joka on hyvin kuulolla ja jolle laukkaaminen on luontevaa.

Vasemmalle siirtymiset parantuivat kerta kerralta ja pienen herättelyn jälkeen alkoi löytyä erinomaista selän läpi kulkevaa raviakin! Siinä oli pieni muisto menneistä hienoista koulutreeneistä ja ripaus toivoa tulevaisuuteen!

Tällä kaudella toivottavasti pääsemme Porren kanssa starttaamaan muutamat koulukisat. Se kuitenkin edellyttää ruunalta terveyttä, laihtumista ja pientä ratsastuksellista hienosäätöä. Peukut kuitenkin pystyyn, että ainakin loppu kesän suokkitapahtumissa meidät voi bongata kouluradalta! :)

Alla olevassa kuvissa olemme Ypäjältä kisaviikolla 29.7.2010. Suomenhevosille avoin HeC:1, 62,75% ja sija 4/33. Kuvasta KIITOS Satu Österman!


maanantai 5. maaliskuuta 2012

Kisoissa ratsastettu 45 km keskinopeudella 15 km/h, ei paha!

Lähtötohinoissa 3.3.2012, kuvasta kiitos Hopon poppoo

Kisakauden toiset kisat, SuMaRa, Jokioinen 3.3.2012
luokka: 40 km

Kisapäivänä oli sääjumala erittäin mukavalla tuulella! Keli oli mitä mahtavin! Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja tiet olivat kuin ratsastuskisaa varten tehdyt. Tähän kun lisätään vielä hyvä seura, erinomaisesti etenevä hevonen, sujuvat huollot ja toivottu kisatulos, on hyvien kisojen resepti valmis!

Aamulla nousimme (taas kerran) ylös kukon kiekaisun aikaan ja aamutallin jälkeen kamojen pakkaus kyytiin sekä hepan lastaus traileriin. Kisapaikalle oli vain tunnin ajomatka ja olimme sopivaan aikaan paikalla kuullaksemme reittiselostuksen.
Kalilein kanssa ell-tarkastuksen juoksutuksen harjoittelu kotona viime kisojen jälkeen oli tuottanut ainakin jonkunlaista tulosta ja ravin esittäminen lähtötarkastuksessa sujui suunnilleen toivotunlaisesti. Ruuna ei liikoja stressaa turhasta ja sykelukemaksi saatiin mukavan maltillinen 30.

Hyvissä ajoin pääsin ratsuni selkään ja menimme pyörimään muiden mukana lähtöalueelle. Meitä oli lähdössä reissuun ihan mukavan kokoinen porukka (10 ratsukkoa) ja osasin jo enteillä mitä on tulossa. Starttiluvan saatuamme osa ratsukoista poistui valon nopeudella horisonttiin ja me jäimme Kalilein kanssa vetämään viiden ratsukon "takajoukkoa".

Ensimmäinen n. kilometri oli aurattua peltotietä ja ruuna pysyi kohtalaisen hyvin hanskassa. Kalileilla on alkumatkasta vain kaksi vaihdetta, aivan täysillä tai sitten tosi hiljaista jännittynyttä nöpöhölkkää, ja tällä kertaa menimme alitemmossa muiden hönkiessä vauhtia lisää takana. 
Tien leventyessä vauhti kiihtyi hieman, mutta kovin oli edelleen jännittynyttä menoa ohjille painoen. Pikku hiljaa vauhti vain kiihtyi ja kiihtyi eikä se tuntunut ollenkaan mielekkäälle enää. Sykkeet hakkasivat yli 160, hevonen painoi ohjalle jännittyneenä ja meno paheni entisestään jonkun tullessa rinnalle tai jopa ohi. 

Tässä vaiheessa oli pakko jo ottaa järki käteen ja antaa muiden mennä. Matkaa oli taitettuna kolmisen kilometriä, mutta keskinopeus oli kuitenkin reippaasti yli 17 km/h! Eli ei aivan suunnitellusti... Parempi tapa olisi alkuun mennä rauhassa ainakin jokunen kilometri ja siitä sitten matkan edetessä vasta ottaa vauhtia lisää.
Otin siis hetkeksi Kalilein käyntiin asti ja sain seurakseni samassa "takaporukassa" olleen lämpöisen ratsastajansa kanssa. Katselimme muiden poistumista laukaten tietä pitkin ja muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen jatkoimme mekin ravissa. Tällä kahden hevosen kokoonpanolla matka taittui huomattavasti miellyttävämmin. Pystyin heti helppaamaan ohjista melkein puoli metriä ja sykekin laski lähes 50 lyöntiä! 

