LISÄTIETOA:

tiistai 20. elokuuta 2013

Mitä onni on?


Olen moneen kertaan törmännyt siihen, miten elämääni ja sen sisältöä määritellään puhujan oman ajatusmaailman mukaan. Se mikä toiselle on kauhua ja ehdotonta kielteisyyttä, se sama voi jollekin erilaiselle persoonalle olla unelmien täyttymys. Kaikki eivät pysty tätä ymmärtämään ja hyväksymään.

Olen pyrkinyt pitämään muiden mielipiteet taka-alalla ja uskonut itseeni sekä valintoihini. Tänään kuitenkin sain niin rankkaa palautetta, että lamaannuin täysin. Asun aivan vääränlaisessa paikassa, vääränlaisessa talossa, hevosia on liikaa, korjattavia asioita en näe, talossa ei ole steriilisiistiä, vessan seinät ovat vääränväriset (!!) ja olen väärän miehenkin aikoinani kumppanikseni löytänyt. Taisi siinä jotain muutakin olla.

Kaikki onneni elementit vedettiin maahan ja hypittiin päällä. Tuli todella paha epäusko itseäni kohtaan. Olenko onneton? Onko elämäni muiden silmissä noin surkeaa? Onko ainoaa oikeaa onnea asua kerrostaloasunnossa, harrastaa sohvalla makoilua tv:tä katsellen ja sisustaa koti lehtiä apuna käyttäen mustavalkoiseksi?


Pohdin näitä asioita iltatallia tehdessäni ja postauksen kuvia laitumen aidan takaa napsiessani. Kuviin liittyy tarina siitä, miten liiallinen mietiskely päättyy hyvin nopeasti toisinaan... Tarhan aidoista oli iltaruokinnan aikaan hetken sähköt pois, isot hevoset ovat neljän porukassa laitumen puolella ja miniponit (3 kpl) tarhoissaan. Kuvailin rauhassa auringonlaskua ja ihmettelin mitä ihmeen kahinaa alkoi yhtäkkiä kuulua. Kamera kädestä pois, pään kääntäminen suhinan suuntaan ja tajusin, että tallipaikalla oleva aikuinen minishettisori Polle oli poistunut tarhasta ja kirmasi parasta aikaa pitkin pellon reunaa kohti naapurin laidunta ja siellä olevia kahta kiimaista tammaa.

Omien murheiden märehtiminen päättyi siis siihen, kun piti ottaa jalat alle ja pinkaista hakemaan kupillinen kauraa sekä ponin riimu naruineen. Tilanne oli osittain huvittava, osittain pienesti kaaoottinen. Polle- poni juoksi ja hörhötti pitkin aidan reunaa Kalilei ja Voitto perässään. (Meidän ja naapurin laitumet ovat siis aivan vierekkäin, pitkä sivu on yhteinen) Tuli huomattua, että innostunut kääpiöponi pääsee pätkällä nopeampaa kuin suomenhevonen ja varsinkin jarruttaa kolme kertaa nopeammin tammojen kohdalla kuin suuri, tammoista tajuamaton ruuna!

Tilanne olisi pitänyt saada videolle! Tällä hetkellä oikein naurattaa, kun mietin miltä tilanne olisi näyttänyt jonkun ei-hevosihmisen silmiin!!! Lopulta kuitenkin sain ponin haltuuni ja Voitto sekä Kalilei rauhoittuivat taas nyhtämään ruohoa. Tämän koko häppeningin aikana pallomahat Porre ja Stimir eivät laitumelle viemältäni heinäkasalta viitsineet edes siirtyä!

Onneni koostuu myös näistä yllättävistä hetkistä. Rakastan tätä paikkaa ja näitä hevosia, kaikessa haastavuudessaan ja yllätyksiä täynnä.

"Mä voin luvata, ettet sä koskaan tuu onnelliseks, jos mietit vaan et mistä onni koostuu.
Siks en eti sitä, vaan mä tiedän sen, se osuu kohdalle ku ootan sitä vähiten.
Etkä sä koskaan tuu täysii elää tääl, jos koko elämäs etit tarkotusta elämään.
Siks en eti sitä, vaan mä tiedän sen, se osuu kohalle kun ootan sitä vähiten."

