Päivä lukuna: 61,9 km

Tursa 11.2.2012

Matkaratsastuskisakauden avaus Sisuratsukoiden kansallisissa kisoissa, Tursa 11.2.2012, 

kisamatka 61,9 km

Aamulla herätyskellot pimpottelivat suloisia herätyssävelmiään klo 5.00 ja innokas matkaratsastuskisaaja, huoltajansa kera, lähti suorastaan riehakkaasti lämpimästä sängystä uuteen päivään (tai sitten ei... :D). Illalla olin jo pakannut Kalilein kisakamat varustehuoneeseen kasaan odottamaan autoon nostoa, joten aamutuimaan jäi vain omien evästen pakkaaminen ja tallin hevosten aamutoimet.
Tarkoitus oli kuuden aikaan olla heppa kärryssä ja auton nokka suuntaamassa kohti kisapaikkaaa. Melkein olimme aikataulussa ja klo 6.20 olimme suorittaneet lähdön.

Matkaa kisapaikalle oli meiltä mukavan vähän, vain n. 90 kilometriä. Matka sujui perinteiseen tapaan, meikäläinen jatkoi kesken jääneitä prinsessaunia auton penkissä ja mies ajoi yhdistelmän kisapaikalle. Kisakuntoni ei ollut mikään kovin kehuttava, joten aamupalaksi nautittiin apteekin voimajuomaa ja muutamat aspirin zipit.

Perillä, kansliassa käynnin jälkeen, ruunaska pois trailerista, kamat huoltoalueelle kasaan, Kalilein pientä notkistavaa kävelyä ja sitten ell-tarkastukseen. Alkutarkastuksessa syke 36 ja juoksutuksessa etenemisvauhti todella hidas.

Meitä osallistui luokkaan vain kaksi rohkeaa, mutta silti olimme sopineet keskenämme kotipalaverissa, että lähden Kalilein kanssa ensimmäisellekin lenkille aivan omassa rauhassa. Lähtömerkki kajahti jo ennenkuin olimme lähtövalmiit ja jo tämänkin syyn takia startin sain tehdä omalla vauhdilla. Tai siis korjaan... Olisin halunnut lähteä MINUN määräämälläni vauhdilla ja Kalilei tietysti halusi lähteä HÄNEN määräämäänsä tahtia.

Kalilei oli heti traikusta tultuaan täysin tietoinen mikä on päivän tehtävä ja lähtölinjan ylitettyään malttoi kävellä sentään muutaman sataa metriä. Sen jälkeen lähdimme taittamaan ravissa matkaa ohjat erittäin pinkeinä. Ensimmäiset viisi kilometriä sain pidätellä vauhtia pois ihan tosissani ja sykkeet tietysti hakkasivat vauhdin hitaudesta huolimatta hyvinkin korkealla. Jokaista postilaatikkoa, männyn käpyä, lepattavaa reittimerkkiä ym. mukavaa piti lisäksi kytätä ja pöristä. Jossain kuuden kilometrin kohdilla pystyin jo hieman antamaan löysää ohjaa ja hyvin pian sen jälkeen päästämään ohjan jo täysin löysäksi.
Tässä vaiheessa pääsimme siis tavoiteltuun tilaan, missä matkavauhti on ravilla yhtään pitelemättä n. 15 km/h ja sykkeet mukavan alhaiset.

Ensimmäisellä lenkillä oli pituutta 23 km ja maasto oli hyvinkin tasaista. Reitti kulki metsätietä sekä pieniä hiekkateitä pitkin. Ilma oli muutaman asteen pakkasella, mutta viima oli paikoitellen hyvinkin pureva. Pohjat olivat erittäin hyvät ja pitävät, yhtään lumessa tarpomista ei reitille osunut.

Ensimmäisen lenkin huollot otettiin n. 5 km välein ja silloin annettiin ratsastajalle vakiona nenäliina ja hepalle porkkanaa tai omenaa.  
Lenkki meni helponlaisesti 14,1 km/h vauhtia ja tauolle tultiin loimi päällä viimeiset n. 500 m taluttaen. Taukoviivan ylityksen jälkeen omalle huoltopaikalle, satula pois, sykekahva kylkeen ja välittömästi ell-tarkastukseen. Ilmottautuminen ensimmäiseen taukotarkastukseen 2 min tauolle saapumisen jälkeen ja syke 52. Kalilei ei tosin oikein halunnut edetä juoksutuksessa mihinkään...
Lenkin keskisyke oli Polarin mukaan 117 ja lähtöviivästys + ell-aika huomioon ottaen "virallinen" keskinopeus etapille oli 13,5 km/h.