Pidimme ihan reipasta vauhtia koko ajan. Matkalla oli, sekä mennessä että tullessa, n. 500 metrin pituinen metsäpolku ja se olikin koko kisan ainoa paikka missä kävelimme. Muuten koko matka taittui reippaasti ravaten. 
 Ensimmäinen huolto oli n. 8 km kohdalla ja silloin keskinopeutemme oli 14,3 km/h. Ei ollut mitään huollon tarvetta, joten lennossa vaan ohi.Seuraava huolto oli n. 15 km kohdalla ja sieltä pikkusen juomaa ratsastajalle ja hepalle porkkanaa.

Pikku hiljalleen tavoittelimme muitakin kisaajia ja suunnilleen puolessa välissä matkaa meillä oli kasassa kahden suomenhevosen, yhden lämpöisen ja yhden PRE-hevosen tasatahtia etenevä porukka. Suokeilla oli kunnon veto päällä ja pian matkaa jatkoivat yhdessä Kalilei ja sh-tamma Hessin Pirpana. Nämä kaksi puttea ovat kisanneet jo viime vuonna hyvin paljon samoja matkoja ja on uskomatonta miten nämä hevosetkin tunnistavat toisensa!! Ravailimme rinnakkain täsmälleen samaa vauhtia ohjat täysin vapaina roikkuen kilometri toisensa perään, ei mitään uhittelua hevosilta toisilleen, ei kiirehtimisiä eikä jarrutteluita. Matkaratsastusta parhaimmillaan!

Otimme hitaan huollon n. 30 kilometrin kohdalle. Ratsastajalle smoothie ja hepalle taas porkkanaa. Aurinko paistoi jopa niin lämpimästi, että piti oikein hevosiakin hieman kastella kaulalta! Hetken höpinän jälkeen matka jatkui leppoisissa merkeissä kohti maalia. 
Tässä vaihessa oli sykemittarin elektroniikka pettänyt jo täysin... Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen mittari näytti enää satunnaisesti lukemia tai sitten Kalilein sykevaihtoehdot olivat vain 56, 103 ja 201. Sykemittariin ei siis ollut katsomista, vaan ihan omalla fiiliksellä mentiin. Ja se fiilishän oli oikein hyvä, joten hanaa vaan!

Loppumatkasta kävikin sitten aivan klassisesti... Missasimme yhden kääntymisnuolen... Miten voinkin nykyisin suunnilleen joka toisessa kisassa ratsastaa harhaan?! Uskomatonta?!!! Jatkoimme Kalilein ja Lilli-hepan kanssa ravia ihan tyytyväisenä vain eteenpäin kunnes yhtäkkiä edessä oli vilkkaasti liikennöity asvalttitie. Sellainen ei kuulunut reittiin, joten hepat ympäri ja äkkiä takaisinpäin samoja jälkiä. Kääntymisnuolikin löytyi pienellä avustuksella ja sakkokierroksen pituudeksi tuli tasan 5 km! Juuri kääntymisnuolen kohdalla olimme ohittaneet vastaantulevan ratsukon ja tietenkin kaikkien mahdollisten tuurien takia ratsukko oli tietysti just sopivasti peittänyt ohikulkiessaan sen mustan nuolen valkoisella pohjalla siellä lumihankeen pystytetyssä kepissä. 
Onneksi hevoset olivat vielä tässä 40 kilometrin kohdallakin oikein hyvissä voimissa eikä tarvinnut pelätä, että tarvitsee niitä kantaa maaliin tämän pienen extran takia.

Maaliin siis lopulta löydettiin ja just sillä keskinopeudella millä oli suunniteltukin! Eli 45 km taittui 3 tunnissa ja nopeudella 15 km/h. Lisälenkkiä ei tietenkään laskettu mukaan tuloksiin ja virallinen nopeus oli meillä 13,3 km/h. Kalilei oli aivan viimeisille metreille saakka pirteä ja erittäin jaksavan oloinen, edes tämä lähes 3 h tauotta kestänyt ravaaminen ei saanut ruunan hymyä hyytymään yhtään! Yhtään ainutta kertaa ei tarvinnut pyytää vauhdin lisäystä, pikemminkin sai hiukan jopa jarrutella suurimpia vauhtipiikkejä pois.

