* * * Erittäin paljon helpommin sanottu kuin tehty! * * *
Totuutta yhtään kaunistelematta tilanne Tarulandiassa on se, että pitäisi vähentää yksi tai kaksi asukkia. Kaikille kolmelle liikutettavalle ei ole aikaa ja miniponitkin tuntuvat jäävän liian vähälle huomiolle. Koen kuitenkin turhauttavaksi sen, että etsisin (lisää) apuliikuttajia suokeilleni. Siitä liikutuksesta on apua, jos se toimii puolin että toisin, mutta miksi pitäisin hevosta vain siksi että joku muu saa käydä sen kanssa harrastamassa?
* * *
Mistä kaviokkaasta sitten aloittaisi lähtölaskennan?
 |
| 25.5.2008 |
Järjellä ajatellen Porreen osuisi valinta ensimmäisenä: se on iäkäs, jalka- ja selkävaivainen ruunan köntys. Takana loistava tulevaisuus, edessäpäin tuskin mitään maininnan arvoista. Yhteisiä vuosia on takana seitsemän ja niihin vuosiin mahtuu ylä- ja alamäkeä niin että romaanin saisi kirjoitettua. Moni olisi luovuttanut pahimmissa käänteissä, mutta itse vain sinnittelin eteenpäin.
Tämä ruuna on se mihin kaikkia muita verrataan, se jonka kanssa laukkaaminen metsätiellä karkoittaa suurimmatkin surut ja jonka pitämistä ei ajattele järjellä, vaan pelkästään tunteella. Porre on hevosista se, joka lähtee viimeisenä ja silloinkin vain hengettömänä.
 |
| 2.5.2010 |
KALILEI:
Kalilei tuli aikoinaan "tonnin projektina" vain hetkellisesti omistukseeni. Se piti ratsukouluttaa ja myydä eteenpäin yhden kesän jälkeen. Myynti edistyi jopa koeaikavaiheeseen saakka, mutta siinä kohtaa alkoi itseäni harmittaa. Kohtalo puuttui peliin sopivasti ja ruuna palasi koeajalta takaisin itselleni. Sillä tiellä tässä ollaan: takana on paljon kisamenestystä matkaratsastuksessa, hevosen stressitason selvä lasku vuosien kuluessa ja sydäntä lämmittävä huomio siitä, miten hevonen kiintyy "omaan ihmiseensä".
Miten reilua on 14-vuotias hevonen myydä vielä kerran eteenpäin omistajalle numero kymmenen? Kalilein antaminen ylläpitoon kotitallissaan voisi olla yksi ratkaisu.
 |
| 21.7.2011 |
Järki vs. tunteet: Älä myy - Myy. Edelleen keikutaan tämän hevosen kanssa veitsen terällä. Jos kuuntelisin itseäni, olisin jo kirjoittanut sen myynti-ilmoituksen. Nyt olen kuunnellut muita ja nuorukainen on yhä tarhassaan syömässä ja kakkimassa. Tämän hevosen myynnin myötä olisi tavoitteellinen kouluratsastajanurani hyvin pitkälti siinä. Toisaalta, miten tavoitteellista se nytkään on ollut ilman kenttää ja ilman säännöllistä treeniä?
Voitto on "kaikki käy" -hevonen, sen puolesta siitä luopuminen olisi mahdollista. Myöskään tunneside tähän hevoseen ei ole ylipääsemättömän vahva.
TERMIITIT:
Nämä nyt ovat aivan turhia. Kakkatonkiaiset. Eivät paljoa anna, mutta ei ne paljoa otakaan. Rotuponi 2veen haluan pitää, mutta liinakkoponi 1veen lähtöä tässä jo mietin. Sitten tullaan kohtaan MUTTA: ei tuollaisella ole rahallista arvoa paljoa mitään ja moniko haluaa pihaansa 1-vuotiaan miniponiorivarsan? Ei sitä lapsien leluksi haluta myydä ja melkeinpä ruunatakin pitäisi ennen myyntiin laittoa.
* * *
Joskus kaverit ovat asian ytimessä paremmin kuin itse. Tätä hevosasiaa pohdiskellessani sain hyvän ohjeen, jonka sisältö on helppo ymmärtää, mutta vaikea hyväksyä:
- Älä kuuntele järkeä, koska sen mukaan jokainen vaihtoehto on huono etkä saa koskaan mitään aikaseksi.
- Älä kuuntele sydäntä, koska se on hölmö, joka haluaa vaan kaikkea kivaa.
- Vaisto kertoo mikä on oikein ja sen vastauksen tiedät jo ennenkuin sen itelle myöntääkään. Pitää vaan rohkeesti kattoa peiliin ja olla tylyn rehellinen.