15 kommenttia:

  1. olipas eeppistä =)

    VastaaPoista
  2. Se on ainakin huomattu, että kaikki ei ymmärrä tätä hevosellista elämää. :/ Vaikka mitäpä sen on väliä, kun itse nauttii täysillä elämästään ja eläimistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jo hyvin pitkälti tullut siihen tulokseen, ettei hevosellista elämää voi ymmärtää kuin toinen vastaavassa tilanteessa oleva! On tämä sen verran hullunhommaa, hevoshullun meinaan. :)

      Poista
  3. Ainahan muut osaavat siivota ja sisustaa kotisi, kasvattaa lapset, hoitaa hevoset ja nyppiä kulmakarvatkin paremmin. Aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Aina toiset tietää miten eläisit elämäsi paremmin, miten osaisit tehdä asiat paremmin ja muut kyllä tietävät mitä olisi pitänyt tehdä, miksi olisi pitänyt tehdä... mutta itse elät omaa elämääsi ja olet oman onnesi seppä!

      Poista
    2. Kiitos kannustuksesta! :)

      Kyllähän sitä itsekin tietää, että muiden tekemisiä ja valintoja on aina toisinaan helppo arvostella. Peilata asiaa siihen, mitä itse olisi vastaavassa tilanteessa tehnyt.

      Yleensä kuitenkin päätösten tekijä tietää kaikki seikat asioiden takaa ja miettii ratkaisua niiden kautta. Jos joskus epäonnistuu, pitää nousta uudelleen ylös entistä viisaampana.

      Poista
  4. Sun elämäntilanne kuulostaa ihan unelmalta! :) terveisin nuori joka tähtää samantyyppiseen elelyyn

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä nyt aivan unelmaa ole, mutta erittäin pitkälti juuri sitä! Joskus sanoin, ettei meille tule hevoset koskaan omaan kotipihaan. Mites se menikään: Älä koskaan sano "ei koskaan". Täällähän noita kaviokkaita on omalla tontilla ja elo niiden kanssa on paljon mahtavampaa kuin olisin osannut kuvitellakaan!

      Pidä unelmistasi kiinni, vain niin ne voivat toteutua! :)

      Poista
  5. Elämässäni on kanssa samanlainen läheinen henkilö, joka on jatkuvasti jakamassa ohjeitaan ja puuttumassa valintoihini. En kiellä - töitä on julmetusti ja kiirettä ja stressiä riittää - rahoille löytyy käyttöä -mutta en valita, hevoset antavat aivan mielettömästi sisältöä elämään.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä!

      Kyllä, hevoset antavat elämään mahtavaa sisältöä! Hullun hommaa tämä on, mutta on super kivaa olla hevoshullu!!

      Poista
  6. Minä ihmettelen tätä miltei päivittäin.. Mikä tarve ihmisellä on neuvoa toista tai kertoa sille, kuinka toinen elää väärin.

    Eikö jokainen ole vastuussa omasta onnellisuudestaan, ei kenenkään muun.
    Kenellä on oikeus tulla sanomaan, että sinun onnesi lähteet ovat vääriä, en voi ymmärtää.

    Tosin se taitaa aina kertoa enemmän tuosta neuvojasta itsestään kuin sinusta. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka paljon epävarmoja ja tyytymättömiä ihmisiä maa päällään kantaa, katkeruus ei kaunista mitään eikä ketään.

    Ole onnellinen ja nauti juuri niistä asioista, jotka ovat Sinulle tärkeitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavasta viestistä! Pari päivää kun asiaa on sulatellut, pystyy jo suhtautumaan hivenen rauhallisemmin asioihin. :)

      Sanokoot muut mitä vain, olen elämääni tyytyväinen ja asun mielestäni todella kivalla pienellä heppatilalla.

      Poista
  7. Kysy arvostelijalta seuraavaksi, onko hän onnellinen? Ja totea, että itse ainakin olet hyvin onnellinen ja toivot että hänkin on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, pitääkin tätä kokeilla, jos seuraava kerta vielä tulee! :)

      Poista