Kisoissa ratsastettu 45 km keskinopeudella 15 km/h, ei paha!

Lähtötohinoissa 3.3.2012, kuvasta kiitos Hopon poppoo

Kisakauden toiset kisat, SuMaRa, Jokioinen 3.3.2012

luokka: 40 km

Kisapäivänä oli sääjumala erittäin mukavalla tuulella! Keli oli mitä mahtavin! Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja tiet olivat kuin ratsastuskisaa varten tehdyt. Tähän kun lisätään vielä hyvä seura, erinomaisesti etenevä hevonen, sujuvat huollot ja toivottu kisatulos, on hyvien kisojen resepti valmis!

Aamulla nousimme (taas kerran) ylös kukon kiekaisun aikaan ja aamutallin jälkeen kamojen pakkaus kyytiin sekä hepan lastaus traileriin. Kisapaikalle oli vain tunnin ajomatka ja olimme sopivaan aikaan paikalla kuullaksemme reittiselostuksen.

Kalilein kanssa ell-tarkastuksen juoksutuksen harjoittelu kotona viime kisojen jälkeen oli tuottanut ainakin jonkunlaista tulosta ja ravin esittäminen lähtötarkastuksessa sujui suunnilleen toivotunlaisesti. Ruuna ei liikoja stressaa turhasta ja sykelukemaksi saatiin mukavan maltillinen 30.

Hyvissä ajoin pääsin ratsuni selkään ja menimme pyörimään muiden mukana lähtöalueelle. Meitä oli lähdössä reissuun ihan mukavan kokoinen porukka (10 ratsukkoa) ja osasin jo enteillä mitä on tulossa. Starttiluvan saatuamme osa ratsukoista poistui valon nopeudella horisonttiin ja me jäimme Kalilein kanssa vetämään viiden ratsukon "takajoukkoa".

Ensimmäinen n. kilometri oli aurattua peltotietä ja ruuna pysyi kohtalaisen hyvin hanskassa. Kalileilla on alkumatkasta vain kaksi vaihdetta, aivan täysillä tai sitten tosi hiljaista jännittynyttä nöpöhölkkää, ja tällä kertaa menimme alitemmossa muiden hönkiessä vauhtia lisää takana. 

Tien leventyessä vauhti kiihtyi hieman, mutta kovin oli edelleen jännittynyttä menoa ohjille painoen. Pikku hiljaa vauhti vain kiihtyi ja kiihtyi eikä se tuntunut ollenkaan mielekkäälle enää. Sykkeet hakkasivat yli 160, hevonen painoi ohjalle jännittyneenä ja meno paheni entisestään jonkun tullessa rinnalle tai jopa ohi. 

Tässä vaiheessa oli pakko jo ottaa järki käteen ja antaa muiden mennä. Matkaa oli taitettuna kolmisen kilometriä, mutta keskinopeus oli kuitenkin reippaasti yli 17 km/h! Eli ei aivan suunnitellusti... Parempi tapa olisi alkuun mennä rauhassa ainakin jokunen kilometri ja siitä sitten matkan edetessä vasta ottaa vauhtia lisää.

Otin siis hetkeksi Kalilein käyntiin asti ja sain seurakseni samassa "takaporukassa" olleen lämpöisen ratsastajansa kanssa. Katselimme muiden poistumista laukaten tietä pitkin ja muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen jatkoimme mekin ravissa. Tällä kahden hevosen kokoonpanolla matka taittui huomattavasti miellyttävämmin. Pystyin heti helppaamaan ohjista melkein puoli metriä ja sykekin laski lähes 50 lyöntiä! 

Pidimme ihan reipasta vauhtia koko ajan. Matkalla oli, sekä mennessä että tullessa, n. 500 metrin pituinen metsäpolku ja se olikin koko kisan ainoa paikka missä kävelimme. Muuten koko matka taittui reippaasti ravaten. 

 Ensimmäinen huolto oli n. 8 km kohdalla ja silloin keskinopeutemme oli 14,3 km/h. Ei ollut mitään huollon tarvetta, joten lennossa vaan ohi.Seuraava huolto oli n. 15 km kohdalla ja sieltä pikkusen juomaa ratsastajalle ja hepalle porkkanaa.

Pikku hiljalleen tavoittelimme muitakin kisaajia ja suunnilleen puolessa välissä matkaa meillä oli kasassa kahden suomenhevosen, yhden lämpöisen ja yhden PRE-hevosen tasatahtia etenevä porukka. Suokeilla oli kunnon veto päällä ja pian matkaa jatkoivat yhdessä Kalilei ja sh-tamma Hessin Pirpana. Nämä kaksi puttea ovat kisanneet jo viime vuonna hyvin paljon samoja matkoja ja on uskomatonta miten nämä hevosetkin tunnistavat toisensa!! Ravailimme rinnakkain täsmälleen samaa vauhtia ohjat täysin vapaina roikkuen kilometri toisensa perään, ei mitään uhittelua hevosilta toisilleen, ei kiirehtimisiä eikä jarrutteluita. Matkaratsastusta parhaimmillaan!