Tähän pitää vielä lisätä, että mieti mitä ITSE haluat. Älä ajattele, mitä muut haluavat tai luulevat sinun haluavan. Miten paljon muiden ihmisten mielipiteillä on väliä? Tulevatko ne elämään niiden päätösten kanssa? Ei. Helppoja eivät mitkään päätökset ole, mutta joskus niitäkin on vaan tehtävä. Vaikka muut sanoisivat mitä, itse niiden hevosten kanssa elää ja maksaa kaiken.
Toisinaan tulevaisuutta on kamalan vaikea ajatella pidemmälle, kun ei siitä huomisestakaan vielä ole varmuutta. Pitäisi varmaan enemmän pohtia "mitä haluan nyt" kuin sitä, mitä luulen tällä hetkellä haluavani muutaman vuoden päästä.
Onko näihin pohdintoihin oikeaa vastausta? Ei taida olla. Mitään muutoksia en haluaisi tehdä, mutta nyt pitäisi vaan pystyä niihin. Helposti tässä toistaa samaa kaavaa päivästä toiseen, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Jumittaa niissä vanhoissa rutiineissa.
Kutakuinkin samoja pohdintoja, jatkunut jo jonkun vuoden ja taitaa tulla jatkumaan *huokaus*. Melko turhauttavaa. Järki + sydän = järjetön yhdistelmä! :)
VastaaPoistaJärki + sydän = järjetön yhdistelmä!!! Olet aivan oikeassa, valitettavasti. :)
Poistatodella vaikeita päätöksiä edessä :/ hmm.. en tiiä itse ehkä miettisin vakavissani voiton tilannetta jos porre ja kalilei on ehdottomasti listalla että niitä ei raaski omasta pihasta muualle päästää. Voitto ylläpitoon ja jos menee myyntiin ylläpitäjällä etuostamisoikeus.. kalileilla on vielä kilometrejä jäljellä, joten kumman kanssa haluat nyt enemmän treenata voitto vai kalilei.. se kumpi jää vähemmälle käytölle voisi olla se joka voisi löytää ihanan ylläpitokodin tai jopa uuden kodin.. voin vaan kuvitella tunteen mikä sulla on kun rakkaista elämäistä on kyse. Kaikki yhtä perhettä.. tosin rakkautta on myös päästää irti. Tsemppiä kovasti vaikeaan päätökseen ja tässä ajattelin vaan heitellä ulkopuolisen näkökulmaa, joka ehkä saattoi pakkaa sekottaa tai sitten ei :D myöhäisen illan analysointia :)
VastaaPoistaKyllä, vaikeita päätöksiä. Varsinkin, kun ensin päätän jotain ja sen jälkeen tulee epäusko, että onko paras ratkaisu kuitenkaan se.
PoistaPorre ei lähde mihinkään, sitä ei onneksi tarvitse edes miettiä. Kalilein voisin antaa pois kotipihastakin, mutta se on sen verran stressiherkkä, että onko hevosen kannalta reilua siirtää sitä täältä pois. Sitten tapaus Voitto: onko järkeä päästää se potentiaalisin sekä nuorin käsistään?
Ajatukset ja päätökset kiertävät kehää kerta toisensa jälkeen.
Myynti/ylläpito on aina riski, MUTTA valtaosa kaupoista onnistuukin, täytyy aina muistaa se. :) Molemmissa on myös hyötynsä, mutta myös haittansa, mutta minkäs teet. Eihän tää koskaan ole mitään ruusuilla tanssimista aina vaan... :)
VastaaPoistaJa mitä tulee vähentämiseen, niin teet (edelleen) niin kuin parhaaksi näet. Muut voivat vain heittää järkeviä tai vähemmän järkeviä kommentteja asian suhteen. :)
Riskejä on pitää niitä hevosia tässä kotipihassakin. Voivat mokomat vaikka katkaista jalkansa aivan yhtäkkiä tai muuta mukavaa... ;)
PoistaYlläpito ja myynti ovat molemmat vaihtoehtoja. Ensimmäisessä tapauksessa on suurin riski se, että hevonen syystä tai toisesta loukkaantuu, menettää arvonsa tai jopa kuolee ylläpitopaikassa huolimattomuuden seurauksena. Sittenhän siinä sitä soppaa taas onkin.
taidat jo tietää mikä lähtee.. kuulostaa siltä. itsellä oli ihan sama tilanne ja tiesin minkä myyn vaikka toiset oli toista mieltä.. lopulta sain päätöksen tehtyä ja oli huojentavaa jatkaa harrastamista kun ei ollu mitään "pakkopullaa".
