...ja kuinkas sitten kävikään?

Tässä niitä on. Tarhaan tehtyjä hiekkakraatereita. Tekijänä Voitto 5vee alias mulla-on-hiukan-ylimääräistä-energiaa... Ei riittänyt aamupäivän kokovartalotreenihikeen päättyneet kouluratsastustreffit Maijan kanssa vaan piti kotiin päästyä paria tuntia myöhemmin ottaa omatoimiset kiitolaukka-pukkihyppy-sessiot.

Koska Voittoa (yritetään) pitää pumpulissa tämän viikon ajan, menin heti nappaamaan ruunan narun jatkeeksi, kun huomasin tarharallattelun menevän riskialttiin puolelle. Hieno ajatus, mutta olin myöhässä.

Tässä se meinaan on. Oikean etujalan kenkä. Hyvä kysymys on, miksi se ei ole hevosen kavion pohjassa? Ja erittäin loistava jatkokysymys on, miten kenkä voi olla täysin suora ja kavio vailla ainuttakaan repeämää? Kaikki on selvästi mahdollista.

Onni on olla hyvissä väleissä kotikunnan paikallisen kengittäjän kanssa. Kaksi tuntia soitosta ja Voiton irtokenkä oli naputeltuna takaisin alle. Naulat sujahtivat hienosti entisiin reikiin ja kaviosta tuli oikein kaunis.

Koska Voitto oli tänään tuhma ja pudotti kenkänsä, sai se jäädä yöksi pihalle Porren kanssa. Omiin tarhoihinsa kuten jo viikon, mutta tepastelkoot yöllä isommassa tilassa kuin karsinassa... Jos vaikka energiataso pysyisi hieman maltillisempana. Toki nuorukainen on loimitettu, ettei vain kylmä pääse iskemään kultamussukkaan.

Huh, neljä päivää jäljellä laatuarvosteluun.

Viritetty hevosvoima

30.8.2014

Täällä asuu yksi erittäin viritetty hevosvoima. Päivät yksin tarhassa, yöt tallissa olkipedillä, sopivan viileät ilmat ja nousukunto. Ne yhdessä tarkoittavat sitä, että täällä ollaan lentoonlähtötunnelmissa! Tarhassa mennään rallia, talutusmatkoilla mieli tekee sipsutella pikkuista ravia narun päässä, aamulla kaivetaan lähtökuoppaa uloslähtövuoroa odotellessa ja ratsastaessa ajatus on vain mennä kovaa. Tai kovempaa.

Kyllä tämä täti huokaisee helpotuksesta kun tuleva viikko on kulunut ja laatuarvostelut takana. Alkaa taisteluväsymys painaa mitä lähemmäs tapahtumaa kuljetaan. Tällä viikolla takana kolme treenireissua ja voin kertoa, että onhan se aina jonkunlainen suoritus liikkua maneesille kaikkine tarvikkeineen, vaikka matkaa on  vain nelisenkymmentäkilometria suuntaansa.

Eikä tuossa tietenkään kaikki. Täällä kotosalla saa sydän huolesta kippuralla seurailla, että syöhän heppa nyt just oikealla tavalla, eihän sillä tuossa pukkilaukassa niksahtanut mikään paikka, onko kengät jalassa ja niin edespäin. Hieroja Jaana Vuola kävi edellisenä perjantaina Voiton tsekkaamassa läpi ja kaikki lihaksiston suhteen kunnossa, huh huh!

Laitetaanpa vielä videokuvaakin siitä, miten Voitto perjantaina kyseli Maijalta lähes tauotta, että "Saanhan mennä kovempaa, saanhan??"

Huomenna pakkaan, jälleen kerran, hevosen, ipanan ja itseni tavaroineen kaikkineen auton sekä trailerin kyytiin ja huristelen kentälle viemään Voiton treenaamaan Maijan kanssa. Torstaina sama virsi ja sitten ollaankin jo kosketusetäisyydellä Ypäjän suokkikuninkaallisista!

Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että yritän pysyä mukana Voiton sivuloikissa ("IIIIIIIIIIIIIIK! Tuuli huojuttí ruohonkortta jalkojeni vieressä"), täyskäännöksissä ("KÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄK! Lintu lähti lentoon, näiksääää?!!!") ja nollasta kiitolaukkaan rykäisyissä ("APUAAAAA!!!! Henkilöauto vilahti tuolla peltojen takana!!!!") vielä muutaman maastoreissun ajan ensi viikolla. Sitten meitä molempia odottaa pieni loma, olemme sen ansainneet!

Vauhdikasta uutta viikkoa kaikille!

12... 11... 10... 9 päivää jäljellä!

* * * Laatuarvostelu lähestyy päivä päivältä!! * * *

Tässä The Tapahtuman lähestyessä Voiton päivät koostuvat asioista, jotka voisivat olla kuin oikealla kilpahevosella.  Tai ehkäpä ennemmin tavallisella harrastekuljettimella. Nämä jutut eivät meidän mutapeltosuokkeihin tavallisena arkena osu ollenkaan...

1) Maneesin pehmeillä puruilla tepastelu. Otetaan esimerkiksi tämä viikko. Maanantaina kouluratsastusta, keskiviikkona esteratsastusta ja perjantaina kouluratsastusta. Suoritetaan peilisalissa ja ammattitaitoisen pilotin ollessa ohjissa. Normaalioloissa tässä kolmessa kerrassa olisi koko kuukauden treenit lueteltuna.

2) Yksintarhaus. Tarhassahan voi sattua ihan mitä vaan kun hevoset pääsevät lähempään kontaktiin keskenään. Minimoidaan poikkimenneitä jalkoja, väistämisestä tulleita lihasvammoja ja hampaista tulleita mustelmia. Tarhataan siis kaksi suomenhevosta molemmat omiin ulkoilualueisiinsa toistaiseksi.

3) Loimitus. Satoi enemmän, vähemmän tai melkeinpä ei ollenkaan, laitetaan loimi päälle. Huolimatta siitä, että tarhassa olisi pihattokatoskin käytettäväksi. Ei anneta kultamussukan kastua.

4) Syötetään monesta eri purkista. Sori, tää ei nyt oikein osu. Tai myönnetään!!!! Kävin ostamassa kivoja turvotettavia pipanoita vain ja ainoastaan laatareita silmälläpitäen. Niiden nimi on Racing Greenline ja ne tuoksuvat hyvälle syöntivalmiina.

5) Huuhaa-hoidot ja muut. Neiti Tallinpitäjä ei eläissään ole päässyt hierojalle, mutta mamin räpsyripselle on sovittuna treffit hierojan kanssa perjantaille. Ei pitäis sen jälkeen kiristää eikä puristaa mistään.

6) Olkipeti ja pehmeäksi pöyhitty alusta. Ei tulisi mitenkään kuuloonkaan, että hieno kilparatsu asuisi pihatossa - ulkona! Huh huh, järkyttävää. Niinpä tämäkin yksilö viettää yönsä pehmeäksi pöyhityllä olkipedillä tallissa. Kelpaa oikaista treenauksesta rasittuneet jalkansa ja painaa päänsä heinätyynylle.

Olisihan sitä vaikka ja mitä muutakin, mutta jätetään tämä listaaminen tähän... Koska Voitto oli tänään Iiriksen kanssa suorittamassa viimeistelyesteloikinnat. Erittäin hyvin sujui! Muutama lämmittelyhyppy ja sitten tämä videolla näkyvä laatuarvosteluesterata. Estekorkeus 70-80 cm ei vaikeuksia tuottanut. Voimaa on tullut viime estekerran jälkeen lisää ja hyppy kulki!

Iiris antoi kehuja laukan parantumisesta ja olimme molemmat kovin tyytyväisiä Voiton tämän päivän suoritukseen. Tai siis minä olin tyytyväinen ja ratsastajan suunnalta kuului jotain ininää Kapasiteetti ysi ja ratsastettavuus nelonen.... Hih, ehkä äiskän kultakutrilla oli hivenen kiire ja jarrut toisinaan pettivät.

Luottavaisella mielellä jatketaan eteenpäin kohti tavoitetta!

Puolet puolikkaasta

Terveisiä Hööksin alesta! Alkaa olla jo pari viikkoa siitä kun tein sähköpostimainonnan innoittamana iskun Raision Hööksiin. Aletuotteiden hinnoista luvattiin vielä puolet pois, joten edullista tavaraa oli tarjolla. Ajatuksissa oli loimet, mutta valikoima oli huvennut jo olemattomiin. Edes hevosteni käyttämää norsukokoa 165 cm ei ollut jäljellä kuin yksi kappale yhdestä loimesta!

Loimet jäivät siis periaatteessa ostamatta, mutta käytännössä yksi kuitenkin mukaan tarttui. Ylläolevassa kuvassa on sadetta pitävää kangasta oleva heijastinloimi. Olen tehnyt jo vuosia sitten päätöksen, ja pysynyt siinä, että en ratsasta pimeässä. Nyt kuitenkin ajattelin varustautua tällaista mahdollista tilannetta varten. Sitä en tosin kokeillut, että miten tuo selkämitta riittää. Saattaapi full-koko olla liian pieni peittämään puttejeni pyöreää perää...

Itselleni mukaan tarttui mukavan värinen hevosaiheinen t-paita. Eipä ollut hintaa tälläkään kuin muutama euro.

Yhdet suitset tarttuivat matkaan mukaan. Mukavan pehmeät Gold Metal- merkkiset kaunokaiset. Sirot, kauniilla otsapannalla varustetut suitset taitavat tulla Voiton käyttöön jossain vaiheessa. Nyt laitoin ne päähän kuvausta varten ja koko oli ainakin oikea.

Kuvien laatu oli suorastaan surkea. Piti ottaa hienoja ja edustavia kuvia uusista päävehkeistä, mutta enhän mää siinä onnistunut... Alla olisi paras huonoista kuvista, eihän niistä edes näe kunnolla minkälaiset suitset tuli ostettua. Ja tuo Voiton ilme... Jos katse voisi tappaa, saattaisi tämä tallinpitäjä olla aikas heikossa hapessa!

Voitto videolla

Alkukävelyitä peilisalissa Maijan saapumista odotellessa 21.8.2014

Mää taisin lupailla videoita? Tässä niitä nyt olisi muutama!

Ei ole näyttää valmista kouluratsua (vieläkään! Jännä juttu...), mutta ruudun täydeltä sen sijaan mamman mussukkaa. Maijan sanoin, Voitto oli tällä kertaa hyvinkin menevällä tuulella. Suora ura kun aukeni laukassa turvan eteen, piti joka kerta ottaa pienet lähdöt. Minnelie oli hoppu.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

* * * Kaksi ja puoli viikkoa laatuarvosteluun - KÄÄÄÄK! * * *

Tällä pohjalla kelpaakin tanssahdella! Voiton koulutreeneistä 19.8.2014.

Päivä päivältä ollaan lähempänä tämän vuoden päätavoitetta - nuorten suomenhevosten laatuarvostelua! Enää on vain 16 päivää niihin hetkiin, joihin ollaan treenattu ja tähdätty koko vuosi. Tai itseasiassa jopa pidempään, koska viime vuonna jäi 4-vuotiaan Voiton terveydentilan vuoksi kinkerit väliin karsintoja myöden.

Viimeisten viikkojen ohjelma on hyvin pitkälti kasassa. Luvassa on koulutreeniä, esteloikintaa, maastoilua ja tottakai myös lihashuoltoa hieronnan merkeissä. Tällä hetkellä ollaan kovin luottavaisena tulevasta!

Tänään kävi super-seppämme Tapani kengittämässä ja vuolemassa koko tallin kavioasukaskuntamme. Miniponeille lyhyempää töppöstä, Porrelle perus-menomonot ja Voitolle tietysti sellaiset kisakengät, että kelpaa laatareissa näyttäytyä. Ensimmäistä kertaa ruuna laitettiin kuumakengityksellä! Voittoa juttu ei yhtään hetkahtanut, itse olin kyllä silmät lautasen kokoisena uteliaisuudesta tutkimassa tapahtumaa.

Huomenna Maija ratsastaa Voittiksen. Voisin melkeinpä taas tauon jälkeen luvata teille videokuvaa!

Hyvä, mutta ei paras.

Vaskio, aluekoulukilpailut, 16.8.2014

Luokka: KN Special

Taas me lähdettiin yrittämään onneamme hiekkalaatikkoon. Maailman mahtavin Maija starttasi toisessa luokassa lähes samaan aikaan kanssani ja sain häneltä verryttelyssä loistavia neuvoja. Luokkani oli hurjat 40 minuuttia myöhässä, joten tovin jos toisenkin ehti istua silmät ummessa päivätirsoja torkkuvan ratsun selässä kisojen edistymistä odotellen.

Maneesiverryttelyssä Pörri oli oikein mainio. Liikkui pyöreänä ja energisesti. Vitsailin Maijallekin, että nyt on viritetty ratsu voittovireeseen! Lähdin aitojen sisäpuolelle hyvällä mielellä ja valmiina ratsastamaan siitä rusetista. Uskoin meihin ja meidän taitoihin!

Ratakuolemasta ei ollut oikeastaan mitään havaintoa! Ruuna eteni askel askeleelta tärkeänä eteenpäin ja piipersi tehtäviä toisensa perään.Numerorivikin oli ihan kelpoa kamaa. Kuuspuol, kuutonen, kuuspuol, seiska... Kahden kertoimella oleva "Lävistäjälle harjoitusravissa - 3 askelta käyntiä - harjoitusravia" tehtäväkin palkittiin seiskalla!

Sitten tapahtui jotain. En tiedä mitä. Viispuol, viisi, viispuol, KOLME... Meidän vahvin askellaji, laukka, ei oikein nyt vakuuttanut tuomareita. Kirsikkana kakun päällä Mr. Kakkiainen päätti alkaa sontia juurikin sillä tärkeällä hetkellä kun olisi vasenta laukkaa pitänyt alkaa löytyä. Kestikin sitten puolikkaan ympyrän verran löytää se. Hienoa.

Ratsastin mielestäni kauden parhaan radan, vaikkakin tuomaritädit olivat täysin erimieltä. Vedin vuoden prosenttipohjat (57,6%) ja sijoituksen (29/34). Jos olisi ollut käänteinen paremmuusjärjestys, oltais saatu vihreä rusetti!

Me ei vaan näköjään Porren kanssa riitetä avoimissa luokissa varsinkaan aluetasolla. Toisaalta, tämä on meille hauska harrastus ja kisapäivä oli oikein onnistunut. Ei jäänyt ollenkaan paha mieli! Tuomarit kertoivat terveisinään, että hevonen saisi ravata energisemmin ja laukka voisi pyöriä paremmin. Lisäksi kaipailtiin lisää kantovoimaa ja etuosaan keveyttä. 

Muuten! Kaikkien näiden kisavuosien jälkeen (mitäs niitä on... seitsemän?) Porrella oli näissä kisoissa ensimmäistä kertaa tukka sykeröillä. Ei huononnäköistä, sanon mää!