Mitä onni on?

Olen moneen kertaan törmännyt siihen, miten elämääni ja sen sisältöä määritellään puhujan oman ajatusmaailman mukaan. Se mikä toiselle on kauhua ja ehdotonta kielteisyyttä, se sama voi jollekin erilaiselle persoonalle olla unelmien täyttymys. Kaikki eivät pysty tätä ymmärtämään ja hyväksymään.

Olen pyrkinyt pitämään muiden mielipiteet taka-alalla ja uskonut itseeni sekä valintoihini. Tänään kuitenkin sain niin rankkaa palautetta, että lamaannuin täysin. Asun aivan vääränlaisessa paikassa, vääränlaisessa talossa, hevosia on liikaa, korjattavia asioita en näe, talossa ei ole steriilisiistiä, vessan seinät ovat vääränväriset (!!) ja olen väärän miehenkin aikoinani kumppanikseni löytänyt. Taisi siinä jotain muutakin olla.

Kaikki onneni elementit vedettiin maahan ja hypittiin päällä. Tuli todella paha epäusko itseäni kohtaan. Olenko onneton? Onko elämäni muiden silmissä noin surkeaa? Onko ainoaa oikeaa onnea asua kerrostaloasunnossa, harrastaa sohvalla makoilua tv:tä katsellen ja sisustaa koti lehtiä apuna käyttäen mustavalkoiseksi?

Pohdin näitä asioita iltatallia tehdessäni ja postauksen kuvia laitumen aidan takaa napsiessani. Kuviin liittyy tarina siitä, miten liiallinen mietiskely päättyy hyvin nopeasti toisinaan... Tarhan aidoista oli iltaruokinnan aikaan hetken sähköt pois, isot hevoset ovat neljän porukassa laitumen puolella ja miniponit (3 kpl) tarhoissaan. Kuvailin rauhassa auringonlaskua ja ihmettelin mitä ihmeen kahinaa alkoi yhtäkkiä kuulua. Kamera kädestä pois, pään kääntäminen suhinan suuntaan ja tajusin, että tallipaikalla oleva aikuinen minishettisori Polle oli poistunut tarhasta ja kirmasi parasta aikaa pitkin pellon reunaa kohti naapurin laidunta ja siellä olevia kahta kiimaista tammaa.

Omien murheiden märehtiminen päättyi siis siihen, kun piti ottaa jalat alle ja pinkaista hakemaan kupillinen kauraa sekä ponin riimu naruineen. Tilanne oli osittain huvittava, osittain pienesti kaaoottinen. Polle- poni juoksi ja hörhötti pitkin aidan reunaa Kalilei ja Voitto perässään. (Meidän ja naapurin laitumet ovat siis aivan vierekkäin, pitkä sivu on yhteinen) Tuli huomattua, että innostunut kääpiöponi pääsee pätkällä nopeampaa kuin suomenhevonen ja varsinkin jarruttaa kolme kertaa nopeammin tammojen kohdalla kuin suuri, tammoista tajuamaton ruuna!

Tilanne olisi pitänyt saada videolle! Tällä hetkellä oikein naurattaa, kun mietin miltä tilanne olisi näyttänyt jonkun ei-hevosihmisen silmiin!!! Lopulta kuitenkin sain ponin haltuuni ja Voitto sekä Kalilei rauhoittuivat taas nyhtämään ruohoa. Tämän koko häppeningin aikana pallomahat Porre ja Stimir eivät laitumelle viemältäni heinäkasalta viitsineet edes siirtyä!

Onneni koostuu myös näistä yllättävistä hetkistä. Rakastan tätä paikkaa ja näitä hevosia, kaikessa haastavuudessaan ja yllätyksiä täynnä.

"Mä voin luvata, ettet sä koskaan tuu onnelliseks, jos mietit vaan et mistä onni koostuu.
Siks en eti sitä, vaan mä tiedän sen, se osuu kohdalle ku ootan sitä vähiten.
Etkä sä koskaan tuu täysii elää tääl, jos koko elämäs etit tarkotusta elämään.
Siks en eti sitä, vaan mä tiedän sen, se osuu kohalle kun ootan sitä vähiten."