VastaaPoistaNiinpä, taidan jo tietää mikä näistä lähtee, mutta ajatuksista sanojen kautta tekoihin on vielä pitkä polku kuljettavana.
PoistaPakkopullaa tässä juuri yritän estää. Haluan harrastamisen olevan mielekästä ja helppoa. Ei liikaa "pakko pakko pakko tehdä"- listaa ja kiirettä ja hoppua. Ei tunnetta siitä, että jotain olisi voinut tehdä toisin tai jotain jäi tekemättä.
Ylläolevaa kompaten. Voitto varmasti myös menisi kaupaksi näistä kaikista parhaiten - todella monelle kelpaisi laadukas, nuori suomenhevonen. Voit myydä sen tavoitteelliseen kotiin jossa se saa varmimmin hyvän hoidon - 14-vuotiaasta ruunanrupukkaasta ei voi kovin paljoa pyytää ja sellainen päätyy helpommin harrasteratsuksi joka unohdetaankin helpommin kuin hieno tulevaisuuden lupaus.
VastaaPoistaJotenkin "typerältä" se kuitenkin varmati tuntuisi, että aletaan luovuttaa siitä potentiaalisimmasta ja itsellekin hyödyllisimmästä päästä. Kaikista tärkeintä on kuitenkin oma motivaatio ja into harrastaa, ja voi olla, että se sammuisi rakkaan kaverin mynnistä enemmän ja silloin tuollainen nuori jonka naama on tähänkin mennessä jo alkanut hieman ärsyttää saattaa alkaa tuntumaan vieläkin epämiellyttävämmältä. Silloin voisi helposti jopa vierittää tilanteen "sen syyksi" jolloin mikään ei varmasti suju eikä edisty.
Minun neuvoni onkin, että päätä asiat oman itsesi ja motivaatiosi kantilta niin, että ratkaisusi antaa sinulle mahdollisimman hyvät eväät tulevaisuutta varten - henkisesti. Koska henkinen jaksaminen on tällaisissa asioissa tärkeintä eikä ole mitään järkeä ajatella hyötyä jos siitä hyödystä ei pääse nauttimaan.
Kiitos aivan mahtavasta, ajatuksia herättävästä kommentista!! Täynnä järkeviä sanoja!
PoistaHeti toisessa lauseessasi kerrot yhden niistä syistä, miksi Voitto yhä on täällä. "Voitto varmasti myös menisi kaupaksi näistä kaikista parhaiten - todella monelle kelpaisi laadukas, nuori suomenhevonen." Mietin pienessä mielessäni, että MINULLA ON JOTAIN SELLAISTA MINKÄ ERITTÄIN MONI MUUKIN HALUAISI JA NYT ITSE TEKEE MIELI PÄÄSTÄÄ SE KÄSISTÄÄN POIS! Jos Voiton nyt lähetän täältä pois, lienee melkein absoluuttinen fakta, ettei niin hyvään hevoseen ole varaa tai ostomahdollisuutta ainakaan seuraaviin vuosikymmeniin. Tuo on monta vuotta jo täällä ollut, syönyt ja kasvanut, varsana jo pihaan tullut.
Voitossahan ei ole mitään vikaa. Se on ongelmaton ja kiltti, se on ainoastaan nuori ja vähän ratsastettu. Olen siitä aina pitänyt, en vain tiedä miksi tässä kevään aikana on tullut kitkaa meidän kiintymyksen väliin.
Kovin paljon on avoimia kysymyksiä ja hyvin vähän valmiita vastauksia.
Tuttua tekstiä monelta kantilta... ja edelleen olen samaa mieltä ja komppaan ylläolevia. Kuulostaa siltä että olet jo päätöksen tehnyt vaikka et vielä itse uskoisikaan siihen. Älä mieti myöskään liikaa, menet vain enemmän sekaisin vaan teet niinkuin tiedät oikeaksi. Ei sitä kukaan muu tiedä.
VastaaPoistaSamanlaisia päätöksiä juuri tehneenä, ei ole helppoa mutta hengittäminen on huomattavasti helpompaa kun päätökset on saanut tehtyä ja itse tiedän ne oikeiksi. Kyllä sä tiedät myös :)
Välillä luulen tietäväni, toisinaan huomaan etten tiedäkään. Päässä pyörivät aivan liikaa muiden ihmisten mielipiteet ja sanat. On vaikeaa sulkea muut päänsä ulkopuolelle ja olla välittämättä.
PoistaAntaa nyt hiukan lisää vettä virrata joessa, tarkastelen tilanteita vielä pienen hetken tekemättä mitään.