Emme hätäilleet lopputarkastuksen kanssa vaan Kalilei sai rauhassa juoda ja kävellä loimitettuna ennen ell:n luo viemistä. Melassivesi maistui heti ämpärillisen verran ja sykkeet laskivat hyvin. 
Tarkastukseen lopulta menimme 20 min maaliintulon jälkeen ja sykkeet silloin 48. Olisivat kuulemma olleet paljon matalammatkin, mutta Kilikali näki just sillä hetkellä jotain kiinnostavaa ja alkoi pyöritellä päätään levottomana. Ravin esittäminenkin oli ihan kelpo suoritus, toki edelleen tarvitaan lisää treeniä tähän asiaan.

Ell-tarkastuksessa ei mitään moitittavaa, joten HYVÄKSYTTY suoritus saatiin! 
Palkinnoksi saimme rusetin lisäksi viivottimen sekä vaaleanpunaisen Jack Sparrow- roskiksen!! Ei taidakaan olla sellaista ihan jokaisella tytöllä!!! ;)

KIITOS vielä SuMaRan ahkerille kisajärjestäjille!!

Loppuun vielä kootut kuvat reissulta.

Matkaan lähdössä: PRE-r. Hispano LV, sh-r. Kalilei ja sh-t. Hessin Pirpana
Kuvasta kiitos Tea Repo!

Ensimmäinen huolto, matkaa takana n. 15 km.
Huomatkaa meidän uudet tiimi-takit! :D
Huoltokuvista kiitos Tapani Immonen!


Kalilei ja Hessin Pirpana
Matka taittuu parhaiten hyvässä seurassa! :)
Kuvasta kiitos Hopon poppoo!
Kuvasta kiitos Tea Repo!
Team Kalilei palkintojen jaossa, kuvasta kiitos Tapani Immonen!

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Maastoilua T+K & M+P -porukassa

Perjantain kunniaksi kokoonpano mää eli Taru + Kalilei ja Marjut + Porre lähtivät maastolöntystelylle hyvinkin kylmässä tuulessa. Pääosin etenimme kävelyä, mutta pienet mummoravihölkätkin otimme.
Marjutin iphonea käytimme hyödyksemme ja sen ohjelman avulla otimme lenkkimme tiedot talteen.
Lenkin pituus 6.4 km, ratsastusaika 1 h 1 min, keskinopeus hurjat 6.26 km/h ja huippunopeus 13.6 km/h.
Täältä näkyy kartasta maastoretkemme: http://www.sports-tracker.com/#/workout/marjutmyller/8rbssc6toa0388tc

Pörri 2.3.2012

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Orista ruunaksi


Voitto-heppa 3vee ja viimeiset hetket orina Viikin hevossairaalan pihalla 29.2.2012
 Ei ole mieshevosen elämä helppoa... Ensin odotellaan ja ihmetellään löytääkö orhi oriuttaan ja sitten kun se vihdoinkin löytää sen, kutsuu "pienen pieni" leikkaus. Näin kävi meidän Voitto-varsallekin.  Napanöyhtän ärhäkkyydellä siunattua super leppoisaa 3-vuotiastamme alkoi lopulta tässä kevään kynnyksellä orin jutut kiinnostaa ja puhelinsoiton jälkeen oli ruunausaika varattuna Helsinkiin Viikin hevossairaalaan keskiviikoksi 29.2.

Ruunausvalmistelut alkoivat jo muutamia päiviä ennen h-hetkeä. Maanantaina Voitolta irroitettiin kengät ja tiistaina iltapäivästä alkoi ruokapaasto. Ennen leikkausta piti olla hevosen syömättä peräti 16 tunnin ajan. Keskiviikon vastaiseksi yöksi orhi tuli pihatosta karsinaan ja sai iltapalakseen vain täyden ämpärillisen vettä. Meillä on muuten karsinan kuivitus olkea, mutta sattumalta yksi karsina oli turvekuivituksella ja pystyin siis täysin olemaan varma syömättömyydestä. Voitto tykkää natustella muiden hevosten tapaan puhtaan karsinan uusia olkia ja olisi aivan varmasti yön aikana kiskonut olkea heinän korvikkeena reippaammanlaisesti...

Helsinkiä kohden lähdimme klo 6 aamulla, kuskina avomieheni Upi, meikä itse matkustaja-navigaattorin tulkitsijana ja Voitto-herra trailerin kyydissä. Varsa on pari viime kertaa vaatinut hieman suuremmat kehotukset traileriin kiipeämisessä, mutta päätti nyt aamulla olla mukava ja kävellä itse suoraan kyytiin naru kaulalla. Matka sujui hyvin, mitä nyt moottoritiellä Helsingin aamuruuhkassa seisoessa varsa hieman jotain kiukutteli matkan täysin tyssätessä.

Perillä humma kyydistä pois, pari pikaista valokuvaa muistoksi ja sitten ovista sisälle ja varsa karsinaan. Opiskelijat tekivät pikaisen tarkastuksen hevoselle ja sen jälkeen suunta kohti vaakaa. Voitto tepasteli vaa'alle sen suurempi ihmettelemättä ja sai painokseen 520 kg!! Olin todella hämmästynyt painon suuruudesta! Voitto on kuitenkin 155 cm korkea ja aikasten ruippana nuorukainen. En edes uskalla miettiä mitä nuo meidän aikuiset puttet painavat... Iso (säkäkorkeus 164 cm) ja raskas Porrekin varmaan hipoo 800 kg todella helposti! Oliskin erittäin mielenkiintoista saada nuo kaikki omat hepat punnittua oikein puntarin kanssa!

Vaa'alla käynnin jälkeen hyvin pian leikkaava eläinlääkäri Timo Paananen saapuikin paikalle ja leikkaussalia kohden lähdettiin kulkemaan hevosen rauhoituksen jälkeen. Leikkaussalin "eteisessä", kaatokarsinassa, erittäin hyvin rauhoitettu Voitto sai kaulaansa kanyylin ja sitä kautta muutamien esitoimien jälkeen pitkävaikutteisen penisiliinin, kipulääkkeen ja viimeisenä myös nukutusaineen. Ei montaa hetkeä kestänyt, kun varsa jo kellahti kumoon. Hengitysputki kurkkuun, jalkoihin nostolenkit ja siitä vei ilmojen halki Voiton tie nosturilla leikkaussaliin.

Voitto laskettiin selälleen pöydälle ja aloitettiin leikkausalueen huolellinen pesu. Monen vaahdotuskerran jälkeen alkoi tulla puhdasta ja huuhtelua seurasi leikkausliinojen asennus ja hommien aloitus. Laaseria apuna käyttäen ruunalle turhien pussukoiden ja nyssyköiden poisto ja valmista oli! Leikkaussalissa oloon kului aikaa reilu tunti ja Viikin mukavana pikku erikoisuutena koko tätä tapahtumaa pääsi seuraamaan lasin läpi.
Humma taas jaloistaan kiinni nosturiin ja siirto heräämiskarsinaan. Tässä vaiheessa me kaksi aamulla aikaisin herännyttä ihmistä lähdimme lähi-Prismasta hakemaan aamupalaa ja matkaevästä kotimatkaa varten.

Noin tunnin kuluttua palasimme takaisin ja Voitto oli siinä vaiheessa jo herännyt sekä siirretty takaisin tallin puolelle karsinaan. Pikkuisen oli hepalla vielä jalat solmussa ja olotila hutera.
Paperijuttujen jälkeen Voitto riimunnarun jatkoksi, trailerin kyytiin kiipustaminen ja parin tunnin kotimatka pääsi alkamaan.

Kotimatka sujui ilman ruuhkia ja kotona varsa oli täysin herännyt ja SUPER NÄLKÄINEN. Voitto pääsi karsinaan syömään heiniä ja me ihmiset menimme Hese-sapuskan nautittuamme parin tunnin tirsoille. Hevoshommissa ei kyllä oikein ikinä jaksa tottua a) pitkiin ajomatkoihin ja b) aikaisiin herätyksiin.

Jatkohoitona ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä. Kävelyttelyä muutamia kertoja päivässä ja (pienessä) tarhassa oloa. Ravailla saa, mutta riekkuminen sekä pukittelu on kiellettyä pari seuraavaa viikkoa. Voitto saa nyt olla parit ekat päivät karsinassa pääasiassa ja olla valvotusti tarhassa yksin. Missään vaiheessa ei varsa ole vaikuttanut yhtään kipeältä, on pirteä ja hyvin syövä. Muutaman päivän päästä saakin tarhailla jo koko päivän läpi. Muutaman viikon päästä saamme kengät takaisin ja silloin alkaa taas ajotreenit jokusen kerran viikossa.

Ja tietysti lopuksi vastaus kysymykseen "miksi ruunasit". Sen takia ettei tuossa hevosessa ollut jalostusoriainesta ja elämä ruunana sekä ruunan kanssa on huolettomampaa sekä helpompaa. :)


Voitosta ei paljoa näy... mutta siellä se on selällään leikkausliinojen alla.