Annoin normaaliin tapaan iltasapuskat hummille tarhoihin, heinät kaukaloihin ja kaurat lisukkeineen pihattojen kuppeihin ja/tai vateihin. Jätin pojat mutustelemaan jyviään rauhassa ja menin itse varustehuoneeseen kirjoittamaan tallivihkoa. Palasin reilun viiden minuutin kuluttua tarhoille aikomuksenani ottaa tyhjät ruokavadit pois ja ihmettelin heti Voiton tarhan kohdalla, että miksi vadissa on edelleen ruokaa. Muutamalla harppauksella tarhan portille, tarhaan sisälle ja siitä suorinta tietä pää roikuksissa olevan hevosen luo.
Voitto nieleskeli kovin ja oli todella vaikean näköisenä. Silmistä vuoti vettä ja limaa tuli sieraimista jokaisella pään alas laskemisella todella paljon. Liman koostumuksen tarkempi tutkailu paljasti siitä kauran jyvät ja tein nopean yhteenvedon tilanteesta - ruuna taisi olla vetäissyt pahasti ruokaa henkeensä.
Ei yskinyt yhtään, mikä on ihmeellistä. Suukin oli aivan tyhjä kun yritin sieltä kaivella tavaraa pois. Kovin kakoi, nieleskeli ja räki sekä pärski limaa ympäriinsä. Yhtään en liioittele, kun kerron että sitä limaa oli litroittain pitkin tarhaa. Sitä tuli lähes kaaressa nenästä pään osoittaessa alaspäin!
En paljoa osannut ensiapua antaa, silittelin kaulaa alhaalta ruoka- ja henkitorvien kohdilta ja tarkkailin tilannetta. Henki kulki ainakin jotenkin, joten aivan paniikkihätää ei ollut.
Pikku hiljalleen tuntui tilanne paranevan ja uskalsin jättää ruunan yksin. Seuraavien tuntien aikana kävin useaan otteeseen katsomassa tarhassa humman olotilaa ja puolen yön jälkeen näytti tilanne päättyneen. Voitto yritti hamuilla olemattomia ruohonkorsia aidan alta ja oli normaalin näköinen, nenästäkään ei enää vuotanut mitään.
Tapahtuneesta seuraa tietysti pohdintaa. Miksi näin tapahtui? Ruokinta on ollut samanlaista ainakin vuoden. Iltakaurojen lisäksi ruokavadissa oli pellettinä Mineral Plussaa, turvotettua melassia ja leipää. Olisiko ollut niin, että ruuna olisi vetäissyt leivänpalasen "väärään kurkkuun" ruokaa ahmiessaan? Nuorukainen oli ollut juuri ennen iltasapuskoja muutamia tunteja laitumella, aivan super nälkäkään ei pitäisi olla ollut. Tokikin väkirehut maistuvat herkulliselle verraten heinään taikka jopa ruohoon.
Olen tietoisesti pyrkinyt välttämään pienten porkkanoiden, leipien ymv. antamisen juurikin tämän tukehtumisvaaran takia. Nyt kuitenkin leipäsäkki vetelee viimeisiään ja joukossa on ollut myös pienempää palasta, jotenkin tuntuu sitä että syy voisi olla niissä.
Rakennevikaa kurkussa tuskin kuitenkaan on? Eipä sitä(kään) tietenkään voi täysin poiskaan sulkea ennen tutkimuksia.
Entäs hampaat? Ovatko hampaat niin huonossa kunnossa, että syy onkin niissä? Ruuna on raspattu viime kesänä sudenhampaiden poiston yhteydessä. Tässä alkukesästä on odotettavissa rokotus ja hampaat tarkistetaan silloin samalla. Voi olla, että suussa onkin paljon piikkejä?
Aivan näin ihmeissäni en olisi, jos en tietäisi ja muistaisi Voiton ensimmäistä iltaa meillä... Silloin oli täsmälleen samanlainen tilanne! Tämä tapahtui myös iltaruokinnan aikaan, mutta karsinassa tallissa. Aivan samat oireet ja silloinkin muistan iltapalaksi hevosen saaneen kuivaa leipää!