Otimme hitaan huollon n. 30 kilometrin kohdalle. Ratsastajalle smoothie ja hepalle taas porkkanaa. Aurinko paistoi jopa niin lämpimästi, että piti oikein hevosiakin hieman kastella kaulalta! Hetken höpinän jälkeen matka jatkui leppoisissa merkeissä kohti maalia. 

Tässä vaihessa oli sykemittarin elektroniikka pettänyt jo täysin... Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen mittari näytti enää satunnaisesti lukemia tai sitten Kalilein sykevaihtoehdot olivat vain 56, 103 ja 201. Sykemittariin ei siis ollut katsomista, vaan ihan omalla fiiliksellä mentiin. Ja se fiilishän oli oikein hyvä, joten hanaa vaan!

Loppumatkasta kävikin sitten aivan klassisesti... Missasimme yhden kääntymisnuolen... Miten voinkin nykyisin suunnilleen joka toisessa kisassa ratsastaa harhaan?! Uskomatonta?!!! Jatkoimme Kalilein ja Lilli-hepan kanssa ravia ihan tyytyväisenä vain eteenpäin kunnes yhtäkkiä edessä oli vilkkaasti liikennöity asvalttitie. Sellainen ei kuulunut reittiin, joten hepat ympäri ja äkkiä takaisinpäin samoja jälkiä. Kääntymisnuolikin löytyi pienellä avustuksella ja sakkokierroksen pituudeksi tuli tasan 5 km! Juuri kääntymisnuolen kohdalla olimme ohittaneet vastaantulevan ratsukon ja tietenkin kaikkien mahdollisten tuurien takia ratsukko oli tietysti just sopivasti peittänyt ohikulkiessaan sen mustan nuolen valkoisella pohjalla siellä lumihankeen pystytetyssä kepissä. 

Onneksi hevoset olivat vielä tässä 40 kilometrin kohdallakin oikein hyvissä voimissa eikä tarvinnut pelätä, että tarvitsee niitä kantaa maaliin tämän pienen extran takia.

Maaliin siis lopulta löydettiin ja just sillä keskinopeudella millä oli suunniteltukin! Eli 45 km taittui 3 tunnissa ja nopeudella 15 km/h. Lisälenkkiä ei tietenkään laskettu mukaan tuloksiin ja virallinen nopeus oli meillä 13,3 km/h. Kalilei oli aivan viimeisille metreille saakka pirteä ja erittäin jaksavan oloinen, edes tämä lähes 3 h tauotta kestänyt ravaaminen ei saanut ruunan hymyä hyytymään yhtään! Yhtään ainutta kertaa ei tarvinnut pyytää vauhdin lisäystä, pikemminkin sai hiukan jopa jarrutella suurimpia vauhtipiikkejä pois.

Emme hätäilleet lopputarkastuksen kanssa vaan Kalilei sai rauhassa juoda ja kävellä loimitettuna ennen ell:n luo viemistä. Melassivesi maistui heti ämpärillisen verran ja sykkeet laskivat hyvin. 

Tarkastukseen lopulta menimme 20 min maaliintulon jälkeen ja sykkeet silloin 48. Olisivat kuulemma olleet paljon matalammatkin, mutta Kilikali näki just sillä hetkellä jotain kiinnostavaa ja alkoi pyöritellä päätään levottomana. Ravin esittäminenkin oli ihan kelpo suoritus, toki edelleen tarvitaan lisää treeniä tähän asiaan.

Ell-tarkastuksessa ei mitään moitittavaa, joten HYVÄKSYTTY suoritus saatiin! 

Palkinnoksi saimme rusetin lisäksi viivottimen sekä vaaleanpunaisen Jack Sparrow- roskiksen!! Ei taidakaan olla sellaista ihan jokaisella tytöllä!!! ;)

KIITOS vielä SuMaRan ahkerille kisajärjestäjille!!

Loppuun vielä kootut kuvat reissulta.

Matkaan lähdössä: PRE-r. Hispano LV, sh-r. Kalilei ja sh-t. Hessin Pirpana
Kuvasta kiitos Tea Repo!

Ensimmäinen huolto, matkaa takana n. 15 km.

Huomatkaa meidän uudet tiimi-takit! :D

Huoltokuvista kiitos Tapani Immonen!

 

Kalilei ja Hessin Pirpana

Matka taittuu parhaiten hyvässä seurassa! :)
Kuvasta kiitos Hopon poppoo!

Kuvasta kiitos Tea Repo!

Team Kalilei palkintojen jaossa, kuvasta kiitos Tapani Immonen!