 |
| Hyvin likainen Voitto ajolenkiltä tulleena 15.8.2013 |
Mitä eroa on ajaa koppakärryillä ratsuopetetulla Voitolla tai ex-ravuri Kalileilla?
- Molemmat lähtevät katokselta ajoon ilman avustajaakin todella kiltisti. Ensin ketjut irti ja sen jälkeen täti kiipustaa kärryjen kyytiin. Tätä seuraa ohjien sovittelua ja istumapaikan hakemista, vasta tämän jälkeen hevosella on lupa lähteä kävelemään eteenpäin.Voitto lähtee löntystellen ja maisemia ihaillen, Kalilei poistuu paikalta pikakävelyllä korvat tötteröllä.
- Lenkillä Kalilei etenee kuin juna kiskoilla, ei ihmettele mitään ja pitää vauhtia yllä. Voitto haahuilee tien laidalta toiselle ja tekee pienen pieniä sivuaskelia ja pään kallisteluja huojuvan heinän, tiessä olevan kuopan, postilaatikon, ojassa olevan kissan tai jonkun muu objektin vuoksi.
- Hölkkävauhti ratsu-Voitolla on, noh, tädin nauttimaa nöpöhölkkää. Askel on pitkä, mutta rennon letkeä. Vauhti ei kasva eikä ohjista tarvitse jarrutella. Ex-ravuri-Kalilei etenee tietä pitkin ravurille normaalivauhtista reipasta hölkkää. Eli siis sellaista, että tätiä kyydissä pikkuisen jännittää ja mielummin menisi paaaaaaaljon hitaampaa. Ohjalla on painoa suht paljon ja varsinkin alkumatkasta tuntuu vauhti aivan pelottavalta!
- Edessä on pitkä suora tienpätkä, mitä tekee Voitto? Jatkaa rennon letkeää raviaan ja nostaa laukan pyynnöstä. Ruuna jatkaa pyörivää laukkaa askel toisensa jälkeen eikä pidä kiirettä. Laukkapätkän jälkeen siirtyy raville "Prrrrrr" -kehoituksella ja jatkaa matkaa ohjat löysällä. Entäs Kalilei? Kiihdyttää raviaan entisestään korvat antennina ja painaa ohjalle koko voimallaan hiittisuoran intervalliveto mielessään. Jos rikkoo ravin laukalle, sitten se on menoa. TODELLA KOVAA MENOA. Yleensä myös pukkien säestämänä. Jos pysyy ravilla, suoran päässä saa kiskoa vauhtia pois kypärän takaosa maata viistäen.
- Kotimatkalla Kalileilla on yhä kova kiire, mutta tässä vaiheessa ravurin hölkkävauhti ei tunnu enää ollenkaan niin pelottavalta. Oikeastaan vain mukavalta, oi miten kivasti yksi hevosvoima kuljettaa ja maisemat vaihtuvat! Kotimatkallakaan Voitolla ei yleensä ole hoppu mihinkään.
- Kotona ketjuihin pysähtyy pirteä ja itseensä hyvin tyytyväinen Kalilei. Silmät loistavat ja mieli on virkeä, herra sai tehdä just sitä mistä eniten pitää ja missä tietää olevansa hyvä! Voitto tepsuttelee kotiin yhtä rennosti kuin lähtiessä, jättää pään roikkumaan ketjujen varaan ja alkaa leputella takasiaan. Nuoren herran mielestä reissu oli ihan jees ja melkein pääsi tulemaan jopa hikikin.
 |
| Kalilei 13.7.2010 |
Hih, olipa kiva! :)
VastaaPoistaKiva, että pidit! Hauskoja otuksia nuo molemmat, Kalilei ja Voitto. :)
PoistaIhana teksti, tosi hauska. :D
VastaaPoistaKiitos! :D
PoistaIhana! (jälleen kerran)
VastaaPoista...tässä myös yksi syy, miksi en uskalla ajaa hevosella. Ne menee niin kovaa. :D
Hevoset menee kovaa, huomattu! Kalilei menee vielä keskimääräistä kovempaa. :D
PoistaMoneen asiaan toki tottuu, mitä enemmän istuu Kilkuttimen kärryillä, sitä normaalimmalta se vauhti tuntuu.
Ikinä en oo ratsukoulutetulla hepalla ajanut, mutta hyvän kuvan tuosta saa!
VastaaPoistaJa kyllä, ravurilla ajaminen (ja ex.ravurilla) on just tuollaista xD
Ai niin, eroja on myös tädeissä ;O)
VastaaPoistaKävin ratsastelemassa jonkin verran yhtä juoksijaa, koska omistajan mukaan "sä oot tottunut siihen vauhtiin ja annat sen juostakin". Hepalla oli nimittäin yks ratsutäti käynyt maastossa eikä ollut enää suostunut uudestaan xD
"Hepalla oli nimittäin yks ratsutäti käynyt maastossa eikä ollut enää suostunut uudestaan"
PoistaTämä kirjoittamasi on myös suora lainaus meiltä!! Eräs ratsutäti kutsui koemaastolenkin jälkeen Porrea tässä kesällä PÄÄVIKAISEKSI HULLUKSI. Siis mun 16-vuotiasta laiskimus- Pörriäistä, joka ei ees etene yhtään mihinkään ja jarruttaa jo ajatuksesta?! Eipä tullut täti enää toiste.
Olenkin monta kertaa sanonut, että toiselle "mukavan reipas" hevonen on toiselle päävikainen teuras. :D
Taas tarua parhaimmillaan! Kirjoitat niin kivasti että ihan naureskelen täällä ja mielessään voi elävästi nähdä tilannekomiikan :D
VastaaPoista-H
Hih, kiitos kehuista, mukavaa että joskus kirjoitukseni osuvat ja uppoavat! :D
PoistaHaha, tosi hyvä! Kalilei on aivan kuin mun Into, allekirjoitin jokaisen kohdan, viimeksi tänään aamulla kun käytiin hölkällä! :) Tosin, mä en päästä Intoa laukalle ollenkaan kärryjen kanssa, menköön mieluummin monteravia mikäli haluaa kovaa mennä ... Ja sehän haluaa !
VastaaPoistaEn määkään päästä Kalileita kärryjen edessä laukkaamaan, mutta toisinaan ei mun tahtoa kysellä... :P Ravillakin tuo toki pääsee KOVAA, raviajan ennätyskin on sitä luokkaa, ettei ihan joka putte pääse kipittelemään sellaisia vauhteja.
PoistaKyllä Kalileikin rauhoittuu aisojen välissä, mutta se vaatii lenkiltä pituutta jo 15-20 km. Sitä lyhyemmillä lenkeillä on aikasten reippaasti (yli-) innostuneisuutta havaittavissa.
Hahha..kaikki vissiin vähän riippuu mistä roikkuu, ns ratsuihmiset käyny meillä mukana hölkkälenkeillä selästä ja aina kuuluu huuto "hiljennetään!" vaikka menis ohjat löysällä lämmittelyä :-D ja ravurit yleensä menee sitä kovempaa mitä enempi pitelee että ei kannata alkaa kilpaa kiskomaan.. Ratsuja kun ajettiin kaverin kanssa nii kärryt vaan pomppi mutta matka ei edistyny mihinkään!
VastaaPoistaJoo, ei kannata alkaa Kalilein kanssa kilpaa kiskomaan, kyllä se mut voittaa ihan milloin vaan siinä lajissa. Toisaalta pitkällä ohjalla tuo menee myös kovaa, ainakin ensimmäiset 15 km. Pitää löytää sellainen sopivan jämäkkä tuntuma, minkä kanssa Kilkutin ei lisäile vauhtia, mutta ei myöskään mene kilpakiskonnaksi.
PoistaRavureissakin on eroja. Olen hiittiäkin ravur(e)illa ajanut ja onhan se eri ajaa kevyttä ja toimivaa (suomen)hevosta, kuin sellaista jarruttoman tuntuista ohjille painajaa. Selästä käsin tunnen oloni niin paljon varmemmaksi, vaikka olisi vauhtia enemmänkin. Tottumiskysymys, tämäkin. :)