En ole nähnyt kenenkään muun hevosen täällä koskaan saaneen samanlaista kohtausta! Tuntuu oudolle, että nyt on reilussa vuodessa ollut samalla hevosella tämä jo kahdesti... Tai montako kertaa ruuna on kakonut ja nieleskellyt tukehtumisen partaalla näkemättäni?
Huoleton on hevoseton - pitääkö sitä nyt seuraavaksi alkaa pelätä hevosen tukehtumista iltajyviinsä?
(satunnainen lukija täällä hei:) )
VastaaPoistaTää teksti osu ja uppos minuun, niin kommentoin nyt ensimmäistä kertaa.
Miulla on ollu molemmilla omilla hevosilla nyt puolen vuoden sisään ruokatorven tukos, jonka takia olalan jouduttu käymään klinikalla letkutuksessa. Molemmilla kerroilla se tuli ihan yhtä yllättäen!
Viime syksynä sen sai ruuna, joka yksinkertaisesti vain hotki itsensä tukkoon. Yksi lievempi sillä oli ollut noin viikkoa aikaisemmin, sen sain itse laukeamaan kun huokuttelin juomaan melassivettä ja taluttelin toista jonkun aikaa. Toinen kerta ei lauennutkaan niin helpolla, vaan jouduttiin seuraavana aamuna lähtemään klinikalle. Ruuna siis hotki iltaruokansa, sai tukoksen jota yritettiin liuotella samoin kuin edellistä kotikonstein. Ei mitään apua. Eka soitto päivystävälle ell noin kymmenen aikaan illalla, ohjeeksi saatiin vain odottelua ja tilanteen seurailua, seuraava soitto puolen yön main ja kun tilanne oli hieman helpottanut verraten aikaisempaan, niin ruuna sai jäädä yöksi pihattoon odottamaan aamua ja seurasin tilannetta pitkin yötä. Aamulla se ei ollut yhtään parempi, joten suoraan soitto klinikalle ja ajanvaraus letkutukseen. Hevonen kyytiin kahdeksalta aamulla ja puoli kymmenen maita oltiin klinikalla. Letkutus kesti melkein kolme tuntia + selviäminen rauhoituksesta + pieni tarkkailu ennen kuin saatiin lupa lähteä kotiin. Yhteensä reissu kesti lähemmäs 8tuntia. Tukos tuli ulos sellaisena harmaana liisterinä pitkissä klimpeissä (joo, ihana mielikuva!) ja ei todellakaan ihme, että ei kotona lauennut! Ois kyllä voinu jättää tuon reissun tekemättä, mutta oppipahan taas jotain! Lääkkeeksi saatiin Penovet 5vrk pistettäväks. Vaan sepä ei ruunalle käynytkään! Nosti älyttömän turvotuksen kaulalle ja teki hevosesta ihan selvästi kipeän. Koko hevoseen ei saanut hipaistakkaan vaan jo käden lähelle viemisestä meni kireäksi kuin viulun kieli. Soitto ell ja saatiin pitkän maanittelun jälkeen vaihtaa Penovet suun kautta annettavaan sulffaan. Sen kanssa ei onneksi ollut mitään ongelmaa! Hyvin meni alas puuron (Greenline+turvotettu rehupelletti+melassi). Ruokinta ohje oli, että seuraavan kahden päivän aikana ei saanut antaa mitään muuta kuin puuromaista Greenlinea, sen jälkeen sai hiukan ruveta lisäämään puuroon turvotettua rehua ja reilun viikon päästä pikkuannoksissa heinää. Kaks viikkoa siinä meni, ennen kuin uskallettiin kokonaan siirtyä taas heinäruokintaan. Yskimistä oli vielä silloinkin, mutta se oli kuulemma normaalia reaktiota... Ei kyllä kuulostanut yhtään kivalta :/ Kaikki lihakset hävisi tuon puurokuurin myötä ja ruuna oli aika hurjan näköinen alkutalvesta... Näytti siltä, kuin ois rääkätty! Älytön turakarva ja silti kylkiluut sai katseella laskea pitkän matkan päästä. Eikä niitä lihaksia meinannut talven aikana nousta yhtään, tietysti pakkanen vei niin paljon energiaa, vaikka syökin kuin norsu... (Tietysti tehokas liikutus ois auttanu asiaa, mutta kun pimeällä ei aina ehdi eikä kiinnostakkaan...) Nyt vasta alkaa olla taas hevosen näköinen!