Ensimmäinen tauko meni aivan käsittämättömän nopeasti... En ehtinyt syödä enkä yhtään mitään. Hain hevoselle juotavaa ja sitten pitikin olla jo satulaa virittämässä takaisin selkään. Vaikka miten yritimme olla nopeita, myöhästyin tauolta lähdön kanssa TAAS varmaan kolme- neljä minuuttia...
Lisäksi märkien hanskojen kanssa leikkiminen meinasi koitua koko kisan kohtaloksi... Tauolla en ehtinyt vaihtaa kuivia hanskoja ja vetäisin uuden hanskaparin käsiini vasta aivan lähtötohinoissa. Seuraus siitä oli tietysti jääkylmät kädet, mitkä eivät kuivissa (todella surkeiksi nyt todetuissa) talviratsastussormikkaissakaan sulaneet. Kylmyyteen ei ainakaan auttanut Kalilein piteleminen reippaammanlaisella ohjasotteella taas ensimmäisten kilometrien ajan...
Toinen lenkki oli täysin sama ensimmäisen lenkin kanssa, eli 23 km. Nyt oli alun jälkeen pakko ottaa huollot jo n. 3 km välein. Ei tokikaan hevosen takia, vaan ratsastajan. Alkoivat yksin taivalletut kilometrit vaikuttaa vissiin sen verran mielenterveyteen jo tässä kohtaa ja syväjäätyneet sormet sattuivat aivan tolkuttomasti.
Toinen lenkki ei tuntunut etenevän yhtään mihinkään ja GPS:n näyttämä kokonaiskilometrimäärä ei lisääntynyt ollenkaan. Jossain 15 km kohdalla pitelin ohjia jo kyynärpäiden kohdilla koukussa olevissa käsissä ja mietin miten selviän ikinä hengissä siltä tuskaiselta lenkiltä pois... ONNEKSI autosta löytyi villasormikkaat sekä isot fleece-tumput, jotka sain käsiini. Tämän jälkeen sormet pikkuisen sulivat ja väkipakolla vaan eteenpäin kohti taukoa ja sen tarjoamaa lämmintä tilaa!!

Toiselle tauolle siis ihme kyllä pääsimme ja viimeiset 500 m fleece-loimen kanssa talutusta varmistivat hevosen palautumisen. Kuvio oli toisto ensimmäisestä, eli auton luo - satula pois - sykekahva kylkeen - ell-tarkastukseen. Taas oli hevonen 2 minuutissa ilmoitettu eläinlääkärille ja hyväksytty sykkeellä 56. Juoksutuksen näyttäminen meinasikin sitten aiheuttaa hylkäyksen... Kalileilla on hirmuinen kiire lenkillä, mutta ell-tarkastuksessa muutaman raviaskeleen näyttäminen on aivan ylivoimaisen oloista! Ruuna ei meinannut ravata MILLÄÄN, ei sitten todellakaan... Ei paineella ohjissa, ei maiskuttamalla eikä millään hyvällä. Pahalla oli vaikea koittaa, kun raippa on mr-kisoissa kielletty. Pelkkä raipan näkeminen toisesta silmäkulmasta jollain ulkopuolisella, olis tasan varmasti tuonut tuohonkin papparaiseen ne vaaditut raviliikkeet.
Lenkki meni oman GPS:n mukaan vauhtia 13,1 km/h ja hitaan tauolta lähdön sekä ell-ajan huomioiden nopeus oli 12,8 km/h. Keskisyke 115.

Tällä toisella tauolla otin jokaisen mahdollisen minuutin aikaa itselleni. Hevonen sai haaleaa melassivettä ämpärissä eteensä ja jäi natustamaan huoltaja- Upin pitelemänä heinää. Itse sulatin ensin sormeni ja sen jälkeen menin kisakeskuksen lämpimään kanslia/puffettitilaan 10 minuutiksi pötköttämään pirttipenkille. Hiukan ruokaa vielä sisuksiin ja taistelutahto alkoi taas nousta!

Kolmannelle lenkille pääsimme YLLÄTTÄIN lähtemään oikeastaan aivan ajassa! Tai no, ehkä aivan maksimissaan minuutin jäljessä, mutta paremmin kuin kahdella ekalla kerralla. Ensimmäiset kilometrit menivät Kalileillakin jo pikkuisen maltillisemmissa merkeissä ja oikeastaan koko lenkki oli mukava ja helppo pieni rupeama enää. Yhtään ei ruunaa tarvinnut patistaa etenemään, hölköttelimme mukavan rauhallisesti tämän 16 km lenkin läpi. Lenkki kulki samoja teitä kahden edellisen kanssa, joten oli jotenkin hupaisaa todeta Kalilein katsovan vielä kolmannellakin kerralla samaa pudonnutta männyn oksaa tien varrella. Ja sitähän piti siis aivan pysähdyksiin asti toljottaa jokaisella kerralla...

Lenkki kipiteltiin läpi n. 12 km/h ja kilometrinopeudestakin päätellen otimme muutaman pienen käyntipätkän matkan aikana huollon yhteydessä. Maalia kohti hidastimme entisestään ja mukava olikin huomata että autolle päästyä satulan poisoton jälkeen syke oli enää reilu 50. Lenkin keskisyke 99.
Otimme kuitenkin aivan varman päälle sykkeen kanssa ja rauhassa laittelin tavaroita pois, loimitin hevosta ja annoin sen syödä heinää. Pienen ajan päästä sykekahva näyttikin lukemaa yli 70?!! Uusintamittaus tovin kuluttua oli edelleen sama!! Kävi jo mielessä sykekahvan luotettavuus ja vanhat kunnot stetarit käyttöön... Valitettavasti niistä en vain saanut mitään kuulumaan. Johtuikohan Kalileista, mittaajasta ja stetareiden melkeimpä hangessa viettämästään melkein 7 tunnista... :D
Onneksi matkaratsastuspiireissä apua saa, jos sitä vain uskaltaa pyytää ja pelastava Joona tulikin paikalle viralliseksi tarkastusmittaajaksi! Hän löysi sykkeen ja lukemat edelleen samoissa... Hui... Pienen vinkin jälkeen tilanne saatiin kuitenkin pelastettua hyvinkin toivotunlaiseksi. En ollut koskaan tajunnut että hevosen sykkeeseen voi ruokailu vaikuttaa niiiiiiin paljon. Kalileinkin kärsän nostaminen heinäkasasta ja sykkeen mittaaminen muutaman hetken päästä uudelleen, antoikin enää tuloksen 56... Ei muuta kuin ell-tarkastukseen päin, viimeinen nopea tarkastusmittaus vielä aivan hollilla ja näin sai ell myös mittauksessa sykelukemaksi oikein kivat 44. :D
Juoksutus aiheutti edelleen suurta ongelmaa. Joona hätisti toisessa päässä, minä toisessa ja huoltaja-Upi juoksi. Hyväksytty räpellys-juoksutus saatiin kuin saatiinkin ja siis HYVÄKSYTTY tulos 61,9 kilometrin luokasta kilometriajalla 12,5 km/h!!!!! JEEEEEE!!!! Ja kaikki arvostelukohdat läpi kisan A:ta!!! Ensimmäinen startti meillä tältä tasolta ja mahtavan super hienosti Kalilei sen suoritti!!

Palkintojen pokkaamisen jälkeen hepalle jäät jalkoihin ja humma traileriin odottelemaan kotiinlähtöä. Kamat vielä kasaan, pieni hetki kansliassa rupattelua ja sitten kohti kotia raskaan päivän jälkeen.
Kotona ruuna tarhaan loppukävelemään villapintelit jaloissa ja tavarat jaksoimme just ja just vielä siirtää autosta varustehuoneen puolelle. Sitten kutsuikin sohva erittäin kovalla kutsuhuudolla ja pakko myöntää, että uni korjasi tämän tytön jo ennen Putouksen alkamista. ;)
Puoli kymmenen piti vielä käydä tekemässä iltatalli ja sen jälkeen takaisin uneen, ihanaa.

Tänään tutkailtu tarkkaan erityisesti ruunan jalat läpi rasituksen jäljiltä ja hyvin vaikutti palautuneen kaikin puolin. Hoitajatyttö-Elisa kävi Kalilein kanssa noin tunnin maastoköpsyttelyn ja hiukan vaisulta oli herra vaikuttanut. Kotiopäin oli kyllä kiirettä tuttuun tapaan riittänyt.

Nyt onkin Kalileilla pienen loman aika palautellen itseään eilisestä suorituksesta.
Uutta opimme tältäkin reissulta paljon ja kotitehtävänä on pakko, siis todellakin PAKKO PAKKO PAKKO, harjoitella hevosen raviesittämistä. Ei tätä ongelmaa ennen ole ollut, mutta nyt se oli kyllä näissä kisoissa erittäin hävettävän paha!!

Tärkein huomio oli kuitenkin Kalilein hieno kisasuoritus!! Tätä hevosta ei pidä aliarvoida, siitä on vaikka mihin!! <3