Orista ruunaksi



Voitto-heppa 3vee ja viimeiset hetket orina Viikin hevossairaalan pihalla 29.2.2012

 Ei ole mieshevosen elämä helppoa... Ensin odotellaan ja ihmetellään löytääkö orhi oriuttaan ja sitten kun se vihdoinkin löytää sen, kutsuu "pienen pieni" leikkaus. Näin kävi meidän Voitto-varsallekin.  Napanöyhtän ärhäkkyydellä siunattua super leppoisaa 3-vuotiastamme alkoi lopulta tässä kevään kynnyksellä orin jutut kiinnostaa ja puhelinsoiton jälkeen oli ruunausaika varattuna Helsinkiin Viikin hevossairaalaan keskiviikoksi 29.2.

Ruunausvalmistelut alkoivat jo muutamia päiviä ennen h-hetkeä. Maanantaina Voitolta irroitettiin kengät ja tiistaina iltapäivästä alkoi ruokapaasto. Ennen leikkausta piti olla hevosen syömättä peräti 16 tunnin ajan. Keskiviikon vastaiseksi yöksi orhi tuli pihatosta karsinaan ja sai iltapalakseen vain täyden ämpärillisen vettä. Meillä on muuten karsinan kuivitus olkea, mutta sattumalta yksi karsina oli turvekuivituksella ja pystyin siis täysin olemaan varma syömättömyydestä. Voitto tykkää natustella muiden hevosten tapaan puhtaan karsinan uusia olkia ja olisi aivan varmasti yön aikana kiskonut olkea heinän korvikkeena reippaammanlaisesti...

Helsinkiä kohden lähdimme klo 6 aamulla, kuskina avomieheni Upi, meikä itse matkustaja-navigaattorin tulkitsijana ja Voitto-herra trailerin kyydissä. Varsa on pari viime kertaa vaatinut hieman suuremmat kehotukset traileriin kiipeämisessä, mutta päätti nyt aamulla olla mukava ja kävellä itse suoraan kyytiin naru kaulalla. Matka sujui hyvin, mitä nyt moottoritiellä Helsingin aamuruuhkassa seisoessa varsa hieman jotain kiukutteli matkan täysin tyssätessä.

Perillä humma kyydistä pois, pari pikaista valokuvaa muistoksi ja sitten ovista sisälle ja varsa karsinaan. Opiskelijat tekivät pikaisen tarkastuksen hevoselle ja sen jälkeen suunta kohti vaakaa. Voitto tepasteli vaa'alle sen suurempi ihmettelemättä ja sai painokseen 520 kg!! Olin todella hämmästynyt painon suuruudesta! Voitto on kuitenkin 155 cm korkea ja aikasten ruippana nuorukainen. En edes uskalla miettiä mitä nuo meidän aikuiset puttet painavat... Iso (säkäkorkeus 164 cm) ja raskas Porrekin varmaan hipoo 800 kg todella helposti! Oliskin erittäin mielenkiintoista saada nuo kaikki omat hepat punnittua oikein puntarin kanssa!

Vaa'alla käynnin jälkeen hyvin pian leikkaava eläinlääkäri Timo Paananen saapuikin paikalle ja leikkaussalia kohden lähdettiin kulkemaan hevosen rauhoituksen jälkeen. Leikkaussalin "eteisessä", kaatokarsinassa, erittäin hyvin rauhoitettu Voitto sai kaulaansa kanyylin ja sitä kautta muutamien esitoimien jälkeen pitkävaikutteisen penisiliinin, kipulääkkeen ja viimeisenä myös nukutusaineen. Ei montaa hetkeä kestänyt, kun varsa jo kellahti kumoon. Hengitysputki kurkkuun, jalkoihin nostolenkit ja siitä vei ilmojen halki Voiton tie nosturilla leikkaussaliin.

Voitto laskettiin selälleen pöydälle ja aloitettiin leikkausalueen huolellinen pesu. Monen vaahdotuskerran jälkeen alkoi tulla puhdasta ja huuhtelua seurasi leikkausliinojen asennus ja hommien aloitus. Laaseria apuna käyttäen ruunalle turhien pussukoiden ja nyssyköiden poisto ja valmista oli! Leikkaussalissa oloon kului aikaa reilu tunti ja Viikin mukavana pikku erikoisuutena koko tätä tapahtumaa pääsi seuraamaan lasin läpi.
Humma taas jaloistaan kiinni nosturiin ja siirto heräämiskarsinaan. Tässä vaiheessa me kaksi aamulla aikaisin herännyttä ihmistä lähdimme lähi-Prismasta hakemaan aamupalaa ja matkaevästä kotimatkaa varten.

Noin tunnin kuluttua palasimme takaisin ja Voitto oli siinä vaiheessa jo herännyt sekä siirretty takaisin tallin puolelle karsinaan. Pikkuisen oli hepalla vielä jalat solmussa ja olotila hutera.
Paperijuttujen jälkeen Voitto riimunnarun jatkoksi, trailerin kyytiin kiipustaminen ja parin tunnin kotimatka pääsi alkamaan.

Kotimatka sujui ilman ruuhkia ja kotona varsa oli täysin herännyt ja SUPER NÄLKÄINEN. Voitto pääsi karsinaan syömään heiniä ja me ihmiset menimme Hese-sapuskan nautittuamme parin tunnin tirsoille. Hevoshommissa ei kyllä oikein ikinä jaksa tottua a) pitkiin ajomatkoihin ja b) aikaisiin herätyksiin.

Jatkohoitona ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä. Kävelyttelyä muutamia kertoja päivässä ja (pienessä) tarhassa oloa. Ravailla saa, mutta riekkuminen sekä pukittelu on kiellettyä pari seuraavaa viikkoa. Voitto saa nyt olla parit ekat päivät karsinassa pääasiassa ja olla valvotusti tarhassa yksin. Missään vaiheessa ei varsa ole vaikuttanut yhtään kipeältä, on pirteä ja hyvin syövä. Muutaman päivän päästä saakin tarhailla jo koko päivän läpi. Muutaman viikon päästä saamme kengät takaisin ja silloin alkaa taas ajotreenit jokusen kerran viikossa.

Ja tietysti lopuksi vastaus kysymykseen "miksi ruunasit". Sen takia ettei tuossa hevosessa ollut jalostusoriainesta ja elämä ruunana sekä ruunan kanssa on huolettomampaa sekä helpompaa. :)



Voitosta ei paljoa näy... mutta siellä se on selällään leikkausliinojen alla.