Loppu hyvin kaikki hyvin, onneksi!
Sitten tuo tamma... Sen tukoksesta on nyt reilu kuukausi aikaa. Se se vasta mielenkiintoinen tapaus olikin, ihan kun salama kirkkaalta taivaalta! Ruokin hevoset normaalisti aamulla ja tamma jäi vielä mutustamaan maasta jämiä, kun lähdin takaisin sisään. Parin tunnin päästä hain ruunan aidasta ja tamma oli ihan normaali. Lähdin ratsastamaan, tulin parin tunnin päästä takaisin ja ihmettelin, kun toinen ei ollut portilla toista vastassa. Siinä vaiheessa söi hälytyskellot. Ruunalta kamat pois ja äkkiä aitaukseen. Tamma löyty pihatosta roikottamassa päätään ja sieraimista valu valkea lima. Arvasin heti, että taas on klinikka reissu eessä. Sanomattakin selvää, että oli lauantai! (Ruunalle tuo sattui sunnuntai-iltana, maanantai-aamuna käytiin siis klinikalla) Tamma kiinni käytävälle ja soitto ensin päivystävälle ell, joka ei arvatenkaan päässyt tulemaan. Sitten soitto klinikan päivystävälle. Ei vastausta, jätin viestin ja soitti takaisin noin tunnin päästä. Totes, että hevonen kyytiin ja menoks. Tässä vaiheessa kello oli noin kaks iltapäivällä, klinikalle asti päästiin vähän neljän jälkeen ja suoraan rauhottava suoneen. Letkua ei meinannut saada mitenkään nieluun, kun tamma vastusteli. Lisää rauhottavaa ja lopulta tamman oli pakko niellä se letku (sen ilme oli näkemisen arvoinen :D). Taas letkutettiin useampi tunti ja ulos saatiin verensekaista liisterimäistä mössöä. Miulla ei oo mitään käsitystä, että mitä tamma oli syöny, mutta veikkaisin, että jonkun puutikin tai vastaavaan, kun ruokatorvi oli niin ärtyny. Lisäks ell epäili, että se oli saattanu vetään henkitorveensa ruokaa ja halus, että laitetaan kerralla hieman tujumpi lääkitys. Eli siis kanyyli suoneen ja 5vrk antibiootit sitä kautta (en nyt muista ulkoa nimiä, voin tarkistaa...). Tuon reissun kokonaiskesto oli myös melkein 8tuntia. Samat ruokinta ohjeet saatiin kuin ruunan kanssa syksyllä ja otatin vielä verikokeen antibiootti-kuurin lopussa, kun halusin nähdä tulehdusarvot. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnu jatkaa enää lääkitystä vaan saatiin ottaa kanyyli pois. Tulos oli sama parin viikon jälkeen kun ruunalla, eli kaik lihakset oli tipotiessään ja tilalla heinämahainen hevonen :( Nyt sitten kasvatellaan ees vähän lihaksia takaisin ja onneksi tuo vihreä tuntuu tarttuvan kylkiin paljon paremmin, kuin kuivaheinä ruunalle syksyllä! Jos saatais hevonen säädyllisemmän näköiseksi vähän lyhyemmässä ajassa...
VastaaPoistaEn tosiaan osaa sanoa, että mistä nuo tuli molemmille. Tuo ruuna on aina ollut pahnan pohjimmainen ja vähän hötky, joten se varmaan vaan hotki kiireessä itsensä tukkoon. Mutta tuo tamma... Laumanjohtaja, joten kiireessä hotkimiseen en usko. Ehkä se vaan söi jotain ylimäärästä märästä maasta? Muuta selitystä ei oikeen oo.
Sen verran ruokintaan nuo vaikutti, että nykysin saavat kaiken rehun pehmeänä, eivät vaan kosteana niinkun aikasemmin. Muuten en oo muutellut mitään, koska vahinkohan ei tule kello kaulassa...
Jännä, että koskaan en ollut edes kuullut ruokatorven tukoksesta, ennen kun se omalle kohdalle sattui ja vielä tuplana! Aina vaan varotellaan ähkystä, mutta tuo oli kyllä paljon pelottavampi tilanne kun ähky. Se näyttääkin jo niin hurjalta, kun lima valuu norona sieramista ja suusta, että säikhtää paljon!
Onneksi teillä selvittiin säikähdyksellä! Tsemppiä!
(Infoa miusta siis vielä, kun ei tuota blogiakaan enää ole :D Suokit tamma 12-v ja ruuna 15-v, itä-rajalta ollaan ja puskissa pyöritään :) Blogi tosissaan oli, mutta tekniikan ihmelapsena kadotin kaikki vanhat tekstit ja suutuspäissäni sitten poistin koko blogin pari kuukautta sitten. Profiilin säiltyin, kun silloin tällöin kommentoin jollekkin, niin en ihan pusksita huutele anonyyminä ;))
Ps, en pystynyt noin pitkää kommenttia julkaisemaan yhtenä, niin nyt tuli sitten useampi kerralla :)
VastaaPoistaMeillä oli muutama vuosi sitten tällainen tilanne 3v lämpösellä tammalla, oma kasvatti. Ei sitä limaa ihan litroittain tullut mutta varmasti litra. Kutsuimme päivystävän eläinlääkärin (joka oli puolentoista tunnin matkan päässä) ja hän arveli ruokatorven tukkeutuneen; olisiko vain ahmaissut liian suuren suullisen. Tamma oli saanut vain kastellut väkirehut ja heinää, samaa sapuskaa oli syönyt koko elämänsä ajan.
VastaaPoistaMuuta eläinlääkäri ei voinut tehdä kuin pistää sille kipulääkkeen + jotain rentouttavaa ja käski meidä pitää tamman lämpimänä (loimitettiin).
Muutamassa tunnissa kaikki meni ohi ja tamma odotti iloisena aamukauroja seuraavana aamuna!
Meillä se ei toistunut, enkä ole kuullut sen tehneen samaa sen jälkeen; on nyt liisattuna (ravi)kisakäyttöön.
Tosin vieläkin muistelen sitä epäuskoista kauhun tunnetta kun tuntui että tamma tukehtuu meidän silmiemme eteen..
Kiitos kommenteista!
VastaaPoistaHyvä nyt tietää, että tämä ei ole mitenkään "ainutlaatuista" ja sen, että jos tilanne ei kohtalaisen nopeasti laukea, kutsuu todellakin se klinikka! Onneksi meillä on oma kuljetuskalusto... Äkkilähtö onnistuu nopeastikin tarvittaessa!
Voitto on ollut aivan normaali onneksi eilisen illan jälkeen, olen ruokkinut sitä entiseen tapaan ja hyvin on sapuska uponnut.
Tällä kertaa tilanne toivottavasti oli kokonaisuudessaan tässä! Ei kiva kokemus kummallekaan, ei hevoselle eikä hätääntyneelle hevosen omistajalle.
Onpas hyviä nää blogi, kohtalokokemuksia löytyi pienen googlettelun jälkeen täältäkin! Täällä ja ruunariepu meinasi tukehtua tukkeumaan, oli paha, mutta tiukan letkuttelusession jälkeen aukesi. Ihan tajuton se limamäärän ulostulo, tosiaan noroina molemmista ja suustakin. Rehumassatukos tällä, mikä myös outoa kun mitään ei ole ollut, samalla rehulla viitisen vuotta menty. Eka vrk paastottiin, toisella greenline-mash-velliä lääkkeineen ja nyt kolmantena saa niittoheinää pienissä erissä. Yskii, muuten on pirteä ja söisi kyllä enemmänkin.
VastaaPoistaHelpotti lukea tuosta ylempää että yskiminen voi olla normaaliakin, noinkin pitkään. Ajattelin kiikuttaa klinikalle vielä kunnollisiin suuntutkimuksiin, vaikka on raspattukin vajaa ½v. sitten. Kaikenlaista sitä, meille hevosihmisille on harmaita hiuksia aiheuttamaan keksitty. Toivottavasti Voitolla vaan nuoruudeninnon ahmimista ja oppii pian ettei kannata :)
www.osaankirjoittaa.com, toivottavasti selkoa kuitenkin saa... ;)
PoistaJuuri viime viikolla ruokatorven tukkeuman vuoksi hevosen kanssa klinikalle päädyttiin. Sitä limaa tosiaan tuli kyllä litrakaupalla ja muutenkin tilanne vaikutti tosi hankalalta ja kivuliaalta hevoselle. Meille eläinlääkäri klinikalla sanoi, että limaa ja ruokamössöä (rehun aiheuttama tukkeuma meilläkin) menee kuulemma yleensä aina myös keuhkoihin ja sen aiheuttama tulehdus keuhkoissa voi tuollaisen tilanteen jälkeen olla jopa todennäköinen ja pahempi kun itse tukkeuma. Meillä on nyt toivuttu tilanteesta iv-antibiooteilla ja suun kautta annettava kuuri jatkuu sen jälkeen. Ja kyllä on meilläkin melko surkean näköinen hepo, kun paino on tippunut tän härdellin puitteissa ihan ropinalla.
VastaaPoistaHuh huh! Me onneksi ollaan selvitty ilman mitään jatko-ongelmia näistä meidän 3veen ruokatorvitukkeumista. Ei yskimistä enää seuraavina päivinä eikä ilmeisesti ole ruokaa mennyt keuhkoihinkaan.
PoistaPidän erittäin paljon peukkuja yhä ja edelleen pystyssä ettei nämä toistu! Ei meillä eikä kenelläkään muullakaan.
Meidän nuorempi suokkiruuna on pitkin elämäänsä saanut useamman noita kohtauksia, ja menivät alkuvuosina aina ohi ennen kuin kukaan ehti tajuta mitä tapahtuu, eikä keuhkokuumeita onneksi tullut. Vasta toissakerralla saatiin todennäköinen diagnoosi. Syyt olivat kuitenkin jääneet hämäriksi.
VastaaPoistaViimeinen on ollut senverran pahempi että kesti pari tuntia. Se osaa olla järkyttävää seurattavaa näinkin vaikka tietää ettei toinen välittömästi tukehtumassa ole kuitenkaan. Hevonen vinkuu ja pyörii niinkuin kauheassa ähkyssä ja silminnähden kärsii ja omistaja menee seinille. Silmät muljahtelevat vissiin molemmilla.
Tällä viimeisimmällä kertaa syy oli ilmeinen. Ilveksillä oli kiima ja huutelivat ihan tarhan lähellä kun otin hevoset sisälle, ja ahneenpuoleinen hevonen ei malttanut keskittyä ollenkaan illallisen pureskelemiseen vaikka huuto oli mäessä jo loppunut. Kuitenkaan ahmatilla ei mielikuvitus anna myöten, että voisi jättää kokonaan syömättä kun niin hermostuttaa.
Tuon jälkeen syötän hänelle nappulat vain puuromuodossa ja kaurat lattialle siroteltuna. Ja yritän huolehtia, että hevoselle ei oikeastaan koskaan pääse tulemaan nälkä, eikä se saa kiihtyneenä ruokaa. Jossain on myös kehotettu, että pitää juottaa hevonen hyvissä ajoin ennen ruokintaa, ehkä siksi koska janoinen hevonen ei tuota riittävästi sylkeä. Helpommin sanottu kuin tehty, koska vesi maistuu paljon paremmin täyteen mahaan.
Eläinlääkäri oli ihan innoissaan, kun ei ollut itse nähnyt ruokatorven tukosta koskaan. Sitten oli pakko uskoa kun laittoi letkun ruokatorveen ja siihen kairaantui aimo näyte vähitellen pehmiäviä nappuloita.
Tuossa taas nähdään, että kaikkia muuttujia ei pysty säätämään millään, eipä ole aiempina vuosina tulleet kissapedot nurkkiin karjumaan kaipuutaan. Uudenvuoden raketeistakin selvitään vuosien kokemuksen kautta lähestulkoon välinpitämättömin ilmein, mutta otapa nyt tällainen asia etukäteen huomioon... Ensi keväänä minä varaudun sitten tähänkin...
Ei voi muuta todeta, kuin "huoleton on hevoseton"!